Edelleenkin kuulee joskus juttuja pelin jälkeen - yleensä turvallisen anonyymissä Internetissä - että siinä ja siinä pelissä ne ja ne oli ihan hirveitä godmodettajia ja muutenkin täysiä ihmisperkeleitä.

Yleensä tuo lähinnä huvittaa, mutta rajansa kaikella. Toivoisinkin jokaisen softaajan ajattelevan nyt kesän ja pelikauden lähestyessä seuraavia sanojani.



Mitä enemmän pelaa sitä enemmän alkaa vahvistua ajatus, että suurella osalla softaajista on aivan liian optimistinen käsitys aseensa kantomatkasta ja omista taidoistaan. Ei ole tavatonta että yli 100 metrin päästä tulituksen aloittaneet ovat olleet katkeria kun eivät ole osuneet sivuttain liikkuviin maaleihin...

Varsinkin sivuttain liikkuvaa kohdetta ampuessa voi lähes kosketusetäisyydeltäkin sattua niin, että yksikään kuula vaan ei satu maalin kohdalle. Näin varsinkin koska ennakkoa ei osata ottaa oikein vaan yritetään sarjalla sohia vähän sinnepäin. Muistellaan lapsena nähtyjä piirrettyjä ja ajatellaan, että koskapa pyssyni ampuu sarjaa, tulee tauluun kaikilta etäisyyksiltä reikiä sentin välein.

Pahimmillaan seurataan kohdetta tähtäimellä ja ammutaan sarjaa; näin jokainen kuula on automaattisesti myöhässä saapuessaan oikealle etäisyydelle. (Ehkä parhain tapa ottaa näillä aseilla ennakkoa on laskea 5-10 kuulan sarjoja huomattavasti kohteen liikeradan eteen. En muista milloin olisin viimeksi osunut kohteeseen vain roiskaisemalla sarjan yleiseen suutaan, ja kuitenkin olen kohta 7 vuotta pelannut.)

Myöskään paikallaan olevan maalin ampuminen ei ole mikään tae osumasta. Johtuen kuulien ballistiikasta ja hop-up-efektistä, tiettyyn nopeuteen hidastunut kuula saattaa joko hypätä nopeasti ylös tai pudota äkkiä maahan melko täsmällisesti samalla etäisyydellä. Tätä ei itse huomaa; "nykäisy" on niin nopea että ehtii vain nähdä kuulan lentävän suoraan kohden maalia. Ja taas ajatellaan että varmasti osui. Todellisuudessa hopillisilla aseilla on yleensä lähtönopeudesta ja kuulapainosta sekä hopin säädöstä riippuva maksimikantama, jota edemmäs ampuminen on enemmän kuin toiveajattelua.

Useampaan kertaan olen ollut vastaanottavassa päässä kuulien putoillessa turvallisesti metrin-parin päähän eteeni. Ainakin kerran on jälkikäteen kuullut kommenttia, ettei se vaan ottanut osumia.

Ongelma vain korostuu jos ammutaan huomattavasti ala- tai ylämäkeen. Näissä tilanteissa kuulan lentoradan arvioiminen vaatii enemmän integraalilaskentaa kuin pitkän matematiikan ylioppilaskoe.

Suosittelisin vakavasti kokeilemaan ihan oikeasti ei-pelitilanteessa, kaverin kanssa, miten sillä superaseella osuu eri etäisyyksiltä eri tavalla liikkuviin maaleihin. Ei tarvitsisi sitten pelien jälkeen itkeä netissä että olisi me pärjätty mutta kun ne ei ota osumia (en nyt tässä tarkoita ketään henkilökohtaisesti).

Sitten kun tästäkin huolimatta tuntuu joskus siltä ettei osumia tunnusteta; väitän että vähintään 99% tapauksista kyse on ihan rehellisesti siitä ettei niitä tosiaankaan huomata. Kuula saattaa napsahtaa varustukseen tai paksumpiin vaatteisiin, ja varsinkin selkään ampuminen jää helposti huomaamatta; pakoon juoksevan ja häneen pidemmän matkan päästä osuvan kuulan nopeuden erotus voi olla niin pieni, ettei sitä yksinkertaisesti voi vaatteiden läpi tuntea.



Sama pätee myös suurimpaan osaan niistä muista kitinöistä joita tavallisesti kuulee pelin jälkeen. On ammuttu liikaa sarjaa, tai liian läheltä, tai tehty jotain mitä ei pitäisi tehdä. Vaikka kuinka jälkikäteen olisikin vielä taistelun kiimassa, yrittäkää pitää mielessä että hyvin harva tahallaan mitään "epäreilua" tekee. Pelin luonteeseen vain kuuluu epäselvyys ja hämärät tilanteet; selkeyttä vaativien kannattaisi pysytellä nettiräiskinnöissä, tai shakissa.

Näin vain yhtenä esimerkkinä tavallinen tapaus "sarjaa ammuttiin vaikka varmasti huusin". Kuinkahan moni on ottanut huomioon, että osumahuuto ei tässä pelissä pysäytä ilmassa olevia kuulia? Ihmisen reaktioaika on luokkaa 0,1-0,2 sekuntia, jonka lisäksi kuulien lentoaika 20 metrin päähän on helposti saman verran. Näin ollen ei ole mitenkään ihmeellistä että vielä puoli sekuntia osumahuudon jälkeen kohteeseen ropisee minttuja jotka yksinkertaisesti ovat lähteneet ennen kuin hermoimpulssi on vaikuttanut liipaisimen ympärille kouristuneeseen sormeen.

Viriakulla tämä voi helposti tarkoittaa viittä tai jopa useampaa kuulaa. Jälleen kerran, tämä kuuluu lajin luonteeseen.



Kun kuitenkin jotain tälläistä käy (väitän myös että jokaiselle pidempään softanneelle on käynyt, minulle ainakin) olisi ennen kaikkea muistettava, että korrektia on antaa palautetta välittömästi, viimeistään offgamella tai ihan viimeistään ennen pelipaikalta poistumista. Itse olen aina totellut jos joku sanoo osuneensa minuun; luotan ihmisten rehellisyyteen siinä määrin. Suosittelen samaa muillekin, airsoft on kuitenkin hauskanpitoa eikä kilpaurheilua!

Kaikkein ikävintä on kuulla - tiedän kokemuksesta - katkeraa palautetta jopa puoli vuotta pelin jälkeen, tietenkin anonyyminä netissä. Jostain syystä esim. kukaan omaa tiimiäni kritisoinut ei ole esiintynyt omalla nimellään tai ilmeisesti edes nimimerkillään. Jälkikäteen on mahdotonta yksilöidä paikkoja ja miettiä mitä oikeasti on tapahtunut; jää vain kaihertamaan epäilys.



Tälläinen puskasta salaa ampuminen on enemmänkin säälittävää, mutta silti omiaan levittämään huhuja ja tulehduttamaan softaajien välistä ilmapiiriä. Oma tiimini on tästäkin kärsinyt, mutta osaltaan se täytyy vain laskea julkisuuden tuomaksi riesaksi jota vain pitää sietää.

Siitä ei onneksi tarvitse kuitenkaan pitää. Ei tämä harrastus kuitenkaan vielä niin isoa ole että meillä olisi varaa moiseen kyräilyyn; toivottavasti ei nyt eikä koskaan.



Summa summarum: Opetelkaa tietämään omat ja aseenne rajoitukset ja opetelkaa antamaan palautetta - mistä tahansa asiasta - heti paikalla.

Siinä ei ole mitään väärää eikä mielestäni mitään "kitisijäksi" leimaavaa, että sanoo asiallisesti "suhun taisi osua", tai toteaa että olisi voinut sarjan käytössä säästellä. Jos asiasta tulee epäselvyyttä, on parempi vaikka saman tien paikan päällä kokeilla pystyikö siltä etäisyydeltä ylipäätään osumaan.

Mutta voin vakuuttaa että leimaan hyvin vahvasti itkupilliksi jokaisen joka jälkeenpäin hyökkää julkisesti ja anonyymina kenen tahansa softaajan kimppuun ilman todella vahvoja perusteluja. Itse asiassa, en ihan äkkiä keksi millaisilla perusteluilla voisin olla leimaamatta jos anonyyminä lähtee epärehellisyydestä syyttelemään. Siinä vaan ei ole yhtään mitään miehekästä tai kunnioitettavaa. Uskottavuudesta nyt puhumattakaan.

Jos vaikkapa minulle on jotain sanottavaa, sen uskaltaa kyllä tulla sanomaan henkilökohtaisesti. En pure; toistan tarjoukseni tarjota kaikille niin sisukkaille kaffetta ja pullaa, tai vähintäänkin sympatiaa.

Muista softaajista en tiedä mutta uskon ja toivon että suurin osa heistäkään ei suinkaan ole ihmispetoja joita täytyy salassa kyräillä. Vaikka salattu katkeruus niin kovin suomalainen tapa onkin.



Tätä viestiä ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti ketään vastaan tai kenenkään puolesta (joten toivottavasti tästä ei kehity sellaista väittelyä), ihan vain yleisesti muutamia huomaamiani epäkohtia korjaamaan.

Tälläisin terveisin

Janne Korhonen / BMF-Tiiimi

Itse jätän tunnustamatta harvoin ja nekin tälläisissä tilanteissa: kuula esim. osuu sormeen, tai sitten osuu aseeseen. Muuten aina tunnustan.

Asiallinen teksti. Pitäisi laittaa kaikki jotka softaamisen aloittavat tai jotka sitä harrastavat lukemaan tuo. Tuo juoksevaan osuminen on kyllä kieltämättä softauksen ärsyttävimpiä asioita. Jo kuulien viiveen takia se on hankalaa ja jos osuukin niin ei sitä kovin helposti juokseva huomaa jos kuula tulee esim. kylkeen. Itsekin olen monta kertaa jättänyt vahingossa osuman ottamatta kun selkään on ammuttu juoksussa enkä sitä ole huomannut =/

Jää tosin kyllä välillä aina kyrsimään jotkin modetukset. Ainakin itse elän joskus siinä uskossa että en muutamasta metristä ammu huti paikallaan ja minuun selin olevaan kohteesta. Yleensä pelin jälkeen olen asiasta sanonut ja kaikki sentään ovat niin järkeviä, etteivät asiasta ala mussuttamaan ja yleisesti ottaen yrittävät katsoa paremmin ensi kerralla ammutaanko heitä vai ei.

Tosiaan, asiaa olet Nuudeli kirjoittanut! Itseäni on aina huvittanut jokaisen isomman pelin jälkeen ilmenevä kitinä siitä, ettei kukaan ottanut osumia (ja että pelimaksu on liian korkea, mutta sille onkin jo oma aiheensa).

Joskaan, itse en kyllä kauheasti arvosta, jos joku rupeaa kesken pelin rääkymään "vittu enkö muka osunu!" Kuitenkaan siitä osumastaan ei ikinä voi olla varma, varsinkaan menttaliteelilla paljon-sarjaa-sinne-päin-pakko-osua. Voihan toki olla, että kohdalleni on vain sattunut harvinaisen epäasiallisia tyyppejä, ketään erikseen nimeämättä. Asiallinen toteamus "taisin osua suhun tuolla" offgamella on sitten tietenkin asia erikseen.

Toinen erittäin säälittävä asenne on kyllä myöskin sellainen, ettei itse oteta osumia, "kun ei ne muutkaan ota." Tälläisestä vielä isompi dissaus!

Kaipa tässä pitää samalla taputella selkään ja todeta, että siinäpä on asiaa taas kirjoitettu.

Itselläni tosin on harvoin tullut tälläisiä tilanteita ja aina olen niistä selvinnyt ilman minkäänlaisia raivokohtauksia Yleensä en sano mitään sen kummemmin, joskus "selvissä" tilanteissa huudahtanut vähän kysyvästi, että taisi osua. Saa siinä sitten osuman päättäjä itse päättää osuiko vai eikö, ei se minun päivääni pilaa, jos nyt en kerran osunutkaan

Vastaavasti myös tilanteissa, joissa joku on ärjähtänyt minun ottaneen osumaa (eikä tarvitse edes ärjähtää), olen suosiolla lähtenyt pois. Kaikkien peli-ilon kannaltahan se on mukavempaa, että ollaan kavereita keskenään.

Toisaalta, muutaman kerran on tullut tietoisesti huijattua, mikä jälkeenpäin harmittaa, mutta tilanteessa vain tuntunut Siltä Oikealta. Sen verran koitan itseäni tosin puolustaa, että kaikilla kerroilla on tulult rämmittyä helvetin pitkään jonnekkin perseeseen ja tullut saatua heittolaukauksesta.
Mutta selityksiähän aina löytyy...

Kai tämä on jo Lekan artikkeleissa? Tämä teksti sinne ja heti! Itse en pahastuisi, vaikka törmäisin tähän samaiseen artikkeliin useammallakin airsoft-sivustolla. Hyvää työtä

Yhtyäkseni yleiseen mielipiteeseen: Pirun asiallinen teksti. Paljon painavaa asiaa, jota sopii harkita kun tuollaista kuulee tai tulee itselle mieleen.

Alkuperäisen tekstin kirjoittaneen tiimistä löytyy paljon hämärää puhetta ja syyttelyjä ties' mistä. Itse olen kuitenkin havainnut ko. sakin reiluiksi jätkiksi ja pelaan mielellään samoissa peleissä. Eipä siinä mitään. Muita - anonyymisti syyteltyjä - on hellpo ymmärtää kun itse kokee saman.

Korostaisin vielä tuota välittömän palautteen tärkeyttä. Siihen on oikeastaan kaksi tapaa:

1) Jos helvetisti kismittää, niin huutaa suoraan, että eiköhän sinuun osunut. Itse ainakin poistun pelistä, jos joku noin ilmoittaa... Paitsi tietysti jos on ilmiselvää, ettei minuun osunut (sattunut muutaman kerran). Nämä ovat hankalia tapauksia ja niihin sopiikin lisäksi toimintamalli...

... 2) Jos ei kismitä niin helvetisti tai asia jää epäselväksi, kannattaa heti pelin jälkeen tulla keskustelemaan vaikkapa off-gamelle tai ottamalla yhteyttä asianomaiseen henkilöön ihan reilusti omalla nimellään. Tuleepahan asiat selviksi.

Asiat eivät muutu mihinkään jos asianomaiset eivät koskaan saa kuulla. Kavereiden kanssa itkeminen tai anonyymi vittuilu/valitus netissä ei tuota haluttuja tuloksia, olettaen, että halutaan selvittää tilanne.

Aseen käsittely ja nimen omaan oman aseen ja taitojen rajojen tunteminen on keskeistä sekin. Itse ammun mieluummin vasta "lähempää", vaikka ase onkin viritetty. Äärikantamalle räimimisestä ei saa mitään irti... Ja sitten kun varmistaa nuo osumat hieman lähempää sarjalla (tai oikeastaan ammun usein 2-4 semi-laukausta) ja viripyssyllä tullaan seuraavaan kohtaan.

Tässä lajissa sattuu. Välillä se iso kaveri ampuu isolla pyssyllään siitä ihan vierestä sen hirveän sarjan. Ei se välttämättä kivalta tunnu, muttei se kaveri sitä varmaankaan tahallaan tee. Itse kuulen kuittia läheltä ampumisesta, mutta kun osumat eivät jätä edes pysyviä jälkiä/mustelmia, niin miksi nillittää? Ei tuollaisista oikeasti kannata nillittää. Parempi on kun tilanne on selvä ja seuraavan kerran muistaa miettiä mihin päänsä tunkee.

Tietenkin tilanteet, joissa liian läheltä/liian paljon ampuminen on tahallista ja tilanteet, joissa se tahattomastikin aiheuttaa selviä vahinkoja (vaikkapa vain ihon rikkoutumisesta seuraavan pienen verenvuodon) tulisi karsia pois. Ne eivät lajia paranne.

Henkilökohtaisesti totean loppuun, että minua eivät kipeät osumat haittaa, kunhan suoranaiseen sadismiin ei mennä. On ymmärrettävää, että osumaa tulee ja välillä se sattuu. Kuuluu lajin luonteeseen. Sitäpaitsi M120-CQB on hillitöntä, kunhan kasvot on hyvin suojattu. Sellainen tuo peliin aivan uuden jännityselementin. Lisäksi selvistä tapauksista tapaan huutaa kentällä jos tarpeeksi vituttaa ja jos minulle huudetaan niin marssin suosiolla pois kentältä. Järkeä ja rempseää asennetta peliin, niin on kivempi pelata.

Airsoft on kuin taidetta, ei sitä paremmaksi tule ellei välillä saa kritiikkiä.

Mutta mitäpä sitten, kun vastustajan takista kuuluu "Kops" ja perään kuuluu kovalla äänellä "Ai!" tai "Argh!". Ja sitten tämä ampuu lippaansa tyhjäksi, juoksee nurkan taakse, huomaa että on kuluttanut kaikki panoksensa ja sanoo sitten "Osui!" kun toinen ei ole ampunut pitkään aikaan? Tässä teille mallia godmodettamisesta

Onhan tuo toki koomista. Lähinnä olen itse nähnyt tota vain aivan pienimmillä pelaajilla (n. 12-13v) Rupee kyllä enemmänkin naurattaa kun ensin huudetaan jotain "ai prkl ku sattu" ja sitten jatketaan peliä ja väitetään ettei osunut =)

No niin, täyttä asiaahan se itämainen nauhamakaroni taaskin kirjoittaa
Itse haluaisin tuoda esille tuohon "sarjaa ammuttiin vaikka varmasti huusin" -juttuun liittyen:
Monissa peleissä on tullut eteen sellainen tilanne, että kuulien osoitepäässä oleva jannu on kyllä saattanut huutaakin osuman, mutta en itse ole pelin tiimellyksessä kuullut. Hengitys puhisee ja pulssi hakkaa korvissa, kaveri vieressä huutelee käskyjä ja kymmenkunta sähköasetta pörisee ympärillä, siinä ei ihan heikoimpia huutoja kuule.
Sitten löytyy tällaisia veijareita, jotka osuman saatuaan eivät huuda mitään, kömpivät vain hitaasti pystyyn ase heiluen jossain olkapäiden korkeudella. Ottaen huomioon, että pelikentillä näkyy melko paljon sellaisiakin tapauksia, jotka eivät asemaa vaihtaessaan vaivaudu juurikaan suojassa kulkemaan, ei ole ihme että noita hiljaisiakin veijareita tulee ammuttua.
Joku voisi tietysti todeta, että kannattaa katsoa mitä/ ketä ampuu. Niinpä kannattaakin, mutta jos kohteenani oleva jannu on juuri äsken roiskinut kuuliaan meikäläisen suuntaan, enkä ole osumahuutoa kuullut eikä se sälli muuten selkeästi osoita eliminoituneensa, jatkan ampumista niin kauan että se huuto kuuluu tai ne kädet ja ase nousevat sinne pään yläpuolelle.

Jeh. Pointtia tuossakin.

Minä kuitenkin sanoisin: kannattaa myös huutaa se "osuma", jos ei halua ottaa lisää osumaa. Kuuluvalla äänellä huutaminen ja aseen nostaminen selvästi pään yläpuolelle (tai joku muu eläytymispeleissä sopivampi käytäntö) ei voi olla niin vaikeaa kuin se näyttää eräille olevan.

Ja vaikka huusikin oikein kovaa ja osumaa tulee silti, niin ei kannata vetää hernettä nenään. Pelatessa attuu ja tapahtuu. Ja muutama hädin tuskin kirpaiseva (tai oikeasti kirpaiseva) kuulanosuma on sieltä vähiten haitallisesta päästä.

Ensinnäkin: asiatekstiä, suoraan artikkeleihin!

Suoraan sanottuna en ole niin paljoa vielä lajia harrastanut että olisi paljoa omakohtaista kokemusta aiheesta, mutta pari tapausta sentään.
Kun itse olin ihan ensimmäistä kertaa pelaamassa niin ei oikein ollut vielä selvillä mitä tässä pitää tehdä. Silloin ammuin vielä vaikka (epäselvä) osuma tuli, jälkeenpäin tajusin että kyllä se varmaan osui. Se oli oman tiimin miehen ampuma ja juttelin hänen kanssaan asiasta offilla. Sen jälkeen olen ottanut kaikki mitkä olen osumiksi havainnut.

No, nyt kun kuvittelen jo olevani parempi pelaaja kuin silloin, on sattunut myös että ihan puhtaasti en huomannut osumaa, vaikka tuli todella läheltä yksi laukaus takkiin. Itse syöksyin juuri takaoikealle ja käänsin päätäni katsomaan mihin syöksyn. Jälkeenpäin pohdittuna ehdin juuri ja juuri nähdäkin kuulan lentävän päin, osumaääntä en kuullut enkä tuntenutkaan. Siitä tapauksesta kuului vähän kommenttia off-gamella, ampuja oli minua kokeneempi ja tiesi kyllä osuneensa. Eliminoin kuitenkin hänet ennen kuin otin uudestaan osumaa kauempaa. Silloin off-gamella kuulin kun tyyppi siitä mainitsi kaverilleen, ajattelin mennä ilmoittautumaan mutta jätin kuitenkin tekemättä. Tilanne olisi selvinnyt ilman kyräilyjä jo ampumapaikallakin jos olisin hieman kysellyt.


Pointtini oli että ampukaa vaikka kolmesti kunnes osuma on 100% varma molemmille! Edes viritetty ase ei voi sattua niin paljoa että kolme kuulaa yhden sijaan tekisi jotain eroa. Lisäksi itse kullakin tulee virhearvioita, ja kuula voi tehdä niitä ihmeellisiä mutkia. Ja jos tulee epäselvyyttä niin suoraan kyseiselle tyypille juttelemaan offilla. Godmodettaminen tai sen epäileminen tuntuu ilkeältä molemmista osapuolista.

Minä jopa tykkään kuolla, kun on siellä metsässä taistellut ampunut edes yhden niin silloin kun itseä osuu niin se ei haittaa yhtää. Ei tule sellai vitutus juttu päälle. Jos kus on ihan joissakin peleissä että haluu kuolla ja lähtee tekemään kaikkea yliluonnollista. Esim, juoksemaan yksin vihollisbunkkeriin tai niiden linjoille.Peliähän tämä on, mutta nyt se on vain kasvanut sellaiseksi että melkeen kukaan ei tunnusta osumaansa.
Katsoo nyt tämän kesän miten porukka ottaa osumat.
Tämä olisi vain askel korkeammalle jos kaikki vain hyväksyisivät osumat ja ei olisi sellaista kisaa vain reilua peliä. Mun mielestä koko airsoftaus on todella viihtyisä ja hauska harrastus.

Missä sitä pelataan, kun tuollaisia vaivoja?

Näitä tapauksia on monia ja osa on varsin hupaisia: kerrankin kävi niin että yksi vihollisista oli eliminoitunut ja oli matkalla offgamelle, ja vieläpä piti aseestaan kiinni "taisteluasennossa" ja liikkui varoen, tietenkin luulin hänen olevan yhä pelissä mukana ja ammuin sarjan päin seurauksena kiukku ja raivo että miksi menin ampumaan häntä kun hän oli kerran eliminoitunut.

Opetus: Kun olette eliminoitunut niin näyttäkää myös siltä, ase pään päällä tai edes toinen käsi jollei muuta jaksa.

Kävipä tässä itsellekkin samantapainen hupaisa tapaus. Olimme tiimini kanssa pelaamassa, kun pelipaikalle ilmestyi auto. Peli huudettiin poikki ja laitoin aseeni varmistimelle. Pian auto lähti ja peli pääsi jatkumaan, kun kävelin joenuomaa, jonka vasemmalla puolella oli metsää käveli metsästä pois vihulainen ase normaalissa asennossa kädessä, mutta osuman saaneena. Matkaa välillämme oli noin 1-2 metriä. Painoin liipaisinta, mutta olin unohtanut varmistimen päälle. Rupesin kiireellä rämpläämään varmistinta pois päältä, kun kaveri sanoi, että oli "kuollut". Siinä esimerkki siitä,että kannattaa näyttää kunnolla sen, että on saanut osuman. Tällä kertaa kaveri välttyi kivuliailta osumilta oman mokani takia. Muistaa varmaan seuraavalla kerralla kävellä off-gamelle ase ei uhkaavassa asennossa ja toinen käsi pään päällä.

Samaa mekin kerran skenaariopelissä, kun oltiin kiertämässä. Ei voitu riskeerata yhtään, niin ammuttiin sitten vähän enempi sellaiseen epäilyttävän nääköiseen kasaan. Olivat sitten eliminoituneita ja voi kauhistus sitä itkua ja parkua,

Niin.. Ise olen kohdannut pari kertaa näitä jotka arvioivat että jos ammutaan sarjaa 10m päästä on pakko osua. Pari kertaa tullut minulle mutinaa että huijaan koska jannu on päästänyt sarjaa 10m päästä ja olen samalla vaihtanut paikkaani suojasta suojaan. Tässä tapauksessa yleensä pettää se oma tähtäys(usein sitä ei ollenkaan) ja aseen suorituskyvyn arviointi.

Myös on tullut esiin tälläinen tilanne: Pelasimme Lapuan Betonilla ryhmäni kanssa eräänä maaliskuisena lauantaina. Nousimme n.6m korkeaa kukkulaa ylös ja kun minä olin ensimmäisenä jonossa, näin kukkulan päällä vihollisen. Ammuin nopean 3-4 laukauksen sarjan ja vihollinen tunnustaa. Samalla kyseisen henkilön ryhmäläiset alkavat päästää lippaallisiaan minuun(pelaamme ryhmäsäännöllä: yhteen ryhmän jäseneen osuu, koko ryhmä eliminoituu). Tässä sitten ärähdin ja käskin poistumaan off-gamelle. Viholliset kuitenkin väittävät osuneensa minuun vaikka ennen heidän ampumistaan heidän ryhmäläisensä eliminoitui.

No, 70m päässä olleet heput kävelevät off-gamelle ja nyyhkyttävät "Vittu tää on siis niin perseestä, varmaan osuin teitä kaikkia". Selitimme sitten siitä että vakioaseella ei todellakaan lennä meidän sijaintiimme mutta asiasta kuitenkin kootui suuri konflikti eräällä nimeltämainitsemattomalla IRC-kanavalla.

Tylsästä ja pitkästyttävästä tarinastani huolimatta tulee esiin pointtina se, että mietitään ensin kahteen kertaan oltiinko äsken tilanteen tasalla ja myös se, että lentääkö sillä vakio-MP5:llä sinne 100 metriin?

Reve, mulle (ja koko ryhmälle) kävi viime kerralla juuri samoin. Kierrettiin siihen betonihöskän taakse ja yksi ryhmän pelaajista ampui vastapuolen pelaajaa, joka tunnusti välittömästi. Tämän jälkeen kuitenkin yksi vastapuolen ryhmän pelaajista ampui minua ja näin myös meidän ryhmämme eliminoitui. Kävelimme sitten kiltisti offgamelle, eikä ruettu siitä riitelemään.

Tuota ei varsinaisesti tapahdu missään paikkakunnalla.
Mutta kun olin Bielajassa niin siellä kovin moni vain jätti kuolematta.
Kun ampui esim rintaan kaveri jää seisoo nököttää ja varmaa kelailee et pitäsköhän kuolla no usesti he päättävät vain luimia vähän matkaa taaksepäi ja jatkaa peliä kuin ei olisi mitn tapahtunu.

Ymmärrä ny jo, että suurin osa noista "varmoista" osumista ei edes ole osumia ja varsinkin Bielajassa, jossa sitä vaatetusta oli vielä enemmän kun normaalisti, ei osumia oikeasti tunne.

Ja montakohan kertaa joku joutui samaa ajattelemaan sinusta?

Toivottavasti ei joutunut yhtään kertaa.

Tuota.. Pääasiahan tässä on se, että pitäisi saada kaikille se sama vaikutelma, että tässä lajissa ei kilpailla paremmuudesta eikä henkiinjäämisestä vaan siitä että kaikilla olisi hauskaa.

Monille se voittaminen on niin tärkeää ja on tullut havaittua sitä sakkia jotka ottaisivat mieluummin painttiaseet kuin AS-aseet, mutta he pelaavat Airsoftia koska ovat niin köyhiä. Nämä asiat ovat juuri sellaisia asioita mssä moni luulee väärin. Vaikka pelaajan tekemiset ja "frägit" vaikuttaisivat pelin lopputulokseen, pitäisi kuitenkin ymmärtää että homma on vain leikkimielistä kilpailua eikä hommaa kannata ottaa liian vakavasti.

Ajatelkaa mitä ajattelette, mutta minä harrastan Airsoftia vain ja ainoastaan huvin vuoksi enkä sen vuoksi että hurmaisin kaikki pelitaidoillani ja 4000e:n varusteillani. Over and out.

Joskus kyllä ei voi olla huomaatta osumaa. Esim. Juoksin kerran pakoon (panokset loppu) ja tuli terävä sarja lapaluiden väliin. Kyllä pääsi pari rumaa sanaa

Hyvä teksti.

Ongelmaa on näkynyt siinä, kun maali liikkuu ja osuu, mutta hän ei kuule, tai tunne osumaa, sillä muovikuulaa on melkein mahdoton kuulla tai tuntea, jos juoksee.

No ei siinä mitään jos henkilö ei huomaa _aikuistenoikeasti_ osumaa, inhimillistähän tuo (etenkin näillä aseiden tehoilla ja varustemassalla). On varsin ärsyttävää kuunnella tyyppiä joka karjuu jonkun perään tyyliin "no voi prkl! Suhu osu s*atana!!", ihan kuin kyse olisi jostain tärkeästäkin asiasta. Loistava teksti Teekkari, tämä pitäisi saada kaikkien näkyville .

Omassa porukassa kaverit huutelee juuri tuota "S*atana! suhun osus!"
Itse ammun uudestaan, mutta jos näkyy, että menee tahalliseksi se huijaaminen niin on kyllä pakko jotain sanoa.

Kyllä niitä modettajia löytyy aina, itse en välitä siitä että joku pari kertaa jättää osumatta ottamista koko pelipäivänä. Kuitenkin olen törmännyt pariin tyyppiin johon ammuttiin pelin aikana lipas selkään (kuului oikein ääni) 15m päästä. Tyyppi vain juoksi karkuun.
Itse en ollut se joka ampui, mutta jos oisin ollut ampuja. Olisin kävellyt suoraan hänen luokse ja sanonut suorat sanat tyypille, rauhallisella äänellä "Painu vi*ttuun täältä pelaamasta, sua ei kaivata tänne" Tuo voisi tepsiä paremmin kuin pelkkä huutaminen.
Tämä siis Turussa. :F
Ehkä ensi kerralla, tyyppi joutuu pyssyni eteen eikä ota osumaa, niin sitten pääsen kertomaan mielipiteen hänestä.
Kyseessä on vielä 16v tyyppi niin ei voida kutsua tyhmästä pikkulapsestakaan.

Vielä pitää lisätä, että kyseinen tyyppi on modettanut monta kertaa monina eri päivinä yhtä pahasti. Olen kuullut tämän kanssapelaajien suusta ja todistanut sen itsekkin.

Itse pyrin tunnustamaan kaikki osumat. Yksinkertaisestikkaan, saatikka luonnollisesti osumia talvivaateissa ei välttämättä tunne. Jos en huomaa osumaa ja kaveri tulee kertomaan kauniisti, että taisi osua muhun, niin lähden kyllä offarille päin. Tietysti, jos joku tulee kertomaan, että 100m päästä ampui vemppupistoolilla mut, niin ehkä harkitsen offarille lähtemistä kahdesti.

Samoin teen minä, pääasia, että on saanut sen jännityksen tunteen. Joskus tietysti tulee osuma, mutta sen älyää vasta myöhemmin, silloin yleensä annan olla. Tämäkin tapaus tietysti jos vastapuolikaan ei ole tiedostanut, että nyt tohon osu.

Olemme ottaneet aika kovan linjan täällä Tampereen suunnalla koskien tuota modettamista ja oletettua modettamista. Mikäli samasta kaverista tulee valituksia eri tahoilta useaan otteeseen on seurauksena alkaen 3kk huili kokotona. Parhaimmillaan yksi kaveri "isutuu" 6 kk pelittömyyskakkua.
Tiedän mikä spekulointi tulee siitä että "mitäs jos jotkut liittoutuvat jne jotakin vastaan ja väittävät että sitä ja tätä", olemme ottaneet tämänkin huomioon.
Seurauksena on ollut se että modettaminen on vähentynyt 99% ja siitä valittaminen 97.6% , tuon lisäksi on kaikkien pelillinen nautinto parantunut noin 30% ainakin (arvot ovat olettamuksia ja perustuvat saatuun palautteeseen)

Itse tiedän tarkalleen mitä teekkkarin tiimin kohdistuvat panettelut voivat olla. Nimettömän kitinät ja natinat johtuvat mistä sitten johtuvatkaan, mutta olen kerran törmännyt väitteeseen jossa kaveri julkisesti puhui kakkulia tiimistämme, väittäen että hänen kaverinsa oli sanut että tiimimme on niitä kovimpia modettajia, seuraus oli pitkä neuvottelu jonka aikana selvisi että kyseisessä tapahtumassa ei ollut yhtään meidän pelaajaa edes osallisena. Suosittelen kaikkia suhtautumaan varauksella näihin "noi ja noi modettaa" hölynpölyihin. Itse jos en osu, menen likemmäksi ja koetan uudelleen. Koskaan en oleta että kaveri ei tunnustaisi osumaa. Asennoituminen oikein auttaa pelillisen kivan olon parantamiseen huomattavasti.

Lajissa on monenlaisia harrastajia, ja kaikki eivät vain ole ihan perillä pelin luonteesta. Suosittelen kertomaan asiallisesti jos joku selkeästi ei ota osumaa, sillä huutamalla ette saa muuta kuin äänenne käheäksi.

Mielestäni godmodettaminen on tyhmää, mutta siitä paasaaminen pitemmän ajan kuluttua vielä tyhmempää. Olen itse joutunut muutamia kertoja tilanteisiin, joissa itse on tullut todistetua muiden pelaajien godmodetusta tai sitten itse ei ole tullut huomattua osumia. Ja joo, onhan sitä joskus ihan tietoisesti tullut huijattua, mutta se on toivomuksieni mukaan omalta osaltani ohi jo nyt, en näe mitään iloa sitten offilla miettiä että olipa hieno peli, mutta kun oikeasti olisin tippunut enkä ampunut puolia vihollisen puolesta ja vienyt sitä lippua.

Useimmiten tällaisia tilanteita, joissa en ole huomannut osumia, ovat olleet juoksutilanteet tai sitten kaukaa ja roikulla ammuttu kuula juuri kun liikahtaa. Pienikin liikahdus aiheuttaa sen verran ääntä, ettei sopivasti ajoitettua kuulaa vain pysty kuulemaan ja kaukaa ammuttuna tuntemaan. Muiden "godmodetusta" olen nähnyt samantapaisissa tilanteissa, tai sitten muutaman kerran härskisti vain on huijattu kun ei olla ampujaa nähty (tästä päästäänkin siihen mielestäni hankalaan ongelmaan, joillakin [yleensä nuorilla pelaajilla] on taipumus olla tunnustamatta osumia jos ampujaa ei nähdä).

Oma mielipiteeni on se, että jos tunnustamatta jäänyt osuma on sattunut pelin tiimellyksessä, varsinkin liikkestä, ei siitä kannata suuremmin alkaa uhoamaan, vaan ehkä huomauttaa, että saattoi osua. Selvät "godmodetukset" voi ilmaista vähän sitten vaikka vahvemmin rupeamatta kuitenkaan räyhäämään ylenpalttisesti. Eivät softaajat kuitenkaan ole koneita osumien tunnustamisten suhteen.

Itse en ota asiakseni inistä modettamisesta kenellekään jälkipeleissä, sillä moinen on mielestäni varsin lapsekasta toimintaa. Pelin aikana pidän turpani kiinni ja ammun uudestaan. Useissa riitatapauksissa käy ilmi, ettei toinen ole vain huomannut osumaa, mikä tämän harrastuksen parissa on varsin yleistä. Siksi minusta on turha alkaa nostaa tikusta asiaa, kun useimmissa tapauksissa modetus on ollut tahatonta. Mutta jos asiasta on pakko huomauttaa, niin sitten pelin aikana eikä sen jälkeen. Jälkipyykin pesusta ei koskaan ole hyötyä kenellekään.
Täälläpäin softaajapiirimme on pieni ja henki on hyvä, modettamista esiintyy todella harvoin. Sen sijaan isommissa peleissä, erityisesti skenuissa, modetus on joskus todella siekailematonta. Flash tuossa kertoi oman alueensa toiminnasta. Hyvältä vaikuttaa, vaikkakin sielläpäin vieraillessani todistin erästä todella siekailematonta tapausta ja kyseessä oli sentään "vanhempi" pelaaja. Tai sitten olen toivoton ampuja, kun onnistun ampumaan sarjatulella ohi parin metrin päästä. Vaan ei siitä sen enempää, toinen sarja sentään meni perille.

Vastustajan kuolemattomuus on tietenkin yksi harmittavaisimpia tapauksia airsoftin yhteydessä. Välillä huomaan itsenikin kiroilevan sitä ettei reilun kolmenkymmenen metrin päässä makoillut vastustaja ota osumaa. Mieleen ei tietenkään sillä hetkellä käynyt, että vika olisi voinut olla enemminkin ampujassa kuin ammuttavassa.

Mikäli jälkikäteen tai pelikentällä joku huomauttaa minulle siitä, että olen ottanut osuman ja jättänyt sen huomiotta, tunnen enemminkin häpeää kuin liiallista itsevarmuutta. Mahdollisuus siihen, ettei tunne kuulaa on hyvinkin todenäköistä, ottaen huomioon sen kaiken muunkin ympärillä tapahtuvan toiminnan.

Toisinaan myös ballistisen kaaren tehnyt kuula lentää kauniisti juuri suojan takana piileskelleen vastustajan syliin. Realistisuutta haettaessa moinen pistää kyllä mietittyttämään rehellisyyden puolesta, sillä käytännössä osuman ottaminen tarkoittaisi sitä, että sinut on ammuttu poraamalla suojasta lävitse. Se, täytyykö siitä nostaa suurta meteliä pelkän osuman ottamisen vuoksi, riippuu ihmisestä. Parempi jättää suuremitta ihmettelyittä ja huutaa se pelipaikkoja iäti raiskannut repliikki: osuma!

-Kommander-

Tässäkin asiassa voi asenteella olla kysyntää, sillä minä itse yritän suhtautua godmodetukseen seuraavalla tavalla.

Kun ammut sarjan vihua kohti, ja näet että kuulat osuvat häneen 100% varmuudella, yritä tuumia että olipa hieno frägi, ja että tykinruoka on varmaa myös muutaman minuutin kuluttua. Jes! Lisää frägättävää!

Niin kuin jo aiemmin tilitettiin, airsoft on tarkoitettu hauskanpitoa varten, eikä sitä varten että ihmiset saisivat osoittaa jonkinlaisen ylivertaisuutensa. Jos joku tahallaan sivuuttaa osumia, on se valitettavaa, mutta a) se on modettajan oma asia niin kauan kun se ei vaikuta pelin lopputulokseen. b) onko se nyt kuitenkaan maailmanloppu, jos yksi peli menee pieleen? Toki voi olla sangen ketuttavaa jos päivän frägi jää saamatta modettajan takia, mutta elämä on!

Ja eiväthän ne ole kaikki "true" modettajia kun oikein silmiin katsotaan. Modetus tapahtuu pikemminkin oman pään sisällä, kuin kohteessa. Kuten tässä onkin jo toisteltu.

Itse en edes ymmärrä miksi ei paljastaisi osumia, sillä pääasiahan ei ole verenmaku suussa hampaat irvessä tavoitella voittoa, vaan pitää kivaa muiden ihmisten kanssa. Miksi pilata oma, ja kavereiden peli-ilo?

Eihän sitä osumaa aina tiedä, mutta tahallinen on aivan älytöntä.

Tuohon ylläolevaan on aika jees yhtyä. Itselläni osuman tullessa automatio on huutaa EAAARGTperkelvittusaatanaapua!"#¤%

Itse huudan "osu", "osuma" tai jotain sinnepäin. Jos olisi eläytymispakko, kuten joissain LEKAn peleissä, heittäytyisin maahan ja huutaisin "AAAARRGGHHHH!!!" ynnä muuta lääkintämiestä apuun ja kiemurtelisin maassa. Riipuu miten säännöissä sanotaan, mutta en ole moisissa eläytymispeleissä ollut, kun ikärajat eivät ole sallineet. Olen meinaan 12-vuotias.

Ei helvetti. Välimerkkejä on muitakin kuin pilkku. Jatkossa poistan vastaavat viestit suoraan. -L4te

Mjuu-u.

Nuorempien pelaajien keskuudessa usein kyllä huomaa ongelmia osumien ottamisessa. Tai sitten ne ovat niin pieniä ja vikkeliä ettei niihin vaan osu

Aikoinaan otimme peleihimme mukaan noin kolme vuotta nuorempaa porukkaa, jolloin oli kyllä pelien kanssa ongelmia. Parhaiten muistan tapauksen jossa yksi heistä eteni kaverini asemia kohti, kaveri ampui selvän sarjan häntä päin, kuuluu napsnapsnaps, osuman saanut pelaaja juoksee karkuun, kaverini nousee asemistaan ja lähtee juoksemaan perään sarja pohjassa, uusia osumia napsnapsnaps joiden seurauksesta karkuun juoksenut pelaaja kaatui maahan, ja kaverini vitutuspäissään meni laukaisemaan häntä vielä kerran persaukselle, naps. Ei sekään tosin auttanut, pelaaja jatkoi juoksemista karkuun ja peliä
Aivan uskomatonta.

Saman porukan pelaajien kanssa tuli enemmänkin ongelmia, ensimmäiset pelit sujuivat kunnolla, pelasimme useimmiten meidän porukka vastaan heidän porukka. Pelit päättyivät useimmiten meidän voittoon, heillä ei oikeen yhteistyö sujunut. Hetken päästä huomasi että heihin osuminen kävi aikalailla vaikeammaksi.

Muistan tapauksen kun olin yhden talon ullakolla piilossa, alakerrassa heidän porukkaa. Kuului kova, selvästi osumisesta tullut ääni jonka jälkeen joku pelaajista kysyy "Ampuko joku mua?", offgamella sitten kaverini naureskeli miten oli apsillaan ampunut tarkan laukauksen yhtä pelaajista selkään eikä osumaa ollu tunnustettu

Asiaa koetettiin parantaa sekoittamalla jengit, mutta siitäkään ei tullut mitään. Lähinnä jännite kasvoi vain pelaajien välille, nuoremmat rupesivat kapinoimaan jos peli huudettiin poikki kun tilanne ei ollut liikkunu pariin kymmeneen minuuttiin mihinkään, ja uusia pelaajia oli tullut offgamelle odottelemaan uuden pelin alkua(tietenkin erän alussa tippuneet pelaajat olivat myös jo kauan odottaneet offgamella)

Lopuksi yhteispeli kävi vaan niin vaikeaksi, että päätimme jatkaa peliä vaan omalla porukalla. Nykyään nuo nuoremmat eivät taida enää pelatakkaan...

Itse koetan ottaa aina osumani, joskus isommassa skenussa on kyllä vaan antanut olla jos tullut jostain kuusikon takaa harhaluotina kauhea roikku ja laskeutunut boonien lierille. Noin epäsuora osuma ei ole keneltäkään pois, kun ampuja ole nähnytkään minua Mutta kyllä nuo suorat otetaan aina.

Joskus myös käynyt näitä että ei ole tosiaan vaan huomannut osumaa, viimeisin kun pelasimme lipunryöstöä, tulitaistelua vihollisen tukikohdassa, tilaisuuden tullen juoksen hakemaan lipun ja sitten hurjistuneena nopeaa juoksua karkuun. Kaksi vakioasetta oli sitten ampunut takaapäin kohtuullisen välimatkan päästä, olivat kyllä varmaan osuneet, mutta eipä tuota siinä tilanteessa huomannut. Ei tuosta tosin kenellekkään jäänyt paha mieli

Tuo huutaminen kesken pelin, "Stna varmasti osu, ota osumas mulq!" vie kyllä hyvin pelistä fiilistä, alkuaikoina tuli moista itsekkin varmasti huudettua, nyt on kyllä jäänyt hyvin pois. Moisessa tilanteessa kannattaa vaan ampua uudestaan

Jees. Tulipahan avauduttua. Tää on tätä Graafisen suunnittelun tuntien hyötykäyttöä. Koetetaan pelata reilusti, niin on kaikilla kivempaa

-Jori[/list]

Emme kuole, eliminoidumme, tipumme pelistä pois yms.

Hyvä teksti, 100 % asiaa. Täytyy myöntää että joskus osuman huutaminen on jäänyt pois. Varsinkin silloin jos vihollinen on kauempana, en pakosti huuda. Lähitaistelutilanteissa on ihan selvyyden vuoksi hyvä huutaa "Osuma".

OT. Look deeper Watson.