Sehän on sitten vaan huonoa eläytymistä, ei ne kuolleet puhu/laula tai muuta kuin haise. Makaavat maassa taistelun ajan ja piereksivät minkä kerkiävät, sehän se realistisinta olisi.

Yleensä "kuolleissa" haittaa se, että nämä lähtevät kesken taistelun kävelemään pois alueelta. Yleensä siinä sitten kävelevät tulilinjalle, ihan piittaamatta siitä onko minulla nappi pohjassa vai ei. Tämä yleensä suoraan sanottuna vituttaa. Ei yhtään ajatella toista. Voisi edes juosta pois alta, kertoa olevansa pois pelistä yms. Tai makaa vain paikoillaan siihen asti että tilanne on ohi, mikäli se näyttää siltä että se päättyisi.

Muutenkin "kuolleet" eivät yleensä jaksa pitää kättä ylhäällä/asetta pään päällä tai muuta näkyvää merkkiä siitä että eivät pelissä olisi. Siinäpähän sitten kiroavat.

En ole 'Nami-peleissä käynyt, enkä varmaan lähiaikoina aiokaan, niin en niistä tiedä.

En ole kokenut sen enempää oikeaa armeijaa kuin sotaakaan, joten puhun vain mututuntumalta. Ymmärtääkseni todellisissa sotatilanteissa/harjoituksissa ryhmänjohtajat voivat kuitenkin olettaa, että kaikki alaiset ovat saaneet ainakin sotilaan peruskoulutuksen, ja ohjastavat alaisiaan sen mukaan. Airsoftissa tämä on huomattavasti hankalampaa. Ryhmät koostetaan kasasta random-pelaajia, eikä ryhmänjohtajalla ole hajuakaan siitä mitä he osaavat, vai osaavatko mitään.

Itse ainakin olen törmännyt siihen ongelmaan, että kun en näytä pro-pelaajalta (enkä sitä olekaan, mutta JOTAIN minäkin sentään osaan) minut oletetaan täysin turhaksi naskinkoltiaiseksi, ja tökätään vain johonkin ryhmään jossa olisin mahdollisimman vähän tiellä. Vastuullinen ryhmänjohtaja sitten yrittää parhaansa mukaan pitää minut hengissä pitämällä minut poissa taistelutilanteista. Sitten kun itse näkisi taistelun tiimellyksessä tilaisuuden olla jollain tavalla hyödyksi niin ryhmälle kuin tehtävän etenemisellekin, ruvetaan syyttämään sooloilusta. Onhan siinä toki perää, mutta ei ole oikein mielekästä lähteä peliin vain kanniskelemaan pyssyä ja juoksemaan. Vaikka pelin tarkoitus ei olekaan pelkkä "frägääminen", se on silti aika merkittävä osa lajia.

Toisin sanoen, jos kunnon milsimiä haetaan, pitäisi yksittäisten pelaajien osallistuminen kieltää, ja ottaa mukaan vain kokonaisia tiimejä, jotka sitten pelaavat kukin omina ryhminään. Luultavasti kommunikaatio-ongelmat ryhmän ja johtajansa välillä vähenisivät aika radikaalisti.

Toimiminen tuntemattomassa ryhmässä ei todellakaan ole mahdotonta. Kyse on nimenomaan kommunikoinnista. Kannattaa kuunnella mitä ryhmänjohtaja käskee ja tehdä ohjeiden mukaan. Mikäli on epäselvää, niin kysyy rohkeasti ja pyytää täsmentämään.

Itse ainakin olen huomannut tuntemattomia pelaajia komentaessa, että ei uskalleta kysyä, jos on epäselvää. Vaikka kysyisi, että onko tää homma ny selvä, niin vastaukseksi saa vain pelokkaita nyökkäyksiä.

Tuo Vihin ehdotus ei luultavasti toimisi. Se tuottaisi vain tiimejä jotka kokoontuvat yhteen vain niihin milsimeihin joihin on moinen raja. Valitettavan usein aina yritetään kiertää rajoituksia ja vastaavia.

Itse koen että on ehkä vielä hitusen vaikeampi lähteä täysillä eläytymään oman poppoon kanssa kun heidät paremmin tuntee ja pelaa täysin ei-milsim tyyppisiä viikonloppupelejä puhumattakaan jos viettää muuta vapaa-aikaa heidän kanssaan. Omassa ryhmässä juttu voi mennä vähän "yli" ja ei ole yhtä helppoa pitää sitä eläytymisen maskia päällä. En kuitenkaan ole ennen pelannut täysin tuntemattoman ryhmän kanssa jossa olo olisi kuin hevimies mummon puutarhakutsuilla, joten ei ole kokemusta siitä. Uskon itse toimivani parhaiten oman ryhmäni ja toisen porukan kanssa.

Muutama asia mitkä valitettavasti leimaavat helposti naskiksi:
-Maski
-Käsimerkkien tuntemattomuus
-Turha perääntyminen, kuulanpelko
-Godmodetus
-Epäselvä radiotoiminta (lue: "tuol o vihui, tulkaa auttaa").

Minulle vaikuttaa vain kolme viimeistä asiaa. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Jep, liian usein kuulee maskeja haukuttavan naskimaskeiksi ja usein jopa niiden ns. pr0-pelaajien toimesta.

Kukin valitsee kasvosuojauksensa itse. Enpä ole kuullut että maskin takia leimataan naskiksi (?) Siinäpä arvostelija itse leimaa itsensä lapseksi.

Itse en käytä maskia, mutta se on minun oma valintani. Lähes yhtä järjetön kuin päätös olla käyttämättä turvavyötä autossa. Mukavuus kontra turvallisuus. Siinä vaikea yhtälö. Ja neuvoisin kaikkia jotka eivät osaa päättää, valitsemaan turvallisuuden.

Oikeastaan Suomen airsoft-skenessä naskiksi leimaamiseen useimmiten riittää pelkkä varustus. Kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että mitä kokeneempi pelaaja on, sitä hienompi ja kalliimpi varustus tällä tulee olla. Tästä minulla on ihan ensi käden kokemusta (vink vink Oriveden jannuille ). Itse sanoisin, että nimenomaan tuntemattomassa ryhmässä pelaaminen edistää eläytymistä, eikä päin vastoin. Tosin pelaajat eivät useinkaan halua joutua kavereistaan erilleen ja siksi piireistä pidetään mieluummin kiinni. Itse jouduin Jihad 3:ssa ryhmään, jonka muut jäsenet eivät hallinneet pelitaidon alkeitakaan ja sen jälkeen olen mieluiten pysynyt joko omassa porukassa tai yksin.

Jopas. En tajua pointtiasi lainkaan. En ole kokenut mutta silti minulla on keskitasoa enemmän rojua niskassa kentällä. Nuo kirjoittamattomat säännöt ovat nova sinun omia sääntöjäsi. Tiedän itseasiassa pirusti porukkaa jotka pelaavat aika simppeleissä kamoissa mutta silti ovat huomattavasti parempia ja kokeneempia kentällä kuin minä. Tosin en myöskään ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen. Tuo maskin perusteella leimaaminen ei oikein toimi. NAskimaski on myös täysin uusi termi minulle.

Nosiis, jos todella puhutaan siitä, millaisen mielikuvan pelkästä ulkoasusta saa, on tässä puhuttu ihan totta. Mulle on ainakin ihan viattomasti itsestään muodostunut sellainen kahtiajako, että on nk. eliittiporukat ja perussotaajat, joiden joukkoon aloittelijatkin menevät. En mene väittämään, että mulle tulis heti mieleen, että noi jätkät osaavat pelavata - ei ollenkaan - mutta jos verrokkina on mulla epäsärmä, halpa, sekalainen varustus, tietyt varusesineet, joihin mm. maski kuuluu, oletan jälkimmäisestä miltei automaattisesti, että sanaton tappelumuodossa liikkuminen jne hienoudet eivät kuulu taitoihin.
Verrokiksi superkamojen omistajia katsellen mulla on ihan oikeasti sellainen usko, että tollaset jätkät eivät vältsiin suossa suostuisi ryömimään.

Kyllä ulkonäöstä tekee kuka tahansa johtopäätöksiä, sen kieltäminen olisi jeesustelua. Jos tämän tiedostaa, ja toisaalta tiedostaa, että mikään ei vältsiin ole miltä näyttää, on terveellä pohjalla.

Ah Nee oli saatanan hauska peli meikäläiselle siksi, että siellä ensinnäkin oli mahdollisuus soveltaa perinteistä ryhmätoimintaa ja toisekseen vielä oli se oma porukka, jonka kesken sellainen toiminta luonnistui.

Ulkonäenperusteella tehdään johtopäätekösiä, mutta se ovatko no oikeita, ei ole itsestään selvää. Ennen joulua juoksentelin metsässä ainakin 700 euron varustuksissa, mutta nykyään maastopuvussa, tetsareissa ja tietysti silmäsuojaus kunnossa. Joku voisi tämän perusteella leimat minut naskiksi tai taidottomaksi, vaikken sitä ole.

Ja eläytymisestä. Mitäköhän vaikeaa on osuman saadessaan kaatua ja edes yrittää eläytyä tehden toisten pelin paremmaksi?

Omasta puolestani puhuen: En jaksa tai en muista. Lisäksi maahan kaatumisessa on vaaransa, siinähän voi venäyttää tikkumaisen raajan!

Lisäksi ainakin mua useimmissa "eläytymis"kuolemissa häiritsee se, että ne ovat liian huonoja. Pelitilanteessa, jossa muutenkin huudetaan, syöksytään välillä maihin jne on välillä hankala tietää, mitä sillä teatraalisella kaatumisella ja epämääräisellä mölinällä pyritään viestittämään. Itse en tykkää ampua uudestaan jo kertaalleen tippuneita, sillä se on pois vielä pelissä mukana olevien frägäämisestä. Usein on tullut myös toiselta puolelta itkua, ettei saa enää ampua.

Ja tosiaan, harvoin (jos koskaan) eläytymiset pääsevät sille tasolle, että se oikeasti tunnelmaa parantaisi, "äääää"

"Tutkimus", joka sivuaa tässäkin ketjussa virinnyttä keskustelua naskeista ja tosipelaajista.

muke puhui aikas hiton särmästi asiaa. Avarsi vähän minunkin näkökantaani, että missäs sitä taas ollaankaan. Täytyy kumartaa.

Laitanpas tänne listan mitä haluaisin airsoft-aseilla toteutettavan pelin olevan, niin eläytymiseltään kuin ulkosivultaan:

-Kaikki muu on kuin mil-simiä/larppia paitsi aseet ovat airsoft
-Varusteet noudattelevat tarkasti aitoja, aseet kuuluvat tähän (pelin sivustolla annettaisiin vinkkejä kokonaisuuksien keräämiseen ja pohja-aineiston hankkimiseen netistä, kirjoista ym. (markkinoilla on runsaasti historiallisiakin 6mm/8mm muovikuula-aseita, raja yleensä menee 1900-luvun puolessa välissä)
-Toiminta lähellä aitoa, mutta ei negatiivisesti
-Kun yksi kuula osuu, lääkintämies tulee paikalle, sitoo, vie jsp:lle paranemaan
-Kun monta kuulaa osuu, ukko heittää lusikan nurkkaan, menee veltoksi ja jää makaamaan paikalleen, tätä varten on pelaajille jaettu pelin puolesta neonväriset huomioliivit jotka vedetään päälle kun taistelutoiminta on kaikonnut ympäriltä ja matkataan uudelleensyntymisalueelle josta pelaaja siirtyy parintunnin kuluttua uudestaan peliin uutena ihmisenä
-Ammusmäärät rajoitetaan kuulien mukana, ei lippaiden (alakanttiin, ei niitä hikun rullauksia kuuntele kukaan. )
-Käytetään sotilaallista komentoketjua ryhmänjohtaja, joukkueenjohtaja, komppanianpäällikkö, jne.
-Jokainen pelaaja keksii itselleen jonkinlaisen löyhä taustajuonen johon asettuu, nimi osapuolen mukaan, esim. jos amerikkalainen niin tyyliin "John Wayne", jos suomalainen "Jani Petteri", voidaan myös myötäiillä oman roolinsa kulttuuria ja käyttäytymistä mahdollisimman hyvin
-Pelissä nautittava ravinto ja ruokatarvikkeet muistutettava mahdollisimman hyvin pelin teemaan sijoittuvaa, luo muuten fiilistä pienen osansa
-Ilmapiiri, puheet, käyttäytyminen, keskustelun aihe ja ilmaukset mahdollisimman teemaan sopivia, kieli voi kuitenkin pääosiltaan pysyä suomenkielenä
-Peli olisi tiukkaa mil-simiä, eli tehtävinä toimia militarisesti, organisoituina ja täsmällisesti, mutta siihen tulokseen tulleena että ammusrajat ainakin kaksinkertaisina kuin aidosti oltavina, ammuksien läpäisykyvyn ja kantaman jotenkin kompensoimisen takia
-Pelin kesto vähintään kaksi päivää, huolto järjestäjien puolesta

Se ketä ei kiinnosta, ei osallistu. Ne jotka hakevat airsoft-aseilla tavoitettavaa paintball-meininkistä "arcade"-peliä, ei osallistu tälläiseen, se ketä aihe ei kiinnosta, ei osallistu.

Pelissä olisi kaikille tehtävät, lääkäreitä joukkosidontapaikalla, lääkintämiehiä joukkueissa jotka ottavat vastaan paareilla tuotavan haavoittuneen ja vahtivat potilaan "paranemista" tietyn ajan, kunnes potilas voi päästä kevyisiin vartiotehtäviin ja sitäkautta uudelleen taisteluun, komppanian päälliköitä tukikohdissa, jotka johtavat joukkueiden toimintaa radioilla radistien kautta, jokaisella sotilaalla teemaan sopiva kenttälapio, kenttäpullo, sadeviitta/vaatetus, jne. Mitä tarvii sotilastoiminnassa.

Jatkuu ehkä...

Olisihan tuo kieltämättä, ja onkin, tavoittelemisen arvoista, mutta monella pelaajalla tulee myös talouspuoli vastaan varustehankinnoissa, eli ei ole mahdollista osallistua vaikka haluaisikin. Etenkin asepuoli on hankala, joka teemalle oma aseensa ei noin vain onnistu.
Toinen osa-alue on pelaajien keski-ikä. Harvemmalla lupalappuarmeijalla on resursseja toimia milsim-tasolla, ihan vaan käytännön syistä.
Koska kyseessä on kuitenkin uudehko laji tässä maassa, kestää aikansa, ennenkuin tänne muodostuu aiemmin toivotulla tavalla pelaava suurempi pelaajajoukko osan nykyisestä pelaaja-aineksesta vanhentuessa.
Jo kolmen-neljän vuoden aikana on tullut pientä muutosta positiivisempaan suuntaan, joten ei ole valtaisaan epätoivoon kovin kauheaa aihetta.

Niin no tuo onkin mihin pyritään, PFOR5 näytti erittäin hyvältä, mutta pieni kipinä puuttuui matkasta, eli se pieni teemallisuus. Itse ainakin tykkään taistota jossain roolissa, mahdollisimman tunnelmallisessa sellaisessa, esim. Vietnam Amerikkalaiset, Toinen maailmansota Saksalaiset, jne. Nämä menevät oman mieltymyksen, kokemuksien, kiinnostuksen ja budjetinkin mukaan.

Miksikö? No koska se on ainakin minulle tärkeää, ja siitä saa parhaimman fiiliksen. Vaikka teemaan sopiva varustus voikin olla kallista, niin mitäs sitten? Elämä on, kerranhan sitä eletään ja mukaan ei mitään saa, joten olisi parasta tehdä juuri sitä mitä haluaa ja mistä parhaimmat fiilikset saa.

Ja alkupaketti ei maksa juuri kakkiakaan, jotkut halvat korvaavat, mistä itse voi muokkailla vähän näyttävemmät. Paljonkohan Suomessa on 15+ vuotiaita esim. Toisen maailmansodan re-enactomisesta kiinnostuneita? Jos kiinnostusta löytyy niin silloin ehkä osataan toimia Mil-sim hengessä. Veikkaan että aikas hiton paljon ja niistä saisi jo komppania-kokoluokassa taisteluita. Varusteita tuuppaa joka tuubasta, ja miltei kaikkea on saatavilla. Mikään ei ole mahdotonta, ja tämä on todellakin sieltä helpoimmasta päästä. Tämä ei ehkä liity niin vahvasti tähän koettuun Airsoft-peliin, joka on ilmeisesti vuosien ajalla vääristynyt kuva. Se on kokoajan muuttumassa enemmän ja enemmän tälläiseksi "Arcade-tyyliseksi" Paintballmaiseksi kisamätöksi. Kukin tehköön mitä haluaa, mutta jos kiinnostaa niin ideointia kehiin.

Niinpä, kerranhan sitä vaan eletään. Joillekin vaan hintakynnys on liian korkea.
Onneksi, kuten sanoit, tavaraa tulee joka tuutista ja hinnatkin ovat pudonneet.
Halpoja korvaavia on saatavilla, joillain pelinjärjestäjillä on jopa tämänkin huomioivia säännöksiä peleissä varusterajoja koskien.
Peruspelit alkavat kyllä olla kisamättötyyppistä pahimmissa tapauksissa, mutta varustukset teemapeleissä ovat parantuneet parin vuoden takaisesta, samoin peliasenteet useimmissa tapauksissa.

Itse näkisin eräänlaisena ratkaisuna vaikka tämän:

Jos mil-sim tyyppinen pelaaminen kiinnostaa ja on hommaamassa varusteita, niin miksei hommaa vaikka sellaista varustusta heti alkuun. Aika moneen mil-sim peliin pääsee varmasti kun ostaa vaikka täydellisen BW-setin (puku, päähineet/kypärä/tetsari jne) ja siihen sopiva ase, eli G36C/G3/MP5. Aseiden hinnat ovat suhteellisen samoissa kuitenkin. Mieluummin näin kuin, että bw-vaatteet, Venäläinen kantolaite ja aseeksi se Famas. Kyseisen BW-setin aseineen päivineen ei tule yhtään sen kalliimmaksi kuin sekalaisen varustuksen hommaaminen ja näyttää aivan 100% varmasti erittäin paljon särmemmälle.

Jos sitten haluaa muuta varustusta kasata, niin kasaa sen sitä mukaan kun budjetti antaa myöten, mutta ei sitten heilu puolivalmiilla setillä häräämässä jotain.

Nykyään saa esim. Issue WL jenkkipuvun samaan hintaan, tai halvemmalla kuin repro puvustuksen. Tämä on ihan mukava suuntaus ollut viime aikoina. Tietenkin tästä kärsii reprota myyvät liikkeet. Mutta ei aina voi voittaa.

Itselläni on käsitys ettäMilSim olisi lähes sanan mukaisesti sotasimulaatio. Bootcamp olisi mielestäni hyvä minimivaatimus milsim peleihin. Siellä oppii perus käsimerkit miten toimia, ampuminen, kommunikointi ja muuta hyödyllistä.

Itse olen huomannut että jos sinulla ei ole niitä guarderin modulaarisia liivejä olet ihan naski. Bootcampissä joku varustehuora tuli mulle vineemään kun ei ollu liivejä ja sille sitten muutamat käsimerkit näytin... Taas Red Finlandissa oli tarzan "ämkolmekakkoset" päällä ni kaikki tuli kysymään mitä tehdä. Olin ihan suu auki ja sanoin että menkääs rymänjotajanne luo kysymään. Kyllähän se tunnelmaa luo jos on liivit ja kunnon puku mutta itse en arvioi pelaajia siltä kannalta.

Itse olen eläytymisen kannalla vaikka myös vloppupelissä. Se on vaan niin hauskaa ja antaa vähän varaa hermojen lepuuttamiseen ja pieneen kuntoiluun rankan viikon jälkeen.

Itse vedin BR:ssä aikas komeat eläytymiset kun kopinkulmalla minua osui jalkaan, kaikki katsoi että mikäs ton nyt tuli kun putosin kuin harakka aidalta.

Itse kyllä haluaisin reilusti enemmän milsimiä ja eläytymistä, suorastaan fiiliksen pilaavaa on joissain skenuissa tämä että joku huutaa siinä osuma ja katselee mistä kuula tuli ja sitten mennään kontaten maahan.

Kilokaloriin vielä, olen myös huomannut kuinka joidenkin silmissä varusteet tekee kovan jätkän. Näin ei ole en ole edes itse mikään kovin kummoinen mutta silti minulta joku tulee välillä kysymään mitä tehdä. Tällöin keksin jotakin ratkaisevaa jos on vloppupeli kyseessä.

On tullut monta kertaa jo todettua, mutta jos todellista, softauksen rajoituksiin paljon paremmin sopeutuvaa milsimiä haluatte, niin katsokaa enemmän mallia todellisista nykyajan sodista ja osapuolien varustuksista niissä.

Ei siis pelkästään näistä parempaa mediasuosiota nauttivista kähinöistä joiden ainakin yhtenä osapuolena on ns. kehittynyt sotakoneisto.

Verkkarit, lenkkarit ja AK ovat suurimmassa osassa maailman sotia se muodinmukaisin varustus - varmasti on jokaisella tälläisiin mahdollisuus, jos pelien taustatarinat kirjoitetaan epärealististen odotusten sijaan softauksen todellisuuden huomioon ottaviksi.

Siltikin, tässä muutama kirjoittaja on totuuden lähteillä: yhtenäinen varustus ei maksa senttiäkään epäyhtenäistä enempää.

Korkataanpas foorumineitsyys antamalla omakin panos tähän jo hieman useampaan aiheeseen rönsyilleeseen eläytymiskeskusteluun...

Itse olen ehtinyt softailemaan vasta reilun kuukauden, mutta laji on vienyt mennessään rajusti, positiivisessa mielessä. Varusteeni koitin heti alusta lähtien pitää edes asiallisella tasolla, eli verkkarit päällä en tetsannut kertaakaan. Lookkia lähdin rakentamaan kuitenkin edulliselta pohjalta, eli en imitoiden jenkkisolttuja tai erikoisjoukkoja, vaan jotakin vapautusarmeija-tyylistä ennemminkin .

Ulkoasuni puolesta sai selkeästi huomata kuuluvansa sinne "amatööriryhmään", kahta katsetta enempää huomiota ei kokeneemmilta pelaajilta aluksi saanut. Kuitenkin olen luonteeltani kaikkea muuta kuin ujo ja aina tilanteen vaatiessa olen nostanut itseäni komentoketjussa ylöspäin - jopa peliä "järjestämällä" silloin kuin vakiotiimiporukkaa ei pelipaikalla ole ollut, tai ainakin omaa ryhmääni käskyttämällä taistelutilanteessa. Etenkin monille nuorille pelaajille on tullut suurena yllätyksenä muutaman tunnin pelin jälkeen vastaukseni kysymykseen "kauanko sä oot softannu?".

Kyllä jossakin määrin varusteet tekevät miehen, softauksessa - ainakin teknisesti varustautuneita pelaajia katsotaan vähän ylemmäs ja kysellään herkemmin neuvoa pelitilanteessa. Tähän voi kuitenkin vaikuttaa paljon omalla käytöksellään. Vaikka päällä olisi flektarnin sijasta perusvihreää ja chicomia, voi avata suunsa jos uskoo tietävänsä mikä olisi taktisesti viisasta.

Eläytyminen on minulle vielä hieman harmaa alue, yhdessäkään skenessä en vielä ole ehtinyt näyttelijänlahjojani kokeilemaan. Paloheinässä eläytyminen on melko tuntematon käsite, osumat hihkaistaan ja käsi pystyssä offarille. Kivikossa ensi kertaa eläytymiseen törmäsin kun minulle kiljuttiin rivouksia saksaksi ja kieltämättä se tarttui heti omaankin käytökseen - en nyt sentään hiekkatörmältä alas kierinyt, mutta osuma-huudot vaihtuivat herkästi tuskaisiin kuolonkarjaisuihin

Joku valittaa eläytymisen puolesta ja joku taas siitä se on ihan turhaa että tässä vaan pelataan.
Itse ainakin ryhmäni kanssa yritetään pitää realismia yllä. Se ei onnistu helposti kun suurin osa harrastajista on kärsimättömiä joten samanlaisia ovat ne järjestyt peli-tapahtumat. Onneksi on omat alueet jossa voi järjestää omat realistiset "ottelut". Joku tietenkin voi sanoa takapihallako järjestätte. Kyllä mutta takapihan koko on 11 hentaaria omistamaani metsää ja vieressä suvun metsää 20 hehtaaria ja vielä 1,5 hehtaarin tontti johon on rakennettu kulissikaupunki. Ja onneksi kaveri-piiri on realistisuuden kannalla joten eläytyminen täydellistä.
Miten niin kärsimättömiä?
Yrittäkää itse tiedustella vihollisen tukikohta jossa on vartioita ja käydä hakemassa sieltä jotakin "tärkeätä" ja kuu loistaa kirkaasti. Jos yritä ampua tiedät sen että se meinaa paljastumista. Joten makaat suojaisessa paikassa yrittäen oppia vartiotten rutiinit. Helppoa eikö. Voi pahimmassa tapauksessa mennä monta tuntia. Kuinka monella riittäisi kärsivällisyys?

Suomalaisissa airsoftpeleissä kärsivällisyys loppuisi ensimmäisenä vartijoilta.

Ja jotta vartijoista tulisi realistisia, eli kunnolla kyllästyneitä, niin pitäisi niitä seisottaa ensin tunteja ennenkuin mitään tapahtuu, ilman, että heille mitään kerrotaan. Jatkuva varuillaan olo veisi puhdit kaikista innokkaimmista, ja sitten olisi jo hyökkäävillä mahdollisuuksia.

Kysymys kuuluu: Kuinka moni pelaaja seisoo neljättä tuntia vartiossa kello kolme yöllä, kun ei ole sota-oikeutta pelotteena?

Seisoinpa kesällä melkein 7 tuntia putkeen vartioimassa. Oli mukavaa

KUULKAA JUMALAN SANAA!

Tässä alkaa olla jo todellista totuuden lähteen löytämistä. Itseasiassa pitkään on tisekkin tullut päiviteltyä tätä.

Tästä pitäisi jalostaa jokin kunnollinen varuste-opas, joka esittelisi erilaisia särmiä varustesuuntauksia, ja niiden hintoja. Eivätkä ne kuitenkaan olisi sen kalliimpia.

Oppaaseen voisi lisätä kuvia särmistä varustekokonaisuuksista, ja vertailuksi asettaa näitä famas/bw/tarzan/od kypärä juttuja.

Itse olen, myöskin kivaa oli. Seisoisin vaikka 10 tuntia jos muonaa saisi välillä hakea, ja jotain jännääkin välillä tapahtuisi. Vähän militariahenkistä realismia kehiin niiden viikonloppupelien sijasta!

"Voi ny saatana, maksoin täst acust 260€ ja näist cirasseist kans, vielä kehdataan pyytää 20€ pelimaksua, en mää mitään vartioimaan tullu, mä haluun vähä acufrägätä, voi vitsit, mä lähden kyllä nyt kotio kun alko sataankin, eikä mun acupucu pidä vettä, vitsin paska peli, ei muutakun foorumeille whineen!"

Minusta Windin sanassa piili todellakin jumalallinen nerous.

Jotain jännää? Ymmärrätkö nyt?

Vartijat pitäisi turrutaa juuri sillä, että koko ajan odottaa jotakin, mutta mitään ei tapahdu.

Sitäpaitsi, jos vaikka jokin jännä olisi se, että säilykepurkki poksahtaa, niin kuitenkin. Peliä pelaisivat, Minä, Sinä, Windi, ja muutamaa muu.
Tarvitaan kuitenkin enemmän pelaajia, jotta tälläisestä saadaan mielekästä, ja massahan ei tälläiseen pelleilyyn lähde.

Jos joku innostuu tälläistä peliä järjestämään, olen mukana.

Can count me in, Semper Fi!

Tällaiselle HC-pelille olisi tosiaan kysyntää. Pelin voisi toteuttaa kutsupelihybridinä, jolloin ilmoittauyuminen olisi joustavampaa siten, että peliin saataisiin oikeanlaista väkeä.

50 pelaajallakin saisi jo mainiot pelit, näkisipä porukka enemmän toimintaakin. Lisäksi tällaisella pelaajamäärällä ei pelialueen tarvitsisi olla niin iso, jolloin voisi panostaa enemmän proppeihin ja tunnelmaan.

Todellakin, mutta vihtijärvi lienee yksiä parhaista ratkaisuista silti, kunhan linjaa tarpeeksi pienen alueen pelikäyttöön. Reilusti proppia toki ja muuta.
Ilmoittautumisen yhteydessä voisi myös jokainen selostaa mitä peliltä odottaa, notta järkkääjät voisivat sellaiset poistella, jotka tulevat frägäämisen tähden.

Onko nyt kyse jostain ihme väijytys pelistä, jos on niin varmasti tulisin mukaan. On vaan niin hienoa kytätä sen kiikarin takana koko ilta ja yö.

Ei, ei todellakaan. Realistisempaa on istua tukikohdassa/vartiossa koko ilta ja yö.

Ei muuta kuin lopetatte haihattelunne ja alatte järkkäämään, silleen ne pelit syntyvät.

Kaverit hei, tarkoitus oli musertaa teidän toivonne tälläisiin pelihin, ei lisätä sitä.

En todellakaan usko, että kukaan tälläistä järkkäisi, mutta varmaankin toimivaa olisi, jos pelaajat ilmoittautessaan jaettaisiin realismipelleihin ja liipaisinherkkiin. Voisi sitten suunnitella sillä tavalla, että liipasinherkät saavat sitten sotia keskenään räiskien, kun taas realismia hakevat voisivat suorittaa jotain erikoisdyypertehtäviä.

Sinällään ihan kiva idea, mutta en ole vielä keksinyt, että miten toimii käytännössä.

Helpompihan teidän on vaan kävellä metsään taisteluvarusteet päällä jättäen pyssyt kotiin. Istuskelkaa siellä koko yö, varmasti vituttaa, eli sen täytyy olla realistista.

Totta. Yksi pelaaja voi sitten tökkiä neulalla muita, niin saadaan ötökätkin simuloitua.

Miten niin tosiaan kysyntää? Eihän sinun mielipide edusta kaikkia softaajia?
Perustele minulle tämä ''tosi kysyntä''.

Itse en näe sitä pahana asiana jos viikonloppu pelissä ei jaksa/halua eläytyä, sen nyt ymmärtää kun ei vkl pelit yleensäkkään ole mitään vakavimpia. Mutta jos jossain suuremmassa pelissä/skenaariossa ei eläydy kunnolla koska ei jaksa/halua, pidän sitä typeränä varsinkin jos on eläytymispainotteinen peli. :F