Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2007-05-05

AK-74N (AK-74M)
Aseen oikea kylki

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***
Valmistaja ICS, Taiwan Izhevsk jne, Venäjä
Toimintaperiaate Moottoripyssy Kaasumäntä
Valmistusvuosi 2006 1980
Piipun pituus 457 mm 415 mm
Pituus 960 mm 943 mm
Paino 3 kg 3.3 kg
Lipaskapasiteetti 550 30
Ammus 6mm muovikuula 5,45x39mm
Tulinopeus 750-850 laukausta/min 600 laukausta/min
Lähtönopeus 100 m/s (0,2g) 900 m/s
Lähtöenergia 1 J 1390 J
Rataslaatikko Versio 3
Moottori ICS Turbo 3000
Akku 8,4v Large
Rakenne
Kädensuojat, kahva ja tukki muovia.
Laatikko koostuu teräskuorella ympäröidystä muovirungosta.
Syöttöyksikköä ja muutamaa muuta koneiston osaa lukuunottamatta loput aseesta metallia.
Erikoisominaisuudet
- Säädettävä hop-up
- Kenttäpurku, laatikon kannen, palautusjousen karoineen, kaasumännän suojaputken ja kädensuojan saa irti ilman työkaluja.
- Aseen mukana tulee kaksi hicap-lipasta
Plussat ja miinukset
+ Tuore malli
+ Metallia kaikki tärkeä ja vähemmänkin tärkeä
- Muutama yksityiskohta on jäänyt hiomatta

AK-74

Neuvostoliitto piti kylmän sodan aikana tarkasti silmällä jenkkien asekehitystä. Kun jenkkiarmeija puolihuolimattomasti vaihtoi rynnäkkökivääriin Vietnamin sodan aikana, oli ko. pyssyn - M16 - patruunan erikoisuus sotilaspaukuksi erittäin pieni luoti. Venäläiseen 7,62mm luotiin verrattuna jenkkiluoti lensi hirveän lujaa, eikä laskeutunut yhtä nopeasti. Samoin sen vaikutusta ihmisruumiiseen kehuttiin kovin kammottavaksi. Veli Venäläinen aloitti heti omat kokeilunsa, ja - perinteikkäällä tavalla - kehitti uuden patruunan yksinkertaisesti vaihtamalla vanhaan Kalashnikovin patruunaan pienemmän luodin. Operaation yksinkertaisuuteen nähden oli varsin yllättävää, että näin saadun 5,45x39mm patruunan ballistiset ominaisuudet olivat jopa erinomaist. Patruuna otettiin käyttöön 1970-luvun aikana mallinimella M74. "Uuden" aseen kehittely kävi ihan yhtä helposti, kuin patruunankin - AKM-47 varustettiin 5,45mm piipulla, uudella suujarrulla ja muutamalla muulla päivityksellä, ja standardisoitiin nimelle AK-74.
Kuten aina, ajan myötä tätäkin asetta opittiin tekemään paremmin ,ja käytöstä saatiin kokemuksia, joiden myötä vehkeeseen tehtiin parannuksia. AK-74 näki jatkuvaa päivitystyötä, kunnes iso läjä niitä standardisoitiin Neuvostoliiton kaatumisen aikaan AK-74M -mallinimikkeelle, josta tuli Venäjän asevoimien virallinen rynnäkkökivääri. Saman pyssyn vientiversio tunnetaan AK-100 -sarjana, mikä on aiheuttanut vähän epäselvyyksiä. AK-74M on Venäjän virallinen palveluskivääri. AK-100 -sarjan aseet ovat samalta tehtaalta, mutta puhtaasti ulkomaan vientiin tarkoitettuja, eivätkä venäläiset siis virallisesti käytä niitä. Patruuna- ja piipunpituuseroja lukuunottamatta aseet ovat kuitenkin käytännössä samoja. Koska Neuvostoliiton aikana AK-74 -kivääreitä ehdittiin tehdä aikamoinen läjä, eivätkä ne ole mihinkään kadonneet, ei AK-74M suinkaan ole joka jannun kädessä, vaan AK-74 näkee edelleen erittäin laajaa käyttöä sekä Venäjällä, että monissa, monissa muissa maissa.

ICS AK-74 ilman M-kirjainta

ICS mainostaa pyssynsä olevan AK-74M, vaikka todellisuudessa se ei sitä ole. Suurin ero on perä - Large-akun säilömisen (ja varmasti hintapolitiikankin) ansiosta se on kiinteä, eikä taittuva, kuten pitäisi olla. Muutama muukin seikka vihjaa vehkeen esikuvan olevan enemmänkin myöhäinen AK-74 -malli, mikä sinänsä on oikeastaan vain hyvä juttu. Koska vehkeessä on tähtäinkisko, kuuluu sen nimeen vielä N-kirjain. ICS:n malli on siis todellisuudessa 1980-luvun tai 1990-luvun alun AK-74N. ICS:n etu perinteiseen kilpakumppaniinsa, Classic Armyyn, on aseen merkinnät - Classic Army ei saanut lupaa käyttää Kalashnikovin nimeä tai merkintöjä, joten firman seiskanelosessa seisoo bulgaarialaisen asevalmistajan merkinnät vieläpä höystettynä ko. firman amerikkalaisen tuontiyhtiön lisäteksteillä, mikä ei välttämättä ole houkuttelivin asia venäläistä pyssyä ostettaessa. ICS:n pyssystä löytyvät Izhevskin asetehtaan pelkistetyt merkit, eli nuoli kolmion sisällä ja sarjanumero, laatikon vasemman puolen vasemmassa ylälaidassa.

Yleensä en tapaa tylsistyttää lukiaa aseen pakkauksen ja manuaalin tapaisilla merkityksettömyyksillä, mutta ICS loistaa edukseen näissä kahdessa asiassa. Laatikko on pahvia, ja sen sisällä muotoiltu muovikehikko aseelle ja kahdelle lippaalle. Laatikon hienous on siinä, että se sulkeutuu salkkumaisesti ja on varustettu kantokahvalla, minkä ansiosta se toimii aselaukkuna, ja aselaukkuhan on kuulapyssyn tärkein varuste. Manuaali on kokonaan ICS:n omaa käsialaa. (Mieleen hiipii vastakohtana Classic Army, joka kopioi Maruin G36C:n tapauksessa sekä pyssyn että vielä manuaalin kuvatkin..) Läpyskä neuvoo käyttäjää myös englanniksi, omaa selkeät kuvat ja kertoo ystävällisesti vielä kuvien kera rataslaatikon irroituksenkin. Tähän ei tietysti omin päin sovi ryhtyä, ellei sitten mieli heittää tuotevastuulle hyvästejä.

Vehkeen mukana tulee manuaali, puhdistuspuikko, tähtäimensäätöavain, purkki kuulia ja kaksi (2) 550 kuulan hicap-lipasta. Lisäboonuksena ICS:n Kalashnikovien mukana tulee hillitön varastorasvakerros piipun sisällä. Ennen ensimmäistäkään kuulaa kannattaa esiin ottaa puhdistusvälineet, ja huolellisesti hinkata piippu puhtaaksi. Ilman piipun putsausta ase ampuu todella huonosti.

Etukädensija
Oikea kylki
Oikea kylki
Oikea kylki
Oikea kylki
Suujarru
Tähtäinkisko
Takatähtäin
Tukki
Valitsin kertatulella
Vasen kylki
Vasen kylki

Rakenne

ICS:n Kalashnikovin rakenne on erikoinen ja mielenkiintoinen. Se ei ole mikään suora kopio Maruin tai kenenkään muunkaan valmistajan työstä. Aseen rakenne on tehty tarjoamaan metallia huippuhalpaan hintaan. Pyssyssä ei ole pahoja kauneusvirheitä, jos ei pinnassa olevia kuusiokoloruuveja lasketa - näistä suurin osa on sentään samoilla paikoilla kuin oikean aseen niitit, mutta pari ylimääräistä täplääkin löytyy. Aseen kaikki ulkoiset osat perää, kahvaa, kädensuojia ja lipasta lukuunottamatta ovat metallia, aivan niinkuin oikeassa aseessakin. Sisältä muovia ovat rungon eli laatikon sisus sekä ne tavanomaiset koneiston osat, mukaanlukien syöttöyksikkö.

Aseen runko, eli laatikko, on aika omaperäinen toteutus - kaksiosainen palikka koostuu muovisesta sisuksesta ja kokonaan sen peittävästä ohuesta teräskuoresta. Tämä ei vältsiin ole yhtään tyhmä idea, sillä näin hinta pysyy alhaisena, ja samalla päästään nauttimaan molempien, sekä muovi-, että metallirungon, eduista. Muovirungon etu on sen joustamisen tuoma asentamisen vaivattomuus. Metallirunko taas on nätimpi ja kestävämpi. ICS:n ratkaisu tarjoaa nämä kaikki. Maruin muovirungossa myös tähtäinkiilan asennus vaatii säätöä, ICS:n pyssystä sekin löytyy valmiiksi. Tähtäinkiila on venäläisen rynkyn kiinnitystandardin mukainen, ja siihen menevät aidot venäläiset tähtäimet - ainakin Kobra meni. Kiila on kolmella ruuvilla kiinni.
Aseen kahva on kivasti muotoiltu ja sopii ihan hyvin käteen, mutta tuntuu kamalan isolta Kalashnikovin kahvaksi. AK-74 -mallissa moni asia on leveämpi ja jykevämpi kuin vanhassa neliseiskassa, ja kun päälle vielä kahvakin on varsinainen paksukainen, tulee neliseiskaan tottuneelle pyssystä aika muhku tunnelma.
Laatikon kannessa on vahvistusprässäykset ja levennys vaihtimelle. Kannen avaus paljastaa, että laatikon päällä olevat osat ovat täysin erilaisia kuin Maruin pyssyssä, mikä on loistava juttu. Rataslaatikon päällä näyttäisi nököttävän palautusjousi karoineen sekä luisti. Irroittaminen lähtee etenemään normaalisti (irroitetaan palautusjousen kara työntämällä sitä eteenpäin ja nostamalla ylös), mutta kappas vaan - palautusjousen kara on hiukka pidempi, luisti jää killumaan siihen kiinni, ja siinä kaikki. Itse luisti muistuttaa oikean aseen vastaavaa osaa - se on iso, painava ja kokonaan metallia - kunhan vain loppuu heti latauskahvan jälkeen. Toisin kuin G&G:n vastaavassa ratkaisussa, saatika sitten oikeassa aseessa, ei kaasumäntää ole, ja laatikon kannen etummaisessa kiinnityskohdassa seisookin Maruin tapaan seinämä. Lukkoa ja liipaisinkoneistoa ei tietysti moottoripyssyssä ole, koneisto kun toimii aivan eri periaatteella, ja vaatii oman tilansa. Laatikon kannen alle ei saa akkua ollenkaan, ja jos ICS tulee tekemään taittoperäversion (mistä se on vihjaillut, muttei luvannut mitään), joutuu firma keksimään jonkinlaisen uuden ratkaisun aseen tälle osalle. Kiinteäperäisessä aseessa akku menee tietysti perään, joten ICS:n luistiratkaisu on pelkkää plussaa, sillä sitä on hauskempi rämplätä (liikkuu yhtä taakse kuin oikeassa aseessain), se kestää ja yksinkertaistaa aseen purkua. Miinuspuolena tässä, kuten liki kaikissa muissakin kuulapyssykalashnikoveissa, palautusjousi on melko löysä minkä ansiosta oikein kovassa rytinässä saattaa laatikon kansi irrota.
Taidokkaana aseenrikkojana sain aseen latauskahvan murrettua irti. Aivan älyttömän yllättävää tämä ei ole, sillä saman olen onnistunut tekemään myös Guarderin luistisarjalla sekä Maruin alkuperäisaseessa. Jälkimmäisissä luistihan on vain hylsynpoistoaukon peittävä levy, eikä oikean aseen osan näköinen iso möllikkä. Guarderin tapauksessa itse kahva katkesi siististi irti, Maruin kanssa taas luisti painui sisään ja rikkoi muovisen kehikkonsa. ICS:n ratkaisussa luisti ei mahdu liikkumaan ollenkaan ja latauskahvakin oli tiukasti kiinni, joten latauskahvan ympärillä oleva metalli murtui ja latauskahva irtosi, luuistin ja muiden osien jäädessä ehjäksi.
Aseen kyljessä oleva vaihdin on isompi kuin neljäseiskassa, ja ehkä tosiaan vähän helpompi käyttää. Kopiopyssylle harvinaisesti vaihtimessa on varsin hyvä tuntuma.

Koneistona on tietysti kopio Maruin kolmosmallin rataslaatikosta, hiukan muotoilluilla vaihtimen osilla. ICS lupaili joskus aikoinaan myös tähän aseeseen kaksi- ja kolmiosaista rataslaatikkoa, mutta näköjään onneksi luopui järjettömistä suunnitelmistaan. Perässä kulkevat piuhat ovat laadukasta silikonijohtoa, mutta rataslaatikossa taas sitä tavallista ohutta känttyä. Kalashnikovin runkoon ei kyllä helposti mitään paksuja piuhoja asennellakaan. Rataslaatikon hienoin ominaisuus on musta väri - sen kuoret ovat selkeästi pahojen puolella. Se on Marui-yhteensopiva kaiken muun paitsi vaihtimen osalta. Toisin kuin monilla muilla kopiovalmistajilla, sisäosat on kopioitu materiaaleja myöten Maruilta - aseen jousenohjain, mäntä, männänpää, sylinterinpää ja laakerit ovat muovia. Kuitenkin, kuten Marui on osoittanut, kestävämmät materiaalit eivät vakiotehoisessa aseessa ole mikään välttämättömyys.
Ainakin vanhemmissa ICS:n MP5-malleissa on ollut, kuten esimerkiksi Classic Armyllakin, surkea moottori. Kalashnikovin rakenne on vaatinut moottorin uudelleenmuotoilua, ja samalla se on tullut nimettyä uudestaan. En tiedä, onko ICS todella yrittänyt parantaa moottoriaan, mutta meikäläisen pyssyssä ei kyllä mitään valittamistakaan ole, moottori vääntää oikein iloisesti erinomaisella tulinopeudella.
Moottorin, muiden osien ja työn laadusta kertoo hyvää se, että aseen tulinopeus samalla akulla oli Inokatsun Guarderin ja Maruin osista kasaamaan kolmosboksiin sekä VFC:n Kalashnikoviin verrattuna paras.

Maruin pyssyssä piippu pysyy laatikossa ison muovisen palikan avulla. ICS:n pyssyssä tämä palikka on oikean (prässätyllä laatikolla varustetun) aseen tapaan kaksiosainen, molemmat osat metallia. Tämä palikka on hiukan huolestuttanut meikäläistä ICS:n aseessa, mutta ongelmia ei ole näkynyt. Oikeassa aseessa alempi, laatikkoon kiinnittyvä palikka pitää piippua paikallaan, ylempi taas toimii kiinnitysalustana laatikon kannelle, takatähtäimelle ja kaasumännän suojaputkelle. Kuulapyssyssä piippu kiinnittyy oikeaa asetta edemmäs, ja sen pääty on kiinnityksen kannalta hankalammin muotoiltu. Niinpä piippu itseasiassa kiinnittyy vain ylempään palikkaan. Alempi palikka on tiukasti kiinni laatikossa - kahdeksalla ruuvilla. Ylempi palikka taas kiinnittyy ainoastaan alempaan, kahdella ruuvilla. Nämä kaksi ruuvia pitävät aseen koko etuosaa, mukaanlukien sisäpiippu, paikallaan. Tämän voisi kuvitella aiheuttavan ongelmia, mutta testiaikana kiinnitys on näyttänyt tosi pitävältä, eikä ase kyllä missään nimessä tästä kohtaa heilu tai nitku. Jos ongelmia joskus tulee, pääsee niistä helposti eroon liimaamalla mainitut kaksi palikkaa toisiinsa kiinni. Niiden erottaminen ei ole millään tavalla tarpeellista asetta purkaessa.
Syöttöyksikkö eli hoppiyksikkö muistuttaa Maruin vastaavaa, mutta on kiinnityksen puolesta erilainen - ruuvit porautuvat piipunsuuntaisesti eikä päältä kuten Maruin pyssyssä. Maruin syöttöyksikköä ei saa siis asennettua. Toisaalta koskaan en ole kuullut, että Kalashnikovin syöttöyksikkö olisi vaatinut vaihtoa. Hopinsäätö on tutunnäköinen. Siihen on lisätty porrastus, mutta otettu asteikko pois, joten kylmiltään on väärin säädettyä hoppia hankala mennä korjaamaan. Nappula liikkuu liukkaasti, mutta itsestäänsäätymistä en silti ole havainnut. Yksi ärsyttävä ominaisuus löytyi: säätövipu on sen verran lähellä luistia, että välillä luistia liikuttaessa myös hopin säätö liikkui. Ongelmasta pääsee eroon viilaamalla säätövipua hiukan lyhyemmäksi.
Piippu on yksiosainen alumiiniputki, jonka päädyssä nököttää etutähtäin ja massiivinen suujarru, joka lippaan lisäksi selkeiten erottaa AK-74 -mallin aikaisemmista Kalashnikoveista. Etutähtäimessä on legendaarisesti poikettu Maruista ja suoritettu rakenne kuten oikeassa aseessa - etutähtäin ei ole piipun päätykappale, vaan liukuu paikoilleen piipun ympärille. Kierteet on tehty suoraan piippuun, ja sisäpiippua pitää paikallaan erillinen, piipun sisään työnnettävä holkki. Hieno yksityiskohta. Tähtäin on edelleen kiinni piipussa yhdellä ruuvilla, eikä sentään sokilla, niinkuin oikeassa aseessa. Tähtäimen paikallaan pysyminen on pirun tärkeä juttu, ja valmistajat voisivat sen hhelposti varmistaa esimerkiksi tekemällä piippuun uran ja tähtäimeen vastaavan harjanteen, jolloin ruuvireijän löystyminen ei aiheuttaisi ongelmia. Tätä vaan ei kukaan kuulapyssyvalmistaja tunnu millään tajuavan. Leikkipuhdistustikku, joka kulkee etutähtäimen rungon ja kaasumännän suojaputken kiinnityskappaleen läpi päättyen alempaan kädensuojaan, päättyy toisesta päästä etutähtäimen alle peittäen kiinnitysruuvin. Etutähtäimen rungon alapuolella on pistimen kiinnityspalikka.
Kaasumännän suojaputki, jossa ylempi kädensuoja on kiinni, irtoaa kuten oikeassa aseessa: nostetaan takatähtäimen oikealla puolella oleva vipu ylös, jonka jälkeen kaasumännän suojaputki irtoaa ylöspäin nostaessa. Suojaputkea on olemassa vain silmänlumeeksi - se loppuu heti kädensuojan alkaessa, mutta tämähän ei ulospäin näy. Kun kaasumännän suojaputki on irroitettu, saadaan alempi kädensuoja irti löysäämällä sen etummainen kiinnityslenkki kääntämällä ko. lenkin oikealla puolella olevaa vipua 180 astetta eteenpäin. Näillä ominaisuuksilla ei tee mitään, mikä on varmaan syy miksi Marui ei ole niitä omaan aseeseensa laittanut, mutta niiden olemassaolo ja räpeltämisen mahdollisuus ainakin meikäläisen mielestä parantaa oikeaa asetta esittävästä leikkikalusta saatavaa iloa suunnattomasti. Kädensuoja on muotoilultaan aika hassunnäköinen, täynnä ohuita jäähdytysripoja. Epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta sitä on oikein kiva pidellä kädessä. Kaasumännän suojaputken kiinnityskappale on kiinni piipussa ruuvilla, jonka peittää leikkipuhdistustikku.
Aseen etummainen hihnalenkki on alemman kädensuojan etupuolella etupään kiinnityskappaleessa, aseen vasemmalla puolella. Se on kiinteä lenkki, josta saa pehmeähkön 20mm hihnan läpi, tai minkä tahansa hihnan kiinnityskoukun kiinni. Kalashnikovista tuttuun tapaan hihnan voi myös helposti kiinnittää pyöräyttämällä sen kaasumännän suojaputken alta piipun ympäri.

Tähtäimet ovat tuttua Kalashnikov-tavaraa, eli perinteiset, satoja vuosia vanhaa mallia olevat kiväärin tähtäimet. (Eipä sillä, niin on diopteritähtäimenkin ikä kolminumeroinen.) Takatähtäin löytyy laatikon kannen ja ylemmän kädensuojan välistä, ja on muodoltaan pystysuunnassa säädettävä hahlotähtäin. Etutähtäin nököttää piipun päässä, ja on korvakkeilla suojattu jyvä, jota voi säätää korkeussuunnassa tähtäimensäätöavaimella. Etutähtäimen säätäminen edellyttää etutähtäimen rungon oikealla puolella olevan napin pohjaanpainamista. Myötäpäivään kiertäminen vie tähtäintä alaspäin, vastapäivään ylöspäin. Tähtäimissä ei ole sivuttaissäätöä, ase onneksi ampuu sivuttaissuunnassa suunnilleen kohdilleen.

Kuten Maruin pyssyssäkin, rungon päädyssä on aukko ja perän metallinen kiinnityspala on erillinen osa. Itse perä ei valitettavasti kummemmin ole paranteluja nähnyt - suunnittelun nerokkuus on täsmälleen samaa kuin Maruin kymmenen vuotta vanhassa pyssyssä ja työn jälki päälle huonoa. Perä on siis kahdesta puoliskosta yhteenliimattu muovipala. Se kiinnittyy perän kiinnityskappaleeseen kahdella ruuvilla, joille on perässä pienet metalliset vastakappaleet, aivan niinkuin Maruissakin. Maruin pyssyn ongelmana on, että vastakappaleet syövät pidemmän ajan kuluessa muovin ympäriltään pois, jolloin tukki murtuu irti. ICS ei ole tältä osin parantanut rakennetta ollenkaan, ja kaiken kukkuraksi testikappaleen perän puoliskoissa on käytetty liimaa ainoastaan takaosassa, joten laatikon puoleisessa päädyssä voi puolikkaita levitellä helposti ja katsella, kuinka kiinnitysruuvien vastakappaleet ovat aivan irrallisia. Hätä ei kuitenkaan välttämättä ole ihan tämännäköinen, sillä AK-74:n perän ja kiinnityskappaleen sovitus on paljon istuvampi ja tukevampi kuin Maruin neljäseiskassa. Perän voi varovasti ratkoa auki ja liimata itse paremmin - jos tarvetta on, voi olla, että liimaus on tehty huonosti vain tässä yksilössä.
Perässä on sen verran tilaa, että tavallinen 8,4v large-akku pääsee pikkasen heilumaan, mutta tavanomainen 9,6v largeakku ei ihan mahtunut sisään. Voi olla, että erikseen AK-perälle tehty 9,6v akku mahtuu, minulla ei sellaista ollut koettaa. Akun saa perään irroitamalla perälevyn, jonka kiinnitys on valitettavasti suora kopio Maruila - perä pysyy siis paikallaan kitkalla ja muovin joustamisella. Se avataan painamalla sitä alaspäin, jolloin se loksahtaa irti. Maruin alkuperäismalli on osoittanut, kuinka perälevy on helppo loksauttaa irti taistelun timmellyksessä, eikä sen puutetta todennäköisesti huomaa ennenkuin on jo niin kaukana, ettei sitä enää löydä. Järkevä ihminen teippaa levyn akun asennuksen jälkeen kiinni tai kehittelee jonkun muun patentin. Teipatut pyssyn peräthän eivät aseesta ainakaan sotilaallista realismia syö, päinvastoin.
Aseen taaempi hihnalenkki on perän päädyssä vasemmalla puolella. Se on iso metallinen lenkki, josta menee leveämpikin hihna läpi. Hihnalenkin sijoitus asettaa jo valmiiksi heikon perän vielä suuremmalle rasitukselle, eikä sitä kannata käyttää. Perän muotoilu mahdollistaa hihnan sitomisen myös heti laatikon taakse perän kapenevan osan ympärille. Nämä kikkailut (toinen kikkailu on sitoa hihna edestä piipun ympäri, eikä hihnalenkkiin) ovat myös ainoa mahdollisuus pitää hihnaa vasemmalla puolella.

Aseen purku aloitetaan irroittamalla laatikon kansi ja sen alla olevat osat. Laatikon etuosan yläpuolella on kummallakin puolen talttapääruuvi, jotka pitävät piippujärjestelmää paikoillaan. Kun ne on irroitettu, vedetään piippua varovasti eteenpäin niin, että suutin irtoaa syöttöyksiköstä, jonka jälkeen koko piippuhässäkän saa kopeloitua irti laatikosta. Takaisinasennus on helpompaa, kun irroittaa alemman kädensuojan. Tukki pitää irroittaa, jotta akkujohdot saa irti. Tukin irroituksessa tulee olla tosi varovainen - se on aluksi tiukasti kiinni, mutta irti lähdettyään liukuu vapaasti. Meikäläinen sai heti ensalkuun tämän ansiosta kohellettua toisen piuhan irti tukin kiinnityskohdan sisällä olevasta väliliittimestä. Ei näyttänyt kyllä olevan kovin kummoisesti kiinni alunperinkään.. Vielä pitää irroittaa kahva ja vaihdin, joista jälkimmäisen kiinnitysruuvi on liimatun kupin alla. Nyt rataslaatikon saa nostettua laatikosta ulos. Takaisinasennettaessa piuhojen kanssa tulee pitää huolta, että piuhat menevät hyvin paikalleen, sillä niiden ollessa huonosti istuu rataslaatikko killissä, mistä voi aiheuta kaikenlaisia syöttöön ja tehoon liittyviä ongelmia. Purkaminen ja kasaaminen on huomattavasti nopeampaa kuin Maruin tai Classic Armyn pyssyissä.
Purkaessa laatikon muovisuuden muistaa lipaskuilun eteen tulevasta, Maruin pyssystä tutuksi tulleesta, irtonaisesta metallipalasta, joka tuppaa aina unohtumaan asetta kasattaessa. Asetta ei tule purkaa ihan vaan mielenkiinnosta tai purkamisen ilosta, sillä turha purkaminen löystyttää rakenteita ja vaikuttaa tarkkuuteen, raukoo takuun ja sisältää aina riskin rikkimenemisestä.

ICS:n lipas on yhtä pitkä kuin oikean aseen lipas, mutta kun lipas ei kuulapyssyssä mene yhtä syvälle, on se asennettuna liian pitkä - jos siis on erittäin tottunut tuijottamaan 5,45mm Kalashnikoveja. 5,45mm lippaat eivät ole ollenkaan niin käyriä, kuin "tavallisen" 7,62mm Kalashnikovin lippaat. Kun ne vielä päälle on tehty keinomateriaaleista, ovat ne vanhaan tottuneelle kovin modernin ja tyylikkään näköisiä. Hicap-mallinen Lipas vetää sisälleen noin 550 kuulaa. Materiaali on mustaa muovia, pohjalevy on metallia. Pohjalevystä törröttää läpi lippaan viritysratas, niinkuin kaikista kellopelilippaista. Lipas toimii siis niin, että syöttöaukon vierestä avattavasta luukusta kaadetaan sisään kuulia, jonka jälkeen pyöritellään viritysratasta niin kauan, että se alkaa naksumaan. Rattaan pyöritys vääntää lippaassa olevan jousen kovasti kierteelle, ja tämän jousen avulla lipas työntää sitten vapaana säiliössä hölskyviä kuulia syöttöputkeen. Kun lipas alkaa tyhjetä, tulee säiliössä oleville kuulille liikkumatilaa, minkä ansiosta lipas alkaa helisemään vähänkin kovemmassa liikkeessä. Hi-cap -lippaan etu on se, että aseella voi ampua tosiaan sen 550 kuulaa ennen vaihtoa, kunhan muistaa välistä käsitellä rullaa - yhdellä rullauksella ei syötetä koko lippaallista.
Vaikka olen aika pitkään harrastanut, en ole milloinkaan tosissani käyttänyt rullattavaa hicap-lipasta, joten tietoni tältä saralta eivät ole mitenkään suuret. Tässä lippaassa minut yllätti rullaamisen tarpeeen paljous - lipasta joutuu ehkä kolme-neljä kertaa rullaamaan, että saa sen syöttämään kaikki kuulat. Käytännössä sitä kannattaa rullailla koko ajan, mikä on sotaa leikkiessä aika hölmön näköistä. Siitä ei kyllä sitten ole mitään hajua, että pitääkö muidenkin valmistajien lippaita rullata yhtä paljon. Varmaankin.
Lipas on leveämpi kuin Maruin ja muiden valmistajien lippaat, mutta kuitenkin täsmälleen samalla idealla tehty ja kiinnitykseltään yhteensopiva. Se istuu ICS:n pyssyyn varsin tiukasti siinä, missä muiden valmistajien lippaat heiluvat kuin heikkopäiset. Ase on kuitenkin periaatteessa yhteensopiva ihan kaikkien Marui-yhteensopivien lippaiden (siis käytännössä kaikkien AK-lippaiden) kanssa, vaikka suurin osa niistä esittääkin 7,62mm lippaita. Käytäntö ei kuitenkaan ihan vastaa periaatetta, vaan ase on lippaiden suhteen melko kranttu.
Ase ei sisäänajossa paukkupakkasilla suostunut toimimaan millään muilla paitsi omilla lippaillaan. Toisaalta aseen oma hicap osoittautui jo heti alkuun erittäin luotettavaksi vehkeeksi, ja syötti virheettömästi sekä ICS:n omassa pyssyssä, että myös sellaisissa muiden valmistajien osista kasatuissa aseissa, joissa joillakin (tai jopa kaikilla) muilla lippailla oli syöttöongelmia. Sisäänajon jälkeen Maruin lippaat syöttivät aseessa kohtalaisesti ja G&P:n midcapit erinomaisesti. Mitkään STARin lippaat eivät aseessa toimi, mutta toisaalta G&P onkin ainoa, joka tarjoaa realistista lipasvaihtoehtoa - G&P:n lippaat ovat ainoita, jotka sekä esittävät oikeaa kaliberia, että ovat aseeseen kiinnitettynä oikean mittaisia.

Se, että aseessa on tähtäinkisko, ei vielä välttämättä vastaa kaikkein innokkaimpien kuvitelmia. Venäläinen käsitys kiskosta on kestävä, toimiva, ja täysin yhteensopimaton länsimaisten tähtäinten kiinnikkeiden kanssa. Useimmissa aseissa tähtäin voidaan suoraan lyödä aseen rungon päälle. Kalasnikovissa tässä on kuitenkin laatikon kansi, joka on sen verran irtonainen osa, ettei siihen voi luotettavasti isoa tähtäintä kiinnittää - varsinkaan, kun alunperin kiinnitettävällä tähtäimellä tarkoitettiin massiivista, monta kiloa painavaa yönäkölaitetta. Tähtäinkisko on siis laatikon vasemmassa kyljessä, minkä takia itse tähtäimessä ei ole pelkkiä renkaita, vaan massiivinen jalusta, joka liukuu paikalleen. Venäläisissä tähtäimissä jalusta on kiinteä osa tähtäintä. Saatavilla on kuitenkin myös jalustoja, joissa itse tähtäintä ei ole ollenkaan, vaan se on korvattu länsimaisella Weaver-standardin kiskolla, johon sitten käyvät käytännössä kaikki Airsoft-valmistajien tähtäimet. Tähtäimet ja jalustat kannattaa ehdottomasti ostaa Suomesta aitona tavarana. Tarjolla on, etenkin kaukoidän airsoft-puljuissa, kuulapyssyjä vaten tehtyjä kiinalaisia kopioita, jotka ovat melkein yhtä kalliita tai jopa kalliimpiakin kuin aidot, mutta laadultaan todella heikkoja.
Aitoja venäläisiä tähtäimiä sekä jalustoja myy Suomessa luotettavaksi todettu Veika OY sekä hajanaisesti moni muu ase- ja militariakauppa.
Kuten sanottu, metallinen kisko on kiinni aseen rungossa kolmella ruuvilla. Ennen käyttöönottoa ruuvien pitävyys kannattaa varmistaa pikaliimalla tai ruuvilukitteella, sillä heiluva tähtäinkisko ei ole kenenkään kaveri. Kobra, joka on parhaita Suomesta saatavia venäläisiä vaihtoehtoja punapistetähtäimeksi, meni aseeseen kiinni heittämällä. Pystykohdistuksessa tuli raja vastaan ennen varsinaista osumakohtaa, mutta onneksi monimuotoisesta kuviosta löyty silti selkeä osumakohta, tehden yhdistelmästä täysin käyttökelpoisen.

Lisäosia

Sen näkee jo päältä, että ase on täysin erimuotoinen Maruin pyssyyn verrattuna. Toistan itseäni vielä: ICS on miettinyt aseen rakenteen ihan kokonaan uusiksi, eikä se todellakaan ole kopio Maruista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei juuri mikään Maruin Kalashnikoville tarkoitettu rakenteellinen osa kelpaa aseeseen. Toisaalta, kun ICS:n vehkeessä on jo kaikki mahdolliset metalliosat ja mallikin on hiukan joukosta erottuva, ei helposti tule edes mieleen, että mitä tähän nyt edes tarvitsisi kiinnittää.
Puuosat ovat Kalashnikovin tavaramerkki. Vaikka Venäläiset ovat niistä luopuneet periaatteessa jo yli 20 vuotta sitten, haikailee moni varmasti sellaisten perään. Ainakaan aseen perä ei ole millään tapaa yhteensopiva Airsoft-puuosien kanssa, ja eikä kyllä moni valmistaja edes tarjoaa AK-74 -mallisia osia. Oikean aseen puuosia (ja muoviosiakin) on onnistuneesti asennettu ICS:n aseeseen, tosin oikea perä on sen verran kapea, ettei sinne saa Large-akkua mahdutettua. ICS itse on julkaissut vehkeeseen kiskohärveleitä, enkä pitäisi mahdottomana, että kyseiseltä firmalta tulisi joskus myös suoraan kiinnittyvät erikseen myytävät puuosat.

Viritysosien (rataslaatikon sisään asennettavien) suhteen ICS on todennäköisesti täysin Marui-yhteensopiva.

Käytössä

AK-74, varsinkin ICS:n valitsema myöhäinen malli, ei ole sama pyssy kuin 1940-luvulla kehitetty alkuperäinen Kalashnikov. Vuosikymmenten aikana jopa Neuvostoliitossa todettiin, että yksinkertaisilla ergonomisilla parannuksilla saatiin rynnäkkökivääriä käyttävästä sotilaasta paljon tehokkaampi. Aseen perusmuotoon ei ole koskettu, sillä suurin osa ratkaisuista on valittu luotettavuuden ehdoilla, eikä siitä tingitä. Airsoft-käytössä oikean Kalashnikovin käyttömukavuuden suurimmat ongelmakohdat - oikeakätiselle hankalat vaihdin ja latauskahva - ovat melko yhdentekeviä. Toisaalta oikean aseen alkuperäiseen kalashnikoviin verrattuna tärkein parannus käyttömukavuuteen, perän nostaminen piippulinjan tasalle, ei myöskään vaikuta kuulapyssyyn, jolla voi roimia kohtuuhallittua sarjaa vaikka yhdellä kädellä. Käyttäjää koskettavat osat - perä, kahva ja kädensuoja - ovat joka tapauksessa tosi hyvin muotoillut. Ase nousee luonnollisesti tähtäykseen, ja siitä on oikein yllättävän mukava pitää kiinni. Pitkäsorminen, oikeakätinen epeli pystyy käsittelemään Kalashnikovin vaihdinta ampumakäden etusormella. Seiskanelosen isomman vaihtimen kanssa tämä on hankalampaa, mutta ainakin aseen varmistus vielä käy meikäläiseltä. Noin muutenhan kuulapyssyssä ei tarvitse hallita kuin liipaisimen vetämisen ja kohteeseen suuntaamisen, ja ne tällä aseella onnistuvat mainiosti.

Pyssyn antama teho 0,20g kuulilla huitelee siinä yhden joulen tuntumassa, eli noin 100m/s. Vaikka nopeutta ja kantamaa riittää, tarkkuus ei vakuuttanut. Tarkkuuden puute on sitä tasoa, että enemmän harrastavat sen kyllä selvästi havaitsevat, mutta kohtalokkaaksi sitä ei voi sanoa - varmat osumat ammutaan joka tapauksessa etäisyyksiltä, joissa tarkkuudella ei ole kamalaa väliä, ja harvan kuulasoturin taitojen ja pelityylin yhdistelmä muutenkaan osaa ottaa suurempaa iloa tarkasta aseesta. Meikäläisen käytössä epätarkkuus osoittautui jopa suureksi eduksi, sillä kun löin aseeseen yhtä kennoa ärhäkämmän viritysakun, nousi tulinopeus aivan hillittömäksi. Tällöin epätarkalla, mutta pitkälle kantavalla aseella ja luotettavalla hicapilla sai pitkälle matkallekin paljon kuulaa nopeasti sen verran hyvällä hajonnalla, että varmasti osui. Viritysakun käyttö tietysti raukoo myyjän vastuun aseesta ja varmasti kuluttaa asetta paljon nopeammin, että omalla vastuulla sitten.

Kalashnikovin lippaiden ja eri tetsarien suhteesta on puhuttu pitkät pätkät Lekan Marui AK-47 -artikkelista, ja koska ase käyttää käytännössä samoja lippaita, ei tässä tarvitse aiheesta enempää höpistä. Jos käyttää aseen mukana tulevia lippaita, ei ole minkäänlaista tarvetta tetsarille - yksinään 550 kuulaa ja yhteenteipattuna 1100 kuulaa riittävät kyllä kenelle tahansa.

Lopuksi

Pyssy on tiukka ja toimiva paketti. Suomesta ostettuna takuu pelaa, jolloin tätä uskaltaa suositella aloittelijallekin - mukana tulee tosiaan suojainta, akkua ja laturia vajaa kaikki, mitä tarvitsee harrastamiseen. Kokeneelle pelaajalle ICS tarjoaa halvimman vaihtoehdon modernista ja täysin metallisesta Kalashnikovista hyvänä pakettina - siinä on omat pienet heikkoutensa, niinkuin kaikissa muissa saman hintaluokan Kalashnikoveissa, muttei se Maruita heikommaksi jää. Rakenteeltaan täydellisestä Kalashnikovista (Guarder, Inokatsu ja VFC tarjoavat sellaisen, tai ainakin hyvin, hyvin lähelle) joutuu sitten jo maksamaan paljon enemmän.

Valtteri Jaakonpoika


- LEKA - webmaster@varusteleka.fi