"MP5
The standard by which all others are judged."

Perusteet ostamiselle

Pikkuhiljaa minua alkoi kyrsiä G3A3:n pituus, ja päätin siirtyä kompaktimpiin aseisiin. Etenkin MP5-sarjan -A5 ja -A4-mallit houkuttelivat yksinkertaisella käytännöllisyydellään.
Prohobby alkoi myydä liikkeissään Classic Armyn aseita vuoden 2002 alusta lähtien. Tutustumistarjouksena oli -15% hinnasta, joka houkutteli muutamia pelaajia kokeilemaan. Pian pelatessani sisäpeleissä aloinkin näkemään useaan otteeseen Classic Armyn MP5-sarjan aseita. Ihastuin metallikuoriin ja vakiona olevaan M100-tason tehoon, eikä vahvistettu rataslaatikkokaan ainakaan laskenut mielenkiintoani.
Lopulta möin G3:n ja ostin Prohobbystä MP5 SD3:n. Valitettavasti siinä oli jotakin häikkää johdotuksissa ja minulla oli parin päivän päästä peli, joten en jaksanut odottaa korjaamista vaan vaihdoin MP5 SD3:n omasta mielestäni vähemmän tyylikkääseen, mutta käytännöllisempään MP5 A2:een. Näin jälkeenpäin olen onnellinen, että vaihdoin, sillä ainakin itselleni tuo Large-akku on melko tärkeä seikka.
Minua viehätti helppous: ei tarvitsisi ostaa erikseen metallikuoria tai virejä eikä etenkään nähdä vaivaa niiden asentamiseen, ja hintakin oli huomattavasti edullisempi kuin Maruin MP5:n, jos siihen ostettaisiin vastaavat osat.

Itse ase

Kaikki tietävät MP5:n, ”ämpeevitosen”, tuon vähintään joka toisessa action-leffassa poliisien kourassa ratattavan konepistoolin. Tämä taas johtuu siitä, että poliisilaitosten, armeijan erikoisjoukkojen ynnä muiden vakiovalinta sisätiloihin on joku MP5:n lukuisista variaatioista. Tämä taas vuorostaan johtuu siitä, että valehtelematta MP5 on helvetin hyvä.
Kaikkia muovikuulamaailman H&K-malleja yhdistää ”Mersumaisen” laaja lisävarustevalikoima; taskussa polttelevan ylimääräisen rahan saa kyllä nopeasti kulumaan jos sille tielle sortuu. Toisaalta aseet ovat vakionakin todella hyviä ja suurin osa ostaakin lisävarusteita erottuakseen harmaasta massasta.

No kuten kaikki varmaan ovat lukeneet, Classic Armyn aseet ovat tunnettuja metallikuoristaan (tai siis rungostaan). Eikä MP5A2 tee poikkeusta. Tosin sanat "full metal" johtavat hieman harhaan, sillä vaikka aseessa on metallia saman verran kuin esikuvassaan, aseesta muovia ovat kuitenkin perä ja kahvarunko sekä etukahva.
Vakiona on "taktinen" lamppu aseen etukahvassa, jonka havaitsin eräällä toisella MP5 A2:n omistajalla olevan itse asiassa melko tehokas. Valitettavasti patterit, joita tarvitaan kaksi, maksavat noin 8€ per kappale, joten en ainakaan itse ole viitsinyt moista sijoitusta tehdä, kun en juurikaan pelaa pimeällä. Lampun käyttökytkin on "integroitu" etukahvan oikealle puolelle, siis juuri sopivasti sormien kohdalle. Tämä tekeekin lampusta ihan oikeasti käytännöllisen.
Metallikuorista, vahvistetusta mechboxista ja "taktisesta"-lampusta johtuen painoa on vähän reilu 600g enemmän kuin Maruin MP5 A4:ssä. Tämä voitaneen laskea hyväksi puoleksi tuntuman puolesta. Aseeseen oli nopea tottua.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana CA:n MP5 A2:n ja -A3:n mukana toimitetaan aseessa vakiona kiinniolevan "navy"-tyylisen ison liekinvaimentimen lisäksi myös Maruinkin MP5-sarjan malleissa nähty pieni liekinvaimennin.

Vakiona tulee aseessa mukana CA:n 200bb:n hicap, joka tosin valmistusvirheen ansiosta oli kaputt jo ostohetkestä lähtien. Korvaukseksi sain yhden Maruin 50bb:n regun. Ostinkin myöhemmin niitä 4 kappaletta lisää, sillä itse en pidä hicapeistä. Käyvät myös Maruin 200bb:n tai 240bb:n hicapit ja 28bb:n regut. Lippaat hölskyvät hieman aseessa kiinni ollessaan, joten en suosittele käyttämään yhteen teipattuja lippaita sillä näin lippasta kiinni pitävä osa kuluu aika haipakkaa lippaiden heiluessa.

Valitettavasti latausvipu ei kestä räpsyttelyä. Itselläni tämä katkesi jo ensimmäisessä pelissä. Minulla on myös irronnut kantohihnan etukiinnikkeen vastakappale, sillä se pyöri itse itsensä irti. Myös etukahvan sokka on irronnut, koska hukkasin sokan pelissä. Korjasin sokan, joka oikeastaan on rautalangan pätkä, hieman paksummalla rautalangan pätkällä.

Sisäosat

Sisällä "Classic Armyn oma M100 FTK" ja CA:n vahvistettu mechbox. Moottorina toimii Maruin moottorimalliston "lippulaiva" EG1000, jolle virtaa antaa perässä sijaitseva Large-akku. Perään toki mahtuu myös ”heittämällä” esim. 9,6 volttinen Large-akku.
Aseessa on säädettävä hop-up, jota säädetään etukahvan vasemmalla puolella olevasta vivusta. Hoppi on tietenkin portaattomasti säätyvä, tosin itse säätövipu on niin jäykkä, että hoppi säätyy käytännössä lähes portaittain.
Itselläni hajosi lokakuussa aseesta tappet plate, koska suuttimen väliin oli mennyt hiekkaa. Hajoaminen olikin siksi 100%:sti omaa syytäni, kun en ollut puhdistanut asetta tarpeeksi. Ostin Prohobbystä uuden tappet platen ja vaihdoin sen hajonneen tilalle. Nyt ase pelittää kuin ennenkin.

Ergonomia ja pelattavuus

Kahvarunko edustaa vanhaa SEF-kahvarunkoa, joka on myös Maruin G3-sarjan aseissa. Omaksuin aseen luonnollisen käytön nopeasti, koska kaikki toimii periaatteessa kuten G3-sarjan malleissa. SEF-kahvarunko on erittäin mukava ja kädessä ja tulivalitsin on loistavalla paikalla. Ikävänä seikkana tulivalitsin saattaa aluksi hiertää peukaloa ollessaan F (sarjatuli) -asennossa. Jotkut ihmettelevät mistä kirjaimet S, E ja F tulevat? Ne tulevat saksan kielen sanoista; S on Sicher, E on Einzelfeuer ja F on Feuerstoss ( =varmistin, kertatuli ja sarjatuli). Miinuksena kahvarunkoa on todella tuskainen käyttää jos sattuu olemaan vasenkätinen, koska tulivalitsinta ei ole oikealla puolen. Hyvänä puolena SEF-kahvarungon tulivalitsin ei löysty Maruin "navy"-kahvarungollisten MP5-mallien tapaan.
MP5:n tähtäimiä kehutaan yleensä joka testissä hyviksi, eikä suotta - tähtäimet ovat vallan mainiot niin CQB:ssä kuin metsässäkin. Dioptereita on neljää eri kokoa, joista itse käytän poikkeuksetta suurinta. Optiikkaa on helppo liittää lisävarusteena saatavan riistohintaisen kiikarikiskon päälle. Vastapainona hinnalle tämä tähtäinkisko mahdollistaa optiikan lisäksi myös alkuperäisten tähtäinten käytön kiskossa olevan reiän kautta.

Pelatessa MP5 vakuuttaa hyvällä ergonomiallaan ja kompaktiudellaan, eikä ammuttaessa ilmene Maruin MP5-sarjan malleista tuttua kaarretta vasemmalle, vaan 0,25g kuulat lentävät pitkälle ja laakeasti ja tarkkaa kantamaa on noin viisi metriä enemmän kuin esimerkiksi vakio G3A3:ssa. Mukavana seikkana edes aseen perä ei ole juuri koskaan tiellä ja ylipäätänsä "ei tosta viitti mennä"-tilanteita saa hakea. Nopea käsiteltävyys ja hyvä ergonomia vetoavat ainakin minuun.

Loppusanat

Aseeni on ollut peleissä mukana jo puoli vuotta sekä kahdessa skenaariossa. Näiden lukuisten pelien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vaikka asiaa miltä kantilta katsoisi on CA:n MP5 A2 eräitä parhaimmista "suoraan laatikosta"-sähköistä. Se ei ehkä ole jumalallisen hyvä missään, mutta toisaalta siinä ei ole varsinaisia heikkouksia ja se on kuitenkin ihan hyvä joka osa-alueella, joten omasta mielestäni MP5 A2 on helvetin hyvä kompromissi. Siis yhteen sanaan kiteytettynä: jokapaikanhöylä. En voi olla suosittelematta.
Pitempää piippua halajaville myös -SD-mallit ovat hyvä vaihtoehto; hienon ulkonäkönsä lisäksi aseeseen mahtuu äänenvaimentimen ansiosta 300mm piippu, tosin aseessa on vakiona sama 229mm piippu kuin MP5 A2- ja -A3-malleissakin. Tosin etenkin SD5-mallin kohdalla alkaa mielestäni olla pikkaisen liikaa pituutta konepistoolille, sillä jopa FA-MAS on SD5:ttä lyhyempi. Vieläkin parempaa käsiteltävyyttä halavien kannattaa sijoittaa rahansa teleskooppiperälliseen malliin, koko MP5 sarjan näppärimpään vehkeeseen MP5KA4 PDW:hen tai MP5KA4:jään joka eroaa PDW:stä perättömyydellään sekä liekinvaimentajattomuudellaan.