Itse nostaisin 9 Komppanian ykköspaikalle. Vähän toki realistisuudesta kärsii, mutta ketään ei nosteta sankariksi. Ryani olisi ihan siedettävä elokuva, jos realistisuuteen olisi viitsitty panostaa. Tiger T-34:n alustalla oli viimeinen pisara minulle siinä elokuvassa.

Kübelwagenin alustalle sen olisit halunnut? Tajuatko, herra kaikkitietävä, että Tiikereitä ei yksinkertaisesti enää ole jäljellä kovin montaa, eivätkä ne varsinkaan liiku edes eteenpäin. Viimeiseksi niitä lainataan jonkin elokuvan kuvauksiin.
Olen sitäpaitsi varma, että et tietäisi koko asiasta, ellet olisi siitä lukenut jostain muualta elokuvan jälkeen.

Mun mielestä kannattais keskittyä sotaelokuvissa(ja muissakin) siihen tematiikkaan ja mitä sillä elokuvalla yritetään kertoa, kuin siihen, että kapteeni Wintersillä on nyt hiukan väärän sävyinen suikka päässä.

Ahahaha. Meinaat, et sua häiritsi aivan suunnattomasti se et tiikerin torni oli liian edessä ja et se oli jotenki havaittavissa?

Siinä leffassa on suurempiakin vikoja, mut enpä paljasta, noin kovat jätkät löytää ne itekki )

Varsinkin, kun Tiikeriä kuvattiin useimmiten vain niin, että joko alaosa näkyi pelkästään, tai sitten yläosa. Kokonaisena sitä kuvattiin vain edestäpäin.

Kyllä yksi liikkuu ja varsin pirteästi, esimerkkinä Tiikeri 131 Englannissa: http://www.youtube.com/watch?v=wY_5c0mBXok

Maailmassa on 7 "kokonaista" Tiikeri tankkia joista 2 kerrotaan olevan ajokunnossa. Näin siis Tiger I kohdalla.

Tossakin on kokojoukko muualta otettuja osia, esim. moottori.

EDIT: Tämä onkin uusi yksilö, joka on tuunattu kuntoon, mageeta!

Hehe en ihan kerenny vastata. Vuonna 2003 siihen asennettiin Maybach V12 moottori, eikä sekään ollu täysin väärin, tankki vain oli liian aikaista mallia.

Kuinka monta toisen maailmansodan sotaelokuvaa maailmassa kuvataan vuodessa?

Ei ainakaan liikaa, huomautin vain että löytyy niitä ihan toimivanakin.

Juu, en epäile, mutta voit varmaan kuvitella, kuinka paljon tuonkin liikuttaminen maksaa? Sen takia on hieman tuhraa toivoa, että jokaisessa WW2 elokuvassa olisi ihka-aito Tiikeri-tankki.

Aivan näin, mahdotontahan se on. Toisaalta, en ymmärrä miksi Tiikereitä pitäisi ensinnäkään olla elokuvissa. Ymmärrän kyllä että maine on kova mut kuitenkin harvinainen vehje kyseessä(ainakin Ryania ajatellen )

No olisko puolitelavaunu sit yhtä pelottava jenkkien silmissä?

No ei, mut esim vaikka Panzer IV joka oli kuitenki käytännössä se sakujen loppusodan perustankki, vaikkakaan ei enää pärjännytkään raskaampia neukkutankkeja vastaan.

Nomutta, ei Pz IV herätä läheskään samanlaista pelkoa vastustajassa, kuin Tiikeri. Kyllä aika moni ihminen on kuullut jotakin Tiikeri-tankeista. Kyllähän sen vaunun ympärillä leijuu mystiikkaa tänäkin päivänä.

Jos gangsteri huutaa "Watch out, Tiger!", niin taitaa olla hieman tehokkaampi, kuin pelkkä "Panzer!", vaikka sekin on suht voimakas huudahdus.
Eihän näissä kuitenkaan aina mennä historian mukaan, vaan sen mukaan, mikä katsojaan vaikuttaa voimakkaimmin.

Joo, vaan ku jenkkisoltun mielestä kaikki sakutankit oli tiikereitä.

Noh joo, ei tuo Tiger I mikään suuri menestyjä ollut - liian raskas ja kuumeni turhan usein liikaa, näistä johtuen epäkäytännöllinen. Tiger II taas oli jo hieman parannellumpi. Tiger kyllä herättää pelkoa, ei sen ole kieltäminen, mutta lähinnä herättää tragikoomisia tunteita nykypäivinä miettiessä tuota kaameaa terroria, jonka puolivillainen ja huonosti toimiva panssarivaunu aiheutti.

Nii no, paksu nahka ja tassut joilla tuhosi minkä tahansa naapurin (ainakin länsi-liittoutuneiden) mirrit. Tämän lisäksi vielä psykologinen vaikutus. Kaiken kukkuraksi tämä perkele kulki maastossa hyvin. Eipä tarvitse kauhiasti kummastella notta mitä ihmettä. Taistelukentällä se panssarivaunu nyt vaan on jalkaväkitaistelijalle aika pelottava vastustaja.

Noo, samaten on MG/42:n pelottavin ominaisuus, tajuton tulinopeus, aika kyseenalainen meriitti, jenkkiarmeija (ja moni muu sen jälkeen) pyrki parempaan käytännön vaikutukseen tekemällä oman konekiväärinsä puolet pienemmällä tulinopeudella, jolloin about kaikki konekiväärin varsinaisessa tuhovoimassa parani. Silti voidaan todeta, että olipa vähän helvetin hyvin onnistunut tuote, käyttöä aiotaan Saksassa jatkaa vielä ainakin 20 vuotta tästä eteenpäinkin.

Ykköstiikerin paras puoli oli 88 KwK ja sen alustana toiminut torni. Mutta sekin vanheni loppujen lopuksi varsin pian. Eli varsin ok 360 astetta kääntyvä motorisoitu tykkilavetti

Psykologiset vaikutukset on sellasia, joita ei kannata lähteä vähättelemään. Tiikeri oli kuitenkin aika massiivinen kapistus, vielä ihan sodan loppuvaiheessakin. Jokainen jv-mies, kantoi bazookaa tai ei, tiesi että Tiikerille ei kettuilla. Kevyemmät vaunut antautuivat pst-aseille varsin helposti, ja ykköstiikereitä oli taasen huomattavasti enemmän kohdattavana kuin uudempia kakkosia. Panttereista länsirintamalla ei tiedetty Ranskan valloituksen aikana juurikaan mitään, siis ruohonjuuritasolla, kun suurin osa näistä monstereista palveli itärintamalla. Myöhemmin toki länsimaalaiset soturit saivat tutustua koko Saksan telaketjuarsenaaliin, viimeistään Ardenneilla.

Toisaalta, kun miettiin sitä että jokainen sakuvaunu huudetaan Tiikeriksi, onko niinkään paha asia varautua pahimpaan kuin olettaa että "taas sieltä tulee joku tsekkiläis-/ranskalais-/puolalaisromu" ?

EDIT: MG42/3 -aiheesta sen verran että tuntuu muuten olevan yksi niistä iättömistä konstruktioista tosin katselin tuossa pätkää BW:n Panssarikrenatöörien taistelusta, siellä kk:t kannettiin asemiin krenatöörien suojaamana, josta ne sitten alkoivat pöröttää hallittuja sarjoja "vihollisen" asemiin. Tämän jälkeen vaunut tulivat paikalle, ja niiden suojissa krenatöörit etenivät aukean yli. Eli ei kovin paljon muutosta entiseen taktiikan sarallakaan

Niinno, kannattaa myös tosiaan muistaa se, että moni JV-mies oli pitkälti paskat housuissa tankin kanssa, sellaiselle kun ei normimosuri paljoa kakkaakaan tehnyt.

En tiedä miten jenkeillä ja muilla, mutta ainakin saksalaisilla oli loppuvaiheessa aivan totaalisen paskasti PST-aseistusta käytettävissä normihepuilla, poislukien Panzerfaustit. Ne tosin vaativat käyttäjältään melonin kokoisia kiveksiä eikä ihan jokajannu niitä uskaltanut käyttää.

Muutenkin on aika hassua että me ruvetaan miettimään ja rankkaamaan mitäkin asetta toista kovemmaksi psykologiseksi vaikuttajaksi, monikaan kun ei ole ollut niitä vastassa ikinä

Eipä niin... Itse tosin olen tuijottanut päälle vyöryvän T-55M:n telaketjua vielä silloin kun muta ryöppyy naamalle ja täytyy sanoa että en ihmettele panssarikammoa yhtään sekuntia xD

Siihen kun lisätään vielä ne kaikki muut murhaavat elementit ja se, että se yrittää ihan oikeesti murjoa sua hengiltä

Nimenomaan. Tosin tiedossa oli sekin, että se vaunu ei ehdi pysähtyä jos en itse alta pyörähdä pois ajoissa. Kouluttajahan oli vieressä käsi valmiina nappaamaan kiinni, mutta minähän en sitä itse tiennyt kun vasta sitten vaunu oli mennyt ohi ja käännyin taaksepäin katsomaan

Mielikuvakoulutusta

Ja mitäköhän parempaa Tiger II oli? Sitä ei saanut edes käännettyä ilman että jokin meni paskaks, toki panssarointi nassussa oli hyvää, vaikka niin se oli jo ykkösessäkin. Tiger I ja II hoitivat hommansa täydellisesti silloin kun päästiin ampumaan niin kaukaa että jenkki tykki ei saa narmuakaan aikaseks ja T-34 roiskii kutejaan minne sattuu, ei se Tiikerifobia sentään tyhjästä ilmestyny. Kyl muakin vituttas kun vastustaja ampuu omia tankkeja kilometrien päästä ja itse ei saa mitään aikaseks.

Mitä tulee huonosti toimiviin tankkeihin, se on kyllä aika tavallista tänäänkin sillä ne ovat monimutkaisia kapistuksia ja saatananmoisia huoltaa. Ei että ite oisin koittanu korjata. Saksalaiset panssarimiehet oli kyllä aika ihme veikkoja, hyvänä esimerkkinä Saksassa 1945 käytetyt tankit joista osaa käytettiin ilman huoltoa useita viikkoja koko ajan taistelussa ja välillä juostiin kubelwageneista ja opeleista bensaa pöllimässä, tässä tuleekin esiin koko panssarivaunun olemus eli miehistö.

Paska miehistö paska tankki.

Nollainformaatio.

En kyllä ihan tajunnut viestin pointtia.



Hä? Ampui minne sattuu? Miten niin?

Krisu000 varmaankin viittaa siihen, että T-34:n tykin hallinta- sekä suuntausjärjestelmät olivat vähintäänkin primitiiviset.

Tämä tosin muuttui myöhemmin, mm. 85-mallin myötä. Tykki oli jo sen verran järeä, että sitä oli pakko "helliä" paremmilla järjestelmillä.

Olivathan ne toki, mutta kyllä kyseinen vaunu performeerasi todella hyvin itä-rintamalla, eikä aina sen takia, että sillä oli määrällinen ylivoima. Eihän se muuten olisikaan ollut se vaunu, joka auttoi NL:ää tuhoamaan Saksan panssariaseen.

Tässä täytyy muistaa myös se, mitä krisu000 tuossa jo alleviivasi. Hyvästäkään tankista ei ole mihinkään ilman hyvää miehistöä. Ts. sodan alussakin Neuvostoliiton arsenaali oli pullollaan täysin kelvollisia tankkeja, joilla olisi voinut pistää saksalaisille kampoihin miltei tasavertaisesti, ellei jopa ylikin, mutta miehistö oli niin arkaa ja kokematonta, että hyötysuhde panssariyksiköillä oli järkyttävän huono. Sama toistui vielä T-34:n tultua areenalle syksyllä 1941. Vasta seuraavan talvena aikana ja sen jälkeen vaunumiehistöt alkoivat olla kouliintuneita ja ennalta koulutettuja kohtaamaan saksalaiset panssarit edes välttävällä itsevarmuudella ja uskalluksella.

En jatka enää, en tiedä tarpeeksi.

Aivan, juuri tähän viittasin. Vaikka tykki vaihdettiin myöhemmin ja optiikka parannettiin ei miehistö vielläkään saanut tankista kaikkea irti edes 1943, tämän jälkeen kokemusta tosin alkoi kertyä ja taktiikkakin muuttui ja neukut saivat vähän lisää munaa tapella vastaan. Tällöin myös T-34 massahyökkäykset alkoivat kantaa hedelmää.

Mitä tulee saksan panssariaseen tuhoamiseen, T-34 melko harvoin suoraan sanottuna "tuhosi" saksalaisten raskaampia vehkeitä*, jos näin kävi oli se yleensä hieman kokeneemman miehistön ansiosta eikä edes ylivoimalla. Hyvänä esimerkkinä Tiger II suorastaan säälittävä esiintyminen Sandomierzissä 1944.

(*Tällä viittaan muutenkin harvinaisiin tankkeihin kuten Tiger I&II sekä osittain myös pantteriin.)

Vähän oftopiccia muuten, mutt ihan kiinostavaa.

Mikä on se kappale joka soi Full Metal Jacketin lopputekstien aikana?

Kappale on The Rolling Stonesin Paint It Black.

Ketjussa oli selvä puute: Samual Fullerin, Big Red One.
Olihan Fuller myöhemmillä päivillään Kaurismäen tuttaviin kuuluva sikari mies. Ilmeisesti kyseinen elokuva kertoo siittä toisesta maailmansodasta, oman kokemuksen äänin. Kirja on usein parempi kuin elokuva.

Tali-ihantala 1944 odotellessa.

Löytyy hyllystä kahden levyn erikoispainoksena.. En vain ole saanut aikaiseksi katsoa sitä.

Grauh, Tali-Ihantala 1944 oli magee leffa. Pääsin katsomaan ennakkonäytökseen eilen ja sain vielä sen jälkeen kuulla paikalla olleiden veteraanien kommentteja elokuvasta ja toki itse sodasta.

Itse leffa oli todella realistinen ja tehty jotenkin dokumenttimaiseksi. Kuulemma elokuvassa esiintyvät ihmiset ja tapahtumat ovat kaikki tosia. Olisikohan ollut käsikirjoittaja, joka ei olisi suostunut produktioon osallistumaan, ellei leffasta jätettäisi elokuvamaista romantisointia pois, ja kaiken pitäisi olla mahdollisimman realistista.

Veteraanien mainitsemia juttuja: Leffassa oli muutenkin aika vähän tunteita, mutta varsinkin rintamassa pelon ja epätoivon kuvaus oli jätetty kokonaan pois. Saksalaisten koneiden osuus taistelussa oli jätetty kovin pieneksi. Kaikki kuitenkin olivat elokuvasta pitäneet, tai hienoksi ainakin haukkuivat.

Kaiken kaikkiaan paras Suomessa tehty sotaelokuva, näyttävä, viihdyttävä ja realistinen.

Pääsin myös katsomaan sitä veteraanien kanssa ennakkonäytökseen. Veteraanit tykkäs, mutta kaikki oli yhtä mieltä, ettei se tuntematonta piekse.
Mun mielestä jossain kohdissa venäjäläisistä oli tehty ihan vitun surkeita(ei sillä, etteikö ne surkeita ois ollut), kun joku suomalaisista nousi ylös tankista ja alkoi räiskimään koopeella. Jätkästä näky puol kroppaa, ja edessä oli hirveä kasa ryssiä, eikä kukaan osunut siihen. Tankki oli kaiken lisäksi hieman eronnut muista ja muita suomalaisia ei ryssien maalitauluna ollut...

Muuten ihan helvetin hyvä leffa. Tunnelmaa lisäsi karsea tupakan ja sikarin käry, kun joku oli käynyt ulkona sauhettelemassa. Käry tuli saliin "sopivasti" juuri kovan taistelun ja tykistökeskityksen kohdalla.

Jännää. Elokuva oli dokumenttifilmi. Se tankista KP:lla ampuminen tapahtui oikeastikin. Ampujana yli 40 sotakirjaa kirjoittanut Reino Lehväslaiho. Kyllähän Lehväslaiho sai siitä osuman leukaansa ja muutenkin tapahtumien eteneminen meni mielestäni melko todenmukaisesti elokuvassa. Venäläisten takaisinampumishaluja todennäköisesti vähentää kun varsin lyhyeltä etäisyydeltä vastassa on tilanteen hyvin näkevä konepistoolimies. Muistaakseni jossain kertoi, että joutui nousemaan varsin ylös vaunun luukusta jotta pystyisi kunnolla ampumaan.

Itse elokuvaa en niin älyttömästi suitsuta. Näin sen eilen ennakkonäytöksessä ja täytyy sanoa että toki pidin siitä, mutta olihan siinä pari kohtaa jotka pistivät silmään, räikeimpänä mm. kenraalimajuri Einari Vihman kaatumista, jossa tekijät olivat ottaneet historian omiin käsiinsä. Elokuvassa Vihma kaatui heinäkuussa, todellisuudessa elokuussa. Eikä se kaatuminenkaan ihan elokuvassa kuvatulla tavalla tainnut mennä. Mielestäni jos tosissaan tehdään dokumentaarinen elokuva, pitäisi tuollaiset asiat olla kondiksessa. Ensimmäisiä taisteluita kuvaavat alkukohtaukset olivat hieman laimeita, sillä mielestäni suurhyökkäyksen alussa mm. Valkeasaaressa pistettiin ihan tosissaan kampoihin, elokuvassa pari vihollistankkia jyristää suomalaisten asemien yli ja kankean tappelun jälkeen suomalaiset lähtevät pakoon. Muutenkin jotkut näyttelijäsuoritukset olivat hieman kankeita ja latteita, mutta elokuva parani loppua kohden. Viipurin menetyksestä ja venäläisten jalkaväkihyökkäyksistä olisin halunnut nähdä enemmän, Viipurin menetyshän tuossa pätkässä sivutettiin ohimennen karttakuvalla ja parilla repliikillä. Mielestäni tykistön vaikutus ei korostunut tuossa elokuvassa niin hirvittävästi. Vihollisjoukon keskellä räjähtää kranaatti ja pari äijää heittää ihan nätin kuperkeikan ja jatkaa matkaansa. Lentokonetoimintaa olisin halunnut nähdä enemmän, eipä esim. Stukien rooli tuossa elokuvassa tullut esille paljoakaan. Maataistelukoneita ei ollut yhden yhtä. Ihan perus-jalkaväen saavutuksia olisi voinut myös enemmän kuvata.

Rynnäkkötykki- ja panssarikohtaukset olivat varsin komeita, samoin plussana eri henkilöiden vaiheista kertovat osuudet. Hieman sekavahan tuo pätkä on varmasti ellei osaa tunnistaa henkilöitä ja tapahtumia. Itselleni elokuvan seuraaminen oli suhteellisen helppoa ja mielenkiintoista kun pystyi yhdistelemään aiemmin kirjoista lukemiaan tietoja yksittäisten henkilöiden vaiheista valkokankaalta nähtyyn. Elokuva oli visuaalisesti kylläkin ihan nätti ja komeaa katsottavaa ja menee suomalaisten sotaelokuvien kärkipäähän, mutta vielä parempikin se olisi voinut olla. Sissit, Rukajärven tie ja Etulinjan edessä jäävät kyllä kepeästi taakse, ja uudemman Tuntemattoman kanssa on minusta melko tasoissa, mutta vanha Tuntematon ja Talvisota kiilaavat kuitenkin vielä kepeästi edelle. Pakko-ostoshan tämä on DVD:llä kunhan ilmestyy, täytynee mennä varmaankin vielä uudelleen katsomaan kunhan tulee tännepäin elokuviin. Kouluarvosanoin antaisin pätkälle 8½.

Plussana ennen elokuvaa entisen rynnäkkötykkimiehen kertomus ja elokuvanjälkeiset kommentit. Ps. 531-19 aukaisi tietä kuten silloinkin kun hän itse oli rynnäkkötykin ajajana mukana vastahyökkäyksessä.

Sanon vaan, notta leffa oli sekava. Tiesin enen elokuvaa taistelun pääpiirteittäin, mut helvetti, nyt tuntuu että tiedän vähemmän.

Taattua sekavaa ohjaustyötä, mitä Åken sotaleffoissa tuntuu aina olevan. Koska tuossa ei ollu mitään varsinaista juonta, jäi käteen vaan irrallinen läjä erilaisia "taisteluita", joissa ihmiset juos ja kovasti tykistö räjähti just niiden kohdalla jne.

Nojoo, saipahan ilmaista viiniä ja pääsi kättelemään veteraaneja ja muita julkimoita. Jee.

Vihman kaatumisesta, en tiedä mitä aikanaan on tilanteeseen johtanut, mutta mieshän kaatui lähes etulinjassa tykistötuleen.

Näyttelijätyö oli perinteistä Suomalaista, repliikit monotonisia.

Joo mut meinaanki sitä, etäijä nousee seisomaan, kaks sekuntia ni venäjän tykistö on ampunu just sen yhden laukauksen joka JUST osuu siihen duden viereen.

Nojoo, ihan sama, perinteisiä suomalaisia leffakliseitä, tönkköjä repliikkejä, huonoa fiilistä, sekavuutta jne.