Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2007-10-28

Maschinenpistole 40

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***Kuulapyssyn kokonaispituus ja piipunpituus perustuvat kauppiaiden tietoihin, eivätkä välttämättä vastaa todellisuutta.
Valmistaja AGM, Kiina Erma Werke, Saksa
Toimintaperiaate Sähkömoottoriviritteinen jousi Massasulku
Valmistusvuosi 2006 1940
Piipun pituus 251 mm 251 mm
Pituus 833/630 mm 833/630 mm
Paino 2.985 kg 3.97 kg
Lipaskapasiteetti 50 32
Ammus 6mm muovikuula 9x19mm Parabellum
Tulinopeus 750-850 laukausta/min 500 laukausta/min
Lähtönopeus 100 m/s (0,2g) 380 m/s
Lähtöenergia 1 J J
Rataslaatikko Oma malli
Akku 8,4v mini
Hinta 160 €
Rakenne
Kädensuoja, kahvalevyt ja muutama pienempi sisäosa muovia, loppu metallia.
Runko, lippaan kuoret ja perän päätykappale terästä, suurin osa muista metalliosisat valumetallia, todennäköisesti sinkkiä.
Sulake piilossa kahvan sisällä kahvalevyjen alla.
Erikoisominaisuudet
Säädettävä hop-up
Kyljessä vaihdin
Varmistin sähkökytkin kahvan pohjassa
Plussat ja miinukset
+ Yhtä paljon metallia kuin oikeassa aseessakin, jopa terästä
+ Tosi halpa, kunhan käsiin osuu toimiva yksilö
+ Yhtä karusti tehty, kuin aitokin
- Yhtä karusti tehty, kuin aitokin
- Saattaa sisältää sellaisia pintavirheitä, jotka oikeassa aseessa olisivat mahdottomia
- Huono ja hankala hoppiyksikkö
- Aina on mahdollisuus saada susiyksikö
- Kyljessä näkyvällä paikalla vaihdin, tällaista ei ole oikeassa aseessa

ERMA MP/40

MP/40 (yhdessä MP/38:n kanssa) oli toisen maailmansodan aikana Saksan asevoimien pääasiallinen konepistooli. Se oli jatkokehitelmä MP/38 -konepistoolista, muokattuna helpommaksi, nopeammaksi ja halvemmaksi valmistaa sota-ajan teollisuudelle. Erona aikaisempaan oli jyrsittyjen osien vaihtaminen prässättyihin sekä lisätty mahdollisuus lukita lukko myös etuasentoonsa. Ase oli pääasiallinen etulinjan konepistooli saksalaisilla joukoilla. Sitä ei yleensä näkynyt tavallisilla rivimiehillä, tosin sodan kehittyessä tästä taktiikasta tingittiin. Sitä jaettiin myös ennen jatkosodan julkista aloittamista suomalaisille kaukopartioille, joilla se ilmeisesti näki rajoitettua käyttöä myös silloin, kun sota oli käynnistetty myös virallisesti, eikä enää ollut tarvetta naamioitua saksalaisiksi.

Ase näki sodan jälkeen käyttöä Israelin virallisena konepistoolina. Lisäksi niitä kulkeutui toisen maailmansodan jälkimainingeissa ympäri maailmaa, minkä ansiosta MP/40 on nähnyt rajoitettua käyttöä suunnilleen kaikkialla, missä vain toinen osapuoli on koostunut sisseistä tai muuten kasannut varustuksensa sieltä sun täältä. Tunnetusti MP/40 näkyi mm. Ranskan indokiinan sodassa ranskalaisilla laskuvarjomiehillä, samoin niitä kaivettiin maasta Balkanin lähivuosien rähinöiden kätkennöistä.

MP/40 perustuu maailman ensimmäisen laajaa käyttöä nähneen konepistoolin, Bergmann MP/18:n toimintaperiaatteeseen, eli se on massasulkuinen ja ampuu avoimelta lukolta. Ase viritetään vetämällä lukko taakse, johon se jää liipaisimen kynnen pitelemänä. Ase voidaan tässä vaiheessa varmistaa kääntämällä latauskahva ylöspäin rungossa olevaan koloon, jolloin latauskahva pitää lukon paikallaan, vaikka liipaisinta painettaisiinkin. Kun varmistamattoman, viritetyn aseen liipaisinta painetaan, syöksyy lukko palautusjousen pitelemänä eteenpäin ja nappaa matkalla lippaasta patruunan, työntäen sen piippuun. Iskuripiikki iskeytyy patruunan nalliin, sytyttäen ruudin, jolloin luoti lähtee liikkumaan piipun kautta kohti kohdetta, ja lukko hylsyn työntämänä taaksepäin. Heikkotehoisen patruunan ja siihen suhteutettuna raskaan lukon ansiosta luoti ehtii ulos piipusta ennenkuin lukko ja hylsy liikkuvat niin paljoa taaksepäin, että paineet purkautuisivat piipun väärästä päästä. Lukko jatkaa edelleen liikettään taaksepäin, heittäen matkalla hylsyn ulos aseesta. Mikäli liipaisin on edelleen pohjassa, lähtee lukko taka-asentoon päästyään taas matkaan aloittaen prosessin uudestaan. Mikäli liipaisin ei ole pohjassa, jää lukko taakse.
Aseen tulinopeuden hidastin piti teoreettisen tulinopeuden 400-500 laukauksessa minuutissa, mikä yhdistettynä massalukon rekyyliä tasaaviin ominaisuuksiin teki tästä pelkästään sarjatuleen kykenevästä pyssystä kohtalaisen helposti hallittavan.
Pikkutarkasti väkerrettyyn Suomi-konepistooliin verrattuna MP/40 ei välttämättä vastaa sitä kuvaa, mitä perinteisesti saksalaisista tuotteista kuvitellaan. Aseet tehtiin nopeasti ja karusti, lopputuloksen ollessa varsinainen koliseva peltihässäkkä. Vehje kuitenkin toimi, ja vaikka Suomi-konepistooli oli paljon tehokkaampi ase, MP/40 oli, tuotannon halvan hinnan ja nopeuden ansiosta, yleensä paikalla silloin kun sitä tarvittiin, ja toimivana aseena täytti tehtävänsä - siinä missä Suomi-konepistooleja oli aina liian vähän.

AGM MP007

AGM:n pyssy pilkahti uutuutena aikana, jolloin Manner-Kiinalaiset halpisvalmistajat eivät paljoa itsestään hiiskuneet, ja yleisesti ottaen tekivät huonosti toimivaa halpisromua, joka oli parantelematon kopio jostain Maruin pyssystä. AGM:n MP/40 oli tässä valossa jotain todella ihmeellistä, sillä paitsi että paperilla sen luvataan olevan koneistoltaan ja teholtaan Maruin tasoinen, ja paitsi että siinä on yhtä paljon metallia, kuin oikeassa aseessakin, ja osa tästä vieläpä terästä, on pyssy vielä malliltaan sellainen, ettei vastaavaa ole toimivana moottoripyssynä Maruilta tullut. Nimenomaan jälkimmäinen herättää minussa kunnioitusta - nyt ei pelkästään iilimatomaisesti kopioida toisten hyvää työtä, vaan yritetään suunnitella jotain omaakin. Tätä toivoisin kiinalaisilta näkevän enemmänkin, ja ilmeisesti se ei myöskään tähän jää.
Tässä pyssyssä ihmetyttää paitsi hyvät lupaukset ja erikoinen malli, myös uskomattoman halpa hinta. Pyssyä saa Suomesta melko vakiintuneeseen 160 euron hintaan - ja tähän saa vielä tuotevastuunkin. Tähän hintaan täysmetallisen MP/40:n ostaisi vaikka seinäkoristeeksi, mikä näkyy tämän artikkelin asenteesta. Jos odotukset ovat pienet, näyttää hyvältä jo se, että ase toimii melkein niinkuin pitääkin. Jos aseesta olisi maksettu esimerkiksi 300 euroa, olisi tämä artikkeli paljon, paljon negatiivisempi.

Pyssyn mukana laatikosta löytyy kopio Maruin uudemmasta pistoolin lippaan muotoisesta lippaanlataustyökalusta, yksi lipas, erittäin huono 8,4v 1100mAh NiMH-akku ja kiinalaisella liittimellä varustettu halpislaturi. Jälkimmäinen sopii adapterilla Suomen sähköverkkoon, mutta toinen juttu on sitten se, että onko kukaan niin epätoivoinen, että lähtisi akkujaan tälläisellä ruoskalla lataamaan. Laturi on tuskin edes nähnyt mitään kansainvälisiä turvatarkistuksia, saati että olis läpäissyt sellaisia. Omaa henkeään ei kannata yhden laturin hinnan takia vaarantaa..

Rakenne

MP/40 on nykypyssyihin verrattuna hiukka hassun näköinen ase. Niinkuin kaikissa massasulkuisissa konepistooleissa, on lukon vaatima tila varsin pitkä, ja vaikka piippu on melko lyhyt, on pyssy silti suunnilleen nykyiaikaisen rynnäkkökiväärin pituinen. Liipaisimen ja lippaan välissä on niin paljon tilaa, että siitä on jopa tarkoitus pitää kädellä kiinni.

Ase on kuulapyssyksi uskomattoman jämäkkärakenteinen. Osia on vähän, niiden sopivuus toisiinsa on mietitty hyvin, ja kun lähes koko pyssy on metallia, on kokonaisuus tukevampi kuin oikea MP/40, väljästä rakenteestaan kuulu. Ase koostuu kahdesta pääkomponentista, jotka saa helposti irti toisistaan: ylemman rungon ja piipun muodostama kokonaisuus, jossa piippu ja lipaskuilu ovat kiinni, sekä alemmasta runkokokonaisuudesta, jossa majailee syötön osia lukuunottamatta aseen koko koneisto, ja johon tukki kiinnnittyy. Ulkoapäin muovia ovat alemman rungon ja kahvan suojalevyt. Lisäksi muovia on käytetty muutamissa paikoissa aseen sisällä, josta lisää myöhemmin. Eri kivana juttuna jokainen osa, joka on voitu tehdä ohuesta teräspellistä prässäämällä, on niin tehty. Sikäli kun näitä palikoita on ollut tarvetta liittää yhteen, on se tehty pienillä, rumilla pistehitsauksilla. Loput metalliosat ovat jotain mitälie valumetalleja, sinkkiä painosta päätellen, niinkuin kuulapyssyissä yleensä.

Ylempi runko on ohuesta pellistä prässätty kouru, jonka etupäässä on lipaskuilu ja piippu. Suurin osa palikasta toimii vain ohuena kuorena peittämässä rataslaatikkoa ja akkua. Metallinen hahlomallinen takatähtäin on kiinni keskellä runkoa kahdella ruuvilla. Tähtäimen kiinteä hahlo on 100 metriin asti ammuntaan, jonka lisäksi löytyy ylöskäännettävä, korkeampi hahlo 200 metrin ammuntaan. Jälkimmäinen lienee tehty lähinnä taisteluhengen kohottamiseksi, sillä MP/40:n tapauksessa sekä aidolla että kuulapyssyllä on suunnilleen yhtä pitkä hyödyllinen taistelukantama.
Kourun sisällä kulkee toinen pienempi kouru, jossa latauskahva on kiinni. Tämä kouru toimii hylsynpoistoaukon luukkuna. Oikeassa aseessa latauskahva on kiinni lukossa, eikä mitään luukkuja ole - lukko on iso, pyöreä metallimötikkä, joka täyttää koko rungon sisuksen. Kahva on kiinni kahdella helposti aukikiertyvällä ruuvilla, joiden kiristäminen onnistuu ainoastaan ruuvimeisselin irtonaista vaihtopäätä sormilla käyttelemällä, eli aika hankalasti. Latauskahva kouruineen ei liiku ollenkaan niin taakse kuin oikeassa aseessa, tämän estää latauskahvan liikerataa seurailevan loven takapäähän hitsattu levy. Oikeassa aseessa tämä kohta olisi avoimena, paitsi silloin, kun liikkuvat on vedetty taakse, jolloin lukko peittää sen. Kuulapyssyssä tosin avoimesta lovesta pääsisi kurkistelemaan akkua - niinkuin jo nyt avoimesta osasta näkee rataslaatikon hopeanharmaan pinnan - mikä myöskin vie uskottavuutta. Ehkä näin on parempi. Latauskahvaa ei saa käännettyä yläasentoonsa, mikä oikeassa aseessa vähentää suuresti kahvan katkeamismahiksia, ja tärkeämpänä ominaisuutena tietysti varmistaa aseen. Kun kuulapyssyn latauskahva on vielä heikommasta materiaalista ja varsin huonosti kiinni, ei olisi kovin ihme, jos se joskus katkeaisi tai irtoaisi, ja hukkuisi iäisyydeksi.
Lipaskuilun, joka sekin on prässättyä terästä, sisällä on muovinen palikka, joka ainakin pitää lipasta ja syöttöyksikköä paikoillaan, sekä ilmeisesti toimii myös ulkopiipun kiinnitysalustana. Aseen tämän osan aukaisu jäi minulle mysteeriksi, ja sellaisena se saa pysyäkin - ainakin kunnes piipun tai hoppiyksikön vaihto astuu kuvaan. Lipaskuilun kyljessä on iso, pyöreä lippaanvapautin, joka on keskeltä kiinni ristipääruuvilla. Ristipääruuveja löytyy kaksin kappalein myös lipaskuilun edestä alaviistosta. Ristipääruuvejahan ei oikeassa aseessa näy, eli nämä ovat harmillisia vääriä yksityiskohtia.
Ulkoiset teräsosat loppuvat hihnalenkkiin, hihnalenkki, sen edessä oleva holkki ja piippu ovat valumetallia. Piipun alla on pitkä kulmaan päättyvä metallikalikka, joka helpottaa aseen käyttöä vaunun luukuista ulos ammuttaessa. Hihnalenkki olisi periaatteessa mahdollista pyöräyttää aseen oikealle puolelle vasenkätisen kannon helpottamiseksi löysäämällä sen edessä olevaa holkkia, mutta äsken mainittu luukkuammuntapalikko estää holkin liikkumisen tarpeeksi eteen. Piipun päässä on etutähtäin, jota suojaava kaari on terästä. Piipun pääty on kierteistetty 14/1mm kierteillä, eli pyssyyn sopii, hauskana yksityiskohtana, suurin osa kuulapyssykäyttöön tehdyistä vaimentimista. Kierteissä on kiinni kierresuoja.
Ylempi runko kiinnittyy alempaan runkoon kahdesta kohtaa - takapäästään se menee alemman rungon päätykappaleen sisään, etupäästä ylempi runko taas kiinnttyy lipaskuilusta sojottavan pitkän metallikielekkeen avulla, joka menee alemman rungon sisään. Alemmassa rungossa on nostettava tappi, joka ala-asennossaan pitää rungonpuolikkaita kiinni menemällä mainitussa kiinnityskielekkeessä olevasta aukosta läpi.

Alempi runko on rakenteen toimivuuden kannalta tosi nätti kokonaisuus. Se rakentuu ison, yhtä palaa olevan valumetallikappaleen ympärille, joka muodostaa aseen peräpään, perän kiinnikkeen, taaemman hihnalenkin, kahvan ja liipaisinkaaren, sekä jatkuu vielä tästä pitkälle eteenpäin. Aseen tämän puolikkaan kaikki muut osat kiinnittyvät tähän palikkaan, mikä tekee rakenteesta todella kestävän tuntuisen. Totuutta peittävät kaksi kädensuojana toimivaa rumaa muovinpalaa, jotka oikeassa aseessa ovat bakeliittia (ja loppusodan pyssyissä todella huonoa korvikemateriaalia). Nämä palikat peittävät kaiken liipaisimesta eteenpäin, ja saattavat vaikuttaa rakenteen kannalta oleellisilta osilta, vaikka todellisuudessa ovat pelkkää näkösuojaa, jota ilmankin ase toimisi vallan mainiosti. Aseesta saa nykyään myös "bakeliittista" mallia, joka ei ole tietysti oikeaa bakeliittia nähnytkään, vaan muoviosat ovat samaa huonoa muovia, kunhan vain melko nätillä, vähän bakeliitinnäköisellä pintatekstuurilla. Kädensuojasta, keskellä kohtaa jossa taitetun perän päätykappale majailee, sojottaa läpi aseen purkunuppi. Rungonpuolikkaat saa erilleen, kun vetää tämän nappulan akas ja kiertää sitä niin, että se myös jää ala-asentoonsa. Tämän jälkeen riittää, kun rungonpuolikkaita vetää piipunsuuntaisesti pois toisistaan.
Kiinalainen neronleimaus, vaihdin, on kiinni aseen vasemmalla puolella kädensuojassa. Tämä on hiukan MP5-konepistoolin vaihtimen näköinen palikka, jonka ylös kääntämällä aseen saa ampumaan kertatulta, vaaka-asennossa taas sarjaa. Vaihdin ei varmista asetta ollenkaan, pelkästään vaihtaa tulimuotoja. Oikeassa aseessa ei tälläistä palikkaa ole, vaan ase ampuu pelkkää sarjatulta, ja se varmistetaan lukitsemalla lukko latauskahvaa ylöspäin kääntämällä etu- tai taka-asentoonsa. Vaihtimen poisto ja aseen saattaminen pysyvälle sarjatulelle ei ole mikään mahdoton tehtävä, ja esimerkiksi WGC tarjoutuu parilla kympillä suorittamaan operaation jo ostovaiheessa.

Aseen taittoperä on monelle tuttu, sillä venäläiset kopioivat sen sodan jälkeen suoraan Kalashnikoviinsa. Perä koostuu siis kahdesta metalliputkesta, jotka lähtevät rungon päädyn molemmin puolin, ja päättyvät olkaa vasten tulevaan päätykappaleeseen. Perä taittuu vasemmanpuoleisessa kiinnityskohdassa olevaa nappia painamalla alakautta kokonaan pois tieltä. Maruin Kalashnikovissa perä on tunnetusti älyttömän heikko, eikä käytännössä kestä käyttöä. Tämä johtuu Kalashnikovin lyhyemmän rungon aiheuttamasta tilanpuutteesta; perää ei voi toteuttaa samalla tavalla kuin oikeassa aseessa, eikä Maruin valitsema toteutustapa käytetyillä muromateriaaleilla ole kestävä. MP/40:n perää ei olla tehty yhtään sen paremmasta metallista (paitsi päätykappaletta, joka on terästä), mutta mikään ei kuitenkaan ole pakottanut tekemään osaa muuten huonosti. Perän kiinnitys onkin Maruin tekeleeseen verrattuna aivan erilainen ja toteutettu niinkuin oikeassa aseessa: päätykappaleet ovat paksua kamaa, ja kiinnittyvät toisiinsa rungon läpi menevällä tapilla. En usko, että perä aiheuttaa tälle pyssylle mitään ongelmia. Tämän artikkelin julkaisuvaiheessa näitä aseita on hillunut markkinoilla melkein vuoden päivät, eikä kukaan ole vielä ainakaan mun korviini asti osannut kertoa yhdestäkään hajonneesta perästä.

Kahvalevyt ovat muovia (oikeassa aseessa bakeliittia) ja kiinni metallisessa kahvassa yhdellä läpiruuvilla. Niiden takaa löytyy, varsin ovelasti piilotettuna, aseen sulake. Kahvan pohjassa on aseen varmistin, tai pikemminkin päävirtakytkin - pieni muovinen liukukytkin, joka katkaisee virran akulta liipaisimelle. Metallinen liipaisin on kiinteän liipaisinkaaren sisällä. Rukkasien kanssa ampumiseen sakemannit kehittivät ihan oman, erikseen asennettavan talviliipaisimen.

Akku tulee aseen rungn sisälle, rataslaatikon taakse, moottorin päälle. Sen asentaminen edellyttää aseen kenttäpurkamista. Ase on tehty TOPin tapaan käyttämään mini-akkua, mutta luulen, että kädensuojan taaemman läpiruuvin suojaputkea leikkelemällä saa vehkeeseen M4- ja MP5-malleista tutun 9,6-volttisen kaksiosaisen 1500-1700mAh akun.

Ylemmästä rungosta irroitettuna näkee alemmasta rungosta jo pitkälle aseen koneistoa, ja kädensuojan puolikkaat poistamalla loputkin saa paljastettua. Kädensuojat ovat kiinni kahdella läpiruuvilla. Ruuvien irroittamisen jälkeen pitää puoliskoja vielä varovasti kammeta erilleen purkutapin kummaltakin puolen, niitä pitelee tästä kohtaa pelkällä kitkalla kiinni olevat ohuet tapit. Kädensuojan poiston jälkeen näkyy, kuinka tosiaan yksi iso kappale toimii koko alemman rungon kantavana rakenteena. Rataslaatikko on valmistajan mukaan "version 3", muttei ainakaan Maruin kolmosmallin laatikko, vaikka tätä yritetäänkin vihjata. Sylinteriosuus on kyllä täsmälleen samanlainen kuin Maruin laatikossa, lukuunottamatta puuttuvaa kiinnikettä Kalashnikovin laatikon kannen kiinnitystapille. Rattaiston, moottorin ja liipaisinkoneiston osuus on kuitenkin aivan kiinalaisten omaa säätöä, minkä ansiosta rataslaatikon kuoret ovat täysin erilaiset kuin Maruin kolmoslaatikossa. Moottori on piipunsuuntaisesti vaakatasossa, mistä johtuen rattaiden sijoitus on erilainen, kuin Maruissa. Liipaisinkoneisto on samalla idealla kuin Maruin kolmoslaatikossa, ja kun aseen varsinainen liipaisin on noin parikymmentä senttiä taaempana, välittyy liike pitkän metallisen puikon avulla. Aivan niinkuin Bull-pup -aseissa, mutta hauskasti täysin päinvastaiseen suuntaan.
Rataslaatikon kuoret, moottorin kiinnityskehikko ja kaikki liipaisimeen liittyvät osat ovat jokaikinen metallia. Sisuskalujen metallipitoisuus on täsmälleen samaa kuin Maruilla - muovinen mäntä, muovinen sylinterinpää, muovinen suutin, muovinen suutinlevy, muoviset laakerit, muoviset sähköosat, loput metallia. Rataslaatikon kuorten työn jälki on jotain todella raisua, valu on näköjään ollut varsin epätasainen, ja sitä on korjailtu melko ronskeilla viilauksilla. Pitää toivoa, että hyväksi havaittu muoto kestää näinkin hätäisen työn jälken.

Hoppiyksikkö on vähän Kalashnikovin hopin näköinen, muttei kuitenkaan samanlainen, saatika yhteensopiva. Yksikkö on myös kasattu liimaamalla, eli sitä ei edes aikaista ihan tosta noin vaan. Piipussa ei ole reikää hoppikumille, vaan kuula ottaa kierteen ennenkuin menee piippuun. Piippu voi vapaasti pyörähdellä ja hoppikumikin on kuraa. Tarkkuuspiipun (tai edes tavallisen piipun ja hopin) saa vain raaoilla leikkelyillä, mutta mahdollista sekin on. Erittäin epäselvä, erittäin huonosti kirjoitettu artikkeli Maruin piipun ja hoppikumin asentamiseen täällä: http://www.diggah.net/docs/Taffys_MP40_Hop_Fix.pdf

Lipas on suora, pitkä tankolipas, hiukan muunneltu kopio TOPin pyssyn vastaavasta. Siinä on teräksiset kuoret ja muoviset sisukset. Lipas on yksirivinen, kuulakourun ollessa U:n muotoinen - niinkuin airsoft-lippaissa yleensä. Lippaan kapasiteetti vaihtelee hiukan, ja on yleensä noin 50 kuulaa - ei siis 32, niinkuin yleensä kaupoissa tavaraan kertoa.
Lippaan kuulavapautuin on tosi herkkää kamaa. Yhdessä omista lippaistani kuulat eivät pysy sisällä ollenkaan, ja muut saattavat sylkeä kuulat ulos pienestä kolauksesta. Mitä vähemmän täyttää, sen pienempi vaara. Aika erikoinen tunne pelissä, että lyö itsensä maahan ja kuulee vatsasta surinaa, kun lippaat tyhjenevät ja täyttävät lipastaskut kuulilla. Tai vaihtaa lipasta ja huomata, ettei yhdessäkään ole kuulia..

Aseen halpa hinta kyllä näkyy, ja vielä enemmän siksi, että yleensä joka yksilöstä sen havaitsee eri tavalla. Meidän porukkamme pyssyistä yhdessä oli pientä fiilua lippaan vapauttamisessa, toisessa rungon maalipinta pahasti näppylöillä, kolmannessa taas liipaisinkaaressa rajunnäköisiä valuvirheitä. Omassa yksilössäni ei sinänsä ollut mitään erityistä pintavikaa, paitsi tähtäimet, jotka olivat kaikissa neljässä killissä. AGM:n laadunvalvonta on aika löysää, ilmeisesti vain toimintaa estävät virheet seulotaan pois, ulkonäkövirheiden annetaan olla. Niinhän se oli loppusodan saksalaisissa tehtaissakin..

Toiminta

Aika paljon näitä pyssyjä on nyt nähty, ja yleisesti voi sanoa, että ase toimii melkein yhtä hyvin, kuin Maruin vakiosähköt. Tarkkuus ja kantama ovat hiukan heikommat, mikä ei ole ihme, sillä hoppiyksikkö on melko huono. Siis täysin riittävä ja pelikelpoinen ase, ja hauskasti täsmälleen esikuvaansa vastaava.
Negatiivisena poikkeuksena välttävästä toiminnasta ovat muutamat harvat yksilöt, joissa hoppi on jotenkin mennyt vituralleen, minkä ansiosta kuulat kaartavat jyrkästi johohonkin väärään suuntaan. Itselleni osui tämmöinen yksilö kohdalle, eikä aseella sellaisenaan kyllä kauheasti mitään tee. Joskus pitäisi saada aikaa ja intoa suorittaa yllälinkattu hopin paranteluoperaatio, sitä odotellessa.

Valtteri Jaakonpoika


- LEKA - webmaster@varusteleka.fi