Remington M870

Remingtonin M870 -pumppuhaulikko kehitettiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla, ja on sen jälkeen saanut suuren suosion etenkin rapakon takana. Vehjettä markkinoitiin aluksi yleispätevänä metsästyshaulikkona, mutta sen halpa hinta ja laaja ammusvalikoima toi sille pian poliisinkin kiinnostuksen.
Aseesta on tehty lukemattomia eri versioita eri käyttötarkoituksia varten.
Vehjettä on nähty myös Suomen poliisilla - ase on siviilikäytössä erittäin suostittu, ja poliisin märäärahojen leikkaamaa varantoa täydennetään takavarikkokalustosta.
Lyhennetyt haulikot tuskin kuitenkaan päätyvät poliisin käyttöön asti.

Maruzen Remington

Maruzen on jo pitkään tehnyt Remingtonin eri haulikkoversioista muovikuulapyssyjä. Tunnetuimpia ovat nykyiset kaasuversiot, jotka toimivat hylsyillä aivan kuin oikeat vastineensakin - joka hylsyyn ladataan tietty määrä kuulia, jotka ase ampuu kerralla yhdestä piipusta ulos, ja viskaa sitten hylsyn hylsyportista pihalle.
Hylsykäyttöisten pelikelpoisuus on vähän niin ja näin, metsästä kun on kovin vaikea alkaa keräämään kalliita hylsyjä. Hylsypussi on pieneksi avuksi, mutta silti vehkeet ovat enemmän keräilijöille tai liveroolipelaajille. Usein, etenkin puoliautomaattipyssyissä, on valitettu syöttöhäiriöistä. Yhden ihan oikeasti pelikelpoisenkin kaasuhaulikon Maruzen on saanut aikaan - Remington M1100 Riot Shorty, joka on puoliautomaattinen, kolme kuulaa kerralla ampuva irroitettavaa 18 kuulan lipasta käyttävä kaasuhaulikko.
Muutaman jousitoimisen version Maruzen on joskus muinoin haulikoistaan väsännyt, mutta ne olivat samanlaisia hylsyjä käyttäviä kuin kaasuversionsakin.

CA 870

CA 870 on muiden Maruzenin haulikkojen kanssa samanlainen vain siinä mielessä, että sen esikuva on Remingtonin M870-muunnos. Vehkeessä on muutama yllättävänkin hyvä ominaisuus, eikä se ole pelkästään sitä mitä halpa hinta mieleen ensimmäiseksi ehdottaa.
CA ei muuten tarkoita Classic Armya, kuten moni on erehtynyt luulemaan. Semmoinen huhu on liikkeellä, jotta aseen koneisto olisi APS-2 -pohjainen. Tämä johtunee Manuaalin kryptisestä tekstistä jossa kerrotaan aseen olevan Air Precision Shooting koska se on käsiviritteinen jousitoiminen ja siinä on "aps-liipaisin". Eli ei kuitenkaan APS-2:n koneistoa.

Rakenne

ABS-muovin sijaan aseen runko on lasikuituseosta. Tämä tekee aseesta todella jämäkän ja kestävän, mutta myös hiukan kevyen. Lasikuituseos näyttää huomattavasti paremmalta kuin maruin pyssyjen muovi. Vaikutelma on erikoinen, sillä itse en ole nähnyt ennen tätä lasikuituseoksesta valmistettuja aseita. Lasikuitu on huomattavasti jämäkämpää kuin muovi, joten haulikko ei natise eikä heilu. Parasta lasikuidussa on kuitenkin se että siihen ei jää rasvaisten sormien jälkiä kuten Maruin Benellin kiiltävään runkoon.
Rungon sisällä sisuskalut ovat metallisen kuoren sisässä. Metalli on paksua ja jämäkkää, eikä muovia kuten maruin haulikoissa. Koneiston rakenne on maruzenin laatutyötä. Se on idioottivarma ja yksinkertainen, joten aseen odotettava elinikä on pitkä.
Kahva kiinnittyy rungosta ulkonemaan metallinvarteen yhdellä pirullisen isolla pultilla, joka pitää kahvan taatusti kiinni. Uusien tukkien tekeminen ei liene vaikeaa.
Yleisvaikutelma aseesta on tiivis ja kiinteä, eikä se ole niin kevyt kuin kuvittelin. Yhdellä kädellä asetta ei jaksa kauaa käyttää, eikä se tulisikaan kysymykseen koska aseen joutuu virittämään joka laukauksen jälkeen.
Ase ampuu yhden kuulan kerrallaan, ja siinä on kiinteä hoppi. Kuulia syöttää irroitettava 40 patruunan lipas, joka olikin suurin pettymys koko aseessa. Lipas on muovia, mutta onneksi se on huomattavasti jämäkämpi kuin useimmat vastaavat.

Maruzen kertoo tehneensä aseen täysin huoltovapaaksi, ja siksi kehottaa olemaan käyttämättä minkäänlaisia öljyjä vehkeessä. Ase kun ase toimii kuitenkin paremmin kun piipun putsaa usein, ja muutenkin puhdas ase pysyy paremmin pelikelpoisena. Ja kun aseessa on hyvin laadukas piippu, kannattaa varoa ettei naarmuta sitä.

Pelissä

Aseen lähtönopeus on samaa luokkaa tai hiukan parempikin kuin Maruin sähköillä, eikä piippukaan ole aivan lyhyt. Piippu on periaatteessa tarkkuuspiippu. Sen sisähalkaisia on 6,05 milliä (maruilla 6.14mm), joten tarkkuus on erinomainen, vaikka tähtäimien puute sen toteamista vaikeuttaakin.
Latausliike on kohtuujouhea eikä turhan raskas. Piippuun ei saa useampia kuulia lataamalla asetta sen ollessa jo vireessä. Aseessa ei ole minkäänlaisia tähtäimiä, mutta jonninmoinen suuntaus onnistuu harjoituksella ja rungon yläosan tasausta apuna käyttäen.
Koska se on käsiviritteinen ja jousitoiminen, on jousi aseen ollessa vireessä aivan ääriasennossaan, jolloin se kuoleentuu nopeiten. Tästä syystä aseen tehot säilyvät sitä kauemmin mitä vähemmän ase on ampumavalmiina. Ase siis kannattaa vetää vireeseen vasta kun aikoo myös ampua sillä, ja tilanteen ohimentyä sekä etenkin pelien välillä kannattaa vapauttaa jousi laukaisemalla ase.
Vehje on sen verran pieni, että se kulkee mukavasti mukana jos sen keksii jollain tapaa kantolaitteeseensa kiinnittää. Fostexeissa on esimerkiksi kuin tälle tarkoitetut sivulenkit reppuosassa, ja monessa tosimiehen liivissä on yleiskiinnitysaihioita selkäpuolella, joihin tee-se-itse-mies valmistaa sopivan kotelon. Hyvä vaihtoehto olisi jäykästä kankaasta tehty väljä aseenpituinen pussi, jonka (ala)päässä on helposti avattava läppä.

Loppulausunto

Muovikuula-aseena vehje on erinomainen - vahva rakenne, hyvä teho ja pieni koko. Toisin kuin maruin haulikossa, koneistossakin on metallia ainakin kuorten verran. Ainoa miinuksena on tähtäinten puuttuminen. Toisaalta pienellä nikkaroinnilla nekin saa liitettyä tähän vehkeeseen. Tällaiselle aseelle on juuri sopiva aukko muovikuulamaailmassa. Halpa, erittäin luotettava ja tehokas. Vemppupistoolilla on aivan turha käydä tällaista vehjettä vastaan, sillä vielä kahdenkymmenenkin metrin päästä tämän tarkkuus on murhaava. Jos tätä ei verratakaan Maruin kalliisiin haulikkoihin, vaan kiväärivemppuihin, jotka maksavat enemmän kuin tämä, on valinta varmasti selvä.