Tommygun

No niin, kädet pystyyn ne jotka tätä vempainta eivät oikeasti tunnista. Sitä arvelinkin…"Chicagon pianona" Al Caponen & kumppaneiden tutuksi tekemän, maailman ensimmäisen todella menestyksekkään konepistoolin syntykaari ulottuu aina ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoihin, joihin amerikkalainen eversti Thompson kaipasi sarjatulella kiväärinkuulaa matalatehoisempaa patruunaa ampuvaa "juoksuhautaluutaa" ja päättikin sitten tekaista moisen tarvekalun.
Vaikka ase ei aluksi myynytkään "Viimeisen sodan" jälkeisille armeijoille, eräätkin rikollisjärjestöt ottivat sen käyttöönsä kieltolain aikana (joskin pienemmässä määrin kuin yleensä elokuvissa esitetään…).
Kun sitten Toinen Iso Rähinä syttyi, hoksattiin Amerikan Yhdysvalloissakin tarve konepistoolin kaltaiselle aseelle. Thompsonin M1928 havaittiin käyttökelpoiseksi ja sitä jopa laivattiin varsin suuria määriä liittolaiselle Isolle-Britannialle, jonka sotilailta se sitten sai nimensä "Tommygun".
Kuitenkin rauhanaikainen M1928 oli aivan liian monimutkainen, liian kalliita työvaiheita vaativa ase, ja niinpä viisaat päät kehittivät aseesta huomattavasti yksinkertaistetun version. Suujarru poistettiin ja ennen kaikkea lukkorakennetta yksinkertaistettiin, jolloin massatuotantoon saatiin lisää potkua. Näin syntyi M1A1, "Sub Machine Gun, Caliber .45".
Ase tuli suurelle yleisölle tunnetuksi viimeistään elokuvasta "Pelastakaa sotamies Ryan", jossa Tom Hanks käytteli Thompsoniaan kuin viimeistä päivää, mutta harvempi tietääkään että tätä luotettavaa ja tehokasta asetta käytettiin paljon vielä Vietnamin viidakoissa ja että Vietkongin johtajat suosivat usein asetta sen statusarvon vuoksi.
Sanottakoon vielä, että gangsterimallin helisevä rumpulipas ei edellämainittujen yksinkertaistusten vuoksi koskaan sopinut oikeaankaan M1A1-kuularuiskuun!

Muovikuulana

Yksi Maruin viimeisimmistä teoksista on ehdottomasti yksi niistä parhaista. Yksityiskohtia ei ole säästelty ja jopa metalliosia on likipitäen sama määrä kuin oikeassa - vain lukkokehyksen alaosa on originaalin vastaisesti muovia.
Painoa aseella on raa'at nelisen kiloa, mikä saattaa tottumattomasta tuntua hyvinkin raskaalta. Punttisalille siis, sinä Thompsonin ostaja!
Puujäljitelmää on paljon, ja se on laadultaan suorastaan erinomaista - vaikka aidotkin puuosat on viritysosina saatavissa, luulen että harva niihin panostaa elleivät vakio-osat suorastaan rikki mene.
Kaiken kaikkiaan, ulkoisesti Thompson on suorastaan mestarillinen. Vaan entäpä sisäisesti?

Rakenne

Thompson käyttää Maruin uutta Version 6-gearboxia, jonka huonoimpana puolena on viritysosien varsin vaatimaton saatavuus. Ei sillä että niitä tarvitsisi, ase on vakionakin ainakin yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin sähköase. Oma aseeni on tätä kirjoitettaessa saanut M100-jousen ja tarkkuuspiipun, ja erittäin hyvin on tehtävistään suoriutunut.
Kiinteään tukkiin mahtuva iso akku tuo mukavasti varmuutta pelipaikalle, ja erikoismaininta tulee tähtäimistä. Ne ovat äärimmäisen karut ja yksinkertaiset, mutta säätäminen käy käsipelillä, ja kiitos käyrän tukin edes painttimaski ei haittaa tähtäimien tehollista käyttöä. Tosin tietysti aina voidaan nokittaa sanomalla, että tämän ikäluokan aseilla se ainoa oikea tyyli on ampua lonkalta kuin uljas kaukopartiomies…no, näinhän se tietysti on, mutta ei näin oivallisesti tähän peliin sopivista tähtäimistä ainakaan haittaa ole. Aseen suuri koko ja paino järkyttänevät ensikertalaista, ja lisää järkytystä voi olla tiedossa kun tarkastaa piipun pituutta. Huolimatta AK-luokan pituudestaan, ase hyväksyy sisuksiinsa mukisematta vain 300-millisen piipun…no, oma tarkkuuspiippuni (mallia MC51) on oikein hyvin tähän asti toiminut, kiitos vain.
Aseen purkaminen on näppärän helppoa, yksi ruuvi irti ja hop pois lähtee piippu ja lukkokehys. Alta paljastuvan gearboxin irrottaminen on hiukan työläämpää, mutta suuria hankaluuksia ei siinäkään ole. Itse asiassa koko aseen purkaminen on sähköaseeksi aivan erikoisen yksinkertaista. Helppo purkautuvuus ei kuitenkaan kostaudu rakenteen heikkoutena - ensimmäinen ja se ostopäätöksen ratkaissut vaikutelma olikin, että tässä on Ase jonka kanssa voi tetsata mielin määrin! Tästä lienee syytä kiittää harvinaisen suurta metallipitoisuutta; ulkopiippu (yhtä kappaletta) ja lukonkehys, molemmat varsin huomattavia osia, ovat kunnon metallia.

Käytännössä

Mitähän siitä sanoisi? Erittäin hyvä. Totuttelua tosin vaatii valitsin/varmistin-yhdistelmä, aseessa on kaksi vipua joista toinen vaihtaa kerta- ja sarjatulen välillä, ja toinen toimii silkkana varmistimena. Ei iso asia, sarjatulella se on koko ajan kuitenkin, ja molemmat namikat ovat kätevästi peukalon ulottuvilla.
Jos negatiivisia asioita hakemalla haetaan, voidaan sanoa että pitkä lipas hankaloittaa tetsaamista varsin tehokkaasti, mutta ainakin kiinnitys on tukeva. Itse asiassa hieman liiankin, sillä lippaan vaihto vaatii tosiaankin harjoitusta eikä sittenkään ole mitenkään salamannopeaa. Fiksu sissi teippaakin kaikki kolme lipastaan yhteen nippuun (ja varmistaa säilyvyyden irtohihnalla tai kengännauhalla), niin niitä ei ainakaan tarvitse kaukaa hakea. Pitkissä lippaissa on myös se huono puoli, että ne eivät oikein näppärästi mene vakiomittaisiin lipastaskuihin - tosin ainakin joidenkin MP5-reisikotelojen on havaittu varsin tyytyväisinä syöneen Thompsoninkin lippaita.
Painoahan tällä vempaimella on sen verran, että heikompia hirvittää, mutta tasapaino on kohdallaan ja asetta voi helposti heiluttaa yhdellä kädellä.
Thompsoniani käyttäneet tutut kommentoivat, että tukki on heille väärän mittainen ja hankala - makuasia tuokin, itselleni se taas tuntuu juuri sopivalta.
Se tärkein on kohdallaan, eli kuulaa tämä kaunokainen sylkee varsin kiitettävään tahtiin. Hop-up on varsin erikoisesti sijoitettu siten, että sen säätöpyörä on koko ajan näkyvillä. Helpottaa ainakin kohdistamista, enkä nyt ole hopin havainnut enempiä vaeltelevan.

Loppuarvio

Kaiken kaikkiaan vallan erinomainen ase, jonka kaltaisia soisi näkevän useampia. Aseen yleistymistä vaan taitaa vaikeuttaa suhteellisen kova hinta ja ulkonäkö; SWAT-kuteet päällä, taktinen radio selässä Thompsonia raahaava miekkonen ei järin vakuuttavalta näytä.
Vänkiä lisäkkeitäkään ei aseeseen saa, joten kaikki elektronisesta hilusta innostuneet tekenevät muita valintoja. Myös viritysosien puute karsii joitakin harrastajia, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa etten M100-jousta, tarkkuuspiippua ja itsetehtyä 9,6 v akkua (á 8 €) tyrnävempiä virityksiä kaipaakaan. Yksinäisille susille, WWII-addikteille ja erikoisuudentavoittelijoille varma valinta!