AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty
Ase voitettiin Nemesiksen Joulukuun 2002 asiakaspalautekilpailun pääpalkintona. Siitä suuri kiitos, firman sivut löytyvät osoitteesta http://www.nemesis-airsoft.fi/ Oikea M60 Toisessa maailmansodassa amerikkalaisten tulitukiaseiden vanhanaikaisuus saksalaisten MG34 ja MG42-konekivääreihin tuli ilmi karvaasti. Heti sodan jälkeen jenkit yrittivät muuttaa MG42:n omiin tarkoituksiinsa, mutta silloinen .30-06 -paukku oli Mauserin ammusta pari milliä pidempi, eikä aseesta onnistuttu saamaan toimivaa. M60 täyttää yleiskonekiväärin piirteet. Sitä voi kantaa ja ampua yksi mies, sen voi kiinnittää kolmijalalle staattiseen asemaan, sitä on käytetty useiden ajoneuvojen ja laitteiden kevyenä aseistuksena. M60:n historia on pitkä ja surullinen. Sitä ovat vaivanneet viimeiseen saakka erinäköiset ongelmat, jotka ovat antaneet sille käyttäjiensä keskuudessa erittäin huonon maineen. Nykyään jenkkiarmeijassa FN:n konekiväärit ovat virallisesti korvanneet lähes kaikki M60-sarjan aseet, vaikka osa onkin vielä käytössä. M60 Shortyn huhutaan olevan Navy Seals -joukoille Vietnamiin suunniteltu lyhennetty versio. Sian sijaan sitä kutsuttiin nimellä "Piglet", possu.
TOP M60-sarja on se mikä on tehnyt TOPin kuuluisaksi. Mikään muu firma ei tällä hetkellä valmista vakavasti otettavana sarjatuotantona konekivääreitä ja TOPin vehkeet ovat vieläpä sähköviritteisiä - erittäin tärkeä asia Japanissa tätä nykyä. Paketti ja ensivaikutelmat Ase tulee isossa (halvalla tehdyssä) ruskeassa pahvilaatikossa, johon on printattu laudankuvioita sekä erinäisiä aiheeseen sopivia tekstejä. Sisällä ei olekaan sitä asetta erinomaisesti suojaavaa styroksirunkoa mihin Maruin sähköissä on tottunut, vaan erinäisiä styroksin paloja joiden välissä ase mahtuu aika pahastikin heilumaan. Kädessä ase tuntuu kevyeltä - vaikka se on painavampi kuin mikään Maruin sarjatulisähkö, puttuu oikeaan verrattuna lähes puolet painosta. Metalliherkkua odotettuani sain pettyä, mutta pelissä painoa on sentään sen verran ettei tähtäys kovin helposti ala heilua. Liian painava peli ei suinkaan ole, esimerkiksi Suomen armeijan jokapojan vehje Rynkky painaa lipas täynnä parisataa grammaa enemmän. Rakenne Aseen kantava rakenne, eli rungon osat ja piippu, on kokonaan metallia. Tämä tekee aseesta erittäin jämäkän. Piippu kyllä heiluu aika pahastikin, tosin enemmän vasemmalta oikealle kuin ylhäältä alas. Tätä ei kuitenkaan käytössä huomaa. Marui on patentoinut sähköaseiden koneistonsa, ja mikä tahansa liian samanlainen vedetään oikeusteitse pois markkinoilta. Tämä on pakottanut (Japanissa) muut sähköaseen tekijät keksimään erikoisempia ratkaisuja, ja oikeastaan ainoa Maruin lisäksi joka on viitsinyt edes yrittää valmistaa käyttöön tarkoitettuja sähköaseita on TOP. Hopin säätö tapahtuu etutähtäimen edessä olevasta värjäämättömästä metallinyppylästä kiertämällä. Periaatteessa erinomainen ratkaisu, mutta nappi lähtee kovin helposti irti ja on pirun vaikea saada takaisin kiinni. Tähän päälle ,20g kuulille sopivaksi hopin saa kun sen kiertää kokonaan irti ja sitten äheltää sen juuri ja juuri takaisin kiinni. Laatikon kannen alla on aseen ammussäiliö. Tämä tarkoittaa isoa avointa tilaa, jonne kuulat kaadetaan. Kuulan syöttö tapahtuu rungon takapäästä, josta kuulat matkaavat letkuja ja putkia pitkin toiselle puolelle runkoa. Säiliön ollessa tyhjempi ei ase etukenossa kuulia menekään syöttökammioon ja ase ei ammu. Kannen etuosan reiät ovat isot, lipas täytenä kuulat näkyvät niistä selkeästi ja mikä surkuhupaisinta - piipun osottaessa maata alkaa kuulia ropisemaan aukoista ulos. Latauskahvasta voi vetää, ilman vaikutusta. Kantokahva taittuu sivulle, takatähtäin eteen. Takatähtäin on kokonaan muovia ja sen säätönipukat samaa valua itse tähtäimen kanssa. Akku menee etutukin sisään. Etutukki irroitetaan ruuvaamalla irti sen pohjassa oleva ruuvi, joten kentän häsellyksessä akkua ei kannata vaihtaa, ettei ruuvia hukkaa. Akkutilaa taas on runsaasti, jopa niin, että tavallinen large-akku heiluu ja kolisee kahvan sisällä. Aseen johdotus on todella ohutta ja liitinkin halvempi malli. Käytössä Aseen esikuvan idea on se, että sillä ammutaan sarjaa, paljon. Tämä on toimivaa lähinnä maassa maaten tai lonkalta ja ase on muotoiltu sen mukaisesti. Seisovilteen tukki olalla aseen käyttö toki onnistuu, mutta se on huomattavan paljon epämukavampaa kuin millä tahansa Maruin rynkyllä. Tästä johtuen asetta pidempiä aikoja kantaessa tekee mieli roikottaa sitä hihnassa lantion kohdalla, kuin toimintaelokuvissa ikään. Ammussäiliössä kuulat liikkuvat vapaasti ja helinä on hermoja repivää. Kuulien lisääminen on helppoa - sen kuin kaataa sisään. Taaemman hihnalenkin nerokkaasta sijoituksesta johtuen hihna yrittää joka kerta tunkea väliin lukkokantta sulkiessa. Ettei nyt aivan haukkumiseksi mene, on aseen tuoma KK-mies -tunnelma erinomaisen palkitseva ja sillä pelaaminen kivaa siitäkin huolimatta että oma yksilöni olikin varsin vajaatehoinen. Liikkuvuudeltaan vajaavainen ase pakottaa syömään turvetta ja ampumaan amerikkalaiseen tapaan ylipitkiä sarjoja - kerrankin ilman huonoa omatuntoa. Ongelmista Aseen tyyppivikana on vaatimattomasti täydellinen hajoaminen. Vehkeen sisukalut hiukan Maruita monimutkaisemmat ja laajalle alalle levitetyt, ja oikeastaan kaikki kertomukset aseen pidemmästä, käyttöä nähneestä omistuksesta päättyvät tarinaan sisuskalujen hajoamisesta. Yleensä ongelmana on palkeiden repeäminen tai männän hajoaminen. Oma pyssy petti noin kuukauden omistuksen jälkeen, hiukan alle kymmenen tuhannen laukauksen lähdettyä piipusta. Lisäksi omallani on joskus vuosia sitten ammuttu niin, että jousi on jäänyt vireeseen, josta taas seurauksena halvan vemppupistoolin veroinen kantama. Useimmiten ratkaisuna hajoamiselle on aseen virittäminen (ANGSin viritysosilla), mutta ne ovat erittäin kalliita, eikä tehoa saa kummiskaan kuin suunnilleen M100-tasoon. TOPin varaosat ovat paremmin saatavilla kuin Maruin ja Hong Kongissa melko halpoja, Suomeen tuotuna taas turhan kalliita, ainakin niiden "kertakäyttöluonteeseen" nähden. Omana muka-joskus-valmis -projektinani on aseen sisälle Maruin kolmosversion laatikon ymppääminen. Viritettävyys ja toimintavarmuus kasvaisi uusiin sfääreihin ja se on sitäpaitsi kuulemma joskus Japanissa tehtykin, eikä varmaankaan edes kalliimpi kuin ANGSin osien sisään lyöminen. Loppulauselma Ase on huono ja hinta työn laatuun nähden käsittämättömän korkea. Vaan kovin suurta valikoimaa ei muovikuulaharrastajalle ole valmiiden sarjatuotantomallien konekiväärisaralta. Jos tämän päätyy ostamaan saa samantien varata rahat viritysosiin. Silti parempi ratkaisu olisi ehdottomasti AirsoftEliten M249, eikä hinta kuitenkaan - kun näissä luokissa liikutaan - ole mahdottoman paljoa kalliimpi. TOPin tuotevalikoiman sisälläkään M60 Shorty ei juuri pidä puoliaan. Etujalkojen puute aseen ergonomian ja luonteen huomioon ottaen on erittäin suuri miinus, ja vaikka E3-mallit ovat oikeina aseina huonompia, ovat ne TOPin M60-linjaston parhaimmistoa. TOPin M249 taas piekseen firman M60-sarjan etenkin ulkoiselta rakenteeltaan. Valtteri Jaakonpoika
|