Heti pelin alettua istuttiin kaksi tuntia kakkosella. Kun vartiovuoro oli päättymässä oli lasit jo niin huurussa ettei niistä nähnyt edes omaa asetta. Baseen lataamaan, puhdistamaan lasit.

Käsky tuli takaisin kakkoselle, koska kolmonen oli vallattu ja kakkoselle kerättiin porukkaa, jotta saataisiin kolmonen takaisin.

Matkalla kolmoselle koko porukka eksyi ilmeisesti jenkkien outpostille ja siinä rytäkässä ryhmäni toinen puolisko hävisi jonnekkin.
Osumaa tuli ja respatessani huomasin, ettei ryhmäläistä näkynyt joten eikun jonnekkin suuntaan vaan rämpimään.

Muutaman tunnin epämääräisesti palloillen eri ryhmissä ja tehtävissä menin telttaan täydentämään lippaita ja mahaa.

Yöllä joku ryhmä käskettiin kakkoselle katsomaan onko siellä ketään ja ryhmän lisäksi pyydettiin vapaaehtoisia. Ilmoittauduin mukaan ja sit mentiin.

Ykkösen kautta oli tarkoitus mennä. Pysähdyimme hetkeksi ykköselle rankan nousun takia. Oltiin siinä muutaman minuutti kunnes kuulen takaa askelia. Huudamme tunnussanaa ja tämä "jenkkisika" tunsi tunnussanamme. Emme olleet täysin varmoja oliko siellä kongi vai jenkki. Pyysimme näyttämään hatun ja vastaus kuului: "Vitut sisseillä mitään hattua ole!"

Sitten sieltä tulikin jo laukaus ja eräs ryhmäläisemme vastasi tuleen TAPPAEN tämän jenkin.


Sitten päätimmekin lähteä käskyn mukaisesti kakkoselle tsiigailemaan. Laskeutuminen oli vaikea, sillä kallio on liukas märkänä ja valoa ei juuri ollut

Kakkoselle päästyämme totesimme ettei siellä mitään näe, eli korvat hörölle.

Kahteentoista asti siinä istuttiin jauhaen paksaa, kunnes alkoi jo ituttamaan se istuminen. Uudestaan sinne "vuorelle" emme halunneet kiipeä, joten lähdimme tietä pitkin talsimaan kohti basea. Tällä tiellä sitten näimme 2 kertaa pelinjohdon porukkaa ja metsästä kuului (välillä ihan vierestä) puhetta muutamaan otteeseen.

Jossainvaiheessa päädyimme aika lähelle jenkkibasea ja bongasimme sieltä kuolleen kongin, joka yritti etsiä omaa basea. Emme voineet häntä auttaa koska olisimme paljastuneet siinä samassa.
Sitten metsästä tulee arviolta 20 henkilöä ja tämä kuollut kysyy että ketä tulee ja mistä löytää tien kongibaseen. Vastaus oli että jenkkejä tulossa.

Istuttiin siinä sitten muutaman metrin päässä näistä marssivista mustista hahmoista naama turpeessa ja pelko perseessä.
Kun nämä olivat menneet ohi alkoivat he ampua jenkkibasea ja siinä sitten ihmeteltiin että ketäs ne nyt sitten olikaan

No suorinta tietä baseen ja teltalle. Avasin oman teltan ovea, niin siinä samassa jenkki kävelee viereeni ja puukottaa siihen. Räjäyttää telttani ja jatkaa matkaa.

Ihmettelen siinä että miten jenkki pääsee semmoiseen paikkaan kun telttani sijaitsi melkein kongibasen keskellä.


Aamulla kerkesin puolustaa kongibasea arviolta 20min, kunnes peli päättyi.


Koko pelistä keksin ainoastaan kaksi huonoa asiaa:

1. Pelin lopettaminen aamulla liian aikaisin.
2. Kongien johtajien sekoilu yöllä ja aamulla. Kesken jenkkien suurimman hyökkäyksen nämä makaavat nuotion ympärillä ja naureskelevat. "Oho! Osuko muhun?" "emt, ehkä se oli kimmoke" "joo".



Muuten hyvä kokemus tämä tämmöinen hieman erilainen skenu.


Anssi "Smoldari" Moliis
Vietcong 8.

Tätä varmasti myös elävässä elämässä ihmettelivät kaikki amerikkalaiset kun kävi ilmi mitä kukkulalla 937 (Dong Ap Bia, Hamburger Hill) tapahtui kun amerikkalaiset määrättiin valtaamaan kukkula jonka jälkeen he poistuivat paikalta ja VC otti kukkulan takaisin haltuunsa ilman taisteluita.

Nyt hävettää kun en kyennyt järjestämään itseäni pelipaikalle Tosin ilmoitin kyllä Valtterille etten pääse, mutta myönnettäköön että olisin voinut tehdä sen paljon aikaisemminkin. Yritin vain viimeiseen asti järjestää lähtöä... Ehkäpä sota ei kaivannut yhtä miestä, mutta silti harmittaa. Pyydän siis anteeksi kaikkien niiden puolesta, jotka eivät kyenneet saapumaan paikalle. Niiden puolesta, jotka eivät "jaksaneet" en sano mitään.

Heti alkuun todettakoon, että yhtään osumaa emme ainakaan yön aikana grillillä istuskellessamme saaneet tai jättäneet ottamatta. Itse lähdin heti aamun valjetessa suorittamaan agressiivista tiedustelua jenkkileirille ja juuri jenkkien viimeisen hyökkäyksen alettua, pääsimme iskemään heitä selkään, joten muun johtoporukan toimista tämän aikana en voi mitään täysin varmaa sanoa.

Mitä tarkoitat "sekoilulla"? Juttumme saattoivat toki ulkopuolisen mielestä kuulostaa hivenen kummallisilta, mutta miettikääpä omia sisäpiirin vitsejänne. Nukkumaankaan emme oikein voineet mennä, jonkun oli kuitenkin valvottava hommaa ja vastaanottaa mahdollisia skenaarioita. Jos tämä pilasi jonkun pelin, pahoittelen ja kehoitan jatkossa kokeilemaan itse osapuolen johtamista.

Itse peli oli minulle lievä pettymys. Milsim-käsite on tietenkin varsin suhteellinen, mutta itse en tuota paljon hehkutettua hidastempoisuutta pahemmin havainnut. Näin nopeatempoinen peli olisi toiminut ehkä paremmin oikeasti 12 tunnin mättönä. En tiedä mitä muut olivat aiemman pelin tehneet, mutta itse ainakin olin ihan loppu pelin viimeisillä minuuteilla.

Propsit kuitenkin mielettömän upealle pelialueelle ja varsin hyvin varustautuneille pelaajille.

Lauri Hynynen kiittää, kuittaa ja lähtee kouluun.

Vaan mieleeni tuli, notta oliskos joitain kuvia nähtävillä jossain?

"Mengele"

Vai että "mengele".
No, tässä on sitten ko. herrasta ilmeisesti kuvaa.
http://deadline.1g.fi/kuvat/Skenaariot/ ... G_0397.JPG tässä oli jenkkien lääkintäosaston puoskari.

Kuvia löytyy mm. http://deadline.1g.fi/kuvat/Skenaariot/FPJ6/

Arvasinko oikein?

Kiinnitä huomiota viestin kirjoitusasuun ja kielioppiin.
-Lokki

Ihan oikein arvasit . Kiitosta, on ihan kiva katsoa kuvia, jopa näin tuoreeltaankin.
PS. Puoskarointi kannattaa aina...

Tuohon voisi keksiä samalaisen patentin kuin chaibornella. Elikkäs ilmottautumisessa ja pelinmaksussa annetaan sellaisen ranneke ja henkilöpaperit. Eiköhän se vähän paremmin niin toimisi.

Ja sitten itse peliin: Eli mukavaa oli ja tunnelma oli katossa kun teimme niitä iskuja yöllä ja päivällä jenkkien tukikohtaan. Kylmä ja märkä oli koko pelin ajan, mutta sehän vain lisäsi tunnelmaa. Kivaa oli.
Terveisin:
Niko "Peltsi" Peltonen
Vietcong 1 ryhmä.

Kyllapa harmittaa etten peliin paassyt, vaikka nakojaan risujakin on tullut. Harmittaa.

Sanoisinpa, että suurinosa "risuista" johtuu pelaajista itsestään. Mielestäni tälläiseen peliin tullessa täytyisi sitoutua esimerkiksi tottelemaan upseereita. Monesti upseereiden komennot otetaan vastaan varsin puolivillaisesti. Jos ei huvita totella, tai moinen meininki tuntuu lapselliselta ja typerältä, voisi miettiä pari kertaa kannattaako peliin lähteä.

Itse olin tällä kertaa ns. erikoisjoukoissa (oikeastaan tiedustelu), mutta huomasin, että välillä joukko toimi varsin omapäisen typerästi ja peli meni "frägäyksen" puolelle. Tosin meitäkin komennettiin, tällä kertaa komennot tulivat suoraan huipulta ja niitä myös toteltiin.

http://koti.mbnet.fi/ashammer/FPJVI.htm

Siinä vielä kuvia, anteeksi tyhmät kuvatekstit Onpa siellä yksi videokin. Kuvat ottanut tiimimme Sergei ja Olli ("Giovanni"), en minä.

Kuvia löytyy myös osoitteesta: http://sokru.offgame.net/kuvat/FPJ6/

Puhutkos minusta? Kädessä m16a2, se tyyppi jolla oli valoherkät silmät?
Mikäli se olin minä, niin miten minä nyt hyvin käyttäydyin...??

Riksan tarkoittaa sitä kaveria joka ampui kolme pahaa suupaltti kongia erään teltan taakse.

Peli oli hyvin onnistunut vaikka kuulemani mukaan toteutus lipsui hiukan suunnitellusta. Kaikki sujui ainakin minun ryhmässäni melko hyvin ja kaikki tuntuivat kehuneen peliä melko mahtavaksi. Taisteluita oli helvetisti enemmän mitä odotin, mutta olihan niitä rankkoja päiviä käsittääkseni tuolloin Vietnamissa oikeastikin. Pelinhän piti ottaa rauhallinen MilSim -luonne, mutta vaikka siitä poikettiinkin kaikki tuntui silti sujuvan ilman turhia rajotteita.

Itse kuuluin Alpha kakkoseen, joka koostui turkulaisista ja pitkälti kaikista tutuista. En tiedä muista, mutta omalla ryhmällämme tuntui olevan poikkeuksellisen tiukka aikataulu. Milloin saavuimme juuri tehdystä partiosta ja asetuimme telttaamme tarkoituksenamme syödä, huudettiin nimenomaisesti juuri meitä takaisin kentälle. Ja tätä tapahtui useampia kertoja eli hommaa riitti. Alkoi yön lähestyessä jo väliin jäänyt lepo painaa päälle, mutta kaikki hoidettiin silti puhtaasti käskyjä noudattaen.

Parhaiten pelistä jäi mieleen hetki jolloin asetuin teltamme eteen valmistautuen menemään nukkumaan, mutta senkin onnistui jälleen estämään pirullisten congien hyökkäys. Tukikohdan rajoilla paistaneet valot estivät metsään näkemisen täydellisesti. Ainoaksi vaihtoehdoksi tuli livahtaa valokentän alapuolelta metsän pimentoon, keskelle vihollista. Mukanani oli yksi oma ryhmäläiseni ja erikoisjoukoista mukaan livahtanut Sgt. Wulf, joiden kanssa löysimme Jaakonpojan keskeltä metsää taskulampun avulla. Hetken vaihdoimme pari sanaa koskien congien likvidoimista ja sen jälkeen jatkoimme hiipimistä tiiviissä ryhmässä. Tukikohtaan asti päässeet congit olivat erittäin helppoja maalitauluja tukikohdan valoja vasten asettuneina. Tämän avulla siivottiinkin pelinjohtajien teltalle yltäneet congit. Yön pimeyteen maastouteina onnistuimme kiinnittämään taskulampulla vastustajan huomion jonnekin toissijaiseen asiaan ja napsasta heidät varmista paikoista. Loppu hoituikin kuuntelemalla congien tunnussanat ja niitä hyödyntäen suorastaan kävelemällä kohteidemme viereen. Verisen keikan jälkeen sitä pääsikin hyvin mielin nukkumaan kolmeksi tunniksi.

Peli ei ollut sitä mitä odotin, mutta who cares? Hienoa oli kaikesta huolimatta ja peli rullasi sujuvasti. Propsit Wulfille hyvästä taskulampputyöskentelystä, Jukille mahtavista ja naurua herättäneistä tempauksista ja muutenkin koko Lekalle. JATKAKAA samaan malliin.

-Kommander-

Ei peliä pilannut. Pisti vaan vähän ihmettelemään ku vastustaja hyökkää ja johtoporras vaan heittää läppää. Eikä esim. johtanut puolustusta.

Omat johtamiset jäänyt sille tasolle, että minulla oli 2 joukkuetta johdettavana eräässä viimekesän skenussa.

Se olin minä... Niillä oli kyllä aikast tyhmät jutut. Mut paras oli kyl:
''Nää jenkit on kyl aika tyhmii.'' '' joo, nuiin on'' ''mut ei yht tyhmii ku nva''!!!! (tää oli kyl aika inside juttu)

Ja se oli kyllä hupaa: ''Eihän ne pääse edes tänne saakka''
Ja samassa, ''niupam, niupam ja niupam''


Edit: unohtu jousen äänet pam sanan edestä

No nyt kun miettii, niin kyllä ne meidän jutut aika tyhmiä oli. Pyydän anteeksi niiltä joille huutelumme aiheutti mielipahaa, hajotti vaan niin perkeleesti kun olin juuri nukahtanut, niin alkoi kuulia ropisemaan teltan kylkeen....

Heh aamulla löytyi muutamien Vietcongien telttojen katolta kuulia.
Muistan huutaneeni että: "Ettehän te pirut edes osu!"
Meininki oli tosiaan paikoin aika löysää. Tyyliin: annetaan nyt kapitalistipoikien ammuskella kun on mahdollisuus.

Itse odotin peliä kovasti, mutta kuitenkin kokemus jäi suhteellisen lyhyeksi. Koko edeltävän viikon olin kipeenä, ja sitten pelin alussa flunssa tuli takas. Ja sitten kun vielä lippaat hukku, niin sairaana vempuna kanssa hilluminen 24h ajan ei oiken jaksanut innostaa, niin lähdin sitten 19 aikaan kotiin sairastamaan.

Ja jos joku siis on nähnyt kahta sig552*:sen lipasta, niin ilmotelkaa jos suinkin mahdollista.

B3 Radisti (ainakin alussa)

Olisi voinut kuvitella, että congeilla olisi ollut edes yksi mies kuulovartiossa koko yön. Sijoituspaikaksi olisi sopinut hyvin leirin edestä kulkevan tien tuolla puolen sijaitseva nyppylän tapainen.

Okies dokies, eli Pari Asiaa, Kiitos Kaljulle Sialle Bravon komentamisesta, Erinomaista toimintaa, Kiitos myöskin Vänskä Tammiselle 2:s komentamisesta, erinomaista toimintaa myöskin.

@ Lokki: ko, kaveri joka ampui teltan sisälle kun meillä ei ollut laseja päässä (olin kyseisessä teltassa sisällä.) ei ollut kuullut tuota kranaatti sääntöä koska ei ollut alkubriiffissä.

@ Peter: Telttaan jonka sisään ammuttiin, oli kaikki ikkunat kiinni ja suljettu, hän oli aukaissut ne ja ampui sisään, Juttelin kyseisen kaverin kanssa pelin jälkeen.

No offence man's, mistakes happens.

Ja pelinjohdolle viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä:

Jälleen olitte erinomaisen pelin onnistuneet järkkäämään, ei turhaa kykkimistä liiankauaa eikä järjetöntä ja päätöntä menoa ollut havaittavissa. Toivottavasti järjestäisitte vielä FPJ7:kan, olen tulossa jos se järjestetään, eikä armeijan harmaat ole meikäläistä sitä ennen vienyt...

Bravo 1 bunker cleaner, in 1st patrol mission.

-Snake

Muutamia selvennyksiä:

Jenkkien komentoryhmä (komentaja, komentajan avustajat ja TVÄL-vääpelit) grillasivat pelin alusta loppuun, eivätkä osallistuneet sotatoimintaan. Se on sitä sotaa - meillä oli paikkamme, in the rear with the gear.

Toimintamalli jenkeillä oli yksinkertainen - vartio, partio ja lepo - joukkueen kiersivät vuorotelleen tätä rataa. Valitettavasti vartioon ei riittänyt yksi joukkue, joten levossa oleva joukkue joutui kaveriksi. Vietnamilaisilla ei ollut kummempia tehtäviä paitsi häiritä jenkkejä, partioida ja järkätä yksi hyökkäys yöaikaan. Se on sitä sotaa.

Toimintaa tuli paljon enemmän kuin osattiin arvata, tosin jälkiviisaudella "oliisihan se pitänyt arvata". Se on sitä sotaa.

Jos olisi ollut vähemmän kiireitä ja parempia ilmoja, olisi ainakin meikäläisellä pää toiminut paremmin, vitutus ollut pienempi ja siksi ehkä jokin asia toisin pelissä. Vaan kun ne kiireet ovat jatkuneet tämänkin viikon läpi, niin eipä tässä muuta todeta, kuin että välttääkseni vastaavaa tapahtumasta pidättäydyn toistaiseksi pelinjärjestyksestä. Se on sitä sotaa.

Mieleenpainuva tapahtuma oli Cammerin jo aikaisemmin selostama spontaanisti ilmennyt kohtaus, jossa Special Forces oli joutunut (millä oikeuksilla??) Kamputsean rajan väärälle puolelle mukanaan yksi armeijan lääkintämies. He lähettivät korkeataajuusradiolla avunpyynnön paikallaolevan armeijaosaston komentajalle, eli minulle, joten lähetin juuri silloin partiovuoroon astuvan Bravo-joukkueen liikkeelle siivoamaan Kamputsean rajaa, tarkoituksena vetää vihollisjoukkojen huomio puoleensa niin, että SF pääsisi luikahtamaan saartajiensa ohi sellaiseen maahan, jonka kanssa USA virallisesti oli sodassa. Joukkue ohitti uloimman vartiopisteen 19 minuutin päästä avunpyynnöstä, joten veikkasin sen tulevan liian myöhään. Ihmeekseni noin 50 minuuttia avunpyynnön saapumisesta huomasin maastopukuisia hemmoja tukikohdassa - Special Forces oli saapunut, tyypilliseen tapaansa tekemättä mitään ilmoitusta paikallisen armeijaosaston komentajalle. Samaan aikaan Bravo-joukkueen lähetti/karkuri/mikäolikaan pyysi vahvistuksia operaatioonsa. Kutsuin Bravo-joukkueen takaisin tukikohtaan ja haastattelin Special Forces-jannuja - apu oli tullut juuri viimeisellä hetkellä, mutta operaatio oli onnistunut täydellisesti. Kaikki (taisi olla 6kpl) SF-jannua ja yksi armeijan lämäri pääsivät ehjänä tukikohtaan, joten kyllä kannatti! Bravo-joukkueen tappiot 90% ellei enemmänkin. Se on sitä sotaa.

Jaakonpoika, olen ikuisesti katkera tuosta erikoisjannujen pelastustehtävästä. Se vaan meni meidän osalta täysin reisille, mutta niinkuin sanoit, se on sitä sotaa. Olimme korvattavissa.

Kiitos kaikille jotka ovat tässä minua ja Tammista kiittänyt. Me vaan ollaan niin hiton hyviä! Ja tosiaan, kiitos itsellenne, olisi vaikea komentaa jos ei olisi niin pirun hyviä taistelijoita joukkueessa!

Toivottavasti pääsen komentamaan teitä jatkossakin.

Kiitän teitä hyvinä vihollisina

Vaikka näitä kertomuksia jokaisen "sodasta" onkin jo tullut, niin jaanpa vielä omia kokemuksiani pelistä:

Tukikohdat olivat hyvin lähellä toisiaan, eikä pelin loppuvaiheessa edes kongien tukikohdan sijoittaminen rajan taakse auttanut voimasuhteiden kallistuessa jenkeille. Pelin alussa kyllä tuntui oikeasti siltä että vietkong häiritsi jenkkejä, ei toisin päin.
Haluaisin vielä muistuttaa tehokkaiden pyssyjen omistajia muistamaan vastuunsa. Sain kuulan tuntemattomasta paikasta melkoisella voimalla suoraan otikkoon. Itseänihän saan syyttää kun en tajunnut missä tarkka-ampuja(?) kyttäsi, mutta arpi kuulan osumasta on edelleen näkyvissä. Jos esimerkiksi kaasukivääriä kronottelee aamulla, kannattaa pitää mielessä että päivän lämpötiloissa tehot ovat saattaneet nousta huomattavasti.
Harmikseni nukuin kunnon yöunet. Kun sitten heräsin, vyörytettiin kongien tukikohtaa jo täydellä teholla.
Mieleen jäi tilanne jossa ujuttauduin yksittäisten(?) jenkkisotilaiden vartioiman tukikohdan selkään ja suoritin pientä häirintää muiden paikalle sattuneiden kongien kanssa. (Taisin ampua komentajaa.)
Myös suurin hyökkäys jossa olin mukana oli ihanan nautinnollinen. Kaverit juoksivat jo minun tahtiani, enkä joutunut maanittelemaan pelaajia ryntäämään kohti tulta kuten FPJ-sarjan edellisessä osassa. Tunnelmaa loi vielä sekin, että olimme saaneet tietoomme jenkkien tunnussanoja, joita lähes jokainen taistelija huuti juostessaan kohti jenkkejä. Aitoa menoa. Tosin tämäkin, noin 20 hengen voimalla, tehty hyökkäys tuntui jäävän vain hyttysenpistoksi jenkkien aloittaessa vastatoimet. Oli tietty mielenkiintoista yrittää pitää kymmentä päätä alhaalla yhdellä AK:lla.
Jenkkitukikohdan puolustus oli melko omituisissa kantimissa. Kahdesti kävelin matalana ampumaetäisyydelle tukikohdasta, täysin ilman vastarintaa. Yllätinpä yhden ryhmän jenkkejä tukikohtaan johtavalle polullekin. Kaverini kävi jopa tekemässä kärrynpyöriä vihollisen tukikohdan tuntumassa.
Kenties hauskin tilanne sattui alkuillasta, kun ryhmällinen jenkkejä yllätti minut metsässä. Vahingokseen väijyttäjän sihti oli huono ja kuoppa, johon heittäydyin selälleni toimi mahtavana suojana tulitukselta. Hauskan tilanteesta teki se, että kokonainen ryhmä jenkkejä oli ympäröinyt kaksi kongia, jotka onnistuivat pakenemaan tilanteesta, vielä aiheuttaen tappioita piirittäjän puolelle.
Sitten pientä skarppiutta tunnussanojen kanssa. Vaikka metsässä ei viitsi aina huutaa, ymmärrettävistä syistä, kovaan ääneen, sattui tunnussanojen ja niiden kuulemisen kanssa hauskoja tilanteita. Itse kuulin metsästä edestäni "urh" ja uudestaan "urh". Todellisuudessa joku takanani oli huutanut "chi", johon en tajunnut vastata. Palkintona kuula linssiin.
Ryhmätoverini "Tanssiva_Panda" sattui kuulemaan puskan kuiskaavan "Panda" ja uudestaan "Panda", kaverin vastatessa kutsuun "mitä?" huudahti puska "se on kongi" ja aloitti tulituksen. Onnekas kongi kyllä pelastui tilanteesta ympyrää (!) juoksemalla ja sai samalla tietoonsa vihollisen tunnussanan, "Thunder", johon vastauksen keksiminen ei vaatinut kovin paljoa ylimääräistä luovuutta.

Pitäisi oppia kirjoittamaan lyhyemmin - ^
Joona "SpA" Sipi, Vietkong, ryhmä 2, RJ.

Salasanojen oppiminen ei tosin ollut kovin vaikeaa, kun olimme joukkueen kanssa ja kuulimme vierestämme huudettavan "Chi", vastasimme jotakin hom:in ja com:in väliltä. Asia kaatui kumminkin siihen että vaativat riisihattua ja oman aseen hoppi kusi.

Jenkkien ensimmäinen tunnussana oli sikäli hauska, että "Thunder"iin vastataan yleensä "Flash", tätä myös hulvattoman moni huuteli vaikka vastaus oli "lightning".
Yöllisissä riennoissa olin myös komentoteltan luona(mm. sen toisella puolella kun ikkunoista ammuttiin sisään) ja joka tuliylläköstä minä olin melkeinpä ainut selviäjä(hell, i'm feeling lucky). Monesti teki mieli lähteä puukon kanssa metsään hiippailemaan mutta kantti ei juuri ja juuri pitänyt.

Tunnussanat olivat tosiaan välillä vähän hakusessa joillakin. Muistan kun johdin pienen pientä partiota 1. kenttävartion luona ja sitten kuulimme rapinaa läheisestä pusikosta jolloin me kaikki huusimme: CHI! Mutta vastauksesi tuli ihme ja kumma CHU ja sen perään tämä kaveri ammuttiin "seulaksi."

Ja pelin jälkeen pääsimme juttelemaan kyseisen henkilön kanssa, kongi toverihan se

Peli oli ihan hyvä ja siitä kiitosta ahkerille järjestäjille ja pelinjohdolle. Käskyjen totteleminen oli hieman ala-arvoista, kuten on jo todettukin. Hälytyksen kuuluessa, tuli teltoista vain vittuilua ja herjausta.
Sää oli mainio, kun vähän satoikin lauantaina.
Itselläni oli kankaiset NVA-kopiomaiharit jalassa, joten kuviteltavaa, että ne olivat aivan märät koko pelin ajan.
Tulin pelipaikalle jo perjantaina, enkä nukkunut ennen pelin päättymistä hetkeäkään. Tunnelma oli korkealla pelin alusta iltaan asti, jolloin hieman homma painui kokoon ja porukat menivät paria iskuretkeä lukuunottamatta nukkumaan. Hälytysta tuli ja ensiksi siihen reagoitiinkin lahjakkaasti.
Kuitenkin jossain vaiheessa yötä, alkoi congien tukikohtaan tulla joitain satunnaisia pikkupartioita kranaatittamaan telttoja, mutta eivät saaneet suurta huomiota osakseen.
Märkänä ja väsyneenä olin ihan tyytyväinen vielä sunnuntaiaamuna, kun teimme pienen sissiretken jenkkien tukikohtaan. Kranaatitimme pari telttaa ja poistuimme kuulien tieltä takaisin tukikohtaamme.

Kiitos pelinjohdolle vaivannäöstä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Kai..

Eli Mun ottamat kuvat löytyvät osoitteesta
http://www.softaaja.fi/galleria.php?id=FPJ6