Niin että kommentteja omiin osumisista haluaisin kuulla. Oletteko koskaan osuneet omaan ja jos olette niin minkälainen tunne siitä tulee? Kertokaas myös että onko teihin osunut ja minkälaisia tunteita se herättää? Pari kertaa olen itse omaan osunut ja olo on vallan kauhea vieläkin.

Sori tuota psykiatrista tyyliä mutta en en nyt keksinyt mitään parempaa kirjotustapaa.

En nyt varsinaisesti muista olenko koskaan saanut lahdattua omaa kaveria mutta minkäs sille voi? Aina välillä tulee tilanteita jolloin vähänkään herkemmällä liipasin sormella olisi varmasti saanut kaverikin osumaa.

Mutta empä usko että se herättää muita tunteita kuin "hups" .

Muutaman kerran olen oman vahingossa tiputtanut, usein, kun en ole ollut varma, että onko oma vai ei, niin olen varmistanut asian ja ampunut Ehkä sitä vähän sen välkeen nolottaa, ei sen kummempaa.

No joskus sisällä pelatessa tuli hauska tilanne, kun tiimejä oltiin juuri vaihdettu pitkä ajan jälkeen, ja tietenkin muistin heti pelin alussa alakerrasta kierrettyäni tuon tuossa pelissä omana olleen viholliseksi, joten lopputuloksen saattaa arvata... Mutta en kovin usein muista ampuneeni omia, saattaa kyllä myös muisti pettää.

Onhan noita tullut. Vuonna 1999 ja 2000 kun kerättiin Viet-merkkejä, eli hakaneula olkaan oman ampumisesta, oli mulla '99 11 merkkiä ja '00 9..

Sattuuhan sitä sodassakin, muovikuulapelissä seuraamukset kun eivät ole kovin kummoiset niin kummoisempia tunteita se ei herätä. Sen verran usein olen sitä itse tehnyt etten ole muille vihainen, ja sen verran usein muut ovat sen tehneet etten itse kovin pahasti häpeä. Enpähän mitään todella tärkeää tilannetta ole tietääkseni mokannut.

Joissakin peleissä olen kyllä tahallani teloittanut useita omia. Bielaja Smejertissä en ampunut vastustajalta kuin yhden vangin ja Hämärän kutsussa en ampunut vastustajia lainkaan

Vielä puoli vuotta sitten napsin omia useamminkin. Tällöinkin kyse oli kuitenkin kavereista, jotka eivät kysyttäessä osanneet vastata minne he menevät. Sitten kun he sooloilevat jossain vastustajan takana, niin ihmekös tuo jos heitä ei enää erota vastustajista :)

Vähän aikaa sitten kyllä sattu niin, että eräs omassa joukkeessa pelannut hermoheikko tyyppi alkoi ahdistella minua ja toveriani. Sarjojen välissä vilkuttelimme kaverille ja huusimme, jotta älä ammu. Tästä hän ei välittänyt vaan kymmenen minuutin kyyristelyn jälkeen pudotimme kaverin. Harmitti kun ei voinut itse peliin keskittyä, mutta selvittiinhän tuostakin.

En muista ampuneeni omia, kuin pari kertaa. Nekin tapahtui pimeällä omien liikkuessa siellä missä oletin vastustajien liikkuvan.

Huomattavasti useammin omat ovat ampuneet minua. Olisi mukava tietää tähän jokin selitys . Varmaan se johtuu minun innokkaasta sisseilystä.

Kyllähän se harmittaa ampua omia, tai kun omat ampuu minua. Ei siitä vielä suutu, mutta kerran oli aika lähellä, kun yhden pelikerran aikana neljästi omat oli ampuneet minut .

No on sitä muutaman kerran omat niitanneet ja muutaman kerran on tullut omia niitattua.

Kyllähän siinä kun omat ampuu, tulee sellainen "Woe Pillu minkä teitte!" mutta ei sen enempää.

Kun taasen ampuu omia tulee huonot fiilikset, mutta eipä se pahemmin viikonloppupeleissä häiritse, kun kuitenkin pelien kestot on lyhyitä.

[Muokkaus] Poistettu turhat sensuroinnit

Kerran 2v sitten pelissä kerroin eräälle kaverille, että kierrän vihollisen sivustaan. No kiersin sitten sivustaan ja katsoin että mitäs tämä kyseinen kaveri minua tähtäilee ja samassa hänen Augi päästi ilkeän äänen ja syöksi liikkelle muutaman kuulan, jotka tiputtivat minut pois pelistä. Että sellanen, on tapauksia pari muutakin, mutta ei kaikkea kerrota kerralla.

Kyllä minä jonkin verran omia ammusekelen, varsinkin sisällä, jolloin puolta ei edes ehdi kysyä ennen kuin lampsit jo off-gamelle päin. Eipä se erityisiä tunteita minussa herätä. Varsinkin pitkän samoilla tiimeillä pelatun ajan jälkeen, tiimien vaihdoksesta seuraavassa pelissä tulee omia ammuskeltua hieman liikaa. (Yksikin on jo liikaa, mutta).

Se on kyllä kaikkein ärsyttävintä kun jonkun aikaa on kavereille selittänyt kuinka menee tuolta, ja kun tulee sieltä esiin, joku kavereistasi silti naputtaa sinua kohti iloista sarjaa.

Viime peleissä hiiviskelin vihollisaseman taakse ja näin kaksi vihua ammuskelemassa selkä minuun ja mukana olleeseen kumppaniini päin.
Sanoin kaverille "Nyt hiljaa, siinä ne on kuin tarjottimella."
Sitten hiivin vihujen lähelle ja ammuin kummatkin...ja huomasin heidän olleen omia

Jokusen kerran olen onnistunut omaan osumaan. Syynä on ollut se että tunnussanaan ei ole vastattu kyllin nopeasti tai siihen ei ole vastattu.

EKM2:ssa, minä lääkintämiehenä.

Olin menossa lääkitsemään haavoittunutta, kun _oma ryhmäläinen_ hyppää _sormi liipaisimella_ siihen viereen. Kaippa se siinä hypyssä vähän tärähti, jolloin hän ampui minua vierestä.
No ei muuta kuin itseään lääkitsemään. Hihna käteen ja paperilappunen auki.

Lapussa oli pääkallo.

Öhhöm ehkäpä tässä nyt olisi asiallista herra ****en esittäytyä. Päivän pelissä omien teilaukseksi 7-9. Mutta saihan siinä sitten itsekkin viimeisessä pelissä omilta vähän kuulaa.

Mut eikös omien ampuminen käy harjoituksesta ja ole vähän niig ROX? No ei tod.

Meillä viikonloppupeleissä tilanne on yleensä se, että joku ei ole varma onko joku toinen samalla puolella ja alkaa ampua. Tästä seuraa yleensä se, että toinen alkaa ampua takaisin, ja sitten toiseen osuu.. Sitten offgamella muistetaan että ai niin, mehän oltiin samalla puolella.

Tähän sopiikin hyvin pieni tarina. Pelipaikkana jälleen paloheinä.
Puolellani pelasi muistaakseni neljä pidempää softaajaa ja kuusi lyhyempää softaaja. Erosimme alussa niin, että lyhyemmät menivät toiselta suunnalta ja pidemmät toiselta. Pelin edetessä olin sitten yksin ja hiivin juoksuhautaa pitkin. Tullessani juoksuhaudan päähän, kohtaan, jossa pitää nousta juoksuhaudasta päästäkseen toiseen. Näin näistä kahdesta haudasta erkanevan kolmannen juoksuhaudan päähän kerääntyneen kuusi lyhyempää taistelijaa.
Katsoin että siinähän ne omat ovatkin, kun vilkutin heille merkiksi siitä, että olen oma, he kaikki käänsivät aseensa ja alkoivat räimiä kohti. Tästä suivaantuneena löin maihin ja kaadoin ensimmäisellä sarjalla kaksi lyhyempää taistelijaa. Pidempi tiimitoverini tuli paikalle, ja sanoin hänelle, että edessä on vihollisia (en tässä vaiheessa ollut enää varma kumpia ne olivat). No kaverini kanssa sitten pudotimme näistä viisi. Päätimme, että se kuudes saisi nyt tulla mukaan ja sitä ei ammuttaisi. Tämä lyhyempi taistelija tuli sitten miljoonan "OLEMME OMIA ÄLÄ AMMU" huudon jälkeen esiin. Hän käveli juoksuhaudan kulman takaa minun ja toverini eteen, tähtäsi minua n. 10 sekunttia (kokoajan hoin olevani samalla puolella ja piippuni osoitti maahan), sitten hän räväytti minua sarjan rintaan. No kaverini sitten pudotti hänetkin. Vihollisilla ainakin oli hauskaa offgamella.

TK, TK, TK. Rapatessa roiskuu...


Tämän takia pitäisikin mielestäni peleissä jakaa puolet niin että kummankin puolen pelaajilla on joku yhteinen merkki tai piirre (aseistus, tai varusteet, ei kuitenkaan ihon väri ), jotta omat olisivat tunnistettavissa selkeästi.

Itselläni tulee keskimäärin kymmentä vihua kohden ammuttua yksi oma

Samojen kuteiden mukaan jakaessa eivät voimasuhteet välttämättä mene tasan. Sitten tulee sitä valitusta että "aina proot moukuttaa heikompia".

Ei pro kavereilla aina ole yhtenäinen varustus, päin vastoin. Ainakin oma tiimimme hankkii yhtenäisemmän varustuksen puhtaasti sen takia että _näyttäisimme_ proommalta

Lainaus tiimini sivuilta:
"Sekä taistelutyylimme että varustautumisemme on niinsanotusti järjestelmällisen epäjärjestelmällinen. Kenellä tiimin jäsenellä on Varastomyymälästä ostetut lähes-woodland-housut, kenellä Gambian armeijan maastohousut. Yhdellä on aseena G36C, toisella AK-47S. Maihareita ei ole kellään, puhumattakaan aidoista woodland/SA-maastopuvuista saatika Bolleista. Koska eri pelaajat tykkäävät eri aseista ja varusteista, emme missään nimessä aio harkitakaan yhtenäisen puvustuksen hankkimista."
Minä esimerkiksi inhoan kaikenlaista yypertaktista jenkkispesiaalikamaa, kun taas eräs toinen tiimiläinen sellaisesta tykkää.

Meillä tuntuu olevan tiimissä yksimielisesti sama mielipide kuin sinulla

Tätä on sattunut ja se tuntuu jotenkin "nololta." Erehtyä nyt ampumaan kaveriaan.

Hiivimme kaverini kanssa aivan vihollislinjan tuntumaan, kun kaverini
huomasi 2 kämppäävää vihollista. Kaverini lähti etenemään aloin antamaan suojatulta ,hän kääntyi ympäri ja teloitti minut(oli luultavasti unohtanut minut), jonka jälkeen vastustaja ampui hänetkin. Kyseiset laukaukset tekivät aika kipuisaa osuessaan tiukkaan kohtaan. Nolo loppu
ja kyllä jälkeenpäin naurattikin.

Aijaa, että ihan vihollislinjan tuntumaan? Mun mielestä se oli lähempänä off-game aluetta kylläkin.
Pakko myöntää, että oli suhteellisen koominen tapahtuma. Vielä koomisempi sessio oli se, ku *eräs-nimeltä-mainistematon-henkilö* ampu sua Spassilla persuuksille metrin päästä..
Itsehän en ikinä ammu omia

Kun viholliset sattuivat olemaan lähellä off-gamea, joten hiivimme kaverini
kanssa aivan vihollislinjan tuntumaan ja joo kyllä kipuaa teki. Mutta nimeltä-mainitsemattoman-henkilön piti ampua selkään, joten kostoretkelle lähdin ja kostoni sain.

Pelasin hämärällä ja meillä oli sovittu tunnussana, koska omia oli vaikea erottaa. No kaveri lähestyy rytinällä metsästä ja kysyn heti tunnussanaa mutta kun sitä ei ala useamman kerran kysyttyäni kuulua niin niittaan tyypin. Ei hävetä tippaakaan koska kaverihan siinä mokasi kun ei sanonut tunnussanaa.

Lähinnä tullut paukuteltua vihollisen suunnasta tulevia omia, jotka on sinne päässyt jotenkin. Välillä tullut osuttua muutenvain vahingossa. Mutta eipä kovin kummosia tunteita ole tullut. Tietysti hetken on pahoillaan ja tuleekin usein sanottua, että "anteeksi". Mutta eipä muuten.

Olen pari kertaa ampunut tiimikaveriani. Tämä johtuu varmaan siitä kun ei tiedä omien sijaintia Radiot helpottaisivat asiaa. Mitähän sieltä pukinkontista löytyy?

No kyllähän sitä jonkun kerran on tullu oma eliminoitua. Lähinnä sellaisia varman päälle tilanteita, että siinä on ollu mahdollisesti vaarassa irtautumistie tms eikä tosiaan ole ollut mitään havaintoa onko kyseessä oma vai vihollinen. Ylipäänsä aina tulee kyllä varmisteltua, että kukas se sieltä tuleekaan ennen kuin ampuu (en siis ole mikään SerialTK ) mutta sitten kun kuulee jonkun juoksevan metrin päässä selän takana olevan pöheikön takana, niin eipä siinä paljon tule kurkisteltua onko se oma vai vihollinen, jos on vieläpä sellainen tilanne, että on yhtä suuri ati suurempi todennäköisyys, että se tyyppi siellä on vihollinen.

Ja peliähän tämä vain on, ei se oman listiminen vahingossa tuota sen kummempia tunteita. Joskus tietty tälle eliminoidulle tulee pikku vitutus päälle, mutta eip äsille voi mitään. Ja on sitä tullu itsekin tiputtua omien laukauksiin, niinkin törkeistä tilanteista, että olis melkeen voinu luulla niitten ampuneen tahallaan, mutta ihminen on erehtyväinen ja kun on kyseessä vain peli, niin ei se nyt ole niin vaarallista vaikka se muoviprojektiili harhautuu vähän väärään suuntaankin joskus: kuitenkin suurin osa kuulista lentää kohti vastustajaa niinkuin on tarkoitettukin, joten no hätä. Ja sekin kuula, joka sinuun osuu oman ampumana oli todennäköisesti rakkaudella omistettu arvoisalle vastapelaajalle vielä piipusta lähtiessäänkin...

En ole ampunut ketään omaa, mutta kerran haavoituttuani makasin supassa elikkäs montussa ja huutelin sinisten lääkintämiestä hätiin kun olin puolella punainen. Tovin äänekkään huutamisen jälkeen supan reunan takana ääni sanoi kaverilleen, että siellä joku vihollinen huutaa meidän lääkintämiestä. Olin silloin aikas vihreä. [/quote]

Oman niitä omia tullut ammuttua ja kuulaakin on tullut omalta puolelta.

Omia olen joskus vahingossa ampunut, kun olen päässyt osittain vihollisen selustaan ja jäänyt miettimään, että onko tuo asemissa oleva kaveri oma vaiko vihollinen. Yleensä itse ainakin pelaan varman päälle ja ammun, mielummin se, kuin minä

Osumaa taas on tullut, kun irtautuu tasitelusta ja palaa vihollisen tulosuunnalta kohti omia asemia. Eipä siinä paljoa omakaan kerkeä miettimään, että onko tuo vihollisen suunnalta juokseva tyyppi olla sittenkin oma.

Myöskin CQB-mätössä on tullut ammuttua omia otettu osumaa omilta. Tällaisissa tilanteissa, kun on muutenkin jännittynyt ja mistä tahansa kulman takaa voi tulla vihollinen, on omien ampuminen melkoisen todennäköistä. Tähän auttaa omasta mielestäni tunnussanat.

Oltiin kerran kaverin kanssa Lappeenrannassa , vähän isommassa viikonloppupelissä. tiimit jaettiin puoliksi ja molemmilla puolilla oli noin 20 ukkoa. Suunnitelmana oli hyökätä kokojoukolla vihollista kohti. Jäyttäydyimme kaverini kanssa hieman oman joukkomme taakse (aseinamme toimivat minä: KSC M11 ja kaveri: ak 600 hicap) muut ukkomme menivat tiiviissä linjassa edessämme, avasimme tulen joukkotovereitamme kohti tahallisesti ! Ihme ja kumma saimme kaadettua koko oman joukkomme koska eivät heti hoksanneet mistä kuulat tulivat. pelin jälkeen ei suosiomme ollut mitenkään erinomainen Muuten en ole juurikaan tkta harrastellut..

Ei voi sitten tyhmempää enään tehdä? Veitte tahallanne peli-ilon muilta pelaajilta. Varmaan todella kivaa kun yhtäkkiä selkään alkaa satamaan kuulaa. "Hyvä" suunniltelma tehty, ja kaksi mulkkua pilaa koko homman.

Tosi nerokasta!

Kyllä, idiootteja on moneen lähtöön.

Ja kykenee vielä hehkuttamaan sitä täällä. Ei voi kuin ihmetellä.

Yhet on iha pulteissaa...Kaikki aina vaa hinuaa...

Jos me ollaan jotain kauheita nipottajia kun tollasesta _tyhmästä_ teosta huomautellaan, on ihmeiden aika. Sinuna en olisi kirjoittanut tuollaista foorumeille, enkä olisi myöskään ikinä tehnyt mitään noin typerää.

En ihmettele jos pelikaverit olisi ottanut pulttia sen verran, että olisivat lätkineet turpaan.

Me vain tässä ihmettelemme miten joku voi tehdä jotain noin tyhmää, emmekä ymmärrä vieläkään.

No on kyllä aika vajaa jos rupiaa omia ampuhun tahallaan.

Pari kertaa pimeässä oon ampunu pari omaa...en muute.

Tuli tässä mieleen yksi kerta kun oltiin Toijalassa pelaamassa. Jaettiin porukka kahteen osaan. Oma tiimini jossa oli 5 henkilöä ja vatustajat, 12 henkilöä, eli toijala vastaan Lempäälä. Me kaikki viisi ajattelimme pysyä yhdessä ryhmässä vastustajien suuren lukumäärän takia. Yht äkkiä alkoi kuulua kauheasti ammuntaa suoraan edestä ja ihmettelimme mitä siellä tapahtuu. Oletimme että vastustajamme ampuvat puita tai jotain muuta. heti merään kuitenkin kuului myös huutoa: "Muhun osu" "ja muhun" "niin muhunkin". Lopputuloksena oli Toijalalaisten epäonnistunut kierto yritys. Tapahtuma hetkellä oli kuitenkin pimeää, jotenka kai tämä kuitenkin on jotenkin ymmärrettävissä.

Terveisiä Toijalaan

Näin kaverin puoliks, joten en ollut varma että oliko se oma. Mutta sormi oli herkällä ja ammuinpa tietenki päähä.

Lisätty iso alkukirjain ja pari välimerkkiä.
-Lokki

Omia en ole muistaakseni ampunut. Mutta joskus kun sovitaan että mennään johonkin paikkaan, ja kukaan ei peräänny mutta jos löytyy perääntyjä niin silloin on pitänyt teloittaa petturi. Ja kerran eräs vemppu mies veti vaan yhtäkkiä aseensa esiin ja alkoi osoittaa erästä henkilöä silloin minä ja pari kaveriani avasimme häikäilemättä tulen.