Oikea ase

Suunniteltu korvaamaan heikkotehoinen pistooli miehistölle joka ei osallistu aktiivisesti taisteluun, ja jolle siksi täysikokoinen kivääri on liian iso ja painava - toisin sanoen, vehje on tehty samaan tarkoitukseen kuin nykypäivän H&K MP5K A4 PDW ja FN P90 PDW.
Kevyt ja helppokäyttöinen ase sai myös kenttäsotilaiden suosion, ja sitä käytettiin aktiivisesti toisen maailmansodan loppuvaiheen hyökkäyksissä etenkin tyynellä merellä.

Muovikuulaksi

Marushin on yli kymmenen vuotta tehnyt eri versioita M1 karbiinista, ja näistä MAXI SSB on viimeisin. Rakenteen ja viimeistelyn laadun muutoksista on vaikea sanoa mitään kun ei aikaisemmista ole kovin kummoista asiaa tullut vastaan, mutta toimintaperiaate on kylläkin muuttunut - on nähty jousikäyttöistä käsinviritettävää ja itselataavalla kertatulella toimivaa kaasukäyttöistä jonka lippaat ladattiin hylsyillä.

Rakenne ja toiminta

Tukki on puuta ja samaa, yhtenäistä isoa osaa aina eteen saakka, joten nykypäivän jenkkiaseista tuttu narskunta ei tähän päde. Metallinen runko on hyvin tehty ja istuu paikoilleen siististi.
Lippaat ovat metallisia ja sisältävät jokainen ison kaasusäiliön, mikä lisää niihin mukavasti painoa. Lippaan sisällä olevassa kaasusäiliössä on puolensa - kentällä ei tarvitse ruveta kesken kaiken lisäämään kaasua, eikä kaasusäiliön pettäminen johda kalliiseen remonttiin. Toisaalta menetetään useimpien kaasukivääreiden herkullisuus, mahdollisuus ulkoiseen paineilmasäiliöön. Toki taitava tee-se-itse-mies saattaisi pystyä korjaamaan tämän ongelman, mutta aseen tehot ovat jo valmiiksi varsin mukavat, vieläpä ilman tiellä olevia letkuvirityksiä. Lisäksi lippaat lienevät hiukan suurempia kuin oikean M1 Carbinen.
Oikea ase omaa itselataavan kertatulen (joissakin versioissa on jopa sarjatuli) ja olisikin luonnollista olettaa että Marushin olisi tehnyt saman, onhan kyseessä kuitenkin kaasukäyttöinen vehje - vaan kun ei. Joka laukauksen jälkeen ase pitää virittää viritystapista - tai vaihtoehtoisesti mukana tulevalla lisälaitteella, joka asennetaan alkuperäisten mekanismien päälle - ei siis korvaamaan - ja saa aseen toimimaan kuin pumppuluodikko. Koneistoon tutustumatta on vaikea sanoa mikä on saanut Marushinin päätymään kertatuleen, mutta eipähän tuhraudu tehoja blowbackiin.
Hop-up säädetään kuusiokoloavaimella piipun läheisestä kolosta.

Käytössä

Ilmeisesti kukaan aseen omistajista ei voi saada tarpeeksi vekottimen ergonomian kehumisesta. Ase nousee olkapäälle luonnollisesti ja pysyy siinä vaikka hamaan tuomiopäivään asti. Pumpussa on urat sormille aseen oikeassa laidassa ja käsi kääntyy sen ympärille mukavasti.
Käytössä ase on kertatulivehje parhaimmillaan - hyvällä ergonomialla varustettu suuritehoinen lyhyt tarkkuuskivääri erittäin kevyellä latausliikkeellä - rynnäkönkin siis luulisi onnistuvan. Aseen teho korvaa, varsinkin hyvissä käsissä, sähköjen sarjatulimahdollisuuden ja tyylikkyystekijää ei voi olla laskematta mukaan.

Lisäosat ja viritys

Marushin ei aseeseen lisäosia tarjoa lainkaan, hyvä kun edes lippaita mikäli huhuihin on uskominen. Oikea M1 Carbine on kuitenkin ollut olemassa jo kauan, ja sille on kertynyt iso läjä tauhkaa mistä valita. Lisäksi ase on jo palveluskäyttönsä nähnyt, joten ylijäämätavaroista ei välttämättä tarvitsisi edes maksaa liikaa.
Kuten jo aikaisemmin todettu, viritysmahdollisuudet lippaansisäisellä kaasusäiliöllä eivät ole kovin suuret. Tietenkin erilaisia kaasuja voi käyttää, eikä aseessa ole herkkää blowbackia heti hajoamassa, mutta pitkänajan kokemuksia esimerkiksi HFC22:sta en ole löytänyt luettavaksi asti. Mielenkiintoista olisi tietenkin tuikata lippaan täyttöventtiiliin hiilidioksidipullo..