Historiaa

Aseen esikuva on jenkkiläisen Armalite-firman valmistama klooni jenkkiarmeijan M16 A2 -kivääristä flat-top, eli tähtäinkiskolla varustetulla, -rungolla. Armalite suunnitteli AR-15 -kiväärin, jolle M16 pohjautuu. Armeijan tuotantosopimus annettiin kuitenkin Coltille, joka siitä (Vietnamin sodan alkuajoista) lähtien on yksin vastannut aseen kehitystyöstä. Armalitella on omat tyyppimerkinnät siksi, että vain Colt saa käyttää jenkkiarmeijan virallisia M16 jne. tyyppimerkintöjä.
Armalite myy aseita Yhdysvalloilla sekä siviileille että viranomaisille, muttei armeijalle.

Classic Armyn M16-sarjan historia on kirjava ja vaivalloinen. Maruilta kopioidun perusrakenteen jälkeen aseet on monta kertaa suunniteltu kokonaan uusiksi. Samoin alun perin M16- ja M4- nimillä ja Coltin raapustuksilla varustetut aseet ovat vaihtuneet nykyisessä, muistaakseni neljännessä, sukupolvessa Armaliten tyyppimerkinnöillä ja logoilla varustetuiksi varsioiksi. Ilmeisesti Classic Army käytti alunperin luvatta Coltin tuotemerkkiä, eikä myöhemmin joko saanut lupaa tai halunnut maksaa siitä riittävästi.

Aiemmat Classic Armyn M16-sarjan pyssyt ovat kärsineet luvattoman huonosta työn laadusta. Armalite-sarja on ollut selkeä parannus, mutta toimintakelvottomia aseyksilöitä on silti ilmestynyt Suomeenkin saakka. Nykyisissä M15 A4 Rifle -malleissa on vuosi sitten myynnissä olleisiin verrattuna useampia parannuksia, ainakin uudenlainen kenttäpurku ja hoppiyksikkö. Vanhemman tuotantosarjan yksilöitä saattaa silti vielä kirjoitushetkellä olla myynnissä kaupoissa ja etenkin käytettynä. Classic Armyn ostaminen on aina riskialttiimpaa kuin Maruin, mutta ensinnäkin nykyään laatu on jo varsin hyvää ja toisekseen suomalaisesta kaupasta hyvän kuluttajansuojan ansiosta ostaminen on turvallista.

Valtteri Jaakonpoika

Yleiskuva aseesta

Lähikuvassa rungosta näkyy mm. aseen kaiverrukset ja yksilöllinen sarjanumero sekä kantokahvan irroitusruuvit.

Lähikuva aseesta kisko irroitettuna

Ostopäätös

Classic Armyn pyssyistä löytämäni tieto oli hyvin ristiriitaista vaihdellen aina ylistyksistä ja kehuista rikkinäisinä toimitetuista aseista kertoviin kauhutarinoihin. Aikani sätvittyäni aloin hahmottaa tiedon jyvästen perusteella, että uudempi M15-sarja on kestävä, metallinen ja ennen kaikkea edullinen materiaaliinsa verrattuna. Päätin siis tilata M15 A4 Riflen ja vetää omat johotopäätökseni, meni sitten syteen vai saveen. Nemesikseen tilaus ja postia odottamaan.

Rakenne

Paketin haettuani ja poistettuani suojakääreet paljastui alta upeassa paketissa toimitettu ase. Jo paketti sai hymyn suulle. Se on koristeltu CA:n logoilla sekä Armaliteltä ostetuilla aidoilla merkinnöillä. No paketilla on huono ampua joten eikun kansi irti.
Ase näyttää tässä vaiheessa lähes häkellyttävältä. Painoa on rutkasti enemmän kuin esim AK-47:ssä. Painoa aseella lippaan kanssa mutta ilman akkua on 3,143kg. Rifle malli, jonka siis tilasin on noin metrin mittainen, joten ensimmäinen ennakkoluulo on piipun heiluminen. No eipä heilu. Yksiosainen ulkopiippu ei anna mahdollisuutta tälle Maruin Colt-sarjaa vaivaavalle ilmiölle. Ase on yleisesti ottaen kuin kivi. Minkäänlaista natinaa tai heiluntaa ei ole havaittavissa.
Aseen kantokahvan saa irti ja sen alta paljastuu kisko. Tähän ei kuitenkaan ole järkeä kiinnittää suoraan minkäänlaisia tähtäimiä ilman korotuskiskoa tai korotusrenkaita. Myös kantokahvan päälle saa kiinnitettyä esimerkiksi kantokahvankiskon. Liekinsammuttimen irtikiertyminen on estetty pienellä kuusiokoloruuvilla. Aseen kädensuojan saa helposti irroitettua vetämällä kahta puoliskoa pitävää ympyrän muotoista pidikettä taaksepäin ja nostamalla puoliskot irti. Yllätyin huomatessani, ettei edes kädensuoja heilu.
Takatukki on rifle mallissa täystukki, jonka sisään menee helposti 9,6 voltin akku, mainostekstien mukaan suurempikin ilman muutostoimenpiteitä. Perälevy ei irtoa kokonaan vaan akun asettaminen tapahtuu avaamalla perässä oleva metallinen luukku, perälevy ei siis voi hukkua. Itse runko on metallia lippaanvapautinta myöten. Kahva tosin on polykarbonaattiseosta ja siinä on molemmin puolin salmiakkikuvioista karhennusta.
Rungossa on lipaskuilun yläpuolella valkoinen Armaliten logo ja sen alapuolella kaliberi eli 5,56mm. Alimmaisena on mielenkiintoinen piirre, nimittäin yksilöllinen sarjanumero. Tämä sai ainakin minut kiintymään aseeseen nopeasti. Omani on 1802:s kappale.
Latausvipua voi vetää mutta se ei tee mitään, paitsi päästää metallisen kilahduksen. Se ei esimerkiksi avaa hylsyporttia kuten se tekee esimerkiksi Maruin ja ICS:n aseissa. Tämä on mielestäni parempi tapa mutta makuasiahan tuo on. Yksinkertaisempi parempi.
Hylsyportin pölysuoja pysyy kiinni magneetilla ja sen saa auki kun asettaa kynnen luukussa olevaan loveen ja avaa. Alta paljastuu hopin säätövipu ja samalla kiiltävä lukkoa esittävä koriste, joka on samalla osa, joka pitää luukkua kiinni. Magneetti siis tarvitsee tämän pitääkseen hylsyportin kiinni.
Ase omaa myös kenttäpurun, joka poikkeaa oikean aseen vastaavasta. Etummainen runkotappi pitää avata kuusiokoloavaimella, jonka jälkeen rungonpuolikkaat saa vedettyä piipunsuuntaisesti erilleen. Lisäksi latausvipua pitää hieman vetää ja nostaa, näin se ei jää kiinni. Takaisin laitossa pitää muistaa sama, sekä hylsyportista pilkistävä lukon virkaa tekevä metallinen levy, jota täytyy pitää vaikka meisselillä kohdillaan kun osat laitetaan paikalleen.
Monet vertaavat pakostakin asetta Maruin M16–sarjaan. Merkittävimmät erot ovat tietysti täysmetallinen runko, yksiosainen ulkopiippu, metallinen hoppiyksikkö ja vahvistettu rattaisto. Pienempinä eroina ovat irroitettava kantokahva ja tietysti Armaliten logo sekä yksilöllinen sarjanumero. Myös hylsyportin pölysuojan ja latauskahvan rakenne on eri. Eli hylsyportin pölysuoja ei avaudu latauskahvaa vetämällä kuten Maruin tekeleissä.
Takatähäintä voi säätää sivusuunnassa ja korkeussuunnassa. Korkeussuunnassa tähtäin pääsee heilumaan häiritsevästi ellei se oli joko aivan alhaalla tai aivan ylhäällä. Lisäksi diopteria voi kääntää kahden eri koon välillä. Etutähtäintä voi myös säätää mukana tulleella pienellä avaimella korkeussuunnassa.

Käytössä

Nyt onkin aika viedä ase takapihalle testiä varten. Käytin testatessani CA:n mukana tullutta 300:n kuulan hicap lipasta ja STAR:n 30:n kuulan lippaita. Kuulina olivat Maruin 0,20g:n kuulat ja akkuna Sanyon 8,4V akku. Ilman hoppia ase ampuu ballistisen kaaren, niinkin odottaa saattaa. Hopin säätö on melko hankalaa ensiksi, rullaa saa pyörittää jonkun matkaa ennen kuin vaikutus alkaa, ja kun hoppi vaikuttaa on sen säätö millin kymmenesosista kiinni. Tämä voi olla turhauttavaa muttei lopuksi edes hankalaa. Onneksi hoppi ei sentään säätyile itsestään kuten Maruin Colt –sarjan aseissa. Hoppi säädettynä ammuin lähimpään puuhun noin kymmenen metrin päähän. Parin totuttelu laukauksen jälkeen aloin osua. Huomasin lentoradan olevan hieman kiero ylävasempaa kohti. Tämä on tosin korjaantunut ajan myötä. Liekkö ollut alkukankeutta.
Kantama oli silmämääräisesti yllättävän hyvä. voisin vaikka vannoa tehon olevan enemmän kuin ohjekirjan, joka muutes on englanniksi ja hyvin selkeä, ilmoittama 85-95 m/s. Suurin piirtein on helppo arvioida vertaamalla m100 tasolle viritettyyn AK-47:ään, jossa on tarkkuuspiippusta shimmeihin Systeman osia. No kaverini kanssa sitten ammuimme ja harmi alkoi kasvaa. Ei sen takia, että aseessa olisi vikaa, vaan sen takia, että olin käyttänyt 130€ vireihin, joita en olisi edes tarvinnut. Kantamassa ja tehossa ei voinut huomata mitään silmämääräistä eroa. Tulinopeus on erittäin hyvä. En usko että aseessa tarvitsee käyttää edes viriakkua, saatikka sitten yli 12 voltin. Kuulat syyhyävät jo vakiona piipusta ulos aivan riittävän nopeasti.
CA:n lipas syöttää mainiosti muutamilla satunnaisilla häiriöillä. Näitäkään ei ole tosin hetkeen ilmennyt. STAR:n lippaat taas työntävät kylmällä hoppiyksikköä hitusen verran eteenpäin, jolloin paineet pääsevät karkaamaan mechan ja hoppiyksikön välistä ja tehot putoavat vakiosähkön tasolle. Tämä ilmiö ei tapahdu lämpimällä ja se ei välttämättä ilmene edes kylmällä kunhan muistaa välillä vääntää lippaasta niin, että hoppiyksikkö liikkuu millin taaksepäin.
Ampumaääni on melko kova. Itselläni pieni moottorin säätö hiljensi hieman ääntä. Ääni ei ole sentään häiritsevän kova eikä tästä pidä tulkita sen olevan mitenkään erikoisen korvia vihlova.

Sisäisesti

Sisäisesti en ole aseeseen perehtynyt. Hoppiyksikkö on kokonaan metallia, ja se on lähes suorakopio Systeman vastaavasta. Hoppikumi koostuu piipun ympärillä olevasta kumi”kortsusta” ja sitä painavasta pienestä muovisesta palasta.
Rattaistona toimii Systeman Pro-Box kopio, eli käytännössä vahvistettu kakkosmecha. En ole vielä tutkinut sisukaluja tarkemmin joten en tiedä mitä osia tarkalleen siellä on. CA:n mukaan laakerit ovat 6mm metallilaakerit ja rattaat ovat terästä.

Loppupäätelmä

Olen aseeseen enemmän kuin tyytyväinen. Niin hinnan, tehon kuin toimivuuden ja ennekaikkea rakenteen kannalta. 340 euroa täysmetallisesta aseesta on erittäin hyvä kauppa.
Kuitenkin vasta-alkajan kannattaa suhtautua pienellä varauksella CA:n aseisiin, kuiten muihinkin Maruita huonomman laadunvalvonnan omaaviin valmistajiin. Jos jokin osa hajoaa voi sen vaihto osoittautua yllättävänkin hankalaksi ja ennen kaikkea kalliiksi. Tietenkin Suomesta ostetussa aseessa ostajaa suojaa kuluttajansuoja, ja on CA:n laatu alkuvuosista parantunut roimasti.