Tämä artikkeli on Leka-standardien mukaan ennätysajassa kirjoitettu, eikä pyssyä ole vielä (mm. kylmästä vuodenajasta johtuen) ehditty pelikäytössä kokeillakaan. Pidemmän käytön jälkeen tätä artikkelia tullaan päivittämään.

Ukko-Mauser

Mauser C96, suomalaisittain "Ukko-Mauseri", on niitä maailman ensimmäisiä toimivia, laajan suosion saaneita automaattipistooleita. Sen historia alkaa 1800-luvun lopussa, jolloin se kehitettiin parin Mauserin insinöörin toimesta. Valmistus aloitettiin 1896 ja jatkui Mauserin toimesta toisen maailmansodan alkuun, joidenkin tietojen mukaan vielä sen aikanakin. Kopioita valmistetaan vieläkin.
Saksan armeija ei ensialkuun hyväksynyt asetta, mutta maailmansotien tuoma aseiden tarve vei Ukko-Mauserinkin tien sen käsiin. Vehjettä käytettiin molemmissa maailmasodissa ja hankittiin sitä Suomeenkin oikein virallisia teitä heti itsenäistymisen jälkeen. Vehje oli erittäin suosittu siviilipyssynä ja upseerien yksityishankintana kautta maailman - ainakin sikäli kun sopivia patruunoita oli saatavilla.
Pyssyn iän näkee sen koosta ja toimintaperiaatteesta - massalukko liikkuu piilossa rungon sisässä, tullen esiin vain aseen päästä virittäen samalla iskurin. Lipas ei ole kahvassa vaan konepistoolimaisesti liipaisimen edessä. C96-mauserissa se on kiinteä, ase ladataan hylsyportista kampoja apuna käyttäen.
Ukko-Mauseri oli kallis tehdä sekä muodoltaan iso ja painoltaan suuri. Se oli kuitenkin tarkka, tehokas ja luotettava pyssy ja suuresti omistajiensa suosiossa. Suomalaiset veteraanit kehuvat asetta kirjallisuudessa erittäin halutuksi ja pidetyksi varusesineeksi.

M712-malli on aseen 1930-luvusta eespitäen valmistettu vaihtimella varustettu sarjatuleen kykenevä versio. Sarjatuliversio kuulostaa kummalta valinnalta muovikuulapyssyksi - muutenkuin sen erikoisuuden ansiosta - mutta onpa M712-mallissa eräs toinenkin, muovikuulapyssyssä sekä valmistusta että käyttöä suuresti helpottava ominaisuus - nimittäin irroitettava laatikkolipas.

Lähikuva oikealta. Raapustukset rungossa kertovat seuraavaa: "WAFFENFABRIK MAUSER OBERNDORF ⊃A⊃NECKAR D. R. P.u.A.P. ASGK, viimeisimmän akronyymin ollessa japanialainen kuulapyssyvalmistajien yhdistys.

Lähikuva vasemmalta puolelta. Mauserin logo näkyvissä, varmistin poissa (F-kirjain näkyvissä). Varmistimen edessä näkee pienenä tappina aseen oikean iskurin.

Dramaattinen kuvakulma alaviistosta. Näkyvissä tukin kiinnitykseen tarkoitettu lovi kahvassa.

Toiminnalliset osat irroitettuina ja purettuna. Vasemmalla ylhäällä piippu hoppikoneistoineen, sen vieressä lataussuutin. Iso palikka on laukaisukoneisto, varmistin puuttuu. Laukaisukoneiston tällä puolella näkyvä metallinvärinen osa, samassa kohtaa kun oikeassa aseessa iskuripiikki, hoitaa iskuvasaran lukitsemisen ja antaa sille (myöskin näkyvissä olevalla jousellaan) jousipaineen. Liipaisin tässä irroitettuna, sen kynsi työnnetään laukaisukoneiston sisään.

Koneisto oikealta, kasattuna. Laukaisukoneistossa tällä puolen näkyvä metallinhohtoinen osa (ei liipaisimen kynsi) hoitaa syötön ja liipaisimen palautuksen. Tässä kuvassa näkee paremmin aseen oikean iskuripiikin, joka on laukaisukoneiston yläpäässä ja pilkistää pienenä tappina iskuvasaran edestä. Tämä kuva on hiukan hämäävä, piippu ei nimittäin ole kiinni lataussuuttimessa koneiston ollessa lepoasennossa.

Aseen metalliosat punaisella merkittynä

Marushin M712

Marushinilla on enemmänkin historiaa erinäköisten Ukko-Mausereiden valmistuksesta paukkupatruunapyssyjen puolella. Muovikuulapyssyinä on samasta perus-NBB -pyssystä, jota tässä käsitellään, yhteensä neljä eri versiota: se tavallinen, "kromattu" versio, "sinistetty" versio sekä pitkäpiippuinen, tukilla varustettu "M712 Carbine", joista jälkimmäinen pitkän piippunsa ansiosta antaa aikamoiset tehot. Firma valmistaa lisäosina pidempää lipasta sekä puista tukkia, joka vyölle kiinnitettynä toimii aseen kotelona.
Ase saapuu siinä tavanomaisessa styroksipohjaisessa laatikossa. Mukana tulee varsinainen, lipas, hopinsäätöavan sekä Marushinin tapaan minimaalinen, täysin japaniankielinen manuaali.

Rakenne

Aseen rakenne on, NBB-kaasujen tapaan, perin yksinkertainen. Osia on vähän, osakokonaisuuksia vielä vähemmän. Ulkoisesti aseetta hallitsee kaksiosainen runko, jotka ovat yhtä isoa palaa. Piippu on liimattu ylempään runkoon kiinteästi, etutähtäin taas piippuun. Hylsyportti ja lukko ovat liikkumattomia. Kahvalevyt ovat muovista puuimitaatiota ja kätkevät sisäänsä lyijypainot. Muut ulkoiset osat, eli liipaisin, vaihdin, säädettävä takatähtäin, iskuvasara, varmistin, hihnalenkki, lippaanvapautin sekä lipas ovat metallia. Aseessa ei sinänsä rakenneongelmia, mutta kun piippu on muovia, kovasti ulkoneva ja vain tyvestään tuettu, voi se kovassa tällissä vahingoittua herkemmin kuin luistimallisessa aseessa.
Sisältä on metallia kaikki paitsi laukaisukoneiston runko. Metallin laatu ei varmasti kummoista ole, mutta kovin suureen rasitukseenkaan ei mikään osa joudu.

Toimivia osia ovat varmistin, iskuvasara, liipaisin sekä takatähtäimen säätö. Takatähtäimen voi säätää vaatimattomasti kilometriin saakka, aika hurjasti pistoolille. Vaihdin on erillinen osa ja koneistossa on otettu huomioon sen liikkuvaksi tekeminen, mutta kääntää sitä ei voi.

Viimeistely on yleisesti ottaen perin nättiä. Aseessa on oikeaa vastaavat kaiverrukset, eikä siinä ole mitään erityisesti muovikuulapyssyksi tai huonoksi kopioksi paljastavaa palikkaa - poislukien lippaan pohjalevyn täyttöventtiili, kuten kaasuaseissa yleensäkin.

Lipas on pieni metallinenpakkaus, jonka etupuolelle 13 kuulaa menevät kaksirivisesti avoimella leikkauksella varustettuun tilaansa. Lippaiden ulostuloaukossa on harvinaiseen tapaan yhtenäinen kaari, jonka läpi lataussuutin työnty kun ase vedetään vireeseen. Näinollen mikäli aseen vetää vireeseen (siis iskuvasaran alas), ei lipasta saa sisään tai ulos.

Hoppia säädetään aseen mukana tulevalla 1,27mm kuusiokoloavaimella hylsyaukon päältä.

Toiminnallisesti ase on se tavallinen NBB-kaasu irtoavalla lippaalla, jossa kaasusäiliö sijaitsee. Aseen koneisto muistuttaa siis hyvinkin paljon oikeaa kaksitoimista revolveria, ja toimii seuraavasti: Ammukset, eli kuulat, sekä ajoaine, eli kaasu, sijaitsevat lippaassa. Kun liipaisimesta vetää, alkaa iskuvasara virittyä ja liipaisimen kynsi nappaa liikkeen alkuvaiheen aikana palikkaan, joka työntää normaalisti takana olevan lataussuuttimen eteen. Lataussuutin on piipunsuuntainen putki, jonka tekee takapäässään mutkan niin, että aukko osoittaa alaspäin. Kun se matkaa eteenpäin, ottaa se lippaasta kuulan putken alkupäähän ja työntyy sitten piippuun. Putken toinen pää tulee lippaan kaasusäiliön ulostuloaukon päälle. Kun liipaisimen vetää aivan taakse, pääsee iskuvasara taka-asentoonsa, jolloin se vapautuu liipaisimen virekynnestä ja jousen voimalla lyö eteenpäin, osuen iskuripiikkiin (joka on alempana ja pienempi kuin esikuvan iskuripiikki). Iskuripiikki lyö lippaan venttiiliin, mikä vapauttaa kaasua ulostuloaukosta, josta kaasu kulkee lataussuuttimen läpi kuulan taakse, työntäen kuulan piippuun ja siitä edespäin. Kun liipaisin vapautetaan, liikkuu lataussuutin taas taakse ja homma voidaan aloittaa uudestaan. Ensimmäinen vaihe, eli lataussuuttimen työntyminen eteenpäin sekä iskuvasaran virittyminen taka-asentoonsa, hoituu myös iskuvasarasta vetämällä. Näin liipaisimen hommana on enää vapauttaa iskuvasara, mikä tekee liipaisimesta huomattavasti kevyemmän vetää. Jälkimmäinen tarkoittaa yksitoimista laukaisua, ensinmainittu kaksitoimista.

Ase puretaan yhden ruuvin avauksella, mutta helppoa se ei siltikään ole. Purku aloitetaan siis irroittamalla lipas sekä vaihtimen ruuvi toiselta puolelta asetta ja vetämällä vaihdin ulos. Nyt periaatteessa vain vedetään ylempi runko piipunsuuntaisesti mutta poispäin piipunsuusta pois alemmasta rungosta. Ongelmana on laukaisukoneisto, jonka jousien varassa olevia kilkkeitä pitävät paikallaan rungon seinämät. Jos asetta ei ole pakko avata, älä avaa, mutta jos on, kannattaa se ensimmäisen kerran tehdä läpinäkyvän pussin sisällä, tai ainakin niin että pitää kämmentä ja sormia kuppina laukaisukoneiston ympärillä sen tullessa alemmasta rungosta ulos. Osien lennettyä paikaltaan voi oheisista kuvista katsella niiden oikean järjestysken.
Kasaus on sinänsä hankala operaatio, että liipaisimen pitää toisaalta olla alemmassa rungossa paikallaan, toisaalta siinä olevan kynnen on tunkeuduttava laukaisukoneiston sisään. Oman lisämakunsa soppaan tuo vielä varmistin, joka myöskin pysyy paikallaan vain runkojen puristuksen ansiosta. Oikea tapa kasata ase on laittaa laukaisukoneisto ilman liipaisinta kasaan, asentaa se ylempään runkoon, laittaa liipaisin alempaan runkoon paikoillensa niin, että sen kynsi makaa noin 90 asteen kulmassa piippulinjaan nähden. Käännetään ase sivuttain oikea kylki alaspäin ja varovasti ujutetaan rungonpalat toisiinsa kiinni niin, että liipaisimen kynsi työntyy paikoillensa laukaisukoneistoon. Sitten vain vaihdin paikoilleen, lippaaseen kuulat ja kaasu, ja eikun räiskimään koelaukauksia.

Green gasin kanssa toimivuus on tällä pyssyllä hiukan auki. Nollakeleillä ulkona vehjes kyllä sillä toimi, mutta kun sisällä huoneenlämmössä koetin, antoi green gas kaasusäiliöön sellaisen paineen, ettei iskuripiikki sitä saanut avattua. Itseasiassa piti vasaran ja ruuvimeisselin alulla lyödä venttiiliin, että yleensäkään sai kaasut lippaasta ulos. Tämä menee kuitenkin toistaiseksi vielä sisäänammunnan piikkiin, enkä niistä muutamasta nettiartikkelista ole vastaavasta lukenut. Aika näyttää.

Käytössä

Ase on rujosta ulkonäöstä huolimatta aika hyvä käyttää. Kontrollit, eli iskuri, varmistin ja lippaanvapautin ovat ainakin minun L-koon kouralleni sopivissa paikoissa niin, ettei kättä tarvitse ampuma-asennosta muutata niitä käyttääkseen. Lisäksi lippaan kohdalta voi tukea asetta toisella kädellä konepistoolimaisesti tarkemman ampumisen aikaansaamiseksi.
Liipaisin on NBB-aseiden tapaan melko jäykkä, yksitoimisena toki parempi. Ase ei ole mitenkään erityisen tarkka, ainakaan ensituntumien perusteella.

Mikäli asetta haluaa kakkospyssynä pitää, on yksi käyttöä hankaloittava tekijä sopivan kotelon löytäminen. Ukko-Mauserihan ei juuri muihin kuin sille itselleen tehtyihin koteloihin käy, ja kun asetta ei ole tehty 60 vuoteen juuri muuten kuin keräily/harrastekäyttöön, ei koteloita ole kovin helposti, tai ainakaan halvalla, saatavilla. Mikäli muuta asetta ei ole, pääsee helpolla ja halvalla kun hihnalenkkiin kiinnittää hihnan ja asetta roikottaa kaulassa silloin kun käsiään tarvitsee muuhun käyttöön.

Loppusanat

Marushinin tapaan pyssy on kovin halpa ja erikoisen mallinen, mutta toisin kuin muutama muu malli samalta firmalta, samalla myös pelikäytön kannalta aika hyvä pakkaus - ei kerrassaan mitään valitettavaa, jos otetaan huomioon että pyssy on NBB-kaasu. Pidemmän ajan testit ovat vielä suorittamatta, mutta rakenteen tarkastelun ja muutaman muun artikkelin perusteella ongelmia ei ole odotettavissa. Siis halpa ja hintaansa nähden hyvä pyssy, lisäksi yksi niitä harvoja jotka sopivat suoraan sellaiselle, joka kaipailee sodanaikaista suomalaisvarustusta.