Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2005-08-22

VSR-10 Real Shock

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***Remingtonin M700-mallia on saatavilla lukemattomilla eri kokoonpanovaihtoehdoilla, joten tietoja ei ole mielekästä laittaa.
Valmistaja Tokyo Marui, Japani Remington, Yhdysvallat
Toimintaperiaate Jousitoiminen käsiviritteinen, kertatuli Pulttilukko, kertatuli
Valmistusvuosi 2003 1962
Piipun pituus 430 mm mm
Pituus 1075 mm mm
Paino 1.995 kg kg
Lipaskapasiteetti 30
Ammus 6mm muovikuula
Lähtönopeus 90 m/s (0,2g) m/s
Lähtöenergia 0.81 J J
Hinta 270 €
Rakenne
Tukinpääty kumia, tukki, tähtäimet, lipas ja liipaisinkaari muovia, Runko, piippu, lukko ja liipaisinkoneisto metallia.
Tukissa puuimitaatio.
Erikoisominaisuudet
Hop-up
Säädettävä liipaisimen herkkyys ja liikerata
Plussat ja miinukset
+ Halpa
+ Hyvin tehty, kestävä ja luotettava
- Varmistin pahassa paikassa
- Kevyt
- Hihnakiinnikkeet täytyy hankkia erikseen

Esikuva

VSR-10 tyyppimerki on kuvitteellinen. Maruin pyssy ei kuitenkaan perustu tyhjään, sillä se näyttää erehdyttävästi kuuluvan Remingtonin M700-mallistoon. Vanhoihin kunnon sotilaskivääreihin tottuneelle se näyttää puutukkeineen ja paksuine piippuineen pienikaliiperiselta vermint-pyssyltä. Rottapyssy tuskin muovikuulakansaan kolahtaa, ja paksu piippu esittäneekin nykyisten tarkkuuskivääreiden raskaita piippuja. Patruunana aseessa varmaankin olisi NATO-kivääreissä suosiota nähnyt .308 Winchester tai jos vähän irvaillaan, .222 Remington.

Kuulapyssyksi

Snaipper-villityksen vuoksi on ihme, että Maruzen on APS-sarjallaan pystynyt yksin hallitsemaan laadukkaiden jousitoimisten pulttilukkokiväärien markkinoita. Sun Projectin ja Classic Armyn tuotteiden ideana on enemminkin ollut erikoinen esikuva kuin laadukas kuulapyssy. Minua on aina ihmetyttänyt, että mikä vaikeus on tehdä laadulla hieman vemppukivääreitä kalliimpi jousitoiminen vehje, joka teholtaan, tarkkuudeltaan ja tuotannon laadultaan olisi ainakin Maruin moottoripyssyjen tasoa, luotettavuudeltaan taas parempi ja hinnaltaan halvempi. Tokyo Marui täytti viimein minun, kuten myös monen muunkin toiveet.

Yleistä rakenteesta ja toiminnasta

Laatikossa aseen mukana seuraa puhdistustikku, ohjekirja, säätöavaimet, piipunpään kierresuojan irroitustyökalu, hiukkasen kuulia ja englannin- sekä japaninkielinen manuaali, jonka kääntöpuolella vielä hauska japaniankielinen Sniper's Manual. Laatikko on Maruille harvinaiseen tapaan pelkkää pahvia, mikä lie säästökeino.

Ase on nykyaikaisten pulttilukkokiväärien tapaan erittäin simppeli ulkomuodoiltaan. Tukki on yksi iso muovinpala ja runko piipun kanssa yksinkertaisia putkia ilman sen kummempia hilavitkuttimia. Lukosta näkyy vain pääty kahvoineen ja hylsyportista "kromattua" putkea. Hahlomallinen takatähtäin on kiinni ruuvilla ja etutähtäin kaksipuolisella teipillä(!). Varmistin on rungon oikealla yläpuolella lukon takana. Hopinsäätö on pieni nuppi omassa lovessaan aseen vasemmalla puolella piipun ja tukin välissä. Lipas kiinnittyy tukin alle piiloon melko eteen ja irroitettaan pyöreästä painonapista lipaskuilun edestä. Tukin päätykappaleen voi vetää irti, onton tukin päädyn alalaidassa on kolot aseen mukana tulevien työkalujen säilytykseen. Piipunpäästä saa piipun kierresuojan irroitettua ja tilalle laitettua erikseen myytävän kierreadapterin, johon taas saa liekinsammuttimia, äänenvaimentimia ja sen sellaista hölmönnäköistä.
Tukin puuimitaatio on erilainen kuin firman sähköaseissa - se näyttää maalatulta, kuvio on epäselvempi ja koko tukki huomattavasti tummempi. Minun silmääni se on oikein kivan näköinen, paitsi tukin sauma, joka on kuvion vuoksi selkeä ja ruma. Metalliosat ovat mustaksi maalattuja, maali pitää yllättävän hyvin. Muoviosat ovat niin pieniä, ettei niiden viimeistelyyn kiinnitä huomiota. Tukin saumaa lukuunottamatta ase on oikein kivan näköinen ja puuimitaation ei kärsi lelumaisesta ulkonäöstä kuten Pro Sniper -versio.
Muovia ovat tähtäimet, liipaisinkaari, lipas kiinnikkeineen ja tukki, tukin päätykappale on kumia ja loput aseesta metallia. Runko ja piippu lienevät alumiinia. Koneistosta sylinteri ja sylinterinpää ovat ilmeisesti messinkiä, jousi jousiterästä ja mäntä ja jousenohjain muovia. Liipaisinkoneisto on heikkolaatuista metallia, varmaankin sinkkivalua. Tiivistettynä rakenne on kestävä ja ongelmaton - rakenne on limittäinen, isoista ja yksinkertaisista palikoista koostuva kokonaisuus ilman heikkoja saumakohtia tai ulöstörröttäviä osia.

Hihnalenkkejä ei jostain kumman kustannussyystä aseesta löydy vakiona lainkaan. Kiinnityspisteet kyllä löytyvät, mutta itse lenkit täytyy ostaa erikseen. Lenkkien hinnan huomioon ottaen tämä ei kuitenkaan kannata. Ongelmana on se, että hihnalenkkien kiinnikkeet ovat kierteillä kiinni tukissa - ja tukki taas valettu ABS-muovinen kuori. Vaikka tukki ei aivan ohut olekaan, ei lyhyt koneruuvi kiinnitettynä muoviin ole oikea ratkaisu kun ajatellaan aseen kantamista hihnassa, olkoonkin että vehje on kevyt. Tilannetta ei voi paljoa parantaa, sillä kiinnikkeiden tukin sisään ulottuvat osat ovat lyhyitä, eikä niihin saa mutteria kiinni ilman tukin kaiverrusta - ja silloinkin vain muutaman kierroksen verran. Mikäli (eli kun) asetta aikoo hihnassa kantaa, kannattaa ostaa aseliikkeestä tai vastaavasta irtohihnalenkit ja ruuvata ne runkoon käyttäen toisella puolella pellinpalaa tai vastaavaa aluslevynä jakamaan rasitusta. Yleismalliset irtohihnakiinnikkeet saattaa hyvinkin saada halvemmalla kuin Maruilta pelkät lenkit. Omasta aseestani hihnakiinnikkeet irtosivat kahteen otteeseen, toisen kerran mutterilla tuettuna niin, että mukana tuli pieni pala tukkia. Molemmissa tapauksissa ase mäiskähti maahan sillä tavalla että kiikaritähtäin, mikäli sellainen olisi ollut kiinni, olisi saattanut saada vaurioita.

Tukki kiinnittyy runkoon ja piippuun kolmella kuusiokolokantaisella koneruuvilla. Näillä ruuveilla on paha tapa irrota, joten ne kannattaa heti alkuun varmistaa ruuvilukitteella ja varmistusta varmistaa kuukauden-parin välein. Ruuvien irtoaminen aiheuttaa tukin nitkumisen, joka sekä häiritsee käyttäjää että tekee pahaa rakenteille. Mikäli tukkia irroittelee, kannattaa tarkkailla lippaan vapautusnappia - se on jousineen irtonainen ja saattaa tippua kun piippu ei ole pitämässä kiinni. Pienenä osana se häviää helposti, eikä niitä saa Suomesta lisää.
Lukko on kiinni pikalukituksella - kun tukki on irti, voi liipaisinkoneiston vasemmalla puolella olevan lukon lukituspalkin painaa alas, jolloin lukko normaalissa latausliikkeessä tulee kokonaan ulos rungosta. Lukko muodostuu sylinteristä, joka pitää sisällään koko mäntärakenteen (siis aseen koneiston) sekä lukon päädystä latauskahvoineen. Latauskahvan saa irti, mutta itse sylinteri on sinetöity, eikä sitä voi tavallisilla työkaluilla avata. Lukkoa takaisin asetellessa täytyy tielle osuva tappi laskea liipaisinkoneiston vasemmalla puolella löytyvästä vivusta kääntäen. Kun lukko on irti, voi piipun irrottaa rungosta ruuvaamalla kuusiokolokantaisen lukitusruuvin irti ja pyörittämällä piipun pois - se on kierteillä rungossa kiinni. Liipaisinkoneisto on rungossa kiinni kahdella ruuvilla.

Liipaisin on säädettävä - säädettävissä on sekä herkkyys että liikerata. Säädöt tapahtuvat liipaisinkoneistossa olevia kuusiokolokantaisia ruuveja vääntelemällä, eli tukki pitää säätöä varten irroittaa. Säätö oli koepyssyissä tehtaalta tullessa jo loistava, mutta hauska ominaisuushan se silti on.
Hopinsäätö löytyy tosiaan piipun ja tukin välistä aseen vasemmalla puolella. Se on nyppylä, joka liikkuu porrastetusti piipunsuuntaisesti. Säätö tuntui omassa pyssyssäni aika erikoiselta - siitä kun löytyi käytännössä vain kolme vaihtoehtoa. Hoppia joko ei ollut, oli, tai oli liikaa niin, ettei kuula lähtenyt piipusta. Lentorata pysyi samanlaisena säädön keskivaiheilla riippumatta siitä oliko mittari lähempänä nollaa vai täyttä. Tämä ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut ongelma, hoppia on ollut riittävästi kaikille kuulille, ja se on toiminut hyvin myös kovissakin pakkasissa. Jotkut ovat tosin valittaneen hopin talvisesta kenkkuilusta omissa pyssyissään. Talvella kannattaa hoppi pitää kuivana.

Kuten sanottu, lukkona toimii sylinteri, joka sisältää aseen koneiston. Ase ladataan nostamalla latauskahva ja vetämällä lukko, eli sylinteri taaksepäin. Sylinterin takana alapuolella on liipaisimeen kytketty palkki, joka nappaa männästä kiinni lukon liikeen ollessa äärimmäisenä takana. Kun lukko viedään eteen, noukkii se kuulan lippaasta ja asettaa piipunpäähän. Mäntä jäänyt taakse viritetyn jousen paineeseen ja kun latauskahva käännetään alas, on ase laukaisuvalmis. Latauskahva täytyy tosiaan viedä aivan alas jotta liipaisin toimii. Liipaisimesta vedettäessä mäntä lähtee jousen työntämänä lujaa vauhtia eteenpäin puristaen sylinterissä olevan ilman sylinterinpään pienestä reiästä kuulan taakse, jolloin kuula ilman työntämänä lähtee matkalleen piipun kautta kohti kohdetta. Tällaisen toimintatavan asetta nimitetään Suomessa "vempuksi". Aseen Real Shock-rekyyli tarkoittaa sitä, että männän ympärille on kiinnitetty painot. Tästä syystä ampuessa ase tärähtää eteenpäin ja pitää suurempaa ääntä Pro Sniper-versioon verrattuna. Tärähdys on verrattavissa ilmakivääriin, eli mistään realistisesta tai hienosta lisäominaisuudesta emme puhu. Mikäli sylinterin saa auki, voi (ja kannattaa kanssa) painot helposti irrottaa ja aseen ainoa ero tukin kuvion lisäksi Pro Sniper versioon katoaa.

Varmistin on rungossa latauskahvan takana oikealla puolella. Varmistimen yläasennossa ase on varmistamaton, ala-asennossa varmistin taas estää liipaisimen liikkeen. Ladatun aseen virettä ei voi purkaa muuten kuin ampumalla. Latausliike on kuitenkin mahdollinen, joten piippuun saa vaikka lippaallisen kuulia ennen ampumista.

Tähtäinten säätö tapahtuu vääntelemällä mukana tulleilla kuusiokoloavaimilla takatähtäimen ruuveja. Etutähtäimen säätö rajoittuu sen kiinni pitämiseen ja irtiottamiseen, joista tosin jälkimmäinen saattaa ennen pitkää käydä luonnostaan - palikka kun on tosiaan kiinni vain teipillä. Ennen tähtäinten kohdistusta kannattaisi ehkä liimata etutähtäin jollain tujummalla aineella kiinni niin, ettei se irtoa ja katoa, ja ettei tähtäimiä tarvitsisi kohdistaa uudelleen sen irrottua mutta jollain onnenkantamalla vielä löydyttyä. Tähtäimet täytyy kohdistaa, minulla ainakin ase tehdastuoreeltaan ampui aivan harakoille.

Käytössä

Ensituntemus aseesta on sen keveys. Keveytensä vuoksi vehkeessä on lelumainen tunne ja se tärisee tähtäyksessä. Toisaalta keveyttä kiittää asetta kantaessa - tätä korostaa myös aseen sulavalinjainen muoto, se kun ei hihnassa kantaessa selässä pistä tai paina mihinkään. Ihmisluonteeseen tosin yleensä kuuluu, että kiitosta ei anneta, mutta kun rontattavana on 7,5kg painoinen PKM, jota ei hihnassa voi kantaa laisinkaan ilman että jokin painaa selkään tai hakkaa niskaan, niin silloin kyllä kiroillaan. Painoa voi, seisaaltaan tähtäämisen parantamiseksi, helposti lisätä laittamalla onttoon tukkiin painoja.

Latausliike on aseessa kevyt ja luonnollinen. Pienellä harjoittelulla aseen saa ladattua hyvinkin nopeasti - pari kertaa on käynyt jopa niin, että kuula ei ole ehtinyt kaukana olevaan kohteeseen ennenkuin toinen on jo piipussa. Huonona seikkana on varmistin - se on juuri latauskahvan alapuolella, ja usein, etenkin hanskoja käytettäessä ja nopeasti ladattaessa, sen vetää huomamattaan päälle latausliikkeen aikana. Tunne on aika harmillinen, kun joku pitäisi saada ammutuksi, eikä ase liipaisimesta nykiessä tee mitään varmistimen mentyä vahingossa päälle. Varmistuksen poistamisesta tulee luonnollinen liike latausliikkeen jatkeeksi, mutta tulinopeutta se silti hidastaa. Latauskahva saattaa joskus pysähtyä kesken laskuliikkeen ja aseen epämääräiset kokeilijat epäonnistuvat näin laukaisussa. Vaan kun asian tiedostaa, painaa latauskahvan aina sen verran suurella voimalla alas, ettei tätä edes huomaa. Joskus kovasti rymytessä saattaa latauskahva tosin hiukan avautua, mutta senkin oppii itsestään tarkistamaan. Ase ei tosiaan ammu, ellei latauskahva ole aivan alhaalla.

Liipaisinvedon saa melko hyvin säädettyä itselleen sopivaksi, mikäli tehdasasetus ei miellytä. Vähemmän vaikutusmahdollisuuksia on itse liipaisimeen, joka on minun makuuni liian leveä ja kulmikas, pakottaen käyttämään liipaisinsormessa eri asentoa kuin mihin rynkkyä käyttäessäni olen tottunut. Tottumuskysymys sekin kuitenkin on, muovikuulatarkkuuksilla ainakin.

Aseen vakiotähtäimet ovat isot ja selkeät sekä säädettävissä prikulleen osumakohtaan. Tähtäimet eivät ole erityisen korkealla, eikä tähtäys käy enää Bollé X500T-linsseillä mukavasti, eikä varmaankaan lainkaan paintall-maskeilla. Bollé X800T ja Sansein SG-5 -ritilämaski toimivat tähtäinten kanssa oikein mukavasti. Miinusta tähtäimiin tulee takatähtäimen yläreunan viistoisuudesta - nopeassa tähtäyksessä tulee tähdättyä tähtäimen ulkoreunoillalla, kun jyvän taas kohdistaa luonnollisesti sisäreunoihin.

Pistoolikahvainen tukki on linjakas ja hyvän muotoinen taistelukäyttöä ajatellen. Kokonaisuutena ase on helppo ja hyvä käyttää, tähtäysten ja latausten tapahtuessa erittäin nopeasti. Rymytessä kiittää sitä, ettei aseessa ole rynkyn lippaan tai tähtäimen kaltaisia puskankerääjiä.

Ase on pikkaisen moottoripyssyä tehokkaampi ja myös tarkempi. 15 metrin päästä se ampuu noin 15cm kasoja. Kantamaa on karvan verran enemmän kuin tavallisella moottoripyssyllä ja ase pysyy tarkkana pitkällekin ammutteassa. Tarkkuutta lisäävät paljon hyvin säädettävät tähtäimet ja hyvä käyttömukavuus.

Kuulia kuluu luonnollisesti aseella vähän. Se on tavallista vemppukivääriä ja -pistoolia tehokkaampi, joten risukon tai tehon puutteen aiheuttamat korjauslaukaukset jäävät vähemmälle, eikä aseella ole tietenkään mahdollista ampua yhtä nopeasti kuin itselataavilla.

Lisäosia ja virittelyä

Aloittelevan kuulapyssysnaipperin urassa on viisi pääkohtaa: 1. Ostetaan pyssy. 2. Asennetaan kiikaritähtäin. 3. Asennetaan siluänäri. 4. Yritetään virittää asetta. 5. Myydään ase pois. Käsitellään vaiheet 2-4, sillä jostain syystä kukaan ei pysty pelaamaan vakiopulttilukolla.

Kiikari asennetaan erikseen ostettavalla tähtäinkiskolla rungon päällä oleviin kierteillä varustettuihin reikiin. Ensimmäisessä reiässä hylsyportin takana on kierresuojana kuusiokolokantainen ruuvi, toisessa taas takatähtäin. Takatähtäimen pystysäätöä ylöspäin ruuvaamalla tähtäin lähtee kokonaan irti, paljastaen kiskon asennusreiän. Kisko kiinnitetään paikalle sen mukana tulevilla ruuveilla. Itse kisko mallinnettu 20mm weaver-standardin mukaan, joten tähtäin- ja tähtäinrengasvaihtehtoja on lukuisia. Lovia kiskossa on tasaisin välimatkoin, eikä AUGin kaltaisia ongelmia tähtäimen koossa tai asettelussa ole. Siinä ei ole kavennusta hylsyportin kohdalla, mikä syö realismia, mutta helpottaa tähtäimen valitsemista.
Takatähtäin pitää siis tosiaan poistaa kiikaritähtäimen asentamisen yhteydessä, ja samalla häipyy tietenkin pystykohdistys. Etutähtäin tuskin montaa haittaa, mutta sehän lähteekin nyppäisemällä irti, mikäli halua on. Takaisin laitto on sitten hankalampaa.

Äänenvaimentimen saa asennettua erikseen ostettavalla kierrepalalla. Piipun päässä sisäpinnassa on kierteet, joissa aseessa tavallisesti on muovinen päätypala. Tämän saa korvattua kierrepalalla, joka ruuvautuu piipun naaraskierteisiin ja jossa toisesta päästä löytyvät kierteet mallia 14mm vastapäivään - siis yleisin kuulapyssykierremalli. Näihin saa sitten kiinni minkä tahansa vastaavilla kierteillä varustetun äänenvaimentimen, joita on markkinoilla paljon.

Sarjatulen tuomaa tulivoiman puutetta on kiva paikata pienellä virityksellä. Tässä on kuitenkin pari ongelmaa: ensinnäkin Marui on tehnyt aseen osat kestämään vakiokäyttöä, mutta vain sitä, ja toisekseen Marui on vielä sinetöinyt sylinterin. Eli aseeseen joutuu asentamaan vahvistettuja osia enemmänkin, eikä vakio-osien käyttö ole helppoa. Sylinterinpäätä pitää sylinterissä tappi, joka on porattava pois. Tappi on todella kovaa metallia, kun taas sylinteri pehmeää, joten poran terä lipsuu helposti vahingoittamaan sylinteriä. Sisällä olevan kapeareikäisen männän vuoksi on käytettävä 7mm jousta.
Lekan toiseen testipyssyyn pistettiin KM:n valmistama APS-2 1,6J jousi. Sylinterinpään irroittamisessa tehtiin pahat naarmut itse sylinteriin. Ongelmiahan siitä tuli: ensin sylinterin pääty laajeni niin, että sylinterinpää ei pysynyt siinä. Tämä ratkaistiin liimaamalla sylinterinpää kiinni. Parin pettämisen ja uudelleenliimauksen jälkeen uudeksi ongelmaksi tuli liipaisimen pitkä kynsi, joka ensin vääntyi ja lopulta katkesi, jolloin ase ei enää pysynyt vireessä. Hyvä liima ja toisen pyssyn liipaisinkynsi ovat pitivät aseen kolmisen kuukautta käytössä ongelmitta, jolloin syliteri purettiin ja jousi otettiin parempaan käyttöön. Muut viriVSR-käyttäjät ovat kertoneet kahden pyssyn selvinneen nyt useamman kuukauden ongelmitta pelkkä 1,6J jousi sisässä ja erään liipaisinkynnen hajonneen melko äkkiä isomman virin kanssa.
1,6J jousella aseen teho nousi sinne 130m/s hujakoille, joka myös näkyy kantamassa. Aseesta kuitenkin huomaa, että Marui tekee piippunsa väljiksi, ainakin jos Maruzeniin vertaa.
Vahvikeosia on jo kirjoitushetkellä paljon ja kokoajan ilmestyy uusia. Parin vuoden päästä saadaan varmaan suuntaa antavaa tietoa siitä, että mikä osa yleensä vaatii vahvistusta. Yhtään huono vaihtoehto ei ole sellainen paketti, joka korvaa kaikki sylinterin - niitäkin on jo kirjoitushetkellä parilta valmistajalta. Sylinterirakenteen lisäksi, kuten kokemuksemme osoittavat, myös liipaisinkoneisto vaatii omansa. Kertalaukeavasta (ja vieläpä tarkkuussellaisesta) kivääristä puhuttaessa tarkkuuspiippuun kannattaa satsata, varsinkin kun Maruin alkuperäispiippu ei ole kummoinen. Niinkuin muissakin tarkkuskivääreissä, virityksessä on selkä sääntö: käytä niin paljon rahaa kuin piisaa. Jos ei piisaa, elä aseen hajoamisen pelossa. Minä löisin sisään siis täydellisen sylinterisetin, liipaisinkynnen ja tarkkuuspiipun.

Tiivistettynä

Aseessa näkyy sen halpa hinta, mutta kun hinnan sitten ottaa huomioon, on vehje todella laadukas paketti - niinkuin Maruilta sopii odottaakin. Luotettava, yksinkertainen ja tehokas ase halvalla. Harhaan kuitenkin mennään, jos oletetaan, että pulttilukon ostamalla tulee päheäksi tarkk'ampujaksi ja frägittää 80 metrin päästä. Ase on vain karvan verran moottoripyssyä tehokkaampi ja jää tulivoimassa selkästi sarjatulta jälkeen. Aseella kyllä pärjää, mutta pelaaminen on tietysti vaikeampaa. Minä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä nyt omistan aseen, joka on aina valmis ja jonka voin aina luottaa toimivan, kunhan kuulia riittää.

Maruzenin APS-sarjaan verrattuna huomaa kyllä aseiden hintaeron. Maruzenin vehkeet ovat painavempia, jämäkämpiä ja joka osa on hyvin tehty. Maruzenilla on tasainen laatu ja tarkkuuspiippu joka pyssyssä. Kuitenkin puhtaasti pelitehon kannalta Maruzenin ainoa etu on karvan verran parempi tarkkuus. Kun virittämään ruvetaan, jää VSR huomattavasti halvemmaksi, vaikka Maruzenin vakio-osat kestävätkin paljon kauemmin.

Valtteri Jaakonpoika
webmaster miuku varusteleka piste fi


- LEKA - webmaster@varusteleka.fi