Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2006-10-15

U.S. Rifle M14 7.62mm
Marui M14

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***Molemmissa aseissa paino on mitattu käyttövalmiina
Valmistaja Tokyo Marui, Japani Springfield, USA
Toimintaperiaate Sähköviritteinen jousimäntä, sarjatuli Kaasumäntä, sarjatuli
Valmistusvuosi 2005 1957
Piipun pituus 500 mm 559 mm
Pituus 1127 mm 1127 mm
Paino 3.85 kg 5.1 kg
Lipaskapasiteetti 70/440 20
Ammus 6mm muovikuula 7.62x51mm NATO
Tulinopeus 750-850 laukausta/min 700-750 laukausta/min
Lähtönopeus 95 m/s (0,2g) 792 m/s
Lähtöenergia 0.9 J J
Rataslaatikko Versio 7
Moottori EG700
Akku Large-akku
Hinta 420 €
Rakenne
Ulkoisesti tukkia ja hopinsäätörullaa vajaa kokonaan metallia.
Tukissa uskottavuudeltaan mielipiteitä jakava puuimitaatio, jota kukaan ei läheltä tai koskettelemalla usko puuksi.
Erikoisominaisuudet
Säädettävä hop-up.
Pysty- ja vaakasuunnassa säädettävä takatähtäin.
Oikean aseen mallin mukainen kenttäpurku.
Plussat ja miinukset
+ Pirun jämäkkä
+ Ei tarvetta lisätä metalliosia
- Tukin ansiosta vehjettä ei voi luulla oikeaksi aseeksi

Tämän aseartikkelin teki mahdolliseksi Proairsoft. Mikäli kyseistä pyssyä mielit, sieltä niitä saa.

US Rifle M14

Garand - kivääri, jolla voitettiin toinen maailmansota, antoi käyttäjälleen vuosisadan alun pulttilukkokivääreihin verrattuna vain yhden edun - itselataavuuden. Ase oli edelleen rakennettu perinteisen sotilaskiväärin näköiseksi ja muotoiseksi, patruunatkin ladattiin kiinteään lippaaseen kamman avulla. Lisäksi ase ampui muiden aikalaistensa tavoin voimakasta kivääripaukkua, mikä tarkoitti tehokasta ja tarkkaa tulta pidemmälle kuin ihminen osaa taistelutilanteessa ampua, mutta samalla myös kovaa potkimista ja ammusten suurta painoa. Sodan loppupuolella saksalaiset näyttivät maailmalle uuden jalkaväen pääaseen: rynnäkkökiväärin. Konepistooleista tuttuun muotoon (erillinen pistoolikahva, irroitettava laatikkolipas) oli lyöty pistoolipatruunaa huomattavasti jytympi ja kivääripatruunaa huomattavasti kevyempi patruuna. Sodan jälkeen muu maailma innostui tästä, mutta jenkkiarmeijan pääjehuja ei niin vaan vakuutettukaan sitä, ettäkö tavallinen sotilas pärjäisi noin kevyellä latauksella. Jenkit uudistivat silloista .30-06 -paukkua lyömällä sen lyhyempään, modernimpaan hylsyyn. Uudenaikaiset ruudit takasivat, että tehoa oli usein enemmän kuin aikaisemmassa, isommassa patruunassa. Uusi patruuna nimettiin 7,62x51mm NATOksi ja se tuli pakolliseksi kaikille NATO-maille - tehokkaasti tuhoten rynnäkkökiväärin perusidean. Ja kun patruunan kanssa vedettiin vain periaatteellinen uudistus vanhaan, suoritettiin sama ylimalkainen toimenpide kiväärinkin kanssa. Tavalliseen Garandiin lisättiin irroitettava laatikkolipas, sarjatuli ja joitakin ergonomiaa ja luotettavuutta parantavia seikkoja. Lopputulos oli US Rifle 7,62mm M14. Se otettiin käyttöön vuonna 1957.

M14:n toimintaperiaate on suoraan Garandista - ase toimii ruutikaasulla, eli sitä samaa räjähdyskaasua, joka luotiakin eteenpäin puskee, napataan piipun etupäästä olevasta reijästä työntämään lyhytiskuista mäntää, joka tuuppaa luistia, joka taas liikuttaa taaksepäin pyörähtämällä lukittuvaa lukkoa, joka siis poistaa tyhjän hylsyn, nappaa lippaasta uuden patruunan ja palauduttuaan patruuna etupäässä kiinni lukittuu patruunan taakse ottamaan vastaan seuraavan laukaisun potkun. Ase kykenee sekä kerta- että sarjatuleen. Ase ampuu niin raskasta patruunaa, ettei sarjatulesta ole käytännössä mitään hyötyä, joten monista aseista poistettiin viimeistään kentällä sarjatuli kokonaan pois. Runko on taottua terästä, tukki puuta ja kädensuojus lasikuitua. Loppuvaiheessa asetta valmistettiin myös vihreillä polymeeritukeilla ja näitä tukkeja jälkiasennettiin puutukkisiin kivääreihinkin.
Lopputulos oli erittäin perinteinen, kohtuullisen luotettava ja tarkka kivääri. Perinteitä noudattaen se oli myös vastoin kaikkea sitä mitä rynnäkkökiväärin idea edusti - painava, pitkä, ylitehokas ja hidas valmistaa. Aseen historia oli erittäin lyhyt - heti kun se pääsi taistelukäyttöön, huomattiin, että se oli vanhentunut jo syntyessään. Ennenkuin Vietnamin sota oli Yhdysvaltain osalta kunnolla alkanutkaan, havaittiin, että kevyttä patruunaa ampuva kevyt rynnäkkökivääri, AR-15, oli huomattavasti tehokkaampi taisteluissa. M14:n tuotato lakkautettiin jo 1964, ja 60-luvun toisella puoliskolla AR-15, silloin tyyppimerkinnän M16 saaneena, oli jo käytännössä syrjäyttänyt M14:n jalkaväen perusaseena. M14:n tuotannon lopettaminen antoi Yhdysvaltain valtion asetehtaalle, Springfield Armorylle, hyvin vähän elinaikaa - se lakkautettiin vuonna 1968. Eräs yksityinen liikemies osti hämäävästi oikeudet firman nimeen, ja jatkaa M14:n siviiliversioiden tuotantoa tänä päivänäkin nimellä Springfield Armory Inc.
Vaikka M14:n loru jalkaväen kiväärinä päättyi lyhyeen, näki se edelleen käyttöä erikoistuneemmissa tehtävissä. Iso läjä aseita muutettiin itselataavaa kertatulta ampuviksi tarkka-ammuntakivääreiksi. Ase on vieläkin jenkkiarmeijan ja merijalkaväen käytössä tässä tarkoituksessa, nykyään tosin hyvin rajoitetusti. Ase näkee tänäkin päivänä etulinjan rintamakäyttöä Irakin sodassa.

Lähikuva aseen toiminnallisten osien päältä. Palikka, jossa lukee "7790186 SA ZB" on "lukko", joka liikkuu kierähtäen taaksepäin luistista vetäessä. Takatähtäimen kummallakin puolella on sormin kieräteltävät rullat, vasemmanpuolimmaisesta säätyy takatähtäimen korkeus, oikeanpuolimmaisesta sivuttaisasento. Vasemmalla alhaalla lukon kehyksessä, liipaisimen yläpuolella, on vaihdin.
 
Sivuttaiskuvasta näkee selkeästi varmistinmen, joka on kulmikas, rei'itetty metallilevy liipaisinkaaren edessä, sekä nykykansalle Kalashnikovista tutun lippaanvapauttimen.
 
Kuten kuvasta näkyy, etutähtäin, pistinkiinnike ja liekinsammutin ovat yhtä, isoa palaa. Moni M14:n omistaja (joiden kannattaa selventää klassisen kirjainyhdistelmän RTFM tarkoitus) on ihmetellyt, että kuinka se siluänäri asennetaan. Kuvassa näkyy etutähtäimen alla kaksi reikää, näistä alempi sisältää kuusiokoloruuvin. Kun se on löysätty, saa tähtäinhässäkän irroitettua pyörittämällä karhennettua rinkulaa.
 

Tokyo Maruin M14

M14 oli aika yllätysveto Maruilta. Vehje on kallis, minkään aikaisemman aseen osia ei voinut käyttää siinä, eikä samaa peruspohjaa käyttäen saa kovin montaa eri asetta tehtyä. Vähemmän yllättävää on aseen hyvä laatu; Marui edelleen pönkittää markkinajohtajan asemaansa tekemällä aina vain parempia aseita.

M14 pakataan nättiin laatikkoon, jossa pyssy makaa ylellisesti kankaan verhoamalla alustalla. Manuaali on hauskasti osin näköispainos aidosta jenkkiarmeijan manuaalista. Muuta tavaraa mukaan saa piipunsuojuksen, piipunputsaustikun, parisataa kuulaa ja lataustarvikkeet, jotka valitettavasti koostuvat vanhanmallisesta putkesta ja tikusta.

Rakenne

Ulkonäöltään ja rakenteeltaan M14 on, vaikkakin vain puoli vuosisataa vanha automaattiase, tehty oikein ikiaikaisen kaavan mukaan. Hallitsevin piirre on perinteinen, yksiosainen kivääritukki "pistoolikahvalla", joka jatkuu aivan eteen asti. Nykyisten rynnäkkökiväärien laatikkomaisen, suljetun rakenteen sijaan aseen runko on sananmukaisesti lukon kehys, josta lukkoa näkee pitkän pätkän. Piippu on kierteilä suoraan lukonkehyksessä kiinni, vaikkakin kiinnityskohdan peittävät pari metallipalaa, tukki ja kädensuoja. Oikeassa aseessa lasikuituinen, kuulapyssyssa muovinen kädensuoja peittää piipun kaasuporttiin asti. Kaasumäntä juoksee piipun alapuolella tukin sisällä piilossa. Kaasuportista eteenpäin löytyykin enää ulkoneva piipunpätkä etutähtäimineen ja suujarruineen. Lipas kiinnittyy heti liipaisinkaaren eteen.

Muovia aseessa on tukki ja kädensuoja, eikä sitten ulkoapäin mikään muu.

Tukki on sinänsä rakenteeltaan yksinkertainen, eikä siitä ole paljon sanottavaa. Se on ruskeaa muovia ja siinä on maalatunnäköinen puuimitaatio. Se päättyy metalliseen päätykappaleeseen, jossa on lähinnä konekivääreistä tuttu ylösnostettava olan tukikappale. Tukikappaleen alla on perinteisen mallinen tukin perälevy, jossa saranoitu luukku tukin sisään. Oikeassa aseessa tukin sisällä säilytetään puhdistustarvikkeita, kuulapyssyssä akkua. Akun asentaminen ei ole mitenkään helppoa- joka kerta akkua sisään tungettaessa se nirhaa piuhoja pahasti aukon reunoja vasten. Sulakelaatikon ja piuhojen tunkeminenkaan akun seuraksi ei ole mitään helppoa tai hauskaa hommaa. Tätä ei voi laskea Maruin syyksi, aukko on alunperin tehty pienemmille esineille.

Maruin Kalashnikovin ja Thompsonin hienosyinen puuimitaatio ei näytä lainkaan oikean M14:n tukilta, joten samaa tekniikkaa ei olla käytetty. Marui on turvautunut VSR:n tapaan maalatunnäköiseen pitkäsyiseen pinnoitukseen. Tulos on halvempaa VSR-10 -mallia parempi, muttei läheltä huijaa kuin puusilmää. Tästä ei käy paljoa Maruita syytteleminen - tulos on olosuhteisiin nähden hyvä, jos aseissa olisi vakiona oikeasta puusta tehty tukki, tulisi porua ylisuuresta hinnasta.

Lukonkehys on oikeassa aseessa aika iso metallipalikka. Ase muistuttaa tästä (ja monesta muustakin kohtaa) vanhaa pulttilukkokivääriä. Kuten sanottu, aseen lukko on pulttilukkokiväärin tapaan reippaasti näkyvillä sivulta ja ylhäältä. Oikeata asetta pystyykin lippaan vaihtamisen lisäksi lataamaan patruunakammoilta työntämällä patruunat lukonkehyksen päältä sisään lukon ollessa auki. Tätä varten aseessa on oma palikkansa, joka pitää poistaa joitakin tähtäinjalkoja asennettaessa. Muovikuulapyssyssä lukonkehys on vain kuori rataslaatikolle, mutta massiivinen olemus säilyy niin kauan kun asetta ei avaa.
Lukonkehyksen keskellä on Maruinkin aseessa leikkilukko ja oikeassa laidassa latauskahva. Leikkilukossa on oikean aseen tapaan rulla, jolla se kiinnittyy latauskahvaan. Kun latauskahvaa vetää taakse, pyörähtää leikkilukko ja liikkuu taakse. Liike on yhtä pitkä kuin oikeassa aseessakin. Oikeassa aseessa lukko on paksu, pyöreähkö metallimötikkä, mutta koska moottoripyssyssä sellaisen kohdalla on aina rataslaatikon sylinteri, ei tilaa tällaiselle osalle ole. Leikkilukko onkin pelkkä kansi, mikä vie muuten ihan kivasta efektistä parhaan terän. Lukkoa ei saa lukitettua taakse, kuten oikeassa aseessa. Tämä lukon liike ja pyörähdys on Maruin ennakkoon mainostama vallankumouksellinen uusi moottoripyssyominaisuus. Se ei liiku ammuttaessa, ainostaan latauskahvaa vetäessä. Jos ei muuten, niin kuuluu aseen "lataamisesta" ainakin tosi nätti ääni, ja moni tuntuu tekevän sitä mielellään asetta hiplatessa, kun ei virrattomassa moottoripyssyssä juuri muutakaan toiminnallisuutta ole.
Lukonkehyksen takapäässä on takatähtäin, joka on jenkkiarmeijan viime vuosisadan perinteen mukaisesti diopterimallinen. Sitä voi säätää ilman työkaluja rullista pyörittämällä sekä vaaka- että pystysuunnassa. Takatähtäimen vieressä on aseen vaihdin, joka ei todellakaan ole mikään ergonomian huipentuma. Tätä pitkulaista metallivipua pitää pyöräyttää noin 180 astetta. Jos kirjain A näkyy käyttäjälle, ampuu ase sarjatulta. Jos vivussa ei ole käyttäjälle näkyviä kirjaimia, ampuu ase itselataavaa kertatulta. Vipu ei varmista asetta ollenkaan. Sen käyttämiseksi täytyy oikea käsi irroittaa aseesta kokonaan, eikä kääntökään hoidu vain yhdellä sormiliikkeellä. Ehdottomasti hankalin vaihdin, mitä olen eläessäni nähnyt.

Tukin alapuolelta löytyy liipaisin kaarineen ja lipas vapauttimineen. Liipaisin on perinteisen sotilaskiväärin malliin kapea ja pyöristetty, oikein minun makuuni. Yksi hieno ominaisuus, mitä aikaisemmissa moottoripyssyissä ei ole näkynyt, on liipaisimen tuntuma - sitä on! Liipaisimessa on laukaisukohdassa selkeä kynnys, mitä yleensä pidetään tarkan ammunnan edellytyksenä. Valitettavasti kun moottoripyssy ei laukea ihan heti liipaisinta vedettäessä, ei tämä ominaisuus tuo mitään valtavaa hyötyä, eikä sitä siksi ole aikaisempiin juuri kaivannutkaan. Silti sen olemassaolo ei kyllä yhtään harmitakaan.
Varmistin on liipaisimen edessä ja kulkee liipaisinkaaren läpi. Kun se on liipaisinkaaren sisässä, on ase varmistettu, sen ollessa ulkona on ase varmistamaton. Varmistimessa on reikä, josta voi laittaa vaikka munalukon läpi, jos tykkää pelata varman päälle. Varmistin on tosi herkkäliikkeinen, eikä pysy kovin luotettavasti paikallaan. Varmistin ei pelkästään lukitse liipaisinta, vaan katkaisee myös sähkönsyötön moottorille.
Lippaanvapautin on liipaisinkaaren edessä samassa palassa. Lipas kiinnittyy kuten Kalashnikovissa - ensin edestä nyppylällä, jonka jälkeen se käännetään taakse, jonne se likuttuu liipaisinkaaren vivulla. Lipas irroitettaan toisinpäin, painetaan vivusta ja työnnetään lipasta eteenpäin. Lippaan kiinnitys vaatii ensialkuun hiukan harjoittelua, sen pitää osua oikeaan paikkaan lipaskuilussa oikeassa kulmassa, sillä (kuten Kalashnikovissa tai oikeassa M14-kiväärissä) lipaskuilu ei ohjaa lipasta oikeaan paikkaan.
Lippaan edessä puoliksi tukissa piilossa on hopinsäätörulla, jota voi säätää lipas kiinni. Ase ylöasalaisin piipunsuuntaisesti katsottuna vasemmalle pyörittäminen tuo lisää hoppia, oikealle pois. Uutta hopinsäädössä aikaisempiin pyssyihin verrattuna on portaallisuus - hoppi liikkuu selkeillä kliksauksilla.

Tukin jälkeen aseen etupäässä on kaasumäntäjärjestelmä ja piipun ulkoneva osa etutähtäimineen. Hauskana yksityiskohtana kaasumännän suojaputken päätykappaleen saa ruuvattua irti. Piipun päädyssä on hässäkkä, joka varmaankin kiinnostaa monia kuulapyssyttäjiä. Piipun päässä on kyllä kierteet, mutta etutähtäin, pistinkiinnike ja liekinsammutin muodostavat yhden yhtenäisen palan, jota pitää piipussa paikoillaan kierreholkki. Tämä tarkoittaa sitä, että siluänäriä asennettaessa ei aseessa voi käyttää etutähtäintä. Itse kierteet ovat normaalit 14mm vastapäivään, eli samat kuin mm. M16- ja AK-47 -sarjassa, mikä tarkoittaa hyvää äänenvaimentimien saatavuutta.

Irroitettava lipas koostuu metallikuoresta, pohjalevystä ja muovisista sisuksista. Se on sileäpintainen, suora ja yksinkertaisen muotoinen, mikä helpottaa sen käsittelyä lipastaskuissa. Oikea M14 ampuu kuitenkin nykyrynkkyjä pidempää patruunaa, eli myös lipas on useita nykyrynkkyjen lippaita leveämpi. Useimpiin lipastaskuihin se menee ja moneen tetsariin saa erikseen M14:n (tai muun .308-paukkua ampuvan vehkeen, kuten H&K G3:n) lipastaskuja.

Ase on nykyrynkkyihin verrattuna yksinkertaisten muotoinen ja sen osat isoja. Pitkä, yksiosainen tukki tukee ja pitää koko hässäkkää kasassa. Selkeämmin sanottuna aseen rakenteessa ei ole monien nykyrynkkyjen kuulapyssyversioiden tapaan yhtään heikkoja liitoskohtia, eli se on muotoiltu pirun kestäväksi.

Aseen tuoreus näkyy suunnittelussa - vanhoista kokemuksista oppia ottaen vehje on tehty todella tiiviiksi, mikä näkyy aseen huikan muita suuremmassa tehossa ja loistavassa tarkkuudessa. M14 on Maruin tehokkain vakiomoottoripyssy. Ero aikaisempiin ei ole mikään merkittävä, mutta onpahan jotain. Ase ampuu yksilöstä riippuen hyvin lähelle tai tasan 1 joulea, eli 95-100m/s 0,2g kuulilla.

Kenttäpurku ja sisuskalut

Aseessa on tavallaan oikean aseen kaltainen kenttäpurku - tukin ja liipaisinkaaren (oikeassa aseessa koko liipaisinkoneiston) saa irti ilman ruuvien avaamista. Alkutoimenpiteinä irroitetaan lipas ja akku. Varsinainen purkaminen aloitetaan kääntämällä liipaisinkaari takapäästään auki. Jos ei meinaa sormilla onnistua, voi hommaa avittaa laittamalla pitkulaisen esineen, kuten ruuvimeisselin, liipaisinkaaressa tätä tarkoitusta varten tehdystä aukosta läpi ja vääntämällä näin saadulla vipuvarrella. Kun kaari on avattu, voidaan "liipaisinkoneisto", eli tässä tapauksessa liipaisinkaari ja lippaanvapautin kehikkoineen, nostaa ulos tukista. Tämä avaa tukin lukituksen varsinaisesta aseesta. Ennen tukin irroittamista kannattaa akun johtoja yrittää syöttää mahdollisimman paljon kohti runkoa. Tukki irroitetaan vetämällä eteenpäin ja ylöspäin. Viimeinen osuus hoituu nylkyttämällä eestaas. Johdot todennäköisesti kiristyvät avauksen yhteydessä tiukalle, eikä sitä kannata tehdä turhaan, sillä hyödyttömyyden lisäksi se saattaa vahingoittaa akkupiuhan liittimiä.

Tukki irroitettuna nähdään "varsinainen" hauskana kokonaisuutena. Ase säilyttää yllättävän paljon yhdennäköisyyttä esikuvansa kanssa - tukin alta paljastuva kaasumäntäjärjestelmä on ulkoisesti täsmälleen samanlainen kuin oikeassa aseessa. Paljastunut koneisto näyttää pelottavalta, vaikka onkin aika fiksusti suunniteltu.

Jokaisen Maruin moottoripyssyn sydän, rataslaatikko, on tässä aseessa uudistettu oikein perinpohjin, jotta se on saatu mahtumaan M14:n konservatiivisen kapeisiin muotoihin. Laatikko on todella matala ja sisällä tilaa vain sen verran, että osat juuri ja juuri mahtuvat sisään. Suutin on kummallisennäköisesti aivan laatikon ylälaidassa. Rataslaatikon osista suurin osa eivät ole yhteensopivia kakkos- ja kolmosmallin laatikoiden osien kanssa, joten M14 vaatii aivan oman viritysosavalikoimansa. Tämä ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa tuota aseiden virittämisestä vimmautuneille ongelmia, osia on saatavilla jo yhdeltä jos toiseltakin valmistajalta. Aivan omia osiaan ovat jousenohjain, sylinteri, sylinterinpää, suutinlevy, suutin ja rattaisto. Sylinteri on muutaman millin normaalia Maruin sylinteriä pidempi, mikä aiheuttaa hiukan ihmetystä - ero tuntuu tarpeettoman merkityksettömältä.

Lisäosia

Aseeseen on nykyään saatavilla jos jonninmoista lisäosaa. 14/1mm myötäpäiväisillä kierteillä varustetut siluänärit käyvät, tosin näiden kanssa täytyy irroittaa etutähtäin. Tähtäinjalustoja on saatavilla vaikka kuinka monelta valmistajalta, Maruin oma jalka esittää jenkkiarmeijan alkuperäistä tähtäinjalustaa.
Muutama valmistaja tekee aseeseen melko kalliita puutukkeja. Jotkin oikean M14:n puutukit käyvät pyssyyn, mutta useimmat eivät. Näissä tapauksissa kahvan leveys tulisi olla ainakin 3,5cm, jotta moottori mahtuu sisään.
M14 on ennen Maruita ilmestynyt muutamalta muultakin valmistajalta, eli Airsoftclubilta (AC), G&G:ltä ja STARilta. Näille aseille tarkoitetut lippaat eivät ole yhteensopivia Maruin pyssyn kanssa. Sen sijaan mm. G&P ja Hero Arms tekevät nimenomaan Maruin pyssyn kanssa yhteensopivia lippaita.

Käytössä

Hyvin tehdyn pyssyn tuntumaa haittaa tukki - se ei ainakaan puulta tunnu, eikä ole tarpeeksi jämäkkä näyttelemään uskottavasti oikeaa lasikuitutukkiakaan. Käsin pidellessä aseita tunteva ei tätä oikeaksi pyssyksi usko, oli kyseessä sitten puuimitaatio tai vihreä tukki.

M14 osuu kivasti olkaan ja tähtäysasento löytyy luonnollisesti. Ampuminen on sitä samaa kuin muissakin Maruin moottoripyssyissä, liipaisimen kynnys tekee siitä hiukka ihmeellisen tuntuisen. Haitaksi se ei ole, mutta koska ase laukeaa vasta jousen virityttyä - siis viiveellä liipaisimen painalluksesta - ei etuakaan juuri ole. Kiistämätön totuus on aseen pituus, vehje on pirun pitkä, eikä ollenkaan kätevä ahtaissa tiloissa.
Liipaisin ja varmistin ovat hyvin saatavilla. Vaihdin taas, kuten mainittu, on uskomattoman hankalaksi tehty. Kuulapyssyssä vaihdin ei tosin ole niin tärkeä, yksittäislaukausten harjoittelu sarjatuleltakin käy helposti, eikä vahingossa ammuttu muutaman laukauksen sarja aiheuta muuta haittaa kuin nopeamman ammusten kulumisen.

Kuten sanottu, lippaanvaihto on hankalampaa kuin monessa muussa aseessa, mukaanlukien oikeassa M14:ssa.

Perinteisellä kivääritukilla ja lyhyehköllä lippaalla varustettuna ase on matalaprofiilinen ja solakan muotoinen. Se tuntuu kulkevan ryömiessä mukavan luonnollisesti mukana ja muoto on kivaa vaihtelua nykypyssyille. Aseella makuulta tai esteen takaa ammuttaessa aseen kapea muoto ja korkealla istuva piippu tekevät ampujan profiilista paljon pienemmän, eli selkosuomeksi ampuja näkyy vähemmän.
Joku käytännön syy siinä on tietty ollut, kun liki kaikki armeijat ovat vaihtaneet nykyisen rynkyn muotoisiin vehkeisiin, mutta tämä tuskin kuulapyssypelissä pelitehohävikkinä näkyy.

Aseen lippaat ovat suoria ja sileitä sekä pinnaltaan että muodoltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ne mahtuvat lipastaskuun, menevät ne sinne myös mukavasti. Valitettavasti vanha .308-paukku on pidempi kuin nykyiset rynkynpaukut, eli ihan kaikkiin lipastaskuihin M14:n lippaat eivät mene. Nykyään on tarjolla monia nimenomaan näille lippaille tehtyjä taskuja, eikä tarjonta ainakaan huonone aseen valtaisan suosion ansiosta. Lippaat mahtuvat varmasti kaikkiin muille .308-aseille tehtyihin lipastaskuihin (H&K G3, SR-25, FN FAL / L1A1) ja kaikeksi onneksi moneen nykyaikaiseenkin lipastaskuun. Yhteensopivia ovat mm. Viperin SF-taisteluliivi, LC-2 -lipastaskut, M56-lipastaskut, BW-tetsarin G3- ja G36-lipastaskut, Web-Texin taisteluliivit ja todenäköisesti suurin osa muistakin vastaavista liiveistä sekä jenkkiarmeijan MOLLE-järjestelmän kahden M16-lippaan taskut.

Niinkuin kaikissa jenkkikivääreissä, ovat aseen kantohihnakiinnikkeet suoraan vuosisadan alusta - tukin alapuolella taka- ja etupäässä leveinä metallilenkkeinä. Näistä roikottaen kantaa asetta kyllä oikein mukavasti olalla ja heiluttelee paraatikentällä, mutta jos asetta roikottaa hihnasta kaulassa, pyrkii se kääntymään ylösalaisin. Tämä aiheuttaa myös ongelmia kolmipistehihnojen käytössä. Koska myös laajaa käyttöä näkevästä M16-rynnäkkökivääristä löytyy sama ominaisuus, on aseelle markkinoilla monia hihnoja, joissa valmiiksi on adapteri tai hihnasysteemi, joka nostaa taaemman hihnalenkin päälle tai kylkeen.
Ase on melko pitkä, ja vaatii melko pitkän hihnan. Kaikki jenkkiarmeijan kantohihnat sopivat, samoin esimerkiksi Viperin kolmipistehihna, sekä muut samanlaiset.

M14 on tosi pitkä pyssy. Metsässä tämä ei kauheasti aiheuta ongelmaa, mutta rakennetussa ympäristössä näkyy. M14 ei ole mikään siivuttajan unelmapyssy, sillä sen kanssa ei yleensä kerrassaan mahdu kulmista. Toisaalta aseen pituus ja selkeä piippulinja nopeuttavat tähtäystä, aseella on todella helppo ampua tarkasti nopeita heittolaukauksia.

Lopputiivistys

Lyhyesti: Maruin M14 on hyvin tehty, luotettava ja kerrassaan hyvä pyssy. Moni muu pyssy on ergonomisempi, mutta tähän vanhaan kunnoon kivääriin kiintyy niin, että usko omaan pyssyyn tuo rutkasti lisää pelinautintoa.

Proairsoft

Artikkeli: Valtteri Jaakonpoika
Kuvat: Samu Sinervo


- LEKA - webmaster@varusteleka.fi