Jep, tässä hetken mielijohteesta ajattelin, että teempäs tälläisen aiheen. Eli tarkoituksena olisi, että kirjoiteltaisiin aiheeseen pelipäivien tapahtumia ja kulkua jne. Tekstiä olisi hyvä tulla ainakin 7-10 riviä, ei siis mitään tasoa " JEEJEEE OLI MAKEET PELIT PUDOTIN KYMMENEN" vaan tapahtumiin paneuduttaisiin kunnolla ja selitettäisiin ne selkeästä ja hieman tarkemmin kuvaillen.
Itse aiheeseen lupaan vastata tänään myöhemmin, kun pelistä saavun.

Näitä ennen tehtiin isoista peleistä ja niitä oli jopa hauska lukea. Jostain syystä tämäkin perinne on kadonnut.. Näitä sanottiin peliraporteiksi.

Suomi, 9.2.2008
_____________________________________________________________

Oli sateinen iltapäivä ja Suomen pohjoisosissa riehunut terroristi ryhmä AKfIRE oli joutunut kahden Suomalaisen kenraalin yllättämäksi.

Terroristit olivat juuri tuhonneet vieressä olevan tien, etteivät paikalliset mökkeilijät yllättäisi heitä.
Me istuimme nuotion ääressä, kun yhtäkkiä nuotioon osuu luoti joka pölläyttää kipinöitä meidän jo valmiiksi likaisille varusteille.
Me nappasimmerynnäkkökiväärimme (M16 & XM8) ja lähdimme hakemaan suojaa läheisen kallion vierestä.
Terroristit liikkuvat uhkarohkeasti päin, koska olimme tunkutuneet heidän alueelleen.
Ammuimme jotakuinkin tyhjään luotimme. Terroristit olivat kadonneet, kuin tuhka tuuleen.

Puoli tuntia myöhemmin uskalsimme tulla kallion alta pois ja jatkoimme nuotion ääressä istumista kuitenkin varautuneina terroristien yllätyshyökkäykseen.

Viisi minuutia myöhemmin yksi terroristi ampui kertalaukauksella suoraan vasempaan olkapäähääni ja kierähdin maahan samalla, kun yritin peitellä haavaa.
Toverini yritti löytää ampujaa kiikaritähtäimensä avulla, mutta ei löytänyt häntä.
Samalla kaksi muuta terroristia olivat kiertäneet selustaamme ja avasivat tulen noin seitsemän metrin päästä. Kaverini ehti ampua toisen terroristin ja haavoittaa toista, kunnes hänen taktiset luotiliivit pettivät ja luodit lävistivät hänen kehonsa.
Aloin kaivamaan taskustani jotain millä ampua tai kostaa. Kiväärini oli kahden metrin päässä kallion vieressä. Vihdoin löysin taskustani jotain, pistoolin.

Vaihdoin tyhjän lippaan, kutsuin radiopuhelimella apujoukkoja ja suuntasin pistoolin terveellä kädelläni sinne mistä juuri nousi haavoittunut terroristi, pam.
Ensimmäisellä laukausella suoraan keskellä rintakehää.

Kaksi tuntia tarkkaampuja piti minua ahdingossa, kunnes uskalsin nousta kallion takaa ja ampua hullun lailla puita ja kiviä, kunnes, pam.
Valojuovaluoti lävisti otsani ja maailma muuttui kummallisesti verenpunaiseksi...
Viimeisessä katseessani huomasin, että apujoukkomme saapuivat ja tiputtivat tarkkampujan männyn keskivaiheilta.

_____________________________________________________________
Tämä siis oli tämän päivän peleistä. Ja kaikki "kuolleet" nousivat heti henkiin, kun kuulivat, että jäätelöauto tuli pelipaikkamme tietä pitkin...

Ihan kivaa luettavaa kun ei ite oo päässyt softailemaan viime aikoina, mut ei susta kirjailijaa tuu.

Äidinkielen opettaja sanoo ihan samaa...

Ihan hauskaa luettavaa, mielikuvitus on POP.

Voisi viimeisenä miehisenä tunteena olla aito ja syvä vitutus, kun tajuaa kuoleman ottavan talteensa ja samalla näkee kun omat tulevat ja ampuvat sen, kuka juuri sinut ampui. Teksiä oli mukava lukea, ja mielikuvitusta oli käytetty sopivasti. Toivottavasti tänne tulee lisää tälläisiä mukavia mielikuvituksen täyttämiä tarinoita pelipäivistänne.

Nuijamaa n.10km Venäjän ja Suomen rajalle, vanha hylätty sikala.

Rajavartiolaitos on saanut ilmoituksen havainnosta, että 2 aseistautunutta ulkomaalaista miestä pitää majaa vanhassa sikalassa. Paikalla saapuu ensimmäisenä 2 rajavartiolaitoksen työntekijää partioautolla. Koska kuuleman mukaan ulkomaalaiset ovat aseistautuneet raskaasti on rajavartiolaitoksen työntekijöillä mukanaan rynnäkkökiväärit.

Ryhmä päättää tutkia rakennuksen ulkopuolelta. Ensimmäisenä silmään pistää avonainen ovi rakennuksen päässä. Parini kurkistaa ovesta ja sisällä avataan tuli. Päätämme perääntyä, mutta sen pelossa, että ampuja pakenee paikalta päätämmä, että parini jää vahtimaan etu ovea ja minä kierrän taaempaa.

Pääsen rakennuksen taakse näen oven joka johtaa yläkertaan varmistan, ettei siellä ole ketään ja tulen takaisin alas. Lähden etenemään kohti avonaista ovea. Juuri kun olen menossa ovesta kuulen laukauksia ja maastoudun. Luodit lentävät aivan pääni yläpuolella. Näen ikkunassa ampujan ja ammun muutaman laukauksen, mutta en kuitenkaan osu tähän. Sillä välin parini on kuullut laukaukset ja tulee luokseni kysyen olenko kunnossa, vastaan että olen. Hän ottaa suojan vanhan ruostuneen lietevaunun takaa ja antaa suoja tulta kun liikun turvallisempaan paikkaan. Kun ole onnistunut siirtymään ajosillan taakse suojaan, kuulen 2 laukausta ja käännyn kohti ääntä tulittaen samanaikaisesti. Kalashnikovin rekyylin hakatessa olkapäätäni onnistuin osumaan ampujaan ja kuin ihmeen kaupalla säilyin itse pelkällä säikähdyksellä. Ampuja oli koettanut ampua minua vanhalla venäläisellä sotilaspistoolilla, koska ikkunassa oli vieläkin minua aikaisemmin ampua yrittänyt mies päätin lähteä yrittämään sisään etuovesta. Parini piti vihollisen kiireisenä sillä aikaa kun siirryin sisään.

Pääsin sisään rakennukseen ja astelin nyt pitkää käytävää jonka toisessa päässä oli kaksi ovea toinen vei huoneeseen jossa vihollinen oli, toinen todennäköisesti yläkertaan. Siirryn kohti ovea joka vie vihollisen luo, menen siitä sisään ja päädyn pieneen huoneeseen josta menee ovi isompaan huoneeseen kuulin kuinka vihollinen tulitti seuraavassa huoneessa. Päätin, että nyt tai ei koskaan ja potkaisin ovea ja toivoin sen aukeavan, mutta ei, se oli säpissä. Vihollisen kuultua minun olevan huoneessa se avasi tulen kohti ovea. Huoneesta meni toinen ovi pihalle ja katselin siitä ulos näin parini siellä ja viitoin häntä tulemaan lähemmäksi. Hän eteni pihalla, minä katselin pieniä ikkunoita joista näki hämärästi huoneeseen jossa vihollinen todennäköisesti oleskeli, kaksi niistä oli rikki. Niistä vihollinen oli todennäköisesti tulittanut.

Parini suojatessa lähdin ryöminään ikkunoiden alapuolella. Pääsin toiseen päähän huonetta siellä oli avonainen ovi. Koetin katsoa rikkinäisestä ikkunasta näkisinkö vihollisen. Parini tuli luokseni ja sovimme, että hän etenee oven vasemmalle puolelle ja minä olen oikealla. Juuri kun hän pääsi oven vasempaan reunaan avattiin sisältä tuli. Seisoin siinä en voinut tehdä mitään jouduin vain katselemaan kuinka parini pää ammuttiin tohjoksi.

Tulin järkyttävän vihaiseksi ja päätin, että nyt on mentävä ja kostettava. Juoksin ovesta sisään ja tiesin tarkalleen missä kohtaan vihollinen oli, kerkesin ampua kaksi laukausta ennenkuin vihollinen avasi tulen. Juostessa en osunut suojautuneeseen viholliseen, mutta hän taas ampui pitkän sarjan ja yksi laukaus osui minua jalkaan kaaduin lattialle. Katsoin häntä suoraan silmiin kävin ampumaan, mutta en ehtinyt kun hän ampui laukauksen suoraan päähäni.

Tälläset pelit meillä, tietty dramatisoituna.

Edit: Lisätty kappale jako

Edit 2: Korjattu kappalejako

Noin pitkässä tekstissä olisi syytä olla kappalejaot.

Ihme homma, mutta melkeimpä kaikki oman puolen kavereitten ja itse kertojan päät on ammuttu tohjoksi. Teillä päin taitaa olla aika yleinen toi aimbot. Ei sen puoleen suht hyviä juttuja, tietysti kun tapahtumien ainakin omasta mielestä pitäisi perustua AS-viikonloppupeleihin niin ihmetyttää nämä jalka, olkapää "haavoitus" osumat, mutta lisääpähän ne ainakin sankarillisuutta ja mielenkiintoisuutta.

No on meillä ainakin nuo haavoittumiset ja lääkintämiehet välillä käytössä.
Juuri eilen oli sellainen peli missä nämä lääkintämisetkin olivat mukana.

Hyvä aihe.

Juu..
Selvästi näissä ollaan yritetty saada supereeppistä toimintaa ja hurjaa tappamisen fiilistä uhkuvaa tekstiä kirjotettua, ja epäonnistuttu todella rankasti. Näistä tarinoista tulee mieleen turkkilaiset toimintaelokuvat, vaikkakin ne on yleensä huonoudensa puolesta tosi hauskoja, nämä sadut taas puhtaasti hävettävää kuraa. Jos edes kirjoitusasu olisi hyvää niin näihin voisi suhtautua komediana, mutta voi jösses kun hypitään aikamuodoissa edestakas ja muutenkin kaikki päin himpskattia, ei näin!
Hävettääkö teitä iloisia kirjottajia yhtään tällaisen julkaiseminen, itseäni hävettäisi!
Ehkä kannattais vaan pysytellä selkeissä ja todenmukaisissa airsotakirjotuksissa, 12v pikkuetsivät jotka karkoitetaan Venäjälle jostain kummasta syystä ja pelastavat vielä Suomen tai jotain on liian järkyttävää luettavaa.

PS: Oli näitä kyllä ihan kiva lukea ja naureskella, ei kylläkään millään hyvällä vaan ihan pahalla.

Krapula vaan painaa sua :>

Olen samaa mieltä WeedMeisterin kanssa. Ihan mukava noita on lukea paitsi, että harrastajia joita kiinnostavat "realistisuus" jne. ei tälläinen jaksa kauan kiinnostaa. Onneksi sitten osa tykkää taas näistä hienostelluista, jotta tulee sitä vaihtelua. Omani yrittää olla nyt esimerkkinä muiden tulevien vähemmän satujen tarinoiden pohjana (hienostella saa muttei liikaa!). Aikamuodot saattavat olla väärin jopa omassa jutussani joten anteeksi siitä.

10.2.-08 Turku, Pikisaari
Saimme tehtäväksemme hyökätä Isolle kivelle ja sen ympärillä olevaan kalliomaastoon. Paikka oli siitä tärkeä, että se siaitsi lähellä Pikisaarta halkovaa tietä, jolloin olisimme saaneet tämän tien haltuun huollollemme.
Hyökkäyssuunniksi otimme vasemman ja oikean jättäen keskustan tyhjäksi. Oma 3 miehen ryhmäni päätti valita vasemman puolen, sillä oikeapuoli oli pommituksien takia matalana (hakkuu metsää). Muut taas päättivät mennä oikealta vaarasta huolimatta. Tämä auttoi myös meitä reitin valinnassa. Nyt meidän olisi ollut helppo päästä suojaisaa reittiä pitkin vihollisen selkään.

Ryhmäämme kuului kolme jäsentä: Minä, Mikael ja Joonas. Aseistuksemme oli MP5 (minulla) ja kaksi TA-kivääriä, joka olisi ollut yleensä huono yhdistelmä, mutta uskoimme sen toimivan TA-kivääreiden hiljaisuuden takia.

Olimme liikkuneet hyvin hiljaa n.100m vasempaan aloituspaikastamme, kunnes huomasimme hyvän solan josta lähteä ylös. Vaikka sola olisi ollut hyvä väijytyspaikka niin emme kohdanneet vihollista. Pääsimme 40-50m ylös ja päätimme alkaa siitä kohtaa liikkua vasempaan kohti Isoa kiveä.
Itse en kärkimiehenä ehtinyt hiipiä kuin 15m ja päästä pienen kiven taaksen, kun edestä 15m päästä alkoi yhden miehen tulitus. Ehdin suojaan ja huomasin vihollisen perääntyvän. Irtaanduimme nopeasti taaksen ja liikuimme 30m pidemmälle tulosuunnastamme.

Epäilimme vihollisen itse yrittävän päästä sivustaamme, joten liikuimme hyvin varovasti. Hetken päästä pääsin lähelle aluetta jossa vihollinen oli avannut tulen. Silloin Joonas ja Mikael ilmaisivat minulle liikettä 40m päästä vasemmalla. He ottivat makuulle, kun itse otin vain hieman suojaisamman paikan kallion laskupaikasta edestä päin. 1 kontaktimme yritti kiertää selkäämme/sivustaamme, ja oli ainakin huomannut minut. Vihollinen jäi hieman isomman kiven taakse suojaan ja tarkkailemaan. Mikael oli jäänyt hieman kauemmas emmekä tienneet minne hän meni/jäi. Joonas oli taas vieressäni ja näytti siltä, ettei vihollinen ollut huomannut häntä. Päätimme yrittää saada vihollisen pois suojastaan ja jäämään Joonaksen ampumaksi. Näytin mukamas, että ryhmä liikkuisi ja häivyin vihollisen näkyvistä ja saimme ihmeen kaupalla vihollisen tulemaan tulilinjalle. Tästä hän joutui kärsimään Joonaksen toimesta.

Kun vihollinen poistui tuli Mikael taas näkyviin, hän oli ollut hyvin lähellä vihollista, muttei ollut varma osumatarkkuudestaan joten hän ei ollut uskaltanut ampua. Mikael oli vielä 30m päässä, kun 30m edestämme alkoi kuulua tulitusta oikealle päin. Eräs ryhmämme oli sittenkin tullut vasemmalta, mutta vain lähempää Isoa kiveä. Nyt näimme, että edessämme oli 2 vihollista hieman suuremman kiven takana/sivussa. Pyysin Joonaksen äkkiä vierelleni ja näytin kohteet. Joonas saikin toisen tähtäimiinsä ja otti tämän pois.

Tulitus lakkasi ja mitään ei enää näkynyt. Pyysimme Mikaelin luoksemme ja aloimme kuulla tulitusta taas lähempää Isoa kiveä. Omat joukkomme olivat siis jo liikkuneet melkein kiinni kohteessa, mutta toisen kiven luonna olleen vihollisen kohtalo oli jäänyt meille arvoitukseksi. Päätimme ottaa hitaasti eteenpäin ja kuuntelimme välillä jos vaikka vihollinen olisikin vielä lähellä. Mitään ei kuulunut ja pääsimme 45m päässä olevaan kivikkoon. Nyt alkaisi alkuperäisen tehtävän suorittaminen. Matkaa Isolle kivelle olisi 60m ja olimme päättäneet kiertää sen taakse, koska kallio alenisi siellä ja antaisi meille hyvän piilon. Ylitimme 30m aukean yksi kerrallaan ja aloimme liikkua kohti Isoa kiveä. Pääsimme n. 25m eteenpäin kunnes kuului radiosta viesti, että kohde oli vallattu. Nousimme kallion päälle ja näimme oman joukkomme tuhonneen vihollisen aika helposti n. 60% tappioilla.

Tässä nyt hieman pidempää tekstiä. Kaikki mitä tekstissä luki oli totta (toiminnallisesti) joten liiallista satuilua ei pitäisi löytyä. Toivottavasti jotkut innostuvat nyt tekemään tämän tapaisia kertomuksia peleistään. Oma ryhmämme piti pelistä kovasti vaikka tiputuksia tulikin "pelkästään" 2 kahdella laukauksella.

Joel "Jöntti" Sariola

Mjoo, aika moni tarina on mennyt yli jo alkuvaiheessa, jokaisen olen kuitenkin lukenut. Jöntin tarinasta pidin eniten, koska siinä ei ollut mitää ylimääräistä liioittelua, ja siihen pääsi hyvin mukaan. Kivan fiiliksen tarina jätti.

Lisää tälläisiä.

Käsittääkseni tässä nyt on tarkoituksena kirjoittaa todenmukaisia kuvauksia pelien tapahtumia eikä mitään ylidramatisoitua höpötystä. Etusivulla on tarinat-osio jos välttämättä niitä haluaa tehdä ja niidenkin olisi varmaan parempi olla edes vähän mietittyjä. Sitäkin kannattaa miettiä onko jokaisista normaaleista viikonloppupeleistä järkeä kirjoittaa.

Jöntin tekstissä on menty jo parempaan suuntaan, mutta lukemista vaikeuttaa mielestäni hieman se että lainausmerkkejä on käytetty turhan paljon.

No hyvä että ne "" merkit haittaa. Toivottavasti kaikki pysyvät perässä mihin suuntaan liikutaan ja missä ollaan (tätä pelkään/pelkäsin eniten). Otin "" pois ja laitoin hieman selkeennystä pariin kohtaan. Kiitos positiivisestä palautteesta.

Muakin vähän tympii nuo "tarinat", varsinkin jos ne ovat huonosti kirjoitettuja. Jönttin tarinasta pidin eniten, sillä siinä puhuttiin airsoftista ilman mitään jack bauerointia. Nou metrimäärät(25m sinne ja 30 tänne) Jönttin tarinassa hieman häiritsi, sillä ne olisi voinut korvata kuvaavammilla verbeillä esim: ehdimme liikkua hetken verran vasempaan päin... kuin että: liikuimme 20 metriä vasemmalle. En tarkoittanut tätä haukkumisena vaan rakentavana palautteena. Toivottavasti ymmärsit. En ole itsekään mikään satusetä, joten ei mitään "kirjota ite paremmin homo" tyylisiä vastauksia.

Tuon pelirapotti jälkeen on sattunut kaikenlaista ja lisää peliraportteja (skenuista) on tehty, koska kiinnostus heräsi näihin tuon ks. peliraportin takia. Kuten Gestaa jo tuolla alussa on todennut olivat nämä raportit ainakin joskus ollut "perinnettä", mutta on nyttemmin kadonnut sinne pelin palautteeseen, Softaajan lyhyihin raportteihin (lyhyydellehän, että voi mitään) jne.
Omalla kohdallani haluaisin saada kuitenkin palautetta ja oppia tekemään parempia ja mielenkiintoisempia raportteja, mutta tämä ei harmiksi ole onnistunut, kun raportit ovat vain sivuillamme "harvojen" löydettävinä. Eli siis seuraavan linkin takaata löydät CCC sivujen menneet pelit, jossa on peliraporttejani. Osa raporteista on tehty parissa päivässä väsyneenä (esim. Contra 08) ja on siksi varmaan hieman tylsiä tai vastaavia. Osasyynä voi olla, etten ole keksinyt kunnon näkökulmaa millä kirjoittaa. Osasyy on varmaan myös, ettei kovin moni ole "oikolukenut" niitä, jolloin olisin saanut palautetta mitä pitää muuttaa, jotta tekstistä tulisi mielenkiintoisempaa. Kartat ovat myös varmaan kohta mitä pitäisi vain jaksaa parantaa? Jos haluatte auttaa kehitystäni niin laittakaa palautetta tähän keskusteluun tai kenttäpostiin.
Toivottavasti hyviä lukuhetkiä!

http://chalybs.crux.crucis.googlepages. ... neetpelit2

P.S. Nytten viikonlopulla pelattavasta Madcamp 2 pitäisi tulla taas raportti luultavasti parissa päivässä.