AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty
AK-74Neuvostoliitto piti kylmän sodan aikana tarkasti silmällä jenkkien asekehitystä. Kun jenkkiarmeija puolihuolimattomasti vaihtoi rynnäkkökivääriin Vietnamin sodan aikana, oli ko. pyssyn - M16 - patruunan erikoisuus sotilaspaukuksi erittäin pieni luoti. Venäläiseen 7,62mm luotiin verrattuna jenkkiluoti lensi hirveän lujaa, eikä laskeutunut yhtä nopeasti. Samoin sen vaikutusta ihmisruumiiseen kehuttiin kovin kammottavaksi. Veli Venäläinen aloitti heti omat kokeilunsa, ja - perinteikkäällä tavalla - kehitti uuden patruunan yksinkertaisesti vaihtamalla vanhaan Kalashnikovin patruunaan pienemmän luodin. Operaation yksinkertaisuuteen nähden oli varsin yllättävää, että näin saadun 5,45x39mm patruunan ballistiset ominaisuudet olivat jopa erinomaist. Patruuna otettiin käyttöön 1970-luvun aikana mallinimella M74. "Uuden" aseen kehittely kävi ihan yhtä helposti, kuin patruunankin - AKM-47 varustettiin 5,45mm piipulla, uudella suujarrulla ja muutamalla muulla päivityksellä, ja standardisoitiin nimelle AK-74. ICS AK-74 ilman M-kirjaintaICS mainostaa pyssynsä olevan AK-74M, vaikka todellisuudessa se ei sitä ole. Suurin ero on perä - Large-akun säilömisen (ja varmasti hintapolitiikankin) ansiosta se on kiinteä, eikä taittuva, kuten pitäisi olla. Muutama muukin seikka vihjaa vehkeen esikuvan olevan enemmänkin myöhäinen AK-74 -malli, mikä sinänsä on oikeastaan vain hyvä juttu. Koska vehkeessä on tähtäinkisko, kuuluu sen nimeen vielä N-kirjain. ICS:n malli on siis todellisuudessa 1980-luvun tai 1990-luvun alun AK-74N. ICS:n etu perinteiseen kilpakumppaniinsa, Classic Armyyn, on aseen merkinnät - Classic Army ei saanut lupaa käyttää Kalashnikovin nimeä tai merkintöjä, joten firman seiskanelosessa seisoo bulgaarialaisen asevalmistajan merkinnät vieläpä höystettynä ko. firman amerikkalaisen tuontiyhtiön lisäteksteillä, mikä ei välttämättä ole houkuttelivin asia venäläistä pyssyä ostettaessa. ICS:n pyssystä löytyvät Izhevskin asetehtaan pelkistetyt merkit, eli nuoli kolmion sisällä ja sarjanumero, laatikon vasemman puolen vasemmassa ylälaidassa. Yleensä en tapaa tylsistyttää lukiaa aseen pakkauksen ja manuaalin tapaisilla merkityksettömyyksillä, mutta ICS loistaa edukseen näissä kahdessa asiassa. Laatikko on pahvia, ja sen sisällä muotoiltu muovikehikko aseelle ja kahdelle lippaalle. Laatikon hienous on siinä, että se sulkeutuu salkkumaisesti ja on varustettu kantokahvalla, minkä ansiosta se toimii aselaukkuna, ja aselaukkuhan on kuulapyssyn tärkein varuste. Manuaali on kokonaan ICS:n omaa käsialaa. (Mieleen hiipii vastakohtana Classic Army, joka kopioi Maruin G36C:n tapauksessa sekä pyssyn että vielä manuaalin kuvatkin..) Läpyskä neuvoo käyttäjää myös englanniksi, omaa selkeät kuvat ja kertoo ystävällisesti vielä kuvien kera rataslaatikon irroituksenkin. Tähän ei tietysti omin päin sovi ryhtyä, ellei sitten mieli heittää tuotevastuulle hyvästejä. Vehkeen mukana tulee manuaali, puhdistuspuikko, tähtäimensäätöavain, purkki kuulia ja kaksi (2) 550 kuulan hicap-lipasta. Lisäboonuksena ICS:n Kalashnikovien mukana tulee hillitön varastorasvakerros piipun sisällä. Ennen ensimmäistäkään kuulaa kannattaa esiin ottaa puhdistusvälineet, ja huolellisesti hinkata piippu puhtaaksi. Ilman piipun putsausta ase ampuu todella huonosti.
RakenneICS:n Kalashnikovin rakenne on erikoinen ja mielenkiintoinen. Se ei ole mikään suora kopio Maruin tai kenenkään muunkaan valmistajan työstä. Aseen rakenne on tehty tarjoamaan metallia huippuhalpaan hintaan. Pyssyssä ei ole pahoja kauneusvirheitä, jos ei pinnassa olevia kuusiokoloruuveja lasketa - näistä suurin osa on sentään samoilla paikoilla kuin oikean aseen niitit, mutta pari ylimääräistä täplääkin löytyy. Aseen kaikki ulkoiset osat perää, kahvaa, kädensuojia ja lipasta lukuunottamatta ovat metallia, aivan niinkuin oikeassa aseessakin. Sisältä muovia ovat rungon eli laatikon sisus sekä ne tavanomaiset koneiston osat, mukaanlukien syöttöyksikkö. Aseen runko, eli laatikko, on aika omaperäinen toteutus - kaksiosainen palikka koostuu muovisesta sisuksesta ja kokonaan sen peittävästä ohuesta teräskuoresta. Tämä ei vältsiin ole yhtään tyhmä idea, sillä näin hinta pysyy alhaisena, ja samalla päästään nauttimaan molempien, sekä muovi-, että metallirungon, eduista. Muovirungon etu on sen joustamisen tuoma asentamisen vaivattomuus. Metallirunko taas on nätimpi ja kestävämpi. ICS:n ratkaisu tarjoaa nämä kaikki. Maruin muovirungossa myös tähtäinkiilan asennus vaatii säätöä, ICS:n pyssystä sekin löytyy valmiiksi. Tähtäinkiila on venäläisen rynkyn kiinnitystandardin mukainen, ja siihen menevät aidot venäläiset tähtäimet - ainakin Kobra meni. Kiila on kolmella ruuvilla kiinni. Koneistona on tietysti kopio Maruin kolmosmallin rataslaatikosta, hiukan muotoilluilla vaihtimen osilla. ICS lupaili joskus aikoinaan myös tähän aseeseen kaksi- ja kolmiosaista rataslaatikkoa, mutta näköjään onneksi luopui järjettömistä suunnitelmistaan. Perässä kulkevat piuhat ovat laadukasta silikonijohtoa, mutta rataslaatikossa taas sitä tavallista ohutta känttyä. Kalashnikovin runkoon ei kyllä helposti mitään paksuja piuhoja asennellakaan. Rataslaatikon hienoin ominaisuus on musta väri - sen kuoret ovat selkeästi pahojen puolella. Se on Marui-yhteensopiva kaiken muun paitsi vaihtimen osalta. Toisin kuin monilla muilla kopiovalmistajilla, sisäosat on kopioitu materiaaleja myöten Maruilta - aseen jousenohjain, mäntä, männänpää, sylinterinpää ja laakerit ovat muovia. Kuitenkin, kuten Marui on osoittanut, kestävämmät materiaalit eivät vakiotehoisessa aseessa ole mikään välttämättömyys. Maruin pyssyssä piippu pysyy laatikossa ison muovisen palikan avulla. ICS:n pyssyssä tämä palikka on oikean (prässätyllä laatikolla varustetun) aseen tapaan kaksiosainen, molemmat osat metallia. Tämä palikka on hiukan huolestuttanut meikäläistä ICS:n aseessa, mutta ongelmia ei ole näkynyt. Oikeassa aseessa alempi, laatikkoon kiinnittyvä palikka pitää piippua paikallaan, ylempi taas toimii kiinnitysalustana laatikon kannelle, takatähtäimelle ja kaasumännän suojaputkelle. Kuulapyssyssä piippu kiinnittyy oikeaa asetta edemmäs, ja sen pääty on kiinnityksen kannalta hankalammin muotoiltu. Niinpä piippu itseasiassa kiinnittyy vain ylempään palikkaan. Alempi palikka on tiukasti kiinni laatikossa - kahdeksalla ruuvilla. Ylempi palikka taas kiinnittyy ainoastaan alempaan, kahdella ruuvilla. Nämä kaksi ruuvia pitävät aseen koko etuosaa, mukaanlukien sisäpiippu, paikallaan. Tämän voisi kuvitella aiheuttavan ongelmia, mutta testiaikana kiinnitys on näyttänyt tosi pitävältä, eikä ase kyllä missään nimessä tästä kohtaa heilu tai nitku. Jos ongelmia joskus tulee, pääsee niistä helposti eroon liimaamalla mainitut kaksi palikkaa toisiinsa kiinni. Niiden erottaminen ei ole millään tavalla tarpeellista asetta purkaessa. Tähtäimet ovat tuttua Kalashnikov-tavaraa, eli perinteiset, satoja vuosia vanhaa mallia olevat kiväärin tähtäimet. (Eipä sillä, niin on diopteritähtäimenkin ikä kolminumeroinen.) Takatähtäin löytyy laatikon kannen ja ylemmän kädensuojan välistä, ja on muodoltaan pystysuunnassa säädettävä hahlotähtäin. Etutähtäin nököttää piipun päässä, ja on korvakkeilla suojattu jyvä, jota voi säätää korkeussuunnassa tähtäimensäätöavaimella. Etutähtäimen säätäminen edellyttää etutähtäimen rungon oikealla puolella olevan napin pohjaanpainamista. Myötäpäivään kiertäminen vie tähtäintä alaspäin, vastapäivään ylöspäin. Tähtäimissä ei ole sivuttaissäätöä, ase onneksi ampuu sivuttaissuunnassa suunnilleen kohdilleen. Kuten Maruin pyssyssäkin, rungon päädyssä on aukko ja perän metallinen kiinnityspala on erillinen osa. Itse perä ei valitettavasti kummemmin ole paranteluja nähnyt - suunnittelun nerokkuus on täsmälleen samaa kuin Maruin kymmenen vuotta vanhassa pyssyssä ja työn jälki päälle huonoa. Perä on siis kahdesta puoliskosta yhteenliimattu muovipala. Se kiinnittyy perän kiinnityskappaleeseen kahdella ruuvilla, joille on perässä pienet metalliset vastakappaleet, aivan niinkuin Maruissakin. Maruin pyssyn ongelmana on, että vastakappaleet syövät pidemmän ajan kuluessa muovin ympäriltään pois, jolloin tukki murtuu irti. ICS ei ole tältä osin parantanut rakennetta ollenkaan, ja kaiken kukkuraksi testikappaleen perän puoliskoissa on käytetty liimaa ainoastaan takaosassa, joten laatikon puoleisessa päädyssä voi puolikkaita levitellä helposti ja katsella, kuinka kiinnitysruuvien vastakappaleet ovat aivan irrallisia. Hätä ei kuitenkaan välttämättä ole ihan tämännäköinen, sillä AK-74:n perän ja kiinnityskappaleen sovitus on paljon istuvampi ja tukevampi kuin Maruin neljäseiskassa. Perän voi varovasti ratkoa auki ja liimata itse paremmin - jos tarvetta on, voi olla, että liimaus on tehty huonosti vain tässä yksilössä. Aseen purku aloitetaan irroittamalla laatikon kansi ja sen alla olevat osat. Laatikon etuosan yläpuolella on kummallakin puolen talttapääruuvi, jotka pitävät piippujärjestelmää paikoillaan. Kun ne on irroitettu, vedetään piippua varovasti eteenpäin niin, että suutin irtoaa syöttöyksiköstä, jonka jälkeen koko piippuhässäkän saa kopeloitua irti laatikosta. Takaisinasennus on helpompaa, kun irroittaa alemman kädensuojan. Tukki pitää irroittaa, jotta akkujohdot saa irti. Tukin irroituksessa tulee olla tosi varovainen - se on aluksi tiukasti kiinni, mutta irti lähdettyään liukuu vapaasti. Meikäläinen sai heti ensalkuun tämän ansiosta kohellettua toisen piuhan irti tukin kiinnityskohdan sisällä olevasta väliliittimestä. Ei näyttänyt kyllä olevan kovin kummoisesti kiinni alunperinkään.. Vielä pitää irroittaa kahva ja vaihdin, joista jälkimmäisen kiinnitysruuvi on liimatun kupin alla. Nyt rataslaatikon saa nostettua laatikosta ulos. Takaisinasennettaessa piuhojen kanssa tulee pitää huolta, että piuhat menevät hyvin paikalleen, sillä niiden ollessa huonosti istuu rataslaatikko killissä, mistä voi aiheuta kaikenlaisia syöttöön ja tehoon liittyviä ongelmia. Purkaminen ja kasaaminen on huomattavasti nopeampaa kuin Maruin tai Classic Armyn pyssyissä. ICS:n lipas on yhtä pitkä kuin oikean aseen lipas, mutta kun lipas ei kuulapyssyssä mene yhtä syvälle, on se asennettuna liian pitkä - jos siis on erittäin tottunut tuijottamaan 5,45mm Kalashnikoveja. 5,45mm lippaat eivät ole ollenkaan niin käyriä, kuin "tavallisen" 7,62mm Kalashnikovin lippaat. Kun ne vielä päälle on tehty keinomateriaaleista, ovat ne vanhaan tottuneelle kovin modernin ja tyylikkään näköisiä. Hicap-mallinen Lipas vetää sisälleen noin 550 kuulaa. Materiaali on mustaa muovia, pohjalevy on metallia. Pohjalevystä törröttää läpi lippaan viritysratas, niinkuin kaikista kellopelilippaista. Lipas toimii siis niin, että syöttöaukon vierestä avattavasta luukusta kaadetaan sisään kuulia, jonka jälkeen pyöritellään viritysratasta niin kauan, että se alkaa naksumaan. Rattaan pyöritys vääntää lippaassa olevan jousen kovasti kierteelle, ja tämän jousen avulla lipas työntää sitten vapaana säiliössä hölskyviä kuulia syöttöputkeen. Kun lipas alkaa tyhjetä, tulee säiliössä oleville kuulille liikkumatilaa, minkä ansiosta lipas alkaa helisemään vähänkin kovemmassa liikkeessä. Hi-cap -lippaan etu on se, että aseella voi ampua tosiaan sen 550 kuulaa ennen vaihtoa, kunhan muistaa välistä käsitellä rullaa - yhdellä rullauksella ei syötetä koko lippaallista. Se, että aseessa on tähtäinkisko, ei vielä välttämättä vastaa kaikkein innokkaimpien kuvitelmia. Venäläinen käsitys kiskosta on kestävä, toimiva, ja täysin yhteensopimaton länsimaisten tähtäinten kiinnikkeiden kanssa. Useimmissa aseissa tähtäin voidaan suoraan lyödä aseen rungon päälle. Kalasnikovissa tässä on kuitenkin laatikon kansi, joka on sen verran irtonainen osa, ettei siihen voi luotettavasti isoa tähtäintä kiinnittää - varsinkaan, kun alunperin kiinnitettävällä tähtäimellä tarkoitettiin massiivista, monta kiloa painavaa yönäkölaitetta. Tähtäinkisko on siis laatikon vasemmassa kyljessä, minkä takia itse tähtäimessä ei ole pelkkiä renkaita, vaan massiivinen jalusta, joka liukuu paikalleen. Venäläisissä tähtäimissä jalusta on kiinteä osa tähtäintä. Saatavilla on kuitenkin myös jalustoja, joissa itse tähtäintä ei ole ollenkaan, vaan se on korvattu länsimaisella Weaver-standardin kiskolla, johon sitten käyvät käytännössä kaikki Airsoft-valmistajien tähtäimet. Tähtäimet ja jalustat kannattaa ehdottomasti ostaa Suomesta aitona tavarana. Tarjolla on, etenkin kaukoidän airsoft-puljuissa, kuulapyssyjä vaten tehtyjä kiinalaisia kopioita, jotka ovat melkein yhtä kalliita tai jopa kalliimpiakin kuin aidot, mutta laadultaan todella heikkoja. LisäosiaSen näkee jo päältä, että ase on täysin erimuotoinen Maruin pyssyyn verrattuna. Toistan itseäni vielä: ICS on miettinyt aseen rakenteen ihan kokonaan uusiksi, eikä se todellakaan ole kopio Maruista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei juuri mikään Maruin Kalashnikoville tarkoitettu rakenteellinen osa kelpaa aseeseen. Toisaalta, kun ICS:n vehkeessä on jo kaikki mahdolliset metalliosat ja mallikin on hiukan joukosta erottuva, ei helposti tule edes mieleen, että mitä tähän nyt edes tarvitsisi kiinnittää. Viritysosien (rataslaatikon sisään asennettavien) suhteen ICS on todennäköisesti täysin Marui-yhteensopiva. KäytössäAK-74, varsinkin ICS:n valitsema myöhäinen malli, ei ole sama pyssy kuin 1940-luvulla kehitetty alkuperäinen Kalashnikov. Vuosikymmenten aikana jopa Neuvostoliitossa todettiin, että yksinkertaisilla ergonomisilla parannuksilla saatiin rynnäkkökivääriä käyttävästä sotilaasta paljon tehokkaampi. Aseen perusmuotoon ei ole koskettu, sillä suurin osa ratkaisuista on valittu luotettavuuden ehdoilla, eikä siitä tingitä. Airsoft-käytössä oikean Kalashnikovin käyttömukavuuden suurimmat ongelmakohdat - oikeakätiselle hankalat vaihdin ja latauskahva - ovat melko yhdentekeviä. Toisaalta oikean aseen alkuperäiseen kalashnikoviin verrattuna tärkein parannus käyttömukavuuteen, perän nostaminen piippulinjan tasalle, ei myöskään vaikuta kuulapyssyyn, jolla voi roimia kohtuuhallittua sarjaa vaikka yhdellä kädellä. Käyttäjää koskettavat osat - perä, kahva ja kädensuoja - ovat joka tapauksessa tosi hyvin muotoillut. Ase nousee luonnollisesti tähtäykseen, ja siitä on oikein yllättävän mukava pitää kiinni. Pitkäsorminen, oikeakätinen epeli pystyy käsittelemään Kalashnikovin vaihdinta ampumakäden etusormella. Seiskanelosen isomman vaihtimen kanssa tämä on hankalampaa, mutta ainakin aseen varmistus vielä käy meikäläiseltä. Noin muutenhan kuulapyssyssä ei tarvitse hallita kuin liipaisimen vetämisen ja kohteeseen suuntaamisen, ja ne tällä aseella onnistuvat mainiosti. Pyssyn antama teho 0,20g kuulilla huitelee siinä yhden joulen tuntumassa, eli noin 100m/s. Vaikka nopeutta ja kantamaa riittää, tarkkuus ei vakuuttanut. Tarkkuuden puute on sitä tasoa, että enemmän harrastavat sen kyllä selvästi havaitsevat, mutta kohtalokkaaksi sitä ei voi sanoa - varmat osumat ammutaan joka tapauksessa etäisyyksiltä, joissa tarkkuudella ei ole kamalaa väliä, ja harvan kuulasoturin taitojen ja pelityylin yhdistelmä muutenkaan osaa ottaa suurempaa iloa tarkasta aseesta. Meikäläisen käytössä epätarkkuus osoittautui jopa suureksi eduksi, sillä kun löin aseeseen yhtä kennoa ärhäkämmän viritysakun, nousi tulinopeus aivan hillittömäksi. Tällöin epätarkalla, mutta pitkälle kantavalla aseella ja luotettavalla hicapilla sai pitkälle matkallekin paljon kuulaa nopeasti sen verran hyvällä hajonnalla, että varmasti osui. Viritysakun käyttö tietysti raukoo myyjän vastuun aseesta ja varmasti kuluttaa asetta paljon nopeammin, että omalla vastuulla sitten. Kalashnikovin lippaiden ja eri tetsarien suhteesta on puhuttu pitkät pätkät Lekan Marui AK-47 -artikkelista, ja koska ase käyttää käytännössä samoja lippaita, ei tässä tarvitse aiheesta enempää höpistä. Jos käyttää aseen mukana tulevia lippaita, ei ole minkäänlaista tarvetta tetsarille - yksinään 550 kuulaa ja yhteenteipattuna 1100 kuulaa riittävät kyllä kenelle tahansa. LopuksiPyssy on tiukka ja toimiva paketti. Suomesta ostettuna takuu pelaa, jolloin tätä uskaltaa suositella aloittelijallekin - mukana tulee tosiaan suojainta, akkua ja laturia vajaa kaikki, mitä tarvitsee harrastamiseen. Kokeneelle pelaajalle ICS tarjoaa halvimman vaihtoehdon modernista ja täysin metallisesta Kalashnikovista hyvänä pakettina - siinä on omat pienet heikkoutensa, niinkuin kaikissa muissa saman hintaluokan Kalashnikoveissa, muttei se Maruita heikommaksi jää. Rakenteeltaan täydellisestä Kalashnikovista (Guarder, Inokatsu ja VFC tarjoavat sellaisen, tai ainakin hyvin, hyvin lähelle) joutuu sitten jo maksamaan paljon enemmän. Valtteri Jaakonpoika |