Tähän ketjuun palaute ko. pelistä.

Kivaa oli vaikka yö tuntu ****** osittain. Mutta muuten koko peli oli kiva.
(peliä huononsi vain oma varustautuminen jos sekään )

Joo ihan jees peli oli, oli kivaa olla 1 ryhmässä kongeilla.

Jossain vaiheessa NVA upseerit alko lusmuilee hiukan..

Kiitos Lekalle pelistä, vaikkei omalta osaltani ihan nappiin mennytkään. Aiemmat pelit olivat mielestäni tunnelmallisempia, mutta olihan tuollakin ihan hauskaa.

Lauantai-iltana jenkkien hyökätessä kongibeissiin joku tarkk'ampuja ampui lähi-etäisyydeltä viripyssyllä paljaaseen päälakeen, vaikka olin jo jonkin aikaa maannut maassa selälläni, ase ilman lipasta jossain parin metrin päässä. Ilmeisesti tuli aivotärähdys, päänsärky joka vieläkin tuntuu (kahden Panadolin jälkeen), iso kuhmu ja aamuista oksentelua ja pahoinvointia. Sitten sai illalla kuunnella vittuilua, kun ei huvittanut lähteä hyökkäämään vaan koitin sen sijaan nukkua sitä vitutusta ja päänsärkyä pois. Taisi siinä tulla haistateltua takaisinkin, toivottavasti en kuitenkaan toisten pelimieltä pilannut.

Hauskinta varmaan koko pelin aikana oli kävellä illalla jenkkitukikohtaan siviilinä tavaraa hakemaan molottaen "vietnamia".

Terosu, vahinkoja todellakin sattuu. Jos et sitä kestä, jätä laji.

Sitten asiaan. Peli oli erittäin ihana. Juuri tälläisestä olen aina perversioissani haaveillut. Porukka vaan näytti väsyvän jo ensimmäisen päivän alkuillasta. Olisiko huonolla huollolla osansa asiaan?

Paljon mukavia tyyppejäkin tuli tavattua pelissä, joka on suuri plussa. Myös yön Apocalypse Now´mainen kaaos oli erittäin tunnelmallista. Enempiä lätisemättä terveysministeriön erikoisyksikkö kiittää pelaajia, sekä pelinjärjestäjiä.

Hiukan harmillista, että niin suuri osa pelaajista jäi pois (ja ilmeisesti iso osa peliin saapuneista pelaajista ei maksanut pelimaksua?). Mutta poisjäänti oli osittain ymmärrettävää. Kaikki eivät halua kastua, ryömiä, ryynätä ja TAPPAA 24 tuntia.

Kiitoksia kaikille osallistuneille ja pelinjärjestäjille. Kiitos myös sille Special forcen sotilaalle, joka ampui vain semiä ensiksi rämmittyään pari tuntia ja sen jälkeen kuunneltuaan erittäin huonoja juttuja. Hän muutenkin käyttäytyi olosuhteisiin nähden omituisen hyvin.

Tehtävät olivat hauskoja, mutta se yöllinen laatikoiden haku jäi kaivertamaan, koska emme ilmeisesti oman suuntavaistoni mukaan olleet lähelläkään laatikoita.

Kiitos vielä kerran.

Peli oli ihan mukavaa vaihtelua, sääkin suosi autenttisuudellaan (vaikka odotinkin isompaa sadetta).
Itse peli: peli sujui mukavasti, välillä oli tiukkaakin tiukempaa tulitaistelua ja välillä taasen oli kuolettavan tylsää (noh, Vietnamin sota on). Peli olisi saanut olla hieman tasapainotetumpi ja karvan verran hidastempoisempi (en olettanut että saadaan näinkin usein viholliskontakteja) ? Itse pelialue oli (kartan mukaan) laajahko mutta vain pientä osaa siitä käytettiin, eli pääosin jenkkien ja VietCongien tukikohtien väliä sissien tehdessä _lähes_ kokoajan hyökkäyksiä jenkkien tukikohtaan. Nyt muistelee hymyssä suin niitä hetkiä kun on juuri tehnyt vartiota/partiota ja pääsee juuri levähtämään telttaan niin johan joku huutaa "Alpha kaksi vastahyökkäykseen!" =). Kukaanhan ei jaksa kahta vuorokautta valvoa (ainakaan täysjärkisenä ) joten olisi ollut fiksua laittaa jossain vaiheessa yötä peli SEIS ja antaa pelaajille lepoa? Ei sillä että itse olisin tätä tarvinnut mutta useimmat pelaajat kyllä kun katseli loppubriiffissä väsyneitä kasvoja.

Kiitokset pelistä! Toivottavasti tulette toisiin ajatuksiin pelien järkkäämisen suhteen.

PS: Ikuistin myöskin yli sata kuvaa viikonlopusta, tässä teille osa, kaikkea kun ei jaksa survoa nettiin. =) Kysyttehän luvat kuvien käyttöön minulta.

-Antti "Winters" Pietilä, Alpha 2

Jopa vahingotkin, jos niistä nyt ei ketään voi syyttääkään, kyllä harmittavat jos niistä koituu aivotärähdyksiä. Varman päälle en pysty sanomaan oliko teko vahinko vai silkkaa harkitsemattomuutta, mutta luuletko ettei itseäsi edes harmittaisi vastaava tapaus? Minä ainakin olen niin negatiivinen, etten osaa mitään aivotärähdyksiä ottaa vastaan millään tapaa positiivisesti, tai edes neutraalisti.

Jos tapaus todella oli vahinko, en halua tuota ampujaa syyttää tai omantunnontuskia langettaa, pitihän nyt siitäkin avautua. Tilanne tosin vaikutti sellaiselta, ettei välttämättä oltu harkittu ihan tarkkaan ja ihan loppuun saakka. Siitä harkinnastahan aina puhutaan kun puhutaan kovista vireistä ja lähietäisyyksiltä ampumisesta.

Kiitos hyvästä pelistä. Kiitos tosiaan sille special forces hemmolle joka ampui vain semiä. Yhdeksännen ryhmänjohtaja(eipä tullut paljon oman ryhmän kanssa seikkailtua) kiittää ja kuittaa.

Oma mietteitäni pelistä.
Ensinnäkin pelialue oli todella hyvä. Korkeuseroja ja muutenkin monipuolista maastoa. Sadekuurotkin sopivat peliin kuin nyrkki naamaan.
Parissa kohtaa tunnelma vähän kärsi, kun yöllisessä hyökkäyksen valmistelussamme piti ihmiset herätellä ja saada mukaan osa jäi vaan nukkumaan ja valitti toimistamme. Mielestäni tällaiseen peliin tullessa pitää huumorintajun riittää näissäkin tilanteissa.
Yöllinen meteli ja häirintähyökkäykset tukikohtaamme (siis VC-tukikohta) olivat todella tunnelmaa luovia, ja teltassa oli kiva lepäillä ja kuunnella pimeän metsän mökää.

Loppujenlopuksi todella hauska peli. Toimintaa oli ehkä odotettua enemmänkin, sillä olin tosiaan varautunut kovaan kuriin ja pitkiin vartiovuoroihin
Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan pelin yllättävä loppu - Useita tunteja etuajassa...

Hinnaksi pelistä tuli hajonnut kenttäpullotasku ja haljennut MP5:n taittoperä. Myös hammassuojat onnistuin kadottamaan

Kai sitä pitää vähän parjata.

Pelistä lupailtiin tiukkaa milsimmiä ja enemmän armeijan taisteluharjotusta muistuttavaa tapahtumaa kuin tavan as-hippasta. Tämä ei nyt varmastikkaan kaadu pelkästään pelinjohdon niskaan, vaan myös kanssapelaajien. Itse nimittäin koin pelin lähinnä vietnaminaikasella varustuksella toteutetuks hippaseks, jossa oli erinäisiä (päättömiä?) tehtäviä.

Tekis myös miel parjata siitä missämäärin jenkeille tuntu olevan lusmuilua. Se, että omalla joukkueella on sillä hetkellä vapaavuoro ei tarkoita sitä, että tällöin ei tarvisi toimia millääntapaa ennekuin vihollinen on niin lähellä, että voit arvioida hänen silmiensä väriä.

Oli niitä hienompiakin kohtia, harvemmassa tosin. Odotin ehkä hiukan enemmän, toki tämäkin peli varsin viihyttävä pläjäys oli.

Pelialue oli myös pelaajamäärään nähden huomattavan pieni, vaikkakin korkeuserot sitä tilannetta tasotti kivasti.

Ehkä hypetys vain vähän antoi liikaa ymmärtää sitä, että peli todella olis ollu hidastempoista. Kaippa tuonne kannatti lähteä päälle 500km päästä, vaikka välillä sitä pariinotteeseen kirosikin.

Kiitos kaikille.
Lauri "hamppis" Hämäläinen
Charlie I

Omalta kohdaltani pelit meni nappiin. Tosin, erikois-Jouko status todennäköisesti edesauttoi asiaa kun oli mahdollista suunnitella omat menemiset ja katsella pelialuetta eri kuvakulmista. Esim Pentunmäen takapuolinen lehtomaasto solisevine puroineen oli jotain äärimmäisen tunnelmaa kohottavaa.

Kiitokset myös niille VC:n ja NVA:n urheille sotureille jotka tulivat hätistelemään meitä pois Kamputseasta. Kieltämättä ryhmämme naamoilla oli hyvinkin huvittuneita ilmeitä kun kuuntelimme maastoutuneena sitä keskustelua jonka paikallaolomme sai aikaan. Varsinkin tulikosketukseen joutuneesta ryhmästä perääntymisvaiheessa kuulunut "JOKO NYT USKOTTE ETTÄ SIELLÄ ON ERIKOISJOUKKOJA" huuto aiheutti pientä hilpeyttä keskuudessamme. Tuli myös huomattua että osa oli sotaleffansa katsoneet kun toisen hätistely-yrityksen aikana kuuntelimme ohjeita ampua kaikkea epäilyttävän näköistä, valitettavasti kuulat joko jäivät lyhyeksi tai suuntautuivat aivan vääriin puskiin. Suurtehoradiolla saimme kutsuttua VC:n tukikohtaan jenkkihyökkäyksen jonka yltyessä VC:n kakkosryhmä (?) koukkaavana osastona komennettiin takaisin puolustamaan tukikohtaa ja näinollen jätti meille mahdollisuuden pikaiseen vetäytymiseen alueelta takaisin rajan oikealle puolelle ja tukikohtaamme. Lohdutukseksi voinen sanoa että ette te kovin kaukana enää olleet asemistamme ennen vetäytymiskutsua (ja kyllä, siellä oli 8 aseenpiippua odottamassa tuloanne). Niin, ja löytyihän sieltä pusikosta kykkimästä yksi amerikkalainen lääkintämieskin

Saarna pelinjohdon turmiosta:

En tiedä keneltä karkasi mopo käsistä, mutta mielestäni alkoholin nauttiminen pelin aikana ei todellakaan kuulu harrastuksemme luonteeseen. Hillitty oluen ottaminen pre- ja aftergamessa on ihan OK, mutta ei todellakaan silloin kun peli on käynnissä (vänskän viskipullossahan oli kolaa ja spraittia).


Valtterille ISO kiitos, nauti sapatista, kyllä routa porsaan kotiin ajaa

Juu, hienot pelit oli. En tiedä muista, mutta itselläni tuli suurimmaksi osaksi hyvä fiilis pelistä, tosin se saattoi johtua mainiosta peliseurasta. Vietin noin 50% pelistä hiekkasäkkiasemassa kököttäen ja "Ämgeellä" (G3 SG/1) sihtaillen etumaastoa. Adrenaliinia, hikeä ja verta riitti koko rahan edestä ja tulipa jopa pari tappoa tilille. Kiitokset vielä LEKAlle pelistä ja GET SOME!

Juu kiitokset pelistä LEKAlle ja kaikille Vietnamilaisille.
Sitten muihin asioihin: liittyen Cammerin kertomaan juttuun ja tuohon huutoon: "JOKO NYT USKOTTE ETTÄ SIELLÄ ON ERIKOISJOUKKOJA."
se on jotenkin tuttu asia. Minä nimittäin laitoin pari ryhmää koukkaamaan taaksenne ja yhden tulpaksi ettette pystyisi vetäytymään.
Hyökkäyksen alkaessa havaitsimme kuitenkin että ei ole järkeä enään lähteä SF poikien perään. Muuten pieni kysymys, Cammer: näittekö kun me näytimme keskisormea sinne Pentunmäen takamaastoon jossa piileskelitte?

Vielä kerran kiitos!
Vietnamilaisten joukkojen ns "alikomentaja"

Jos tarkoitat tilannetta "Kamputsean" puolella siellä notkelmassa (jossa oli ihan mukavasti vettä), ei nähty, me nähtiin hivenen kauemmas sinne rinteelle jolla kulki tie ja rajalina, mutta muuten olimme hyvin matalina munat turpeessa ja katselimme lepikkoa ja odotimme että joku tulee noukkimaan meidät pois. Olimme lähes kalliossa kiinni muutamien isompien koivunvesojen takana sen yksinäisen pitkän männyn lähistöllä (suunnilleen karttaruutujen O-P 2 alueella). Juuri ennen vetäytymistämme takaisin kuulimme kalliolta takaatamme liikettä ja tarkka-ampujamme sinne muutaman kuulan lähetti, mutta sieltä ei vastattu tuleen ja irtauduimme suht rivakasti alueelta.

Lisää mielenkiintoista kuulemaa muistuu mieleen "Ne on erikoisjoukkoja koska ne on erikoisen tyhmiä"

Kun kävimme Pentunmäellä aamulla ja laskeutuessamme sen luoteisreunaa, emme nähneet yhtään vihollista edetessämme pitkin pelialueen rajaa kohti läntistä kukkulaa jossa oli mm VC:n respa ja jonkinnäköinen pesäke rakennettuna havuista. Ihailimme siellä maisemia kun peli huudettiin poikki.

Ja palautetta.

Kuten hamppis jo mainitsi, niin itsekin jäin kaipaamaan sitä milsimiä ja hidastempoisuutta. Nyt tuntui kokoajan olevan liikkeellä. Ja jälleen oli havaittavissa tehtävien turhuuden. Vallataan bunkkeri hirveällä työllä ja tuskalla, seuraava käsky, että palatkaa tukikohtaan. Mitä hyötyä?

Myöskin erinäisten käskyjen toteuttaminen nostatti ensiksi pienen hymyn naamalle, sitten vitutuksen. Mennään palelemaan 2h metsään kun on kiire sinne, ketään ei näy ei kuulu kahteen tuntiin, sitten 2 jannua laitetaan pienelle partiolle, eksytään pimeässä hieman, löydetään baseen josta heti valitusten jälkeen hyökkäykseen kongibaseen jnejne. Ei mitään päätä ei häntää. Ja yöllä oli erittäin pimeä ja osa mäistä älyttömän vaarallisia ja silti käskytetään kiipeämään hengenvaarallisesti pimeässä ylös ja alas tällaisia paikkoja. Ei näin. Vaikka olisi kuinka HC-Milsim, niin ei kukaan oikeasti tuolla henkensä kaupalla pelaa.

Hyvää mielestäni oli tuo kranaattisääntö. Sai helpolla yhden teltan pois laskuista, ei tarvinnut pelätä selkään ampumista. ja jopa teltassa olijat saivat lepäillä vielä 30min.

Yks suurimmista ärsykkeistä oli se, että itse tulin pelaamaan milsimiä. kastuin, olin kylmissäni ja vittuuntunut, toteutin käskyjä, vaikka ne olisivat olleet kuinka turhia. Vaatteet kirjaimellisesti paskassa ja lepoa pelin alun jälkeen yöhön 0500 mennessä olin pitänyt ehkä alle 1h. Ja sitten vastaan kävelee täysin kuivia, täysin puhtaita jenkkejä, jotka olivat istuneet koko *aatanan pelin jossain sateensuojassa, poissa kurasta, poissa paskasta. Menikö joukkueenjohtajien tutuille parhaat nakit? Vai oliko meillä vittumaisempi joukkueenjohtaja? Vai mitä *ittua? En osaa sanoa, mutta päähän se otti.

Ja kuten Cammer jo sanoikin: pelaajat eivät saa nauttia alkoholia pelin aikana, niin miksi pelinjohto sitten on oikeutettu tähän? Alkoholi tosiaan kuuluu korkeintaa pre- ja aftergameihin. Huvittavaa mennä ottamaan käskyjä vastaan kun joukkueenjohtaja koittaa epätoivoisesti piiloitella kaljapulloa tetsarinsa taskussa.

Kiitoksia omalle ryhmälleni, Alpha 1, Alpha 2:lle loistavista avustuksista aika-ajoin, sekä niille hiton Itäsuomalaisille teltassamme. Hieno juttua pojat, varsin tasokasta

Ja pelistä, vaivannäöstä ja järjestelyistä Lekalle.

Ari Lindberg
Windi^ @ Alpha 1, RJ
Salosoft Ry

Edit: Tuolla muutama kuva myöskin: http://kuvat.ulkorinki.org/kuvat/fpj6/

Yksikään joukkueenjohtajista ei kuulunut pelinjohtoon ja etenkin moni TVÄL-vääpeleinä toiminut henkilö osoitti paheksuntaa tissuttelua kohtaan. Tämän jälkeen eivät korkit enää avautuneetkaan.

Omat pelit olivat varsin leppoiset, koska toimin TVÄL-vääpelinä. Lähinnä jauhoimme paskaa ja grillasimme. Itse kävin heittämässä pari partiokeikkaa, joista siinä 2200-2300 kieppeillä tehty oli jopa tarinan arvoinen.

Matkaan lähti kolme seisoskeluun hajonnutta TVÄL-vääpeliä aseinaan kaksi tarkka-ammuntakivääri ja yksi kranaatinheitin. Pimeyden turvin hiiviskelimme Kamputsean rajalle ja pyysimme tietoja sitä vartioivilta sotilailta. Tietojen perusteella päätimme tehdä väijytyksen pelialueen korkeimman mäen rinteeseen ja lähdimme hiipimään mäkeä kohti. Jo 20 metrin päästä vartiopesäkkeestä alkoi hillitön pistoolin louske ja heittäydyimme maihin. Onneksemme vihollisen aseseen tuli toimintahäiriö ja hänet eliminoitiin yhdellä harkitulla laukauksella. Varmistettuamme solan, jossa väijytys oli tehty, aloitimme hitaan ja varovaisen kiipeämisen mäelle. Etenimme erittäin hitaasti tarkkaillen maastoa ja välttäen meteliä. Kun jyrkin nousu oli ohi, päätimme, että etenemme loput matkasta ryömien ja jätimme taisteluvyömme helposti tunnistettavaan kohtaan rinnettä. Huomattavasti kevyemmällä varustuksella etenimme ryömien varsin ripeästi. Ryömiessämme havaitsimme yhden Vietkong-sissien vartiopesäkkeen ja päätimme yllättää vartijat kiertämällä selkään. Kiertäessä tunnustelijamme päätyikin liian lähelle pesäkettä ja häneltä kysyttiin tunnussanaa. Onneksi tunnustelijamme tiesi tunnussanan, mutta jokseenkin epäilyttävä etenemistapa ja tiger stripe -kuvioitu maastopuku johtivat lyhyeen ja kiivaaseen tulitaisteluun, jossa tunnustelijamme ja yksi sissi eliminoituivat. Aiheutuneen metelin takia monet silmäparit olivat suunnattu jäljelle jääneisiin kahteen amerikkalaiseen, joista toinen olin minä. Pääni yli ammuttiin useita kertoja ja yritin vain syödä sammalta, jotta saisin survottua päätäni paremmin suojaan. Toinen amerikkalainen laukaisi yhden kranaatin, mutta pimeyden takia laukaus ei osunut. Odotimme hiljaa ja välillä pääni yli lenteli vihollisen ammuksia. Maattuamme maassa vartin aloitin irtaannuin alueelta ryömien erittäin hitaasti ja matalana. Pääsimme lopulta taisteluvöidemme luo noin vartin kuluttua ja varovaisella etenemisella pääsimme omaan tukikohtaan ja iskimme pihvit grilliin. Osa luuli jo meidän eliminoituneen tai jäänneen vangiksi, mutta olipahan juttu kerrottavana ja vaatteet kuivattavana.

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin henkilökohtaisesti en arvostanut sitä, että levätessäni teltassa neljän muun henkilön kanssa teltan sisälle ammuttiin erittäin reipas sarja osuen meihin jokaiseen. Tästä voisi älähtää jo pelkästään sen takia, että pelissä oli käytössä helppo ja selkeä kranaattisääntö ja telttoihin ampuminen oli kiellettyä. Toiseksi kenelläkään meistä teltassa ei ollut suojalaseja ja mm. itseäni ammuttiin pitkä sarja päähän. Onneksi teltassa ollut lyhty paloi niin kirkkaasti, että olin vetänyt pääni päälle takin.

Kiitokset täältäkin päästä LEKAlle jälleen loistavasta skenusta. Vaikka milsimmiä olisin ehkä lisää kaivannut toimi se jotenkin näinkin. Hiukan pisti vituttamaan se että taas oli poisjäämisprosentti ruokottoman suuri(n. 1/3 kuuleman mukaan). Itse toimin Charlien joukkueenjohtajana ja vähän toivomisen varaa olisi siinä, että kun tulee käsky lähteä viiden minuutin päästä, niin sitten vasta aletaan syödä ja laittaa kamoja, jolloin lähtö voi viivästyä vaikka sen 10 min. Kuten myös vartiossa oleville, niin vartiossahan on tarkoitus katsoa sinne vartiosuuntaan eikä vain istua bunkkerin pohjalla.
Jos hyvää pitää etsiä niin paikoitellen tunnelma oli varsin mukava, erityiskiitos tästä Jukille. Itse en kovin monessa tehtävässä olleet osallisina, kolme taikka neljä niitä taisi olla(ammustarvikkeiden haku kaksi kertaa, Saving Sergeant Wulf ja viimeinen hyökkäys/ammuslaatikoiden halu kongibasesta.) Tehtävät olivat sinällään ihan mukavia ja sellaista tunnelmaan sopivaa perusauraa. Saving Sergeant Wulfissa pääsimme myös katsastamaan pelialueen takarajan purot lammet ja jylhät kalliot(joita ei ollut niin kiva kiipeillä ylös). Käskyjen tottelemisestä vielä voisi nillittää että jos ylempi antaa käskyn niin sitä käskyä olisi tarkoitus totella, jos sitä ei kuule voi pyytää toistamaan taikka seurata muita.



Se mikä itsellä tunnelmaa paikoitellen nosti oli juuri se että kastuin, olin kylmissäni ja vittuuntunut, toteutin käskyjä, vaikka ne olisivat olleet kuinka turhia. Vaatteet kirjaimellisesti paskassa ja lepoa pelin alun jälkeen yöhön 0500 mennessä olin pitänyt ehkä alle 1h. Ja sitten vastaan kävelee täysin kuivia, täysin puhtaita jenkkejä, jotka olivat istuneet koko *aatanan pelin jossain sateensuojassa, poissa kurasta, poissa paskasta. Sadetta varten on olemassa sadevarusteet joten märkänä ei tarvitse olla. Ja olihan se kiva nähdä että edes joku oli säilynyt kuivana.

Kritisoinpa nyt sitä (ainakin) oman PJ teltan meininkiä, kun sinne menin, niin siellä porukka nukkui miten sattuu osa suht keskellä telttaa johon myös oltiin jätetty tavaroita, yksi myös onnistuneesti vei n. kolmanneksen miun lepotilasta, joku roti tähän hitto vie. Eikä niitä toisten makuupusseja tarvitse ehdoin tahdoin potkia, itse heräsin monesti kun joku käveli miun yli, potki tai muuta vastaavaa. Myös se ei auttanut että naapuri oli ripustanut märän takkinsa kuivumaan miun makuupussin yläpuolelle joka tehokkaasti kasteli makuupussin osittain, eli jos laitatte narulle kuivumaan, laittakaa se hitto vie itsenne yläpuolelle. Tähän tarkoitukseen olisi kamiinoista myös ollut hyötyä.

Pientä kivaa myös tuotti kongien iltasella teettämä hyökkäysaalto mutta perkele kukaan ei teltoista noussut niihin vastaamaan. Itsellä taistelu jäi vähän siihen että aseen hoppi ei toiminut joten 15m pidemmälle ampuminen oli käytännössä turhaa.

Pelin jälkeen kuulin myös jonkun kongin maanneen koko yön(?) tukikohtamme liepeillä telttojen lähellä, propsit siitä jos joku tämän teki.
Kuulin myös yhdeltä joukkuelaiselta että special forsessit olivat sanoneet miun olevan "viides Saigonin sähkömies" tai jotakin vastaavaa .

Kiito kumminkin ryhmänjohtajille jotka hyvin pitivät ryhmät kasassa ja toiminnassa, tosin ykkösryhmästä katosi kaksi jäsentä(toinen lähti kotiin, toinen loikkasi special forsesseille ilmeisesti) eikä kukaan vaivautunut ilmoittamaan miulle, joten ensikerralla muistakaa se helvetin komentoketju. Ja jos haluaa ryhmää vaihtaa niin oletettavasti siihen pitää kysyä lupa pelitilanteessa, nytkin loikkari sai miulta tappokäskyn .

Kiitos nyt kumminkin kivasta peliviikonlopusta. Kuvia tulee sitten jossakin vaiheessa muutama.
Charlie Out.

Pelihän oli minun mielestä aivan loistava vaikka minulla ei ole mitään skenua mihin verrata sillä tämä oli eka skenuni. Vaikka alussa vähän satoikin niin ei se minua ainakaan haitannut, koska olin eliminoitunut juuri ennen rankimman sateen alkua ja olin jo respalla ja matkalla telttaan odottamaan peliin liittymistä.

Noh siinä se peli hiljalleen eteni ja alkoi levitä käsiin. Ryhmät taisivat olla suurimman osan pelistä hajalla siellä sun täällä ja käskytkin alkoi olla luokkaa sitä, että menkää kakkoselle, voitte mennä kattoo onko tuolla ketään jne.
Ilta eteni erittäin mukavasti koska itselläni ei ainakaan ollut hirveä kiire sillä kökötys kolmosella oli ihan mukavaa.

Nytten päästään siihen pelin parhaaseen kohtaan.
Meillä oli porukoiden kanssa pienehko suunitelma hyökätä jenkkien baseen.
Lähdimme siinä joskus 2200-2230 etenemään omasta basesta kohti kolmosta jossa meitä kolmea odotti kaksi urheaa sissiä. Matka kolmoselle oli veemäinen, koska menimme veemäisen ryteikönläpi.
Noh sitten me viisi urheaa sissiä lähdimme etenemään jenkkibasea kohti takaapäin. Noin puolessa välissä matkaa aloimme pitämään vähäistä ääntä.
Kun sitten olimme n. 20m päässä jostain valaistusta jenkki hökötyksestä (sanon sitä valopalatsiksi) pysähdyimme tarkkailemaan hiukan tilannetta. Edessämme oli jenkkisian teltta josta eräs sissimme kranaattia käyttäen eliminoi jenkin, tämä kranaatti oli merkki iskullemme joten etenimme n. 10m ja menimme maihin ja aloimme tulittaa valopalatsia. Valopalatsissa oltiin aluksi ihan kummissaan, että "mitä v****a siis voi ******". Hyökkäyksen aikana minä aloin huutaa ties kuinka monta olematonta ryhmää liikkeelle ja tulittamaan. Saimme eliminoitua 15-20 jenkkiä.
Siinä vaiheessa vihollinen sammutti valot joten komensin hämäykseksi kaikki joukot perääntymään.
Kun valot palasivat olivat jenkit vielä pariminuuttia valppaina, mutta sitten he alkoivat taas puuhata jotain. Helpottuneina etenimme jonkin verran lähemmäksi asemiin valmiiksi lähikontaktiin. Avasimme tulen ja amuimme tarkkoja laukauksia. Siinä sitten edettii valopalatsin teltalle johon hyökkäys sitten pysähtyi. Itse olin hiukan etäämällä muista.
Sitten toverini eliminoitiin ja minä jäin sinne yksin metsän reunaan makaamaan. Kun siinä makoilin vatsallani niin tuli minua kohti joku kaljupäinen henkilö. Siinä vaiheessa olin, että "voi v**** nyt mä jään kiinni", mutta enpäs jäännytkään :] tämä tohelo jenkki alkaa ryömiä minun jalkojen yli, siinä katsoimme vähän aikaa toisiamme ihan hiljaa tai ainakin minä katsoin sitä jenkkiä. Siinä sitten pörräs muutama jenkki koko ajan, kunnes he alkoivat mennä pois päin käytin tilanteen hyödyksi ja lähdin pois.

Reitti takaisin oli veemäinen ja tuli siinä matkalla eksyttyä ykköselle joka oli ison mäen päällä (jotenkin sinne päädyin) mutta onneksi löysin reitin alas tielle ja olin taas kotona. Teltassa oltaessa baseen hyökkäsi jotain porukkaa, kunnes joku pisti kranaatin telttaan ja siinä samalla potkaisi teltan helmaa merkiksi heitosta, mutta samalla hän potkaisi vahingossa telttalaistamme päähän (siitä selvittiin pienellä kiroamisella).

Kirjoitus voi olla vähän sekava ja hyppivää, koska olen _hiukan_ väsynyt pelistä :]
Tuosta "suur"hyökkäyksestä saa kiittää congejen 3 ja 6 ryhmiä.

Itse olin peliin hieman pettynyt. Tosin peli oli ensimmäinen isompi peli, joten ehkä odotin hieman liikaa, tai ennenkaikkea erilaisia asioita.

1. Ilmeisesti Vietnamin sota oli pääasiassa huutamista ja kiroilua?
2. Pelinjohdon alueella oli koko ajan aikamoinen show päällä. Tämä vaikutti koko tukikohdan tunnelmaan. Ymmärrän kyllä järjestäjien väsymisen ja turhautumisen edellisen viikon sateiden jäljiltä.
3. Me muuthan emme olleet erikoisjoukkoja. Silti jokainen tuntui toimivan itsenäisenä yksikkönä. Jalkaväkeen olennaisena kuuluva tehokas ryhmä- ja ennenkaikkea joukkuetasoinen toiminta puuttui.
4. Joidenkin vartiotehtävien mielekkyys, kun vartioiden etupuolella rymyää ja meluaa kaiken aikaa omia.

Iso kiitos kuitenkin vaivannäöstä järjestäjille. Kehuja vielä - partio-osuudet olivat tehottomuudestaan huolimatta tunnelmallisia ja jopa jännittäviä. Kiitos omalle ryhmälle - charlie kolmoselle.

Toimin Bravo-joukkueen ensimmäisen ryhmän radistina, ja pelistä jäi todella hyvä maku suuhun, lisää tämmöistä.

Joukkueenjohtaja ja hänen tst-parinsa (kolme kulmarautaa kauluksessa) toimivat mielestäni hyvin, ja saivat yhteistoiminnan jopa joukkueen tasolla toimimaan (kosketuksessa kärkiryhmä sitomaan, muut koukkaamaan), varsinkin ekalla partioreissulla. Ja koska tehtävä oli nimenomaan partioida, ei ollut mitään järkeä jäädä miehittämään kongien bunkkeria. Kiitokset siis Bravon johdolle. Oman ryhmän kanssa oli myös mielekästä toimia, koska kaikki olivat aiemmin tuttuja ja yhteistoiminta sujui, ja ryhmä pysyi kasassa.

Toimintaa oli yllättävän paljon, odotin paljon verkkaisempaa tahtia, mutta toiminnantäyteisyys oli positiivinen yllätys, kyllästymään ei päässyt.

Yön aikana pientä ja suurempaakin kähinää riitti, itse tosin hoidin vain oman vartiovuoroni (jotenkuten), jolloin ei mitään erikoisempaa tapahtunutkaan, mitä nyt yksi kongi ampui suoraan kivääriini valaistulla komentopaikalla. Lepoaikana lepäsin, ei käsketty puolustukseen, joten en myöskään mennyt, koska tarkoitus oli säilyttää toimintakyky myös seuraavan päivän koitoksiin.

Viestiliikenteestä, radistit, tutustukaa niihin ohjesääntöihin ja pitäkää ne voxit pois päältä. Välillä itselläkin tuli tupeksittua sen radion kanssa, vaikka jonkin verran on kokemusta, joten olkaa tarkkana. Maasto toki vaikeutti radioliikennettä myös. Jatkossa radiot voisi pitää vain joukkuetasolla, joukkueen sisäinen viestintä pitäisi onnistua huutokomennoilla, käsimerkein tai lähetin avulla. Jonkin sortin kirjalliset viestiperusteet olisi kivat seuraavalla kerralla (tunnukset tms).

Pelin lopetus tuli hieman liian ajoissa, toisaalta oli hyvä lopettaa kun intoa vielä riitti, ja pääsipähän ajoissa sitten kotiinkin. Ehkäpä paras pelikokemus tälle kesälle, rahalle tuli vastinetta. Mikäli vastaava peli järjestetään jatkossa, olisiko mahdollista saada vesitäydennystä pelinjohdolta, ainakin osa pelaajista oli huonosti varustautunut vesihuollon suhteen?

Tämä on erittäin paheksuttavaa käytöstä. Pieni tissuttelu PRE ja AFTER-gamessa on ok, MUTTA EI PELIN AIKANA. Kuten Lokki jo totesi ei kukaan joukkuueenjohtaja ollut pelinjohtoa ja toivon ettei kukaan pelinjohtajista tähän syyllistynyt. Sillä pelinjohtajilla on kuitenkin vastuu pelaajista jne. sekä mahdollisista sairastapausten evakuoinneista. Harmiksi en itse päässyt juurikaan seuraamaan meininkiä. Oma komentovastuuni oli yöllä 01 eteenpäin, joka kuitenkin peruuntui kiirellisen sairastapauksen ja kuljetustarpeen takia. Toivottavasti asianomainen ei saanut traumoja matkasta sairaalaan. =)

MilSim tai ei, loppupeleissä pelaajat ovat paikalla vapaaehtoisesti ja vastuussaan itsestään. Kuten jo alkupriiffissä sanottiin tulee vaarallisia paikkoja välttää ja varoa etenkin yöllä. Jos joku ei tahdo rämpiä ja syöksyä sateessa, täten saavuttaa mielettömän fiiliksen, ei hänen tarvitse. Vapaa-ehtoistahan tämä on. Kannattanee ehkä miettiä osallistuuko seuraavan kerran ja saako vastinetta rahoilleen.

Lopuksi kiitos pelaajille. Pelaajat tekevät pelin.


Henri "hRotten" Nyström
LEKA

Muutamia kommentteja.

-Pelimaasto oli erittäin hieno, harmi että sitä käytettiin pelillisesti erittäin vähän. Itse tuli kierretyä koko pelialue läpi

-Vaikka pelaajat tekevät pelin, kyllä pelinjärjestäjien pitää, jotain muuta tarjota kuin pelialue ja aika.

-Pahoitteluni kongille joka tuli ajamaan meitä pois kambotzeasta ja sai aika läheltä osuman kranaatinheittimestäni.
Lohdutuksen sana tähän, toinen vaihtoehto olisi ollut M1 carbinen 8m kuula. En viitsinyt sitä käyttää.

Mutta kiitokset pelinjärjestäjille erilaisesta vietnam pelistä.


Siistitty -L4te

Kiitokset erittäin hyvästä pelistä LEKALLE. Kuitenkin on pakko pistää parit miinukset.

- Miksi jotkut pelaajat tulevat roolipohjaisiin peleihin kun ei ne osaa eläytyä? Ottakaa nyt Jaakonpojasta mallia: se kiljui ja karjui varmaan 15min mun vieressä kun se ammuttiin.

- Miesvahvuuksien ero oli aika iso.

- Minua eniten harmitti kun ryömin jenkki baseen vaivalla varmaan tunnin. Päästyäni yömyöhään basen lähelle huomaan että siellä ei ollut ketään vartioimassa kaukaa kuului vaan jonkun idiootin huutavan "seuraava vietnamilainen joka tänne tulee, mä vedän sitä perseeseen!" hyvä pojat hyvä. Seurattuani paria väsynyttä jenkkiä heidän menossa teltaan nukkumaan päätin mennä tekemään jäynää. Venasin että pojat rauhoittuisivat ja löin teltaa ja huusin mitä kurkusta lähti KRANAATTI. Teltassa "nukkuvista" lähti varmaan yhtä paljon ääntä. Siinä sitten haulikko kädessä venasin että tuleeko sieltä ketään. Mutta ei kuulunut, että hälytys tai muuta mambotsampoa. Joku yksinäinen ryhmä tappoi mut tullessaan takasin baseen.

- Congien "johtajat " ei oikeen osannut hommiaan.

Sori siitä kun ammuin sua benelillä sormille kun yritit vallata kolmos-bunkkerin.

Muokattu erittäin rankasti. Luulisi, että tähän mennessä olisi jo saanut nukuttua riittävästi selvän viestin kirjoittamiseen. Lause lauseelta korjatessani välillä rupesi oikesti itkettämään suomenkielen kohtalo ja nykynuoriso. Jos ei osaa kirjoittaa, ei sitä kannata näyttää muille. Kirjoitustaitoa voi kohentaa myös helposti 9mm lyijyburanalla. Vittu. -L4te

Kiitokset pelinjohdolle todella mageesta pelistä. Vaikkei homma ihan sitä ollutkaan mitä ennakkohypen perusteella odotin, hauskaa oli silti ja ainakin omalla kohdallani peli toimi todella hyvin.

Mitä tulee oman ryhmäni toimintaan, olimme tarkoituksella melkoisen gonahtaneita. Lisäksi itseäni ja osa-aikaista lämäriämme lukuunottamatta ryhmä koostui kiusakseni heitetyistä McNamaran miehistä, joten hitaudessa ei liene mitään odottamatonta (jos et tiedä, kysy Googlelta "McNamara's project 100,000"). Ryhmä toimi pääasiassa varsin kivasti ja ainakin minulla oli todella hauskaa, etenkin sen jälkeen kun vinetysaltis lämäri loikkasi Special Forcesin riesaksi.

Tiivistelmä pelistä: (ei välttämättä suurta proosaa, mutta selventänee eräitä muiden kirjoittamia asioita)

Aloitimme lepovuorolla. Koska vartioimaan käsketty mikä lienee ei kuitenkaan onnistunut miehittämään kaikkia vartioasemia, otimme pohjoiseen lähtevän polun alkupäässä olevan pesäkkeen (tästä muodostui sittemmin ryhmämme päämaja) haltuumme. Vuorottelimme niin, että kaikki pääsivät syömään ja lepäämään, mutta joku oli aina myös vartioimassa.

Hyvin pian kävi selväksi, ettei pelistä todellakaan selviäisi ampumatta laukaustakaan. Porukkaa alkoi rynniä päälle tasaiseen tahtiin. Torjuimme lepovuoromme aikana kolme pohjoisesta tullutta hyökkäystä ja siinä sivussa rakensimme koko pesäkkeen uusiksi ja täydensimme sitä uusilla hiekkasäkeillä. Pesäkkeen päällä ollut pressu piti huolta siitä, ettemme kastuneet iltapäivän monsuunisateissa. Tämä näytti vituttavan yhtä jos toistakin ohi kulkenutta.

Jossain vaiheessa vuoro vaihtui, mutta emme saaneet lisäohjeita, joten jatkoimme vartiointia kunnes tuli ilmoitus erikoistehtävästä. Tehtävämme oli kulkea paikkaan x hinnalla millä hyvänsä. Tähän ohjeistus sitten päättyikin, mikä näytti suututtavan melkoisesti ainakin tuolloin vielä mukanamme roikkunutta lääkintämiestä. Lähdimme liikkeelle - päästyämme yksimielisyyteen suunnasta, kartta kun ei ollut niitä parhaita. Pian kävi selväksi ettei hommasta tullut yhtään mitään, koska koko Kambodzan raja oli mustanaan vihollisia. Ryhmämme joutui pahasti hajalle haavoittumisten vuoksi ja kävimme lääkintämiehen kanssa pikavisiitillä tukikohdassa hakemassa sidetarpeita yhden miehen jäädessä suojaamaan haavoittuneita. Saimme tukikohdasta mukaamme toisen ryhmän, joka oli lähdössä omalle tehtävälleen samaan suuntaan. Valitettavasti haavoittuneet olivat tällä välin menehtyneet, joten jatkoimme toisen ryhmän kanssa kohti omaa määränpäätämme. Ylitimme Kambodzan rajan kiertääksemme vihollisen partioita ja tukikohdan. Valitettavasti sain tässä vaiheessa osuman eikä porukasta ollut ilmeisesti enää ketään muuta jäljellä kuin lämäri, joka hänkin katosi johonkin. Haavoittuneena makaaminen oli suhteellisen jännittävää, sillä erikoisjoukot olivat ilmeisesti suorittamassa jotakin tehtävää alueella ja joka paikassa oli heitä metsästäviä sissejä. Jos olivat sissit melkoisia puusilmiä niin olivat kyllä alueella liikkuneet jenkitkin, joihin minulla oli useita kertoja suora näköyhteys ja koitin apuakin huudella. Sitä ei kuitenkaan tullut. Myöhemmin kuulin että varsinainen pelastusryhmäkin oli kyllä lähetetty, mutta he eivät päässeet vihollisen rintaman läpi. Noin puolentoista tunnin kuluttua lähdin lopulta respalle koska alkoi käydä selväksi, ettei ketään tulisi ja kylmenevä ilta alkoi muodostua turhan tehokkaaksi sairastumisen aiheuttajaksi paikallaan märässä heinikossa makaavalle.

Ryhmäni oli ilmeisesti tällä välin levännyt ja syönyt, minä taas en. Vaan eipä sillä väliä, taas pääsi vartioimaan. Lääkintämies oli häipynyt omille teilleen ja toinen ryhmän jäsen sai vatsavaivojen vuoksi VMTL:ää. Nopeasti pimenevä ilta oli todella suurta viihdettä. Vihollisen aloittaessa taukoamattomalta tuntuneen hyökkäyksensä tukikohta oli hetkittäin kuin suoraan Ilmestyskirjasta. Vain Browning M2 puuttui.

Valitsimme taktiikaksemme korvilla vartioimisen, koska pimeydessä tähystäminen olisi ollut pelkästään vaarallista. Metsään ei nähnyt mitään, mutta sen sijaan me olisimme olleet takaa loistavien valojen vuoksi helppoja maalitauluja. Pari kertaa vihollinen pääsi parin metrin päähän, mutta ilmeisesti poissa näkyviltä pysyminen tepsi, sillä he tuntuivat pitävän pesäkettämme tyhjänä. Pimeyteen tyhjennetyt lippaalliset palkittiin lähes aina vihollisen tuskanhuudoilla. Hommaa hankaloittivat jatkuvasti edestakaisin reissanneet omat, joilla ei tuntunut olevan mitään käsitystä tunnussanoista. Ei kyllä ollut meilläkään, sillä yleensä saimme tietoomme aina vähintään yhtä päivitystä vanhan tunnuksen.

Myös lähistöllä grillanneet joukot alkoivat herättää melkoista suuttumusta, sillä apua hyökkäysten torjumiseen ei liiennyt juuri ollenkaan. Pahimmillaan olimme täysin motissa vihollisen tulittaessa myös takaapäin, mutta grillikerho vain jatkoi syömistä. Upseerien grillikerhostakaan ei tullut apuja, heidät taidettiin teurastaa hyvin nopeasti vihollista suosivan leirivalaistuksen ansiosta. Lopulta ryhmäni oli kutistunut kahteen henkeen ja päätimme vetäytyä. Toisen vetäytymisaallon aikana sain taas osuman, eikä lääkintämiestä taaskaan löytynyt - omasta tukikohdasta!

Lepovuoromme alkoi ja hyökkäys oli päättynyt, joten suuntasin respalta nukkumaan hieman yhden jälkeen. Heräsin puoli viideltä syömään, jonka jälkeen lähdin etsimään ryhmääni viideltä alkavaa vartiovuoroa varten. Pojat olivat tyylikkäästi parikymmentä minuuttia myöhässä. Koska vihollista ei näkynyt eikä kuulunut, pesäkkeelle kertyi melkoinen porukka ampumaan tölkkejä.

Vartiointivuoron jälkeen oli tarkoitus lähteä partioimaan, mutta saimmekin tehtäväksi hakea ammuslaatikoita, jotka jostain käsittämättömästä syystä olivat päätyneet johonkin hornaan vihollisalueelle. Lähdimme koko tai melkein koko charlie-joukkueen kanssa matkaan. Kartanlukutaidossani ei voinut olla vikaa, koska luutnantinkin mielestä olimme oikeassa paikassa, mutta laatikoita ei vaan löytynyt. Sen sijaan vihollisia löytyi. Ammuskelimme heitä ilman omia tappioita ja kaadoimme matkalla löytyneen vihollisen respalipun ennen tukikohtaan paluuta.

Ilmeisesti laatikot olivat päätyneet vihollisen haltuun, joten niitä lähdettiin hakemaan koko porukan voimin kunhan ensin hengähdettiin pikku hetki. Hyökkäys oli nopea ja raju - tai siis yritti olla. Suurin osa porukasta iski pallit turpeeseen heti kun vihollinen alkoi ampua. Saimme parin kersantin kanssa potkittua porukkaa melko siedettävästi liikkeelle ja pääsimmekin aivan leiriin saakka. Tosin hukkasin ryhmäni haavoittumista seuranneen turpeessa könöttämisen aikana. Tällä kertaa se lääkintämieskin sitten löytyi ja matka jatkui kunnes ilmeisesti leiriin palaavia vihollisen joukkoja ilmestyi taaksemme ja sain taas osuman.

Sitten peli päättyikin (harmiksemme etuajassa). Tosin jälkeenpäin ajateltuna tämä ei välttämättä ollut huono juttu, koska osa pelaajista oli kaikista varoituksista ja muistutuksista huolimatta alivarustautunut niinkin tärkeän asian kuin vesi- ja ruokahuollon osalta. Merkillistä, pitäisikö pelinjohdon todella holhota pelaajia kuin pikkulapsia, jotta nämä asiat saataisiin kuntoon?


Eniten minua jäi ihmetyttämään pelaajamäärä. Jaakonpojan mainitsema lukumäärä loppubriiffissä meni minulta valitettavasti ohi, mutta joku sanoi että pelaajia olisi ollut vain reilut 50! Siis reilusti yli puolet olisi jättänyt tulematta. En uskalla ajatellakaan, minkälaisia tappioita tämä pelinjohdolle voi pahimmillaan voi aiheuttaa ja ymmärrän hyvin, että he ilmoittivat tämän olevan viimeinen järjestämänsä peli.

Tiedän hyvin, että kuulapyssypeleissä on yleistä että jopa kolmasosa ilmoittautuneista jättää tulematta, mutta tällainen vastuuttomuus pelaajien taholta on lähinnä pöyristyttävää. Toivon, että kaikki pelinjärjestäjät ottaisivat käyttöön Mustan Listan, sillä tulematta jättäminen ilman peruuttamista on mielestäni anteeksiantamatonta ja edellyttää pelikieltoa rangaistuksena. Muuten tuota inhottavaa ilmiötä ei varmasti saada kitkettyä pois.

Toivottavasti Lekalta tulee vielä jatkossakin pelejä. Pelitarjonta kärsisi huomattavasti yhden suuren järjestäjän menettämisestä.


Kiitokset vielä kaikille pelissä olleille.

"Now it's over and the homeland's safe
Got a purple heart to show the world I'm brave"

SStg. E. Wulf
1st. Cavalry, charlie 1 rj
Alabama, U.S.A.

Kiitos.

Joo jos ite vielä tarkentaisi tuota omaa tekstiä jonkin verran kun kirjotin tuon heti himaan päästyäni pelistä.
Peli oli mukava alku oli hyvä sellaista odottelua ja jännitystä että kohta niitä jenkkejä tulee kun odoteltiin niillä eri pisteissä.
Itse otin heti alkuun osumaa oikeen kunnolla ja minut rahdattiinkin sitten sitomispaikalle mikä veti tunnelmaa todella korkealle.
Pitemmälle peliä 1 ryhmä liikkui siellä sun täällä tekien jenkeille pientä jäynää. 1 ryhmä teki tuhoa sellaisen jenkkiteltan lähistöllä missä oli lippu.
Olimme iltasella aivan sellaisen kukkulan päällä meitä oli 5 kun otimme mukaan yhden vaeltajan mukaan. Ryhmä ampui teltalle/teltan lähistölle todella monta jenkkiä sekä räjäytimme teltan pari kertaa.
Sitten rupesimme kuuntelemaan että nyt saattaisi jenkkie alkaa lappaa sinne kukkulalle, no otimme nätisti pienet asemat ja taistelimme viimeiseen mieheen ammuimme jenkkejä ihan kivasti kunnes ryhmämme suoraan sanoen murskattiin siihen paikkaan. Minä itse en ottanut siinä vaiheessa osumaa ollenkaan vaan laitoin aseen kauemmas minusta sillä saatoin näyttää kuolleelta.
Jenkit kattoivat yhtä ryhmämme toveria NVA:n henkilöksi ja otti tämän vangiksi, he eka sitoivat hänet, kun sillä aikaan minä tavoittelin pyssyäni.
Jenkit teki sen virheen ettei ottanut häneltä asetta eikä tutkineet meitä hän avasi tulen minä puukotin 2 jenkkiä ja ammuimme loput siihen.

Voisi arvioida että siellä otti osumaa ainakin 20 jenkkiä sekä teltat.
Pelit olivat hyökkäyksiltään hyvät sillä mitä ite huomasin niin congeilla oli pientä kunnioitusta/pelkoa jenkkien erikoisjoukoja vastaan.

Peli oli myös yöllä ihan hyvä peli paitsi että jenkit tulivat sitten yöllä jenkki tukikohtaan ampumaan meitä kun nukuimme, minä otin motoksi että en ammu ketään joka on yli 3m päässä, sillä minulla oli aseeni lähettyvillä kun nukuin ulkona pussissa kuulinkin sitten että jenkkejä oli vilissyt siinä kongi paikassa enemmänkin ja minä olin tietysti nukkunut sillä aikaa.

Aamu lähti silleen käyntiin että muutama jenkki ampuivat meitä siellä no laittelin rauhassa kamoja vähän pois tieltä ja rupesin kattelemaan ett missä niitä menee, no näin yhden tai ammuin pienen sarjan yhdelle puskalle ja sieltä kuului "arggghh!", eli siis päivä lähti käyntiin todella hyvin.
Oli todella kylmä ja sellainen olo ettei oikeen pysy pystyssä, minulla oli kaikenlisäksi tullut hiertymiä/rakkoja jalkoihin mikä teki nopeamman kävelyn melkein mahdottomaksi.
Yksi juttu mikä rupes ihmetyttää kun näin tämän HC kongin joka oli maannut jenkkien lähellä korvessa ~5h.
Teimme hyökkäyksen sitten jenkkien baseen kävelin mukana ja koitin olla nopea mutta ei oikee tullu mitn ajan päälle pystyi taas vähän hölkkäämään.
Hyökkäys tössäsi melkein alkuunsa, sillä hyökkäys ei liikkunut nopeasti ja hälytys tuli aikaisin. Sitten oli jenkkien vuoro tehä siirtonsa he hyökkäsivät baseemme kun minä söin eväitäni, no minulla oli aina lippaat täynnä ja ase toiminta valmiudessa joten menin mähisee. No vastarinta ei auttanut sillä jenkit tekivät hienon rynnäkön leiriimme se oli parasta sillä he eivät istuneet vaan tulivat koko ajan eteenpäin.
Loppujenlopuksi peli loppui ikävän aikaisin. Olisi antanut meidän vielä tehdä viimeisen yrityksen!
Mutta peli loppui siihen kun täytin lippaita eli aika huonoon kohtaan muuten pelistä jäi todella hyvä maku suuhun.

Parasta oli se että osattiin tuntea pientä pelkoa vihollisen tarkkaampujia kohtaan ja erikoisjoukkoja! peli muuttui hitaasta pelistä aika nopeaksi peliksi joka vähän jahmettyi yötä vasten.
Muuten oli hyvä peli ainut niin nämä pelit tykkää jäävän surkean lyhyiksi mitä oli luvattu! Maksoin ite 25e pelistä mikä olisi pitänyt kestää se 24h, uskon sen jutun pelinjohdolta mutta silti kun rahat annetaan käteen niin pitää myös antaa vastinetta.

Ville "Wilson^" Laakso
Vietcong 1 Rj.

Peli oli aivan mahtava, paras missä olen tähän asti ollut, peli olisi tosin voinut jatkua vielä sen verran, että me kongit olisimme saaneet järjestettyä kunnon
kostoretken jenkkien tukikohtaan.

Pelin alussa meidän ryhmämme sai tehtäväkseen tukea ryhmää 14 kolmosen hallinnoimisessa, sanottiin, että ottakaa paljon ruokaa mukaan, kun olette siellä seuraavat 3h, juuri kun olimme lähdössä, sain yllätyksekseni lämärilaukun käteeni, ja onnittelut.

No, pitkän tarvonnan jälkeen saavuimme kolmoselle, jossa ehdimme levähtää n. 5min, kunnes tähystäjä ilmoiti jenkeistä, seuraavat 5min, meidät oli heitetty pois kolmoselta, tietääkseni vain minä ja ryhmän johtaja olimme selvinneet hengissä. Minut pelasti jenkkien kovaäänisyys, kun olin menossa parantamaan ryhmämme tarkk'ampujaa, jenkkien puolelta kuului lause "Älkää ampuko tuota haavoittunutta, haavoittakaa lääkintämies kun tulee esiin." Jaahas, se siitä sitten, ajattelin, ja palasin ryhmänjohtajani kanssa piiloon. Siellä odotimme, kunnes saimme kasaan 4 miehen sissi ryhmän, ja lähdimme taas etenemään kohti kolmosta. Meidät pysäytti jenkkien puolelta kuulunut "Tuolla on muuten kongeja puurajassa" Lähdimme kiertämään hiukan sivuun, kuulimme taas, että meidät oli huomattu. Kuunnellessani jonkun jenkin avustaessa tarkk'ampujaa, missä päin meitä oli, tajusin onneksi, että jenkki puhuu minusta, ja sain pääni, ja kuula vingahti ohi. Pienen laukausten vaihdon jälkeen pidimme piknikin n. 25m jenkeistä, jonka jälkeen sateen turvin päätimme kiertää jenkkien selkään ja iskeä, no suunnitelma onnistui, kunnes hyppäsimme bunkkerin sisälle, ei ketään. Tarkistimme alueen, ei jenkkejä missään. Pidimme kolmosen hallinnassamme, kunnes 5min ennen vartiovuoromme loppua jenkit tulivat, ja lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen jouduimme luovuttamaan kolmosen taas jenkeille, tällä kertaa 100% tappiolla. Tämä siksi, että avuksemme lähetetyt ryhmät olivat lähes täysin tuhoutuneet, emmekä saaneet pyytämäämme tarkk'ampujaa.

Pelinjohdolle suuri kiitos, ainoat haukut tulevat pääasiassa pelaajille, esim. vaikka oli sanottu, että yö aikaan ei lähteä yksin herättelemään vihollista, niin aina, kun oli telttaan päässyt sisälle, laittanut kuviat sukat jalkaan, ja mennyt makuupussiin, niin jonkun M16 aneeminen sarja napsahtaa suoraan telttaamme, ja taas hälyytys, märät sukat jalkaan, AK käteen ja menoksi. Jaahas, ei sen enempää, takaisin telttaan, n.3min, taas hälyytys,
vaisummat hälytyshuudot, ja taas mennään, tulitus oli ohi jo ennen kuin pääsin ulos, kolmannella kerralla Tikan hälyyttäessä taas teltoista kuului tyyliin "Haistakaa pa***" ja tulituksen sijasta teltoista kuului vaan parjausta jenkkejä kohtaan , ja jokaisen parjauksen jälkeen tuli mettästä sarja äänen suuntaan, sain sellaisen käsityksen ,ettei siellä ollut kuin korkeintaan vajaa ryhmällinen porukkaa. Sai siinä jotain tyyliin 5h nukuttua, joten tuo Arkkonin 10h kuulostaa jo ällistyttävältä laiskottelulta tilanteen huomioon ottaen

Viimeisessä rynnäkössä lääkintämiehenä riitti paljon kommia, ja sain ainoana ampuma kykyisenä yhden jenkkirynnäkön pysäytettyä, mutta sitten tuli osuma päähän, ja se oli siinä se peli. Onnittelut sillä jenkille, joka tuli tukikohtaamme, ja onnistui ilman häslinkiä puukottamaan minut, ryhmänjohtajan, ja varakomentajan. Ja ne kongit , jotka meidän ohi marssiessamme haistattelivat meille, että tyypit on tänne tullut vain nukkumaan, ja eivät viitsineet edes hälytystä antaa, painukaa suolle

Olli "Haroski" Löfberg
13.ryhmä
Lääkintämies

P.S: Lokki, ei ole aihetta valittaa siitä, että joku ampui teltaan, kun teillä ei ollut maskeja. Telttaan ei tosin saa ampua, mutta teltassa, joka ei ole täysin suljettu kuulilta, ei myöskään saa ottaa maskeja pois..... Ja yöllä jenkkien lähes jokainen tulen avaus tuli MEIDÄN TELTTAAMME, joten siinä heräsi nopeasti.

Kiitos Lekalle hyvästä pelistä!

Itseäni jäi vaivaamaan eläytyminen. Jos kerran pidetään eläytymispainotteinen peli, niin eläytykää perkele! Huomasin tätä suurta perseilyä molemmilla puolilla, mutta etenkin yöllä vietkong tukikohdassa.

Mitäköhän kongit olisivat tehneet jos kuulevat rapinaa yöllä metsästä tukikohdan läheltä? Huutavatko he "haistakaa vittu kusipäät menkää himaan" vai sammuttavat valot ja ovat aivan hiljaa ja lähtevät puukottamaan nämä pahat jenkit? Ei siinä muuta, mutta kun huutoa kuului 15minuuttia. Tälläsiä idiootteja pitäisi vetästä korville. Älkää tulko pilaamaan toisten peliä.

Sitten amerikkalaisten puolella oli myös porukkaa jotka ottivat osumaa yön pimeydessä eivätkä huutaneet tuskissaan eikä lähtenyt respaamaan.

Läheskään kaikki eivät tottele käskyjä, mikä syö milsim tunnelmaa todella paljon! UPSEEREITA TOTELLAAN PERKELE!

Suurin osa omasta joukkueestani toimi todella hyvin, kiitos siitä.

Kiitos sille kongille joka puukotti minut metsään yöllä tukikohtanne lähellä. Se oli oikein!

-Bravo Joukkueenjohtaja.

Ainiin. Anteeksi jos häiritsi kaljan juonti. Itse join alkubriiffin aikana yhden Budweiserin ja ruokatauolla toisen. Budi vaan luo 'nam tunnelmaa.

Kiitos.

Juu, en syyttänyt ketään, vain ihmettelin, miten ihmeessä siinä metelissä sai unta ennen klo 01.00?

Ja yöllä oli tosiaan pimeää, illallinen piti tehdä täydessä valottomuudessa, joka oli vaikeaa, ja jossain määrin vaarallista trangian kanssa. Pimeys myös vaikuti, ettei kukaan huomannut, että tukikohdassa makasi puukotettuja ruumiita tien ympärillä, vaikka kävelivät metrin päässä

Sen verran selvennystä tuohon pelaajamäärään, että tietokone sanoi luvuksi 51, joka on kyllä päin persettä. Pelinjohdon välillä kommunikointi ontui ilmoittautumisen hoidossa ja ilmoittautuneet merkattiin koneelle eri tavalla, joten todellista lukua emme tiedä. Itse veikkaisin pelaajaluvuksi ~120-170

Elkää pelätkö, ei me vielä lopeteta, pidetään vähän paussia ja mietitään miten saadaan homma toimimaan paremmin

Hommatkaa Venäjältä koneita pudottamaan hajoituskemikaaleja pilviin, niin jo on hyvä

Toivottavasti FPJ sarja jatkuu, ja edes osa peleistä olisi niin vapaita kuin tämä

Eli ensiksi tähän vastaten, minä olin se henkilö joka ko. henkilön otti vangiksi (ainakin meille kävi näin). Tuossa tilanteessa ilmoitin ko. henkilölle hänen olevan vanki, muut kongit siinä vieressä antoivat ymmärtää olevansa haavottuneita ja EN ottanu häneltä asetta/tutkinut häntä, sillä 99% muissa skenaarioissa tälläistä ei ole saanut tehdä, ja pelinjohdolle asiasta mainittuani hekin totesivat olevan parempi ilmoittaa henkilön olevan vanki, kuin riisua väkipakoin häneltä aseet. Noh, ei siinä mitään tuli ihan jännä tilanne kun kaveri alkoikin yhtäkkiä metrin päästä ampua lonkalta..

Toisekseen, kiitän LEKAA pelistä, oli mukava ja kohtuullisen tunnelmallinen peli, toivottavasti järjestätte näitä enemmänkin, vaikka ilmoititte muuta. ^^

Kolmanneksi, Jukille kiitokset "pastorina" toimimisesta oli kohtuullisen huvittavaa kun toinen saarnaa Jumalan sanaa "raamatusta" ja huutaa toivoa olevan vielä, kun samaa aikaa tähtään etenevää kongia kiikarin läpi vatsan alueelle vain muutaman metrin päässä "pastorista".

Peli tuntui olevan nopeatempoista, mutta kuitenkin hyvin toimivaa mättöä, tehtävistä itselläni ei ollut aavistustakaan. Ainoa pelillinen häiriö tuli kun yöllä SF-jannuja pelastaessamme jäimme asemiin kongitukikohdan vierelle reiluksi puoleksi tunniksi ja kun yritimme sieltä perääntyä Kambodzean rajaa vartioineiden jenkkien luokse, vain vanhan tunnussanan kuulleena he alkoivat suoraan ampua vaikka tulin kädet ylhäällä kuten he käskivät .

Itsellä meni Bravo kakkosessa kaikki muutenkin hyvin paitsi sitten yöllä häirinneet pienet vatsavaivat ja grilliämme lainanneiden sotilaiden magliten palauttamisnopeus . Olipa sekin uusi kokemus herätä kun joku tulee kertomaan, että peli on ohi ja pitäisi pakata tavaroita.

Suuri käsi vielä kerran.

[EDIT: typoja]

Tämä skenu kyllä paranee lukemalla täytyy sanoo että loppujen lopuks tunnelma on sika hyvä.



VC
Sniper
Ryhmä 13

Hyvät pelit oli minunkin kannalta. Itse olin NVA joukoissa komentoryhmässä. Oli mukava komennella porukoita sinne sun tänne ja vielä huomata, että tottelitte. Propsit siitä. Toivottavasti nyt ette hirveesti vittuuntunut meihin. Pahoillani olen jos joku vittuuntu kunnolla ensin kuullessaan tukikohdassa pääsevänsä ykköselle mutta käskenkin hänen saapuessaan ykköselle menevän kakkoselle tai kolmoselle (kaksimieliset ihmiset nyt saavat olla hiljaa). Yöllä oli pimeä ja kylmä niin en itse viittinyt mennä kuin yhteen hyökkäykseen mukaan. Grillin ääressä oli paljon mukavampi olla. Varsinkin kun oli lihaa mukana mitä syödä .

Kiitokset Lekalle mahtavista peleistä. Näitä lisää!

Terveisin
NVA
Komentoryhmä
Chien Nghiem

Pahoittelut siitä sulle Moemeli, päätettiin kavereiden kanssa avata tuli kohti jokaisat joka hölötti vanhaa tunnaria, toivottavasti ei käynyt pahasti .
Syy miksi ammutiin oli se että, meitä oli aiemmin yritetty kusettaa tolla vanhalla tunnuksella.

Sitten itse pelistä:

Mukavaa oli ja toimintaa riitti.
Afpha 2:n kanssa tuli kyllä pari väijytystä tehtyä ja muutama reipas taistelukin käytiin

Tosiaan mitä tässä on jo huomautettu negatiiviseen sävyyn, oli alkoholin juominen peliaikana.

Kiitokset LEKAlle joka järjesti pelin sekä erikoisesti kiitokset lääkintähallinnon Maurille joka jenkkien tukikohdassa suoritti lääketieteellisiä kokeita niin omille kuin vastustajille.

Tosiaan, ensimmäiset 5 tuntia meni minulla ykkösen ja kakkosen välillä ramppaamiseen ja satunnaisiin viholliskontakteihin

Ehti siinä jännääkin tapahtua, mentiin kakkoselle kahden tunnin vartiovuoroon ja hetken istuskeltua Lankki käski minut ja kaverin lähtemään kolmoselle tiedustelureissulle, sinne päästiin ja kuunneltiin pusikossa puhetta, yrittäen saada selville oliko kyseessä jenkkejä vai kongeja, koska yritettiin pysyä piilossa. Hetken päästä uskaltauduttiin hiukan edemmäs ja kurkittiin yli kallion varovasti; heti tuli huomattua riisihattujen epäkäytännöllisyys kun jenkkisotilas huomasi meidät ja lähti juoksemaan kohti pesäkettä varoittamaan meistä. Pikaisen hätäpalaverin jälkeen päätimme lähteä pakoon ja äkkiä, vastakkaiseen suuntaan kakkoselta koska sen sijainnin tuli pysyä salaisena.

Luulimme, etteivät jenkit lähteneet peräämme, mutta jonkun matkan päästä pysähdyttyämme huomasimme jenkit perässämme. Päätimme jättää riisihatut kalliolle, mutta meitä kohti avattiin tuli puskista ja suojauduimme nopeasti pienen matkan päähän. Oli hetken aikaa hiljaista, kunnes näin jenkin yrittävän päästä parempiin asemiin ampumaan meitä. Ammuin kunnon sarjan kohti ja vielä peräänkin hänen lähtiessään pakoon. Jäimme maahan makaamaan ja apuumme saapui pieni kongiryhmä, jonka kanssa lähdimme saartamaan meitä seuranneita jenkkejä kahdesta suunnasta. Jenkit olivat paenneet ja yhdessä tämän ryhmän kanssa lähdimme takaisin kakkoselle päin poimittuamme hattumme kalliolta.

Hetken päästä ammuttiin meitä kohti raivokas sarja, mutta pikaisen maastoutumisen ansiosta vältyimme uhreilta. "Chi!" kuului huuto pusikoista edestämme, vastasimme ja varovasti nousimme, sillä olimme epävarmoja. Jenkit olivat liian hätäisiä ja ampuivat liian aikaisin, antaen meidän taas painaa naamat turpeeseen ajoissa. Irtauduimme ja lähdimme nopeasti kakkosen suuntaan, tavaten Lankin ja sekalaisen kongiryhmän sen liepeillä. Jäimme taas muistaakseni vartioimaan, alkuperäinen kahden tunnin vuoro oli pian ohi ja lähdimme kai sitten ykköselle päin, josta pian kyllä meidät passitettiin taas kakkoselle, ja tätä rallia jatkui joku 3 tuntia, jonka aikana kakkonen joutui yhden hyökkäyksen kohteeksi ollessame siellä. Sekin oli nopeasti ohi, mutta rankka sadekuuro maatessamme hiljaa odottaen jenkkien hyökkäystä piristi tunnelmaa.

Alkoholin juontia ei pelin sivuilla muuten oltu erikseen kielletty, kuten ei muitakaan vietnam-tunnelmaan sopivia päihteitä... mikä lie ajatuskatkos.

Noniin. Peli on nyt ohi.

Kaverin kanssa toimimme Bravo 2:sessa. Minun piti olla radisti, mutta kun ei ollut yhtään toimivaa radiota koko ryhmässä, niin se jäi siihen..
Oli yöllä tosi "hauskaa", kun joku kongi säikähdyttää meidät hakkaamalla telttaa ja huutamalla kranaattia. No eipä se meitä paljon haitannut kun olimme muutenkin menossa nukkumaan.
Sitten kaverini vatsaa alkoi sattumaan ja sanoi, että se voisi olla umpisuoli: No eikun ulos teltassa, kongeja oli vierellä, mutta menimme hätätapauksen lailla "poissa pelistä" siitä kongin vierestä alas grillille. Sitten kerroimme tapauksen ja kaverini joutui lähtemään sairaalaan. Itse ihan saakutin väsyneenä otin lampun ja menin takaisin nukkumaan. En nähnyt itselleni syytä pelata pilkkopimeässä, kun eteensä ei näe metriäkään.
Nukuin oli n. 4 tuntia joka oli todella katkonaista ja aamulla 5 aikaan huomasin, että kongit olivat lähteneet telttamme ympäriltä. Sitten "hengasin" basessa pari tuntia puolivalppaana, kunnes kongit tekevät hyökkäyksen. Aluksi luulin, että se on taas joku 1-2 kongin hyökkäys ja menin pulttilukkoni kanssa vastaanottamaan sitä. Tähtäsin kiikarilla kallion taakse ja sieltä asteli pari kongia todella itsevarmasti baseamme kohden. Jopa niin itsevarmasti, etten ollut aluksi varma, että he olivat kongeja. Tähtäsin toista ja ammuin. Samaan aikaan itseeni osui ja kaaduin maahan, kunnes joku kongi tuli puukottamaan minut.

Respalla olin yhteensä pelin aikana 4 kertaa ja sain varmoja kongitappoja 2 ja yhteensä, kun epävarmat lasketaan, niin 6.
Hauskaa oli kuitenkin koko rahan edestä ja tunnelma oli mielestäni todella erinomainen.

Palautetta:
Kun tulee hyökkäys baseen, niin sitä mennään ottamaan vastaan, eikä jäädä puhumaan paskaa grillille.
Mitä järkeä on tehdä hyökkäys jonnekin, vallata se, ja sitten ottaa käsky, että kaikki takaisin baseen, niin että kongit ottavat sen takaisin?
Kiitokset pelinjohdolle kaveristani huolehtimisesta sairaalaan ja sieltä pois. Kiitos myös muuten hyvästä pelistä.
Kiitokset papille loistavista kommenteistaan ja myös "siviili"kongeille tunnelmasta.
Kiitokset myös Bravo 2 ryhmälle.

Terv.
Leo Muona
Bravo 2