Oikea ase

90-luvun alussa Yhdysvallat etsi erikoisjoukkojensa käyttöön pistoolia joka riittäisi sotilaan ainoaksi aseeksi. Vaatimuksena pelkän aseen lisäksi saada asejärjestelmään myös nopeasti liitettävät ja irroitettavat lamppu, lasertähtäin ja äänenvaimennin.
Heckler & Koch voitti kilvan Coltia vastaan ja tuloksena on Mk. 23 SOCOM.

Ase pohjautuu firman suosiota saaneeseen USP-malliin, ollen isompi ja järeämpi.

Muovikuulana

Marui julkaisi loppuvuodesta 2002 aseelle etenkin hintansa puolesta pahaksi kilpailijaksi NBB-version, jossa tulee mukana myös LAM-yksikkö ja äänenvaimennin. Lisäksi Marui on tehnyt aseesta erinomaisen laadukkaan jousitoimisen pistoolin. KSC:n Mk23 SOCOM on jo vanha malli, mutta firma on vuosien saatossa tehnyt siihen uudistuksia. Se on yhä ainoa muovikuulaMk23 jossa on Blowback.

KSC:n standardimalli on nykyään aseen Hardkick-versio. Lisäksi aseesta on HW-versio jossa luistin muoviseokseen on lisätty painoa kasvattavaa metallia.
Tämä artikkeli on tehty vanhemman ei-hardkick-version pohjalta. Jos ostat aseen kaupasta, se on varmasti hardkick.

Rakenne

Kun ampuu viimeisen kuulan lippaasta, jää luisti kuvan osoittamalla tavalla auki. Lippaan keltainen väri on vain heijastuma.

Ase puretaan vetämällä luisti niin että luistin vapautusnappi näkyy luistissa olevasta lovesta kokonaan, jonka jälkeen nappi työnnetään toiselta puolelta käsin ulos rungosta. Tämän jälkeen luisti yksinkertaisesti vedetään irti.

Ase purettuna lähes niin pitkälle kuin se ilman työkaluja on mahdollista - piipun kiinnityskierteiden suoja on saanut jäädä vielä paikoilleen.

Ase on pääosin muovia, mutta tiivis ja yhtenäinen - kovin montaa liikkumatonta erillistä osaa ei aseesta löydykään.
Lipas sisällä vehje on tarpeeksi uskottava painoltaan, painopiste tosin hiukan liian takana. Ilman lipasta aseesta katoaa tunnelma täysin.
Ase on japanilaista tekoa ja siksi suunniteltu käyttämään japanilaista kaasua, tyypiltään HFC134, mutta ase kestää yllättävän hyvin myös taiwanin HFC22-kaasua. Ennen pitkää HFC22 kuitenkin hajottaa aseen, mutta tämän voi ehkäistä ostamalla aseeseen vahvistetun osan numero 66. Operaatio kannattaa, sillä HFC134:n saatavuus ailahtelee suuresti.
Lippaat ovat samanmuotoisia ja kokoisia kuin oikeassakin aseessa, eivätkä järkyttäviä tikkuja niinkuin esikerkiksi Maruin halpiskaasuissa. Kaasusäiliön ollessa lippaassa ei kesken peliä tarvitse koskea kaasupulloon, ellei sitten tule vastaan tilanne jolloin joutuu useamman kerran lataamaan lippaan uudestaan. Kylmäkäyttö helpottuu myös; asehan toimii juuri niin kauan kuin kaasusäiliö on sopivan lämpöinen. Talvella lippaita voi säilyttää vaatteiden alla ja pelikäyttö pikkupakkasilla onnistuu.

Toiminta

Aseen blowback on tehty viimeistä piirtoa myöten, toisin kuin osassa halvemmista kaasuaseista. Viimeisen kuulan lähtiessa lippaasta ei luisti palaudukaan vaan jää taaimmaiseen asentoonsa, kehottaen käyttäjää vaihtamaan lipasta. Lippaanvaihdon jälkeen painetaan vapautusvivusta ja luisti palautuu ladaten uuden kuulan pesään. Asetta siis ei tarvitse vetää uudelleen vireeseen periaatteessa koskaan.

Blowback vaatii aseen jatkuvaa ja huolellista huoltoa. Kaikki liikkuvat osat tulisi voidella silikoniöljyllä ja pitää puhtaana liasta ja hiekasta.
Kaikki nippelit ja napit toimivat niinkuin oikeassakin aseessa.

Varmistin (taaimmainen vipu luistin alla) ei mene päälle ellei iskuri ole viritetty. Vivun liike on kovin kevyt, ja se on luvattoman helppo saada pois päältä - jollei asiaan kiinnitä huomiota, poistaa aseesta varmistuksen yleensä vahingossa kun vehkeen ottaa käteen.

Iskurin voi palauttaa varmistimesta seuraavasta isosta vivusta.
Tällä ei sinänsä ole hyötyä, sillä jos ase on viritetty mutta iskuri on palautettu, virittyy iskuri liipaisinta vedettäessä. Tällöin liipaisimessa on huomattavasti isompi paino vetää.

Käytössä

Ase on suurimpia vapailla markkinoilla liikkuvia blowback-pistooleita, ja tämä kostautuu sopivan kotelon löytämisessä. Kotelo toki löytyy, mutta siitä saattaa joutua maksamaan enemmän. Itse olen pitänyt asetta venäläisten taisteluliivieni lipastaskussa, Kalashnikovin lippaille suunnitelluissa taskuissa kun on tilaa enemmältikin.
Lienee sanomattakin selvää, ettei ase ole paras valinta panttivangin piiloaseeksi, mutta muuten kokoa ei käytön kannalta tarvitse pelätä - nyt puhutaan kuitenkin pistoolista.
Käytössä ase on hyvä. Painoa on sen verran ettei tähtäys heilu, ja pitkällä piipulla tähtäys nopeutuu. Aseen muotoilu vastaa vaatimuksia, ja liipaisinkaaren etuosa on muotoiltu kaksikätistä käyttöä varten.
Aseeseen on mahdollista saada kaikki mahdolliset järkevät lisäosat, joten se kelpaa monenlaiseen käyttöön, eikä asetta ole lainkaan mahdotonta käyttää yksinäänkään

Tuomio

Käypä ase isoa blowback-pistoolia hakevalle.
Maruin suunnilleen samankokoinen Desert Eagle on blowbackiltaan jämäkämpi, mutta Mk. 23 kestaa HFC22-kaasua paremmin. Hardkick-versio, jollaisia kaikki uutena myytävät aseet nykypäivänä lienevät, taistelee ehkä tässä asiassa paremmin vastaan, itse en ole päässyt siihen tutustumaan.
Aseeseen on myös helppo saada lisä- ja varaosia, ja se on toiminnaltaan melko luotettava.
Jos on valmis ostamaan blowback-aseen eikä tarvitse mahdollisuutta piilottaa vehjettä hattunsa alle, on tässä menevä peli.
Vinkkinä vielä ostajalle: Suuren suosionsa ansiosta asetta on melko usein saatavilla käytettynä halpaan hintaan.