Glockin historia

Myös suomen rajavartioston ja poliisin käyttämät pistoolit ovat niittäneet paljon mainetta elokuvissa ja kirjoissa.
Nämä varmatoimiset pistoolit ovat tehdy suureksi osaksi erilaisista muoveista tai keraameista.
Huhujen mukaan glock 17 olisi mahdollista salakuljettaa lentokoneeseen, koska siinä ei ole metalliosia – Paskapuhetta, kuittaa oikean aseen omistava turvallisuusalan ammattilainen.

Muovikuulana

Kaverini luona vieraillessa huomasin aseen ja lippaan hänen pöydällään. Nappasin varsinaisen kouraani ja kysäisin, onko tämä Maruin vai KSC:n Glock? Vastaukseksi sain ystävällisen hohotuksen, jonka kaverini sai vaivoin hillittyä. Hetken päästä selvisi, että kyseessä oli oikea Glock, eikä mikään muovikuulapyssy. Voisin vannoa, että oikea ase ilman lipasta painoi vähemmän kuin minun juuri lunastettu leikkipyssyni.

Avattuani paketin naureskelin aseen pienelle koolle ja neitimäiselle olemukselle. Kädessä pidettäessä ase tuntui kuitenkin erittäin jämäkältä ja painavalta. Glock –sarjan muut pistoolit eivät anna samanlaista jämäkkyyden tunnetta kuin tämä taskukokoinen kaunokainen.

Rakenne

Yksinkertaisesti ilmaistuna ase on KSC:n vanhemman Glock-sarjan lyhennetty versio, ja jakaa saman koneiston kantaisän, Glock 17 -mallin kanssa.

Lipas on metallinen ja se painaa melkoisesti. Lyhyt lipas imee 16 muovikuulaa ja aimoannoksen kaasua.
Ulkoisesti lipas on tavallista tasoa, eikä siitä sen kummempia voi kommentoida.

Ase on yhteensopiva kaikkien KSC:n Glock-sarjan lippaiden kanssa. Jos haluaa käyttää isompia G19 –lippaita, niin sekin onnistuu tyylikkäästi – lippaan ei tarvitse työntyä kahvasta törkeän pitkänä. Paketissa tulee mukana sovituskappale, joka kiinnittyy pitkään lippaaseen. Täten lipas ei sojota piippua pidempänä vaan tilalla on jämäkkä kahva, jonka alaosa tosin kiiltelee muovin mustana, vaikkakin jotain karhennuskäsittelyä on selvästikin yritetty.

Aseen pinta ei ole ruman muovinen vaan materiaalissa on jokin ainesosa, joka saa sen hehkumaan kauniisti mattaharmaana. Kahvaa on karhennettu reippaasti ja siinä on käteen sopiva muotoilu, eivätkä sormet jää etsimään paikkaansa.

Tähtäimissä on valkoiset täplät, jotka helpottavat tähtäämistä huomattavasti. Etujyvän erottaa todella hämärissäkin olosuhteissa, joten pimeässä tuskin tulee ammuskeltua kohteen yli.

Kaiken kaikkiaan aseen ulkoinen vaikutelma on positiivinen. Muut KSC:n aseet kärsivät muovisesta ulkonäöstään, mutta tämä tekee poikkeuksen.

Toiminta

G26 on tehty muistuttamaan esikuvaansa, ja sen kyllä huomaa.

Aseessa on kenttäpurku, jonka oppii hetkessä. Vedä iskuri vireeseen(luisti taakse), paina purkunappia,vedä luisti eteen ja irti. Luisti irtoaa kokonaan aseesta ja sen saa takaisin paikoilleen ilman väkivaltaa. Osat vain liukuvat paikoilleen ja sillä selvä.

Sisäisesti koneisto on yksinkertainen, koostuen seuraavista osista: Ulko- ja sisäpiippu, säädettävä hop-up, palautinjousi, iskuri, kaasunsyöttökoneisto ja liipaisinkoneisto.
Toiminta on yksinkertainen. Kun olet laittanut lippaan sisään, vedät luistin taakse, jolloin iskuri virittyy. Luisti palaa paikalleen välittömästi kun siitä päästää irti. Kun painat liipasinta iskuri paukauttaa lippaan venttiiliin, josta vapautuu ponnekaasua, joka kulkeutuu kaasusyöttökoneiston kautta piippuun. Kuula lentää piipusta ulos, ja loput kaasun energiasta pakottaa luistin heittämään taakse. Ollaan siis alkutilanteessa taas.

Tekniikasta voisi jauhaa tuntikausia, mutta lyhyt oppimäärä saa riittää.

Tuntuma

Kun ammuin koelaukaukset pelästyin kovaa ääntä ja hurjaa lähtönopeutta.
Olin laittanut seinää vasten sunnuntai-hesarin uskoen sen pysäyttävän vaivaisen muovikuulan. Ensilaukauksella kuula sujahti lehden läpi ja kimpoili äkäisesti pitkin huoneistoa.
Aseen potku oli sen verran kova, että tähtäyksen takaisin ottaminen kestää hetken – koko lippaallista on vaikea saada kympin alueelle, sillä luistin liike aiheittaa huomattavan tärinän. Mitään TMP-efektiä ei ole, mutta voimakkaalta se silti tuntuu.

Tarkkuus on pistooliksi hyvä. Vaikka piippu on lyhyt, kuula lentää huomattavan kauas.
Pariin kymmeneen metriin voi ampua taulun renkaille, mutta kun tullaan kolmeen kymmeneen metriin, maaliksi ei kannata valita makaavaa miestä pienempää kohdetta.

Lähtönopeus on huikea, hiukan kovempi kuin maruin sähkötoimisilla torrakoilla. Blowback pysyy mainiosti tulessa mukana, vaikka kuinka nopeasti yrittäisi ampua.

Liipasin on erittäin herkkä, joten ’sarjan’ takominen on helppoa, ainakin jos on näppärä käsistään.

Sarjatuliominaisuutta ei jää kaipaamaan, koska silloin pieni lipas tyhjenisi aivan turhan äkkiä, eikä tuo kertatulenkaan maksimitulinopeus ole mitenkään hidas.

Pelissä

Asetta testattaessa jouduin odottelemaan, sillä hop-uppia ei oltu säädetty. Valitsin kuuliksi 0,25g:n excelit, muistellen vinkkejä. Koska oli hiukan pakkasta lämmitin lipasta hihassani.

Valitsin väijypaikan hämyisestä näreiköstä, jossa odottelin yksinäni joukkuetovereideni siirtyessä otollisemmille alueilla. Viisi minuuttia kuuntelin sähköaseiden pauketta ja olin menettää toivoni kohdata vihollisen tällä paikalla. Juuri kun aloin tehdä lähtöä, huomasin vastustajan lähestyvän minua kolmen kymmenen metrin päässä. Hiljaa työnsin lippaan aseeseen ja vedin ensimmäisen hylsyttömän piippuun.
Otin kaverin jyvälle ja pidätin hengitystäni – toinen vastustaja liikkui etuoikealla.
Tilanteesta johtuen jouduin avaamaan tulen yli kahden kymmenen metrin päästä, mutta kaikki kolme kuulaa napsahtivat vastustajan torsoon. Kun ensimmäinen kaveri kupsahti huutaen maahan, lähempänä etuoikealla hiiviskellyt vastustaja oli jo jyvällä. Hän oli myös huomannut minut, aseeni kovasta äänestä johtuen. Ammuimme samaan aikaan mutta lumipukuisen kaverin sarja oli tyypillisen hätäinen, eli se oli suunnattu liian ylös. Ehdin ampua melkein kymmenen laukauksen sarjan, mutta pakkasen vaikutuksesta ase oli jo valmiiksi jääkylmä. Ei siinä mitään hätää – käsitykseni mukaan kaasuventtiili jäätyi hetkeksi ja lipas tyhjeni kaasusta, mutta ei kuulista.
Onneksi yksi jo ammutuista kuulistani kuitenkin napsahti kaverin käteen, joten hänkin kierähti nurin huutaen ensiapua(eläytymispeli).

Olin otettu aseen toimivuudesta, sillä en uskonut, että siitä olisi paljoakaan apua vakiosähköjäkään vastaan.

Arvoisa lukija on varmaan ymmärtänyt, että kaasun karkausongelmaa ei ilmene lämpimissä olosuhteissa kuten sisällä tai kesällä. Vaaditaan vain +5 astetta, jotta se pelittäisi varmasti.

Sisätiloissa en päässyt testaamaan kantamaa(yli 7m), mutta kesäkuumalla sen luulisi olevan vähintäänkin sama kuin sähkötoimisilla. Ainakin +3 lämmössä kuula sujahti vinhasti kolmekymmentä metriä, en uskalla arvailla kuinka paljon se olisi trooppisissa olosuhteissa.

Tuomio

KSC G26 on yksi parhaista kaasutoimisista mitä olen koskaan räplännyt.
Luotettavuus, hinta, rakenne ja teho tekevät tästä pistoolista erittäin hyvän back-upin. Aloittelijalle tai kunnon sissille tämä käy pääaseestakin, sillä ainoastaan pieni lipaskoko tekee tästä pistoolista heikon vastustajan pitkille rynnäkkökivääreille.
Rakenteen jämäkkyyden ja hienon muotoilun ansiosta G26 sopii erinomaisesti lähitaisteluihin, joissa pitkät aseet ovat hankalia käsitellä.