Kovin tuntuu naskimaiselta, nuo teidän leikit. Aikuistukaa jo pikku hiljaa!

No sittempä kuulostaa. Ei me tosin kyllä niin aina tehä mutta joskus jos pelit menee muutenki pelleilyn puolelle.

Pakko tässä on kertoa, että olen 15sekunnin aikana onnistunut ampumaan kaksi omaa vempulla :). Eli Riihimäen tiilitehtaalla oltiin pelailemassa kohtalaisen kokosen kaveri- / tuttuporukan kanssa.

Tarkotuksena oli edetä nopeasti yläkertaan ja jäin suojaamaan selustaa. Yhtäkkiä pimeästä ilmestyy kolme hahmoa ja minä epäonnessani kuvittelin kaikkien olevan jo edelläni. Kaksi kerkesin ampumaan alas viimeisen jäädessä erään hiekka/sorakasan taakse. Kahden hahmon astuttua valoon oli tunnelma vähän sekava. Hiukan nolo tilanne, muttei sentään maailmaa kaada. Elämä jatkuu ja kotimatkalla vanhanjauhaminen on omalla tavallaan hauskaa ;).

Tjaa, kerran tuli räiskittyä tiimikaveria, joka kurkki talon nurkalla, koska luulin siellä olevan vihollisia. En osunut, ja ainoa eliminoimani oma oli Bielaja Smejert 2:dessa, Mannerheim-linjalle hyökkäyksessä, kun täräytin edessä juoksevaa niskaan. Tämä ei tosin paljoa hävettänyt, sillä edellisessä aallossa minua osuttiin niskaan! Tämä on ainoa kerta, kun minut on eliminoinut oma, paitsi että jouduin tosin samaisessa pelissä hyökkäyksen ainoana eloonjääneenä politrukin uhriksi.

Kyllähän noita omia on tullut ammuttua. Ja kyllä itsekkin oman ammukseen olen eliminoitunut monta kertaa, ja pari kertaa siten että se ei edes ollut vahniko mikä sinäsnä raivostuttaa.

Oman ampumisesta minulle aikanin tulee hutera ja nolo olo.

Tiimilläni on yhteinen varustus ja kaukaa katsottuna ei kyllä erota persoonaa toisesta.
Se koituikin kohtalokseni eräässä tiimin sisäisessä pelissä:
Minä ja Åke puollustimme Fort wood:ia. Jaoimme alueen kahtia ja menimme asemiin. Kun peli alkoi kaikki vastustajat tulivat puolelta jota minä puollustin ja jouduin alakynteen varsinkin, kun selkääni lähetettiin kiertäjä. Rupesin huutamaan Åkea apuun, mutta apua ei tullut eikä huutoon vastattu ajattelin että hänet oli eliminoitu. Lähdin vetääntymään parempaan suojaan, suuntaan jossa Åke "oli ollut".
Kun minua ruvettiin ampumaan syöksyin pusikkoon, mutta panokset eivät tulleetkaan takaa josa vihollinen oli vaan edestä pusikon takaa. Vastasin tuleen. Siinä ammuttuamme yli puoli lipasta toisiimme lopetimme ja huusimme "OSUMA!". Nousin ylös ja huomasin että minua tulittanut henkilö olikin Åke!
Siinä naurettiin ja Åke sanoi luulleensa minua viholliseks (Yllätys).
Ei se yhtenäinen varustus aina hyvä ole =P Varsinkaan jos eri puolilla on samat varusteet.

Tuo "kämmihän" oli hauska eikä harmittanut yhtään paitsi, kun huomasin että kädessäni olikin 5cm mustelma ja ikävät kuula jälet. Åkella aseena M120 AUG.
"Kerran se vaan kirpaasee"

No olen ampunut kaiketi kerran oman ja sekin oli hänen oma vikansa, juttu menee näin: Meidän joukkue oli hyökkäänä osapuoli ja mukanani oli pari omaa tiimiläistä sekä muutama vähän huonommin tuntemaani heppua. Kun alomme hyökkäämään, niin rynnäkössä pari meistä kuoli (kaikki olivat niitä tuntemattomampia) ja muut hakeutuivat suojaan. Eräs heistä tuntemattomistä lähti kiertämään vihollisen kylkeen (tätä en tiennyt vielä silloin).Sitten kuulin hänen puhuvan vihollisen kanssa ja luulin häntäkin viholliseksi ja ammuin hänet. Pelin loputtua hän sanoi että oli oma.

Omaa en ole onnistunut ampumaan, mutta puukottamaan kylläkin.
Tämä on tarina sekaannuksista, jännittävistä tilanteista ja äärimmäisestä tyhmyydestä:

Olimme pelailemassa vieraan tiimin kanssa heidän pelipaikallaan ja mukana oli monta minulle uutta kasvoa. Pelin alettua läksin kiertämään vihujen selustaan, mutta eksyin matkalla, paikka kun oli vieras. Aikani harhailtuani saavuin vihdoin vihollisen rintamaan takaapäin, juuri sopivasti listiäkseni koko porukan yksin. Mutta sitten iski epäilys; eivätkös nuo kaverit olleetkin samalla puolella? Pakkohan heidän oli olla. Eipä siinä sitten muuta kuin kysymään että mistäspäin sitä vihollista löytyy. Minulle osoitettiin paikka, josta kuulat lensivät, ja kiersin pahaa-aavistamattoman ampujan selkään, ja puukotin tämän. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, ja kun en muita nähnyyt tai kuullut, huusin neutralisoineeni vaaran ja lähdin kävelemään omiani kohti. Tällä välin rintamaan oli liittynyt kaveri, joka väitti kivenkovaan minun olevan eri puolella ja eikä aikaakaan, kun jokainen piippu osoitti minua kohti. Laskin aseeni maahan vakuutellen olevani samalla puolella, kuitenkin tuloksetta. Sitten todellisuus iski tajuntaani; voihan vittu! Jokainen voi kuvitella tunteen, joka syntyy kun tajuaa ensin tuhlanneensa elämänsä tilaisuuden koko vastapuolen listimiseen ja sen jälkeen puukottaneensa kaverin, jonka avulla tilanne olisi vielä jotenkin voitu pelastaa. No, tässä vaiheessa porukka oli jo niin hämmentynyttä, että ei enää jaksanut osoitella minua aseillaan, sitä ensimmästä epäilijää lukuun ottamatta. Salamannopeasti poimin maasta G36c:ni, ammuin hätäisen sarjan vihollisia kohti ja lähdin pakoon. En päässyt pitkällekkään, kunnes ainoa epäuskonsa säilyttänyt laittoi kuulaa selkään. Kyllä tämän jälkeen hävetti mennä offgamelle!

Enpä muista omiani ampuneeni, mutta oli se sormi jo liipaisimella PFOR4:ssä, kun asemaamme lähestyi Tuoppeja, ja oli jo suhteellisen hämärää. Tulivat vieläpä "sieltä mistä PFOR:eiden piti" tulla. Onneksi heidän osapuolensa tunnistettiin nopeasti, ja yksikään pyssy ei vielä puhunut.

Tämä onkin hauska tapaus: meidän piti hyökätä yhteen rakennukseen ja toiset sitten puollustivat sitä. Noh, minä sitten lähin kiertämään taakse ja kun tulin rakennuksen takaosaan, ihmettelin että miten he ovat edenneet jo noin pitkälle. Siinä oli yksi jätkä ja hän näytti merkin, että elä ammu. Menin sitten siihen kaverin luo ja kysyin,että missä viholliset ovat. ja samassa mua ammuttiin rintaan ja lähin siitä offgamelle. Kävelin sen ampujan ohi ja totesin, että: "ei saatana". Olin mennyt jututtamaan vastustajaa ja oma oli sitten ampunut minut siihen, koska oli luullut minua viholliseksi.

Minulle kävi vähän samalla tavalla PFOR 4:ssä. Olimme joukkueeni kanssa kiertelemässä metsässä (muista nyt mitä varten), törmäsimme Nalleihin ja haavotuin. Jäin sinne sitten yksin joukkueeni lähdettyä karkuun, vaikka eikös sääntö kuulunut että kaveria ei jätetä? (Jaakonpojalle terveisiä). Eipä aikaakaan kun siihen viereen sitten tuli Nallejen lääkintämies. Kusetin olevani samalla puolella ja täydestä meni. Pahaa-aavistamaton mediikki paransi minut ja olin juuri panemassa puukottaen, kunnes Veli Venäläinen sai päähänsä ampua minut, vaikka samalla puolella oltiin.

PFORissa kävi tosiaan ihan hauskasti. Huomasin rumien riiviöiden pureutuneen jo PFOR-leirin taka olan kylän rakennuksiin, vaikka niiden pitäisi olla turvallista taukoaluetta meille kansainvälisille joukoille. Hyvää esimerkkiä näyttääkseni juoksin urheasti päin vastustajaa ja pääsinkin vartiotornin juurelle, tornin itsessään ollen vihollisen hallussa. Otin esiin Vanhan Luotettavan Tokyo Marui nelivitosen ja valmistauduin levitoimaan tornin viereen ampuakseni laajalle alueelle tulittavia pahiksia.
Astuu kuvaan ystävämme ruotsalaiset, jotka kylmästi ampuvat minut tornin juureen, ottaen sen jälkeen osumaa tornista. Jäin makaamaan huutaen hyvällä kielitaidollani kansainvälisellä suomenkielellä lääkintämiestä. Saapui paikalle punaisen hihanauhan omistava lääkintämies, jolta pyysin apua ja sitä myös sain. Jäin hetken keräilemään itseäni, jotta lääkintämies saisi mentyä rauhassa kulman taakse. Seurasin sitten, aseettomana, löytäen auttajani kahden kaverinsa kanssa tulittaen PFOR-sotilaita, joiden toivoin olevan ruotsalaisia. Pyysin lähimmältä: "Lainaa pyssyäs. Näen pari vihollista aivan namupaikassa." Lainasihan hän, mutta alkaessani ampumaan hänen aseistettuja kavereitaan, tarttui hän torrakkoonsa kiinni ja toinen henkiinjäänyt tuli ja puukotti.

Meillä sattu eräässä viikonloppupelissä, että olin ollut kohtuu suuressa taistelussa ja alko olla lippaat ja patit vähissä, kun juoksin pirusti karkuun ainoana henkiinjääneenä siitä väijytyksestä eräälle kuopalle.
Yhtäkkiä kuopan viereinen puska heiluu niin vimmatusti, itse godmode ukkelihan siellä! Ammuin kohti M16vn:llä, jossa oli kiinni lyhyt midcap, kolme ekaa patia lähti liikkeelle ja midcap jummasi (paskaa sisällä), otin irti ja kolistun lipasta, toimii! seuraavana katson oikella näen kurz pdw:n piipun 2cm:n päästä maskistani. Kuopassa oli ollut yksi väijyttävistä mosureista!
Ammuin "kilk kilk kilk kilk!" ääni kolahteli, ei ollut panoksia lippaassa, tätä olisin kaikkei vähiten odottanut kun oli midcap!
Vangiksi päädyin, juoduin kuljettamaan asettani pääni päällä, taisteluvaljaani oli korjattu parempaan talteen. Jostain kuului sarja "räp räp räp räp!" "Osui!" huudahdin ja lähdin poispäin minut huudettiin heti takasin "Ei vaikuttanu, sovitaan nyt ettei osunu! Medic paransi." Minä ajattelin, että "Mikä ettei." ja jatkoimme ettenpäin.

---------------Väliepisodi jätetty pois jutun pituuden takia----------

Makasin maassa oma M16 vierelläni , taistelu raivosi ympärillä, ja minua oli jätetty vahtmiaan naski vemppu. katsoin hänellä olevia valjaitani, ja siinä olevaa bofferi puukkoa "Minulla on jano" sanoin jolloin tämä järkiroottori heitti valjaat minulle.
Läheltä kuului sarja ja tunnistin sen M16vn:si äänen perusteella, "Karo perkele tuu jelppaan!" huusin. "Tulossa!" Kuului vastaus. Naski hätääntyi ja kääntyi tähyilemään ympärilleen nähdäkseen ystäväni. Otin uuden midcapin valjaista lipastin aseeni ja annoin sarjan laulaa! Nousin ylös ja ammuin toisenkin vihulaisen.
Kiitos loistavan tiimityön me kaksi fragasimme menestyksekkäästi ja pian oli yksi vihollinen jäljellä!
"MIKKO TUU POIS PELAAMASTA SINÄ OLET KUOLLU!" Kuului huuto offgamelta.
Minä ja Karo yhteen ääneen "MITÄ VITTUA?!"
"Kun olit vanki sinua ammuttiin!" Huusi vangitsijani

Pitkällisen väittelyn suerauksena päätimme kaverini kanssa lopettaa pelin, rupesi se verran vituttaa koko touhu, että teki mieli lähteä pois. Sen verran minulle annettiin etua, että kaikki fragini olisivat "kuolleet" sirpaleisiin jne jne. Tosin minulle pidettiin hirveitä puhutteiluita huijaamisesta että! Tämä tapahtuma oli milestäni kaikkein epäoikeudenmukaisin juttu tietämistänii tapauksissa.

Itteeni ainakin ottaa päähän jos oman tiputan, koska yleensä toimin ryhmänjohtajana ja yritän pitää omasta ryhmästä huolta, ettei kukaan tipu jne.

Omia olen ampunut usein, kuten myös panttivankeja. Koskaan ei ole kukaan arvostanut Panttivankeja yleensä vain silloin kun eivät tottele tai yrittävät karata. Tämä siis niin, että ammun karkurin ja yhden toisista panttivangeista varoittavaksi esimerkiksi. Kaikki eivät aina ymmärrä logiikkaani tässä
Tietenkin toimin eri tavalla jos minulla sattuu olemaan vain kaksi panttivankia ja toinen karkaa. Jos ei karkuri pysähdy, niin kuulaa selkään.

Omia nyt tulee ammuttua kuten varmaan useimmilla; Vahingossa (Tulevat itse tulilinjalle tai kuulat kaartavat. Joskus taas erehdyn osapuolesta ihan huonon näön takia)

Omien tulta tulee pakosti, varsinkin jos on kyse isommasta pelistä.

SyysCQB:ssa todistin muutamaakin tälläistä tapausta, tosin pelipaikka oli iso entinen tiilitehdas jossa on paikoin todella pimeää. Tämä tekee välillä tunnistamisen likemmäs mahdottomaksi.

Kaverini ainakin niitti joukon omia, jotka pimeässä hiippailivat. Onneksi olivat jo aikaisemmin päässeet muille softausmaille ja olivatkin matkalla respaamaan.

Taistelutunnuksen käyttö vähentää mukavasti omien tulitusta, suosittelen lämpimästi.

Pelatattiin semmosessa tiheässä metsikössä. Olen kaverini kanssa nousemassa mäkeä ylös, kun joku ampuu vempulla. Kumpaankaan ei osu, ja huudan tunnus-sanan. Ampuja oli kaveri. Nousimme kukkulalle, ja seuraamme liittynyt kaveri kertoo että pari vihua on justiin perääntynyt. Hän lähtee heidän peräänsä, kaverini ja minä jäämme vahtimaan selustaa. Sivustatsa lentää kuulia meitä kohti, piiloudumme puiden taakse. Kaverini väistää yhden kuulan, joka sitten osuu minua suoraan maskiin.

Myöhemmin off-gamella sain tietää, että ampuja oli oma

Oma kerran ampui minua yö pelissä ja säikähdin hieman ja vähän se möys ärsytti.

Eikä tämäkään ole tokikaan sarjassa "Turhimmat viestit 2004". Haiskahtaa lähinnä postausmäärän keinotekoiselta kasvattamiselta tai sitten kirjoittavan ikä on alle 13.

Tulipahan mieleen, että tämä koko ketju on yksi tämän keskustelulaudan turhimpia ketjuja, joten pistetään se lukkoon.