Takaisin artikkelilistaan

Moottoripyssyn osto-opas

Moottoripyssyn osto-opas

Esipuhe

"Mikä pyssy kannattais ostaa?" on kysytyin ja vihatuin kysymys airsoft-keskustelulaudoilla. On täysin ymmärrettävää, että jos edessä on monen sadan euron ostos, haluaisi sen menevän oikein, ja toivoisi asiaa tarkemmin tuntevilta apua. Toisaalta vastaus kysymykseen on niin laaja asia, ja toisaalta mielipiteestäkin kiinni, ettei kunnon vastausta viitsi kovin moneen kertaan kirjottaa, ja siinä vaiheessa kun tietoa on karttunut useammista pyssyistä, on kysymys nähty jo niin moneen kertaan, ettei siihen vaivaudu puuttumaan ollenkaan.

Tämä artikkeli pyrkii käymään läpi kaikki ne seikat, jotka asiaan vaikuttavat. Artikkeli on pitkä, mutta sen luettuaan varmasti ymmärtää paremmin, mitä on ostamassa, ja osaa tehdä päätöksiä sen mukaisesti.

Tässä artikkelissa ei verrata suoraan eri asemalleja, eikä kerrota, että mikä ase on paras. Sen sijaan kerron aseiden vaihtelevista ominaisuuksista, ja miten ne vaikuttavat kokonaisuuteen. Suosittelen aseenostopulmissa ensin lukemaan tämän artikkelin, ja sitten näillä tiedoilla tutustumaan esimerkiksi Lekan aserekisteriin ja muihin yksittäisistä vehkeistä kertoviin lähteisiin.

Jos et jaksa lukea koko artikkelia läpi, lue sisällysluettelo.

1. Kaksi tavoitetta - tunnelma ja toiminta

Moottoripyssyllä voidaan hakea kahta asiaa - jotain tiettyä mallia, esikuvaa ja tunnelmaa, tai vaihtoehtoisesti teknistä suorituskykyä. Ideaalitilanteessa tietysti molemmat yhdistyvät. Suomen airsoft-piireissä teemakeskeisyys on tosi iso juttu, paljon isompi kuin muualla. Erilaisten teemojen mukaisia pelejä järjestetään paljon, ja ilman niitäkin harrastajat pyrkivät kasaamaan varustuksensa ainakin löyhästi jotakin esikuvaa muistuttavaksi kokonaisuudeksi. Ase on tietysti tärkeä osa esikuvaa, ja valitettavasti moni jopa härnää sellaisia, joiden pyssy ei natsaa maastopuvun kanssa. Harrastajat pähkäilevät tätä ongelmaa turhankin paljon, loppujen lopuksi suurin osa harrastajistaan on varuste- ja asekokonaisuutensa kanssa kuitenkin hyvin kaukana mistä tahansa sotilaallisesta esikuvasta.

Vanha, foorumeilla jankattava sananparsi, "ota se pyssy jonka ulkonäöstä tykkäät eniten" pätee kyllä siinä mielessä, että millä tahansa Maruin moottoripyssyllä ei jää pelitehossa alakynteen. Kuitenkin, mikäli ei ihan täsmälleen jotain tiettyä pyssyä osaa halutakaan, olen vahvasti sitä mieltä, että kannattaa tutustua aiheeseen tarkemmin. Pyssyillä on selkeitä eroja etenkin kestävyyden suhteen, ja ongelmallinen pyssy voi helposti viedä peli-ilon, varsinkin jos ei ole rahaa säätää sitä kuntoon tai vaihtaa parempaan.

2. Marui - vai joku muuko? Onko valmistajalla väliä?

Kaikki markkinoilta löytyvät käyttökelpoiset pyssyt ovat joko Tokyo Maruin tekemiä tai siitä kopioituja. Useat kopiot ovat jossain määrin paranneltuja, ja hintaluokan yläpäässä Maruilta on kopioitu ainoastaan koneisto. Kopiovalmistajien tarjonta ei kuitenkaan ole ihan niin ruusuista kuin mitä markkinamiesten puheet antavat uskoa. "Parannukset" eivät aina ole edes parempaan päin, ja usein muovirungon vaihtuessa metalliseksi jokin aseen toiminnalle paljon kriittisempi osa onkin tehty huonommin. Suurin ongelma kopioissa on työvoimakustannuksista niistäminen - osien viimeistelyssä ja aseen kasaamisessa saattaa olla vakaviakin puutteita. Toisaalta Maruin vanhemmat mallit omaavat rakenteellisia puutteita jopa ongelmaksi asti, ja vaikka firma välillä julkaiseekin pikkuparannuksia, on esimerkiksi jämäkän M16:n kasaaminen Maruin pyssystä kallista ja aikaavievää puuhaa, kun taas kopiovalmistajat tarjoavat valmista pakettia huokeaan hintaan. Muiden seikkojen lisäksi kopiovalmistajien huomattavasti pienemmät tuotantoerät antavat niille mahdollisuuden tehdä samasta mallista montaa houkuttelevaa erikoisversiota.

Useimmat kopiovalmistajat, kuten Classic Army, ICS ja G&G tekevät kopiota Maruin suosituimmista ja samalla vanhimmista malleista, joita on höystetty parantamalla Maruin pyssyjen heikoimpia lenkkejä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se, mikä oikeassa aseessa on metallia ja Maruissa muovia, on näiden valmistajien vehkeissä myös metallia. Aseet ovat siis jämäkämpiä, painavampia ja tuntuvat enemmän oikealta aseelta kuin Maruin pyssyt. Vastavuoroisesti kaikilla mainituilla kopiovalmistajilla on ollut ongelmaa erityisesti huonosti tehtyjen ja kasattujen sisuskalujen, varsinkin syötön osien kanssa.

Kopiovalmistajilla on myös se perinteinen ongelma, että viritysosat tehdään toimimaan nimenomaan Maruin pyssyissä, ja kun kopioidessa rakenteeseen tulee helposti tarvetta tehdä pikkuisia eroavaisuuksia, saattaa lopputulos olla, ettei aseeseen käy muu kuin alkuperäisen valmistajan oma palikka. Tämä voi aiheuttaa ongelmia varaosahuollossa ja pahimmassa tapauksessa sen, ettei ongelmallisen osan tilalle saa muuta kuin uuden, yhtä huonon.

Tokyo Marui
Moottoripyssyn tekeminen luotettavaksi ja tarkaksi kokonaisuudeksi vaatii taitoa, ja Marui pitää edelleen ykkössijaa tällä alalla. Vanhimmilla kopiovalmistajilla alkaa kuitenkin olla jo lähempänä kymmentä vuotta kokemusta kokonaisten pyssyjen tekemisestä, ja toisaalta muutama pienempi, kalliimpia vehkeitä tekevä firma on päättänyt heti aluksi tuoda markkinoille toimivaa kamaa. Aivan puhdas pulmunen Maruikaan ei ole, maanantaikappaleita siltäkin firmalta on tullut. Marui kuitenkin selkeästi on alusta asti yrittänyt pitää rimaa korkealla, eikä sovi unohtaa, että muiden valmistajien tuotteet ihan törkeästi ryöstävät Maruin tekemää kehitystyötä. Maruin uusimmat mallit ovat aivan omaa luokkaansa ja ehdottomasti tarjonnan huippua. Näiden kopiot eivät yleensä anna muuta hyvää kun kauniita, mutta katteettomia lupauksia paremmasta koneistosta, ja halvemman hinnan.
I Chi Shivan, eli ICS
ICS sai kokonaiset kopiopyssyt ensimmäisenä markkinoille. Ko. firman tuotokset eivät mitenkään erityisesti loista muista, mutta yleensä toimivat kohtuullisesti. Kuten CA:lla, aikaisemmissa malleissa oli muutamia suuriakin ongelmia, mutta nykyään kaupasta saatavat ICS:n pyssyt ovat suunnilleen toimivaa tavaraa.
Classic Army eli CA
CA on kopioijista ylivoimaisesti suurin ja suosituin. Se tuntuu tekevän omaa suunnittelutyötään myös kaikkein vähiten - se kopioi ensin Maruin pyssyt, ja sen jälkeen kopioi muiden valmistajien Maruin pyssyihin kehittelemät parannusosat, kasaten näistä valmiiksi halvan kokonaisuuden. Classic Army myi alkutaipaleellaan kylmästi toimintakelvotonta sontaa, mutta nykyään tekee mainetta kohtuullisen luotettavana valmistajana. CA:n pyssyt eroavat Maruista yleensä lähinnä hiukan huonommalla tarkkuudella, minkä useimmat harrastajat tuntuvat vallan mielellään urhaavan tukevamman ja nätimmän rakenteen hyväksi.
GuayGuay eli G&G
G&G pukkaa uusia malleja - hyvin rohkeastikin omaa rakennetta käyttäviä sellaisia - todella nopeasti, mikä valitettavasti näkyy toteutuksessa. G&G:n pyssyt omaavat usein hankalia koneistoon liittyviä ongelmia, eikä ko. firman tuotosta kannata ostaa, ellei osaa olla joko rahallisesti tai taidollisesti varautunut vehkeen rukkaamiseen.
STAR
STAR tekee halpaa ja yllättävän laadukasta. Jonkin verran ongelmia on kuulunut, etenkin aseiden mukana tulevasta optiikasta, mutta hyviäkin kokemuksia on kerrottu. Firman pyssyt eivät mitään älyttömän suurta jalansijaa Suomessa ole saaneet. Firman G36-sarja perustuu Maruin pyssylle, L85 ja M249 -mallisto taas on koneistoa myöten omaa suunnittelutyötä.
Guarder ja Inokatsu
Markkinamiehet väittävät, että Guarderin ja Inokatsun loistotuotteiden takana ovat samat miehet. Guarder ei itseasiassa tee valmiita pyssyjä, mikä vapauttaa sen monissa hienosäätöongelmista. Guarderin täyttä terästä olevat rakennussarjat sisältävät käytännössä kaiken paitsi koneiston, ja ansaitsevat tulla kohdelluksi ihan omina asetyyppeinään. Guarderin Kalashnikovit ovat rakenteellisesti erinomaisia, ja kun koneistona on Maruin luotettavin laatikko, on voitto lähes varma. Inokatsu tekee samanlaista työtä, mutta toimittaa myös valmiiksi kasattuja malleja. Inokatsu tekee rohkeasti monenlaisia pyssyjä, mutta ilmeisesti pienet valmistuserät ja suuri hinta antavat mahdollisuuden erinomaiseen työn laatuun jo heti alkutaipaleella.
VFC
VFC:llä on pitkä kokemus laadukkaista lisäosista, mutta valmiita kuulapyssyjä firma on ehtinyt tehdä kovin vähän. Firman AKSUsta olen kuullut vain muutamalta omistajalta sekä itseltäni, mutten yhtään (merkittävää) pahaa.

Viime aikoina on alkanut putkahdella myös pienempiä kiinalaisia kopiovalmistajia, jotka tekevät suoria tai hiukan metalliosilla paranneltuja kopioita Maruin pyssyistä. Näistä en ole liikoja kuullut, mutta kun muistelee nykyisten isompien kopiovalmistajien hankalaa historiaa, ei uusiin yrittäjiin osaa mitenkään suurella luottamuksella suhtautua.

3. Muotoilu ja pituus

Yleisesti ottaen kaikki moottoripyssyt, poislukien konekiväärit, on kopioitu sen verran tuoreista ja laadukkaista aseista, ettei niiden muoto - muuten kuin pituuden puolesta - ole haitaksi kuulapyssypeleissä. Pienen poikkeuksen tekee ehkä Thompson, jonka käytön opettelu saatta vaatia hiukan aikaa, ja jossa lippaan vaihto on tilanteessa kuin tilanteessa hidasta. Aseen muotoilun sijaan hiukan tärkeämmälle huomiolle astuvat lippaat. Monessa kuulapyssyssä, huippuesimerkkinä P90, on hankalanmuotoiset lippaat, joita ei välttämättä saa mahtumaan muihin kuin nimenomaan sen aseen lippaille suunniteltuihin taskuihin. Tämä rajoittaa tietysti huomattavasti kantolaitevalintaa, ja saattaa jopa nostaa harrastuksen hintaa. Ylivoimaisesti helpoin tilanne on M16:n lippaita käyttävillä aseilla, sillä suurin osa markkinoilla olevista lipastaskuista on nimenomaan niille suunniteltu.
Tässäkin tapauksessa kannattaa lukea aserekisteriä, tutkia kauppojen sivuja ja ottaa asioista selvää. Eri aseiden luetteleminen ei ole tämän artikkelin tarkoitus.

Pituus on merkittävä seikka. Useimat jalkaväen peruskiväärit ovat lähelle tai jopa yli metrin mittaisia. Tämä ei metsässä yleensä ole kauhea ongelma, ja toisaalta saattaa jopa auttaa tähtäyksessä, mutta vähänkin ahtaammassa paikassa laskevat selkeästi pelitehoa. Taitettava perä parantaa aseen käsittelymahdollisuuksia vain todella ahtaissa tiloissa esimerkiksi tunneleissa ryömiessä, sillä yleensä airsoft-pelien nopeissa lähitilanteissa tukin antama apu nopeassa tähtäyksessä on tärkeää. Piipun pituus, joka oikeissa aseissa on merkittävä tekiä aseen teholle, ei kuulapyssyissä niin mahdottoman tärkeä asia ole, vaikka jotain eroa selkeästi onkin havaittavissa. Tärkeämpää on tiivis piipun kiinnitys ja hyvä syöttökoneisto.

4. Teho ja tarkkuus - turhin tärkeimpänä pidetty asia

Lähtönopeuksien tuijottelu on useimmiten aika turhaa. Kopiovalmistajat lupailivat ennen suuria tehoja, mutta koska se tarkoitti enemmän aserikkoja, tekevät useimmat nykyään aseensa teholtaan suunnilleen Maruin tasolle tai sitten sen karvan verran paremmiksi, että voi kehua tehoedulla. Usein kopiovalmistajien pyssyissä piiput tai osien sovitus ovat sen verran huonoja, että tarkkuuden puute negatoi pienet lähtönopeusedut.

Tarkkuudessa olevat erot ovat sitä tärkeämpiä, mitä vähemmän sarjatulta käyttää. Huonoa tarkkuutta on helppoa ja tehokasta paikata viritysakulla ja ylisuurella tulinopeudella. Tämä kuitenkin kuluttaa asetta hyvin paljon, ja yleensä rikkoo takuuehtoja.

Airsoft-pelaajien taitotaso on sellainen, että ellet erikseen ole huomannut aseita vertaamalla, että pärjäät tarkalla ja tehokkaalla vehkeellä paremmin (sekin saattaa olla vain mielikuvan syytä, mutta mielikuvien antama itseluottamus on ihan todellista tehoa), ei näitä asioita kannata kummemmin ottaa huomioon asevalintaa miettiessä. Ihan oikeasti, ystävät hyvät. Jos moottoripyssy on koneistonsa osalta ehjä, ei epäonnistunutta peliä voi siitä syyttää.

Ihan oma asiansa ovat sitten lasten moottoripyssyt ja heikkotehoiset vehkeet, jotka eivät perustu Maruin normaalien moottoripyssyjen koneistolle. Nämä eivät ole vakavasti otettavia pelipyssyjä, eikä halpaan hintaan kannata missään nimessä hairahtua. Näitä myydään yleensä halpiskaupoissa, joissa ei harrastuksen päälle tajuta kummemmin, ja sen takia niitä saatetaan erehdyksessä markkinoida varteenotettavina kapineina.

5. Aseen rakenne, eli jämäkkyys ja kestävyys

5.1. Yleisesti

Hyvä pyssy tuntuu tietysti yhdeltä palikalta, vaikka koostuu lukuisista osista. Kuulapyssyissä tämä ei ole mitenkään itsestäänselvyys - varsinkaan vanhemmissa malleissa. Syitä kuulapyssyjen heikkoudelle on monia. Pääsyynä kuitenkin se, että ne yrittävät mallintaa oikeita aseita, jotka on tehty huomattavasti kestävämistä materiaaleista, ja omaavat paljon pienemmän koneiston. Tämän ansiosta kantavat rakenteet ovat, paitsi huonommasta materiaalista, myös ohuempia ja heikommin muotoiltuja. Muovin arvaa helposti heikoksi, mutta itseasiassa oikein käytettynä saattaa olla kuulapyssyissä käytettäviä metalliseoksia parempi ratkaisu. Monet metalliosat kaatuvat myös mahdottomuuteensa, sillä ne on muotoiltu teräksen kestävyydelle, mutta kuulapyssyissä tehty sinkistä tai alumiinista.

Monessa tietyssä mallissa on omia heikkoja kohtia, kuten taittoperäisen Kalashnikovin perä, Steyr AUGin etukahva tai Thompsonin piippu. Maruin koko M16-mallistoa vaivaa heikko runkorakenne, jota tosin viimeisimmässä M4A1 New Typessä on hiukan paikkailtu. Maruin G3-sarja ei muovisen ja löysän rakenteensa takia sinänsä ole mitenkään erityisen heikko, ompahan vaan huonon tuntuinen uudempiin pyssyihin verrattuna. Joihinkin malleihin auttavat itsetehdyt patentit tai helposti kaupoista saatavat lisäosat. Toisissa, esimerkiksi katkeavien perien kohdalla, on ase pelikelpoinen hajottuaankin. Yleisesti ottaen, mitä pienempi ase, sen paremmin se kestää, sillä vipuvartta on vähemmän, ja mahdollisuus aseen kolhimiseenkin pienempi.

Miksi Marui sitten myy vanhoja, heikkoja pyssyjä, on yksinkertainen: Ne menevät kaupaksi. Firmalle on tuottavampaa suunnitella uusia, ennennäkemättömiä malleja, kuin kääntää kokonaan uusiksi vanhaa, joka kuitenkin tuottaa rahaa.

Aivan paniikkiin ei aseen heikkoudesta kannata mennä. Useimmat airsoft-pelaajat kohtelevat pyssyä sen verta varoen, että hankalatkin mallit kestävät käyttöä pitkään, ilman ongelmia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos mallilla ei sinänsä ole väliä, kannattaa pelata varman päälle ja hankkia se kestävin.

5.2. Piipun heilunta

Piipun heilunta on ongelma etenkin pitkissä aseissa, joiden rakenne on muovia, ja joissa piippu tai aseen etupää kiinnittyy vain yhteen pisteeseen. Tällöin heilunta johtuu yleensä löysästä rakenteesta ja muovin taipumisesta. Myös ruuvien löystyminen aiheuttaa heiluntaa. Piipun heiluessa myös sisäpiippu heiluu, mikä aiheuttaa tähtäämisongelmia optisilla tähtäimillä. Heilunta tarkoittaa myös heikompaa tarkkuutta. Notkuva pyssy tietysti myös vie tunnelmaa pois aseesta, jonka olisi tarkoitus näyttää ja vaikuttaa oikealta. Yleensä heiluvapiippusella aseella voi kuitenkin pelata ihan siinä missä muillakin, eikä ongelma useimmilla harrastajilla ole tunnelmantappajaa kummempi.

5.3. Eri koneistot

Maruin kuulayssyissä sekä tietysti niiden kopioissa käytetään niin paljon samoja koneiston osia, kuin mahdollista. Usein kuitenkin aseen muoto vaatii uudenlaisen koneiston suunnittelua. Koneistoissa suurin ero on kuoren muodoilla. Lisäksi sylinterimalli riippuu piipun pituudesta, suutin ja sen ansiosta sylinterin pää aseen syöttökoneiston muodosta ja vaihtimen osat aseen vaihtimesta. Joissakin malleissa saattaa olla myös omanlaisensa laakerit ja yksi tai useampi omanlainen ratas. Moottoreita on pääasiassa kahta mallia, lyhyitä ja pitkiä.

Ainoastaan STAR ja G&G yrittävät tehdä massatuotantona ihan omanmallisia rataslaatikoitaan, jotka käyttävät Maruin laatikoiden sisukaluja. G&G:n laatikoissa tämä on aihettanut paljon ongelmia, STAR on ilmeisesti selvinnyt vähän paremmin.

Koneiston suurin vaikutus ostopäätökseen on kakkosmallin laatikon kuorten, sinänsä oikeutettu, pelko ja viritysosien saatavuus. Virittäminen on henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan aika yliarvostettua, ja toisaalta onnistuu joka tapauksessa jollain tapaa käytännössä kaikissa muissa aseissa paitsi Uzissa.

Selkein tapa erotella laatikot on käydä ne yksitellen läpi:

Versio 1
FAMAS. Ei ongelmia. Laatikkokohtaisia viritysosia ei käytännössä enää saa.
Versio 2
M16-sarja, G3-sarja, MP5-sarja poislukien MP5K. Kakkoslaatikon pyssyt ovat kaikkein suosituimpia. Tyyppivikana rataslaatikon kuoren etuosan halkeaminen, mitä voi ehkäistä oikeaoppisella viilaamisella, joka taas toisaalta vaatii hyvin paljon taitoa aseen purkamisesta. Vakiona laatikot halkeavat harvoin, muttei sekään ennenkuulumatonta ole. Tyhjälaukaukset vaikuttavat asiaan. Varaosa- ja virityskuoria saa aika halvallakin, ne vain vaativat taitavaa asennusta.
Versio 3
Maruin luotettu yleislaatikko. AK-47, G36, MP5K, AUG, SG 55X -sarja. Ei kakkoslaatikon halkeamisongelmia. Yhdessä kakkosmallin kanssa näihin rataslaatikoihin on helposti saatavilla virityspalikoina ihan kaikki, poislukien ainoastaan jotkin mallikohtaiset sähköosat. Useat kopiovalmistajat rakentavat omat uudenmalliset pyssynsä kolmosmallin rataslaatikon kopioiden päälle.
Versio 4
PSG-1:n oma laatikko. Ongelmallinen tapaus vanhentuneessa ja huonossa pyssyssä.
Versio 5
UZIn oma laatikko. Ei ongelmia vakiona, varaosia voi olla tosi hankala saada, ei mahdollisuutta virittää.
Versio 6
Thompson ja P90. Kummankin aseen ratkaisut eroavat toisistaan. Viritysosia on, niitä ei vain välttämättä joka paikasta saa. Ei ongelmia.
Versio 7
M14. Aseen hankalan muodon vuoksi koneistostakin löytyy muutamia erikoisuuksia. Mallin ylettömän suosion vuoksi viritysosiakin on olemassa paljon, mutta taas kerran ei ihan joka kaupassa. Aseen koneistossa ei ongelmia ole, päin vastoin.
Versio 8
Maruin uusimman mallin, japanilaisen Type 89:n ihkaoma rataslaatikko. Mekaaninen pursketuliominaisuus, mikä ei sinänsä kuulapyssyissä mikään älytön etu ole, mutta mekaanisena se ei SG 550 ja SG 551 -mallien tapaan, joissa siis ominaisuus on toteutettu sähköosilla, aiheuta resistanssiongelmia. Mallin lyhyen iän vuoksi pitkän ajan kestävyydestä on hankala sanoa, mutta jos tutkii Maruin uusimpien tuotoksien tilastoja, voi laatuun luottaa.

6. Varaosien saatavuus

Kuulapyssyt eivät ole mitään mahdottoman kestävää tavaraa, ja kuten ylläolevasta tekstistä saa selvää, monessa on jopa rikkoja aiheuttavia tyyppivikoja. Maruin alkuperäisiä varaosia on edelleen usein tosi hankala saada. Tätä paikkaamassa on on lukemattomien lisä-, virittely ja varaosavalmistajien kirjo, jotka tekevät suosituimpiin malleihin kaikenmoisia, yleensä jotenkin paranneltuja osia, jopa niin, että muutaman pyssyn voi rakentaa kokonaan viritysosista. Viritysosat löytyvät kaupoista yleensä suoraan varastosta, ja ovat pääsääntöisesti alkuperäisosia halvempia.

Pyssyjen varaosatarjonnan tarkastaa helposti selaamalla muutamien isompien kauppojen sivuja. Käytännössä uudempi M16-sarja (poislukien vanhat mallit) sekä MP5 ja AK-47 -mallisto oikein kylpevät saatavilla olevien osien paljoudessa. Sen sijaan esimerkiksi Maruin vahempaa M16-mallistoa (M16A1, M16Vn, XM177E2, CAR-15), joka ei kestävyydelläänkään loista, ei pääkomponenttien hajotessa ole käytännössä kannattavaa korjata, uusi pyssy tulisi todennäköisesti halvemmaksi.

7. Akut - isompi parempi

7.1. Pieniä akkuja, isoja akkuja, erikoisia akkuja

Maruin moottoripyssyissä on akkuja käytännössä kahta mallia - isoja ja pieniä. Molemmissa on sama nimellisjännite, mutta kennojen koot, ja sitä myötä kapasiteetti (eli kuinka monta laukausta voi ampua), eroavat toisistaan. Isot akut, eli Large-akut, ovat aina samanmuotoisia, ja kasattu yleensä 1500-2100mAh kennoista. Large-akut ovat RC-autoista tuttuja 8,4v akkuja. Pieniä akkuja on kolmea mallia, kaikki samanlaisista 600mAh kennoista kasattuja, mutta eri muotoisia. Mini-akku on kasattu Large-akun muotoisesti. SD-akku on kasattu samalla lailla, paitsi viimeinen pariton kenno on toisen kennojonon jatkeena. SD-akkua ei käytännössä näy eikä käytetä, sillä sen tilalle mahtuu käytännössä aina mini-akku. AK-akussa kaikki kennot ovat yhtenä pötkönä.

Tavallisten mallien lisäksi erilaisia erikoismuotoiluja akkuja on hurja määrä. Yleensä näissä nimellisjännite on suurempi, eli akku pyörittää aseen moottoria nopeammin, mikä nostaa reilusti tulinopeutta vakioaseessa ja auttaa vääntämään viritysjousia. Se myös yleensä raukoo aseen takuun. Nämä akut ovat yleensä ase- tai asesarjakohtaisia, ja niiden asentaminen saattaa vaatia aseen muokkaamista, mikä voi joskus heikentää aseen rakennetta. Jotkut kopiovalmistajien aseet on sen verta huonosti tehty tai varustettu sen verta jäykillä jousilla, että ne ihan vaativat tehokkaamman akun käyttöä heti alkuunsa.

Oikea tieto akuista on tärkeä asia moottoripyssyn omistajille. Väärin kohdellut akut ovat ehdottomasti suurin ongelmien aiheuttaja koko airsoft-harrastuksessa. Tämä artikkeli on osto-opas, eikä pureudu tarkemmin akkujen mystiikkaan. Kannattaa kuitenkin lukea Lekan usein kysytyt kysymykset akuista sekä Juoksuhauta.netin akkuartikkeli.

7.2. Miksi eri akkumalleja on olemassa?

Eri akkumalleja on siitä yksinkertaisesta syystä, että Large-akku ei millään mahdu kaikkiin pyssyihin. Maruita ei sinänsä käy haukkuminen tässä asiassa, sillä mikäli ase ei vakiona käytä large-akkua, ei sellaista myöskään saa aseeseen mahtumaan ilman ulkonäköhaittoja tai rakenteen oleellista heikentämistä. Pienten akkujen eri muotoja on olemassa ihan samasta syystä. Jokainen Maruin pyssy sinänsä pystyy käyttämään mitä tahansa akkua, sillä koneiston osat siltä osin ovat täsmälleen samat. Vääränmallisia akkuja voi kytkeä aseeseen, ne vain eivät mahdu siististi pyssyn sisään, joten vääränmallisen akun kanssa joudutaan turvautumaan esimerkiksi teippiin.

Moneen pientä akkua käyttävään aseeseen on saatavilla erinäköisiä lisäpalikoita, jotka mahdollistavat large-akun tai jonkun erikoisakun käytön. Useimmat näistä ovat ulkoisia härveleitä, jotka joko näyttävät oikean aseen lisäosalta, tai sitten ovat kuvitteellisia, ja siten periaatteessa pilaavat pyssyn realistisen ulkonäön.

7.3. Akkumallien käytännön erot

Large-akut ja pienet akut eroavat toisistaan kahdella merkittävällä tavalla:

Akkujen kestoero on huomattavasti suurempi kuin nimelliskapasiteetista voisi päätellä. Keskiverto suomalainen pelaaja pärjää mini-akulla yhden päivän viikonloppupeleissä, joutuen ehkä loppupuolella vaihtamaan akun. Isompiin peleihin kaksi akkua on aivan ehdottomuus. Large-akulla taas vastavuoroisesti pelaa yleensä vaikka koko viikonlopun kestävän pelin, ja todennäköisesti vielä kuukauden muutkin pelit. Pienet, siis 600mAh akut, antavat yleensä 1000-1500 laukausta. Large-akut antavat niin monta laukausta, ettei niitä ole järkevää edes laskea.

Akut menettävät lataustaan vaikka pöydällä lojuen. Koska pienissä akuissa on alunperinkin aika vähän virtaa, näkyy tämä niissä paljon enemmän - ne pitää aina ladata ennen peliä. Lämpötila vaikuttaa virrankulutukseen, sekä käytössä että lojuessa. Kylmällä akut tyhjenevät yllättävän nopeasti, ja Suomessa tämä on erittäin merkittävä tekijä. Talvella pienten akkujen käyttäjät ovat todellisissa ongelmissa, sillä pakkasella - sitä pahempi mitä kovempi - ei yhdellä akulla pärjää edes viikonloppupeleissä. Tässä on vielä mallikohtaisia eroja, sillä mikäli akun pinnasta iso osa on kosketuksissa metallin kanssa, pysyy se kylmänä koko ajan, jolloin tehot voivat pahimmillaan kuihtua jo ensimmäisessä räiskinnästä. Tällaisesta ongelmasta kärsivät mm. taittoperäiset Kalashnikovit, Uzi, SG 550 jne.
Useat pienen akun käyttäjät, erityisesti äsken mainittujen pyssyjen omistajat, teippaavat talvella aseen kylkeen large-akun. Tällä keinolla pärjää mainiosti kylmän kauden yli, mutta ulkonäköhaitta on pahimmanlaatuinen.

Edelleen tärkeänä erona ovat akkujen hinnat. Toisin kuin voisi olettaa, maksavat pienet akut yleensä enemmän kuin isot. Tämä johtuu siitä, että large-akkujen kennoille on maailmalla paljon enemmän käyttöä, ja suuri tarjonta laskee hintoja. Lisäksi pieniä akkuja kannattaa aseen kaveriksi ostaa ainakin kaksi, siinä missä large-akulla pärjää niin kauan, kunnes akku kuluu loppuun tai hajoaa.

7.4. Kennomallilla ja -valmistajalla on väliä

Akkukennojen valmistajilla ja malleilla on suuria eroja, eikä sellaista akkua kannata ostaa, jota ei varmasti tiedä kuulapyssyyn sopivaksi. Todella iso merkitys on myös käyttäjällä; väärin hoidettu heikkenee todella nopeasti, hyvällä laturilla ja oikein käytettynä pienistäkin akuista on rutkasti iloa.

Kuulapyssyissä käytetään yleensä NiCd-akkuja, sillä ne ovat halpoja, ja niissä on pienempi sisäinen resistanssi, kuin periaatteessa suuremman kapasiteetin omaavissa NiMH-akuissa. NiMH-akuissa on yleensä kyllä paljon enemmän virtaa, ne vain eivät anna sitä tarpeeksi nopeasti, jotta niistä olisi virtasyöpöille kuulapyssyille mitään hyötyä. Viime aikoina markkinoille on tullut myös muutamia kuulapyssykäyttöön sopivia NiMH-akkuja (esimerkiksi Intellect), jotka auttavat suuresti erityisesti pieniä akkuja käyttäviä pyssyjä. Nämä tasaavat eroa niin paljon, että suurimman osan tämän artikkelin akkuosiosta voi unohtaa. Niiden saatavuus on kuitenkin vielä aika heikkoa, ja hinnatkin suurempia. Suurin osa NiMH-akuista - mukaanlukien kuulapyssykauppojen tarjonta - on edelleen, varsinkin Suomen talvessa, huono vaihtoehto kuulapyssyille, joten valmistajien kanssa täytyy olla tarkkana. Lopuksi on vielä muistettava, että NiMH-akut ovat aivan erityisen herkkiä huonolle kohtelulle.

Lithium-kennot ovat uusi ja ihan oma asiansa, näitä on vain muutama kokeillut, eivätkä kokeet ole johtaneet mihinkään suureen vallankumoukseen. Aloittelevan kuulapyssyn ostajan ei kannata näillä päätään vaivata.

8. Aseiden parantelu voi pelastaa

Airsoft-markkinat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, minkä ansiosta suurimpaan osaan kuulapyssyistä on tarjolla jos jonninmoista lisäpalikkaa. Suurin osa näistä palikoista on turhia, yhdentekeviä tai ulkonäkökoristeita, mutta suureksi onneksi osa niistä parantaa aseista löytyviä ongelmia, minkä ansiosta moni ase, joka muuten tämän artikkelin tiedoilla saattaisi jäädä hyllylle, on taas varteenotettava vaihtoehto - olettaen siis, että rahat riittävät parannuksiin, ja jostain löytyy osaava asentaja.

Parannukset ovat tietty asekohtaisia, ja paljon tarjotaan tärkeän kuuloista osaa korvaamaan sellaisiakin palikoita, jotka alunperin ovat oikein hyviä, ellei peräti parempiakin kuin "parannusosa". Liikaa ei siis kannata innostua, eikä kaikkia myyntipuheita sovi uskoa, sillä varsinkin kaukoidän kauppiailla on tapana joskus jopa ihan suoraan valehdella saadakseen tuotteita paremmin kaupaksi. Klassinen esimerkki parannusosan tuomasta suuresta edusta on Maruin uudempi M16-sarja, jossa metallirungon asentamalla pääsee suurimmasta rakenteellisesta heikkoudesta ja samalla piipunheilunnasta kerralla eroon. Muita asekohtaisia parannuksia on turha listata tässä. Näistä saa tietää aserekisteristä ja foorumeita lukemalla.

Valtteri Jaakonpoika

- LEKA - webmaster@varusteleka.fi