Oikea M16A1

M16 tuli puolivahingossa käyttöön Vietnamin sodan aikana, jonne se lähti alunperin Armalite-firman AR-15 -nimisenä kiväärinä kevyemmäksi aseeksi vietnamilaisille, jotka ruumiinrakenteeltaan olivat amerikkalaisia pienempiä ja kevyempiä. Jenkkiarmeijan ottaessa aseen jalkaväen pääkivääriksi annettiin valmistussopimus Coltille, ja sodan aikana asetta kehiteltiin käytännön kokemusten pohjalta rutkasti. XM16 E1 -kivääriin oli koottu parhaiksi katsotut parannukset ja se otettiin uudeksi palveluskivääriksi M16 A1 -nimikkeellä, jollaisena se palveli 1980-luvulle saakka uudistetun M16 A2 -mallin syrjäyttäessä sen. Jenkkiarmeija on sittemmin jakanut M16 A1 -mallia ylijäämäpyssyjä todella halvalla tai ilmaiseksi avustuksena kaikennäköisille maille joita kohtaan se on sattunut tuntemaan sympatiaa. Tämän vuoksi asemalli on vielä nykyäänkin melko laajassa käytössä, uutiskuvissa sen havaitsee useimmin Israelin joukkojen käsissä.
Aikoinaan M16 A1 oli melko moderni kivääri. Se on kovin kevyt, sillä tukki, kahva ja kädensuojukset ovat muovia ja runko alumiinia. Se ampuu .223 Remington - rynnäkkökivääripatruunaa toimintaperiaatteen ollessa suljetulta lukolta ampuva suora kaasukoneisto. Tämä tarkoittaa sitä, että piipun etupäässä on reikä, josta osa ruudin palamisesta syntyvistä kaasuista ohjataan takaisin aseen koneistoon työntämään lukko taakse. Rakenne on ei ole erityisen fiksu, moni muu kaasutoiminen ase liikuttaa lukkoa männällä, jota vasten kaasu lyö. Näissä vehkeissä mäntä kerää kaasun epäpuhtaudet estäen niitä pääsemästä aseen herkempiin osiin. Aseella voi ampua kertalaukauksia ja sarjatulta. Käytännön tulinopeus on aseella suuri, sillä lippaanvaihto on helppoa ja nopeaa, eikä liikkuvia tarvitse vetää erikseen välillä taakse - lippaan tyhjentyessä jää lukko taka-asentoon, lippaanvaihdon jälkeen sen voi vapauttaa nappia painamalla.

Maruin M16 A1

Malli on ensimmäisen kerran julkaistu kaksitoista vuotta sitten, mutta siihen muutama vuosi sitten tehty uudistus toi siihen lisää metallia ja EG700-moottorin.

Rakenne

M16 A1 jakaa saman rungon M16 VN, XM177 E2 ja CAR15 -mallien kanssa, mutta XM177 E2:n tapaan siinä on muoviset tähtäimet ja ulkopiipun ulkoneva osa, eikä liekinsammutinta saa irroitettua. Liekinsammuttimen liimatun olemuksen vuoksi vaimentimen lisääminen (Maruin full auto traceria lukuunottamatta) tai liekinsammuttimen vaihto on mahdotonta. Kädensuojien sisällä kulkeva ulkopiippu on metallia. XM177 E2 -mallia lukuunottamatta Maruin muissa M16-sarjan pyssyissä on metallia runkoa vajaa suunnilleen yhtä paljon kuin oikeassakin sekä irroitettava liekinsammutin.
Tulenvalitsin ja lippaan vapautus toimivat aseessa kuten esikuvassaankin. Latauskahvan voi vetää taakse, jolloin se palautuu jousen avulla itsestään eteen, mutta minkäänlaista muuta toimintoa sillä ei aseessa ole. Myös sökötin, eli aseen ylemmän rungonpuoliskon oikealla puolella oleva, jumiutuneen panoksen kammioon tuuppaamiseen tarkoitettu nappi, toimii siinä mielessä että sitä voi lyödä sisään, jolloin se jousen avulla palautuu takaisin. Rungon sisäpuolelle ei nappi ulotu eikä se mitään tee. Sen ollessa muovia ja kiinnitetty muovin taipumiseen perustuen, lähtee se ennenpitkää irti ellei sitä liimaa kiinni. Lukon lukitusnappi ei tee yhtään mitään, paitsi ehkä heiluu hiukan kiinnityksessään. Liipaisinkaaren saa avattua painamalla sen etupäässä rungon oikealla puolella olevassa reiässä olevaa nappia. Näin asetta voi käyttää rukkasetkin kädessä.
Kädensuojuksen puolikkaat lähtevät irti kuten oikeassakin, painamalla rungon tyvessä oleva kiinnitysrengas kohti runkoa. Kiinnitysrenkaan liike on epämääräinen, eikä kädensuojuksia ole kovin helppo irroittaa tai laittaa takaisin. Ei niin, että sellaiseen olisi mitään tarvettakaan.
Hoppia säädetään hylsyportista, jonka alla leikkilukko on puoliksi takana. Hylsyportin peittää pölysuoja, jonka jousen liike on päinvastainen esikuvaan verrattuna; oikeassa AR-15 -kiväärissä pölysuojan jousi painaa suojaa auki. Se lukittuu kiinni kun sen painaa siihen asentoon, mutta aukeaa kun liikkuvat vedetään taakse tai aseella ammutaan. Maruin M16 A1-mallistossa pölysuojan jousi taas painaa suojaa kiinni, joten lukitusta ei tarvita. Ongelma on siinä, että pölysuojan saa näin auki vain kynnellä kampeamalla, mikä on kovin hankalaa. Lisäksi suoja ei lukitu alas ja jousi painaa sitä koko ajan kiinni, joten hoppia säätäessä suojan hankalan avauksen kanssa joutuu tappelemaan joka koelaukauksen jälkeen. Itse hopin säätö on samanlainen pyöritettävä nipukka kuin M16 A2-sarjan pyssyissäkin, helppokäyttöinen, eikä säädy itsestään.
Lipastyyppi on sama kuin Maruin muissakin M16-sarjan pyssyissä. Aseen mukana tulee Vietnamin sodan aikana harvinainen, mutta sen jälkeen yleistynyt 30 patruunan käyrä lipas, joka muovikuulaversiona ottaa sisäänsä 68 kuulaa. Kyseinen lipas on Maruin ensimmäinen moottoripyssyn lipas, ja ikä näkyy siinä, ettei lippaassa ole nappia, jolla kuulat saisi poistettua. Ase hyväksyy toki myös Maruin muut M16-lippaat sekä tietenkin muiden valmistajien Marui-yhteensopivat tekeleet.

Akku menee aseen tukkiin, tukissa olevan, esikuvassa puhdistusvälineille tarkoitetun luukun kautta. Tilaa ei ole liiemmälti, mutta tavallinen large-akku sekä sopivalla väliliittimellä varustettu mini-akku menevät sisään.

Tähtäimet koostuvat takana diopterista ja edessä jyvästä. Takatähtäimessä on kaksi diopteria eri korkeuksille, mutta säätö on mahdollista tarkemminkin. Vaakasäätö onnistuu takatähtäimellä ja pystysäätö etutähtäimellä. Kumpaakin tähtäintä varten tulee aseen mukana sama muovinen tähtäimensäätöluoti. Takatähtäin on tehty säädettäväksi patruunan luotia käyttäen, joten samalla idealla tähtäimensäätötyökalun piikkipään kärki tungetaan johonkin takatähtäimen säätörenkaan reikään, jolloin rengasta myötäpäivään kiertämällä aseen tähtäys siirtyy oikealle ja vastapäivään vasemmalle. Etutähtäintä säädetään asettamalla tähtäimensäätötyökalu jyvän päälle, jolloin myötäpäivään kiertäminen siirtää jyvää ylöspäin. Diopteritähtäimet, kuten aina, menevät lumikylvyssä helposti tukkoon ja pahimillaan jäätyvät umpeen.

Runko eroaa uudemmasta, M16 A2:seen perustuvasta mallistosta piipun kiinnityksen ja kenttäpurun osalta.
Aseen ulkopiippu on, uskomatonta kyllä, kiinni rungossa liimalla. Piippu alkaa heilumaan liimauksen pettäessä ja muoviosien kuluessa. Heilumista voi vähentää kiristämällä kädensuojien alta paljastuvaa rungon tyvessä olevaa messinkirinkulaa, esimerkiksi rautakaupoista ja autotarvikeliikkeistä saatavalla putkenkiristimellä. Mikäli piippu irtoaa, kuten minulla kävi, saa sen helposti takaisin kiinni liimalla. Piippu menee runkoon melko syvälle, joten mitenkään yleistä sen irtoaminen ei ole.
Asetta ei voi purkaa kuten oikeaa, eli taittamalla rungonpuolikkaat erilleen taaimmainen tappi irroitettuna. Ase kuitenkin purkautuu vastaavanmallisesti niin, että irroittaa molemmat runkotapit ja vetää lukkouuman piippuineen kahvarungosta piipunsuuntaisesti erilleen. Erityisesti taaemmalla purkutapilla on tapana tippua itsestään, varsinaisen kenttäpurun puuttumisen vuoksi tämä ei onneksi pakota nippusideviritelmiin.

Suunnilleen puolet aseen pituudesta vievä piippu tukeutuu kokonaan rungon etupäähän, joka on aika ohutta muovia. Pitkäpiippuisessa aseessa piippu antaa sellaisen vipuvarren, että rungon etupään murtumista on nähty useamman kerran. Koska varaosia on todella hankala hankkia, kannattaa asetta kohdella varoen.

Yleisvaikutelma aseesta on vanhanaikainen. Ase pysyy kasassa, mutta piippu heiluu ja aseen pinta-alasta muovia on suurempi prosentti kuin missään saman hintaluokan aseissa. Paljon kestävämpiäkin aseita on firma tehnyt.

Aseen pääkomponenttien purku

Kuten ylhäällä mainittiin, rungonpalat irtautuvat irroittamalla runkotapit ja vetämällä piipunsuuntaisesti puolikkaat erilleen. Homma ei ole niin helppo kuin miltä se kuulostaa, sillä rungonpuolikkaat ovat todella tiukasti kiinni toisissaan. Lisäksi piipun ollessa liimalla kiinni, ei siitä tai siinä kiinni olevasta kädensuojuksesta kannata ottaa tukea vedettäessä. Näin lukkouumasta ei saa sellaista otetta, että sitä voisi vetää sopivaan suuntaan.

Kun rungonpuolikkaat ovat erillään, voi sisäpiipun hoppiyksikköineen vetää ylemmästä rungonpuolikkaasta ulos. Hoppiyksikkö on sinetöity piippuun kutistesukalla, jonka leikkaamalla voi hoppyksikön purun aloittaa. Rataslaatikko on kahvarungossa kiinni kahdella ruuvilla, jotka taas ovat moottorin alla. Ruuvit saa irti, kun irrottaa kahvan pohjalevyn, irroittaa moottorin piuhat ja vetää itse motin ulos. Ruuvimeisselillä kahvan pohjalle kurottaen ruuvit saa irroitettua, jolloin rataslaatikko irtoaa kahvarungosta.
Taaemman purkutapin korvakkeet ovat lukkouumassa aivan yhtä heikkoa tekoa kuin uudemmissakin malleissa, ja ne mitä todennäköisimmin riksuvat poikki asettan purkaessa ja kasatessa. Tämä ei onneksi ole ongelma, sillä etummainen tappi ja tiukka rakenne pitävät aseen joka tapauksessa kasassa. Asetta kasatessa lukonkorvike, eli rungon ja rataslaatikon väliin tuleva pellinpala, on kovin vaikea pitää menossa mukana. Itse jätin parin yrityksen jälkeen sen suosiolla pois, sillä sehän ei joka tapauksessa näy kuin hoppia säätäessä. Kasatessa kannattaa myös muistaa ottaa mukaan lukon lukitustappi.
Erityisesti tässä mallissa aseen turhasta purkamisesta on pelkkää haittaa - aloittelija helposti hajottaa jotain purkaessa. Kuulapyssyä ei koskaan kannata avata, ellei se ole ainoa vaihtoehto aseen toimintakuntoon saattamiseksi.

Käytössä

Käytössä ase on samanlainen kuin muutkin M16-sarjan pyssyt, perusergonomiahan ei ole juuri muuttunut. Kun koura on miehekkään kokoinen ja käyttää asetta oikeakätisesti, on ase todella hyvä kädessä ja ampua. Tulivalitsinta ja lippaanvapautinta voi käsitellä kahvakädellä ilman ampuma-asennon muuttamista. Lippaan vaihto aseella on todella helppoa ja nopeaa. Liipaisinsormella kun painaa, tippuu lipas ulos. Uuden lippaan asettaminen käy yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla, se vain työnnetään sisään. Vasenkätiselle homma ei olekaan sitten niin erinomaista, sillä lippaanvapautin ja tulenvalitsin ovat vain yhdellä puolen runkoa. Noin muuten ei sitten olekaan väliä, että ampuuko oikealta vai vasemmalta olalta. Aseen esikuvassa asia on hieman eri, sillä vasemmalta olalta ampuessa saattaa ulos tuleva hylsy lentää päin naamaa.
Ase on todella pitkä, ja siten ahtaissa tiloissa hankala.

Lisäosia

M16 A2 ja etenkin M4 A1 -malleja on usein kiitelty niiden kattavasta lisäosavalikoimasta. Syynä tähän ovat sekä lisukkeiden esikuvien määrä että aseiden muovikuulamallien suuri suosio. Osa valikoimasta on silkkaa roskaa, mutta kovan kilpailun markkinoiden hyvinä puolina aseen tyyppiviat saa korjattua ja hyödyllisimpiä lisäosia hankittua halvoilla ja laadukkailla tuotteilla. Lisäksi varaosien vaikea saatavuus ei ole ongelma, sillä liki jokaisen osan saa "paranneltuna" lisäosavalmistajilta. Valitettavasti vanhempia M16-sarjan pyssyjä tämä etuisuus ei koske juuri lainkaan. Metallirunkoa ja parempaa piippurakennetta on nykyään turha etsiä, eikä varaosienkaan saatavuus ole kovin helppoa - aseet kun käyvät Maruin tuotantoketjussa kovin harvoin, ja vaikka varaosia olisikin Maruilla, on niiden Suomeen hankkiminen todella hidasta ja laatuun nähden älyttömän kallista.
M16 A1-malliin ja siihen perustuviin pyssyihin ei nykyään enää ole olemassa metallirunkoa. Moni on hämääntynyt G&P:n M16 A1 ja M16 Vn-metallirungoista, eikä ihme, sillä moni kauppa jättää kertomatta, että näiden runkojen rakenne on M16 A2-sarjan mukainen. Valinta voi vaikuttaa kummalliselta, muttei loppujen lopuksi ole mikään ihme, rakenne-erojen ollessa lisäosavalmistajien kannalta merkittäviä. G&P:n runkojen asennus M16 A1 -malliin tai siihen perustuviin vaatii lisäksi myös kokonaan uuden etupään ja kahvan. Rungon mukana tulee suurin osa siihen kiinnittyvistä osista ja todennäköisesti vielä rataslaatikko. Asennettavat osat maksavat yhdessä helposti enemmän kuin alkuperäinen pyssy, ja koska asentaminen vaatii aseen purkua miltei atomitasolle asti, kannattaa asennustyö suorituttaa jollain alan ammattilaisella. Lopputuloksena, mikäli asentaja on osannut hommansa, on kyllä aivan erinomainen airsoft-ase.

Hankkiako?

Ase on Maruin muovisin, eivätkä pitkät M16-sarjan aseet muutenkaan vakuuta jämäkällä rakenteellaan. Se on siedettävä, kuten mikä tahansa Maruin moottoripyssy, mutten suosittele sen hankintaa ellei erityisesti hae jenkkien vanhempaa kalustoa. M16 VN on muuten sama ase, mutta esikuvaltaan hiukan vanhempi - näkyy lähinnä vanhanmallisena liekinsammuttimena sekä kumisena perälevynä. Muovikuula-aseena se kuitenkin antaa vähän enemmän metalliosia, minkä ansiosta vehje on hitusen kestävämpi ja jämäkämpi. Joka tapauksessa vanhemmat M16-sarjan aseet kärsivät heikohkosta rakenteesta ja miltei nollatason varaosasaatavuudesta.