Lueskelin omaa kopioitani Chris McNabin 20th Century Uniformsista ja tässä nyt sitten tiivistelmä:
Ensialkuun sanon, että tähän uniformukirjaan on minulla erittäin ristiriitaiset tunteet. Kirjassa on maat aakkosjärjestyksessä ja jokaisen maan kohdalta yhdestä hyvinkiin moneen selkeää, valokuvista piirrettyjä ja väritettyjä kuvia ja jokaisella kuvalla oma tekstinsä, yksi kuva ja tekstinpätkä per sivu. Toisaalta jokaiseen lyhyt teksti on hyvin asiapitoista, ja asiavirheitä minun silmääni on osunut vain muutama. Toisaalta kuvat on selkeästi valittu sen pohjalta, mistä helpoiten on saatu selkeä kuva sekä tieto henkilön asemasta ja aikakaudesta, välittämättä lainkaan, että edustaako kuva sitten kyseisen armeijan sen ajan vormua kuinka hyvin. Käytännössä tämä on tehnyt kirjasta mielenkiintoisen opuksen, jonka luettuaan voi tiivistää sen opetuksen seuraavanlaiseksi: Huolimatta rauhanajan siististä järjestyksestä, tappalevat yksiköt maailmalla käyttävät usein hyvin sekalaista varustusta, jonka joukossa on paljon siviilikamaa sekä muiden maiden varusteita. Kuvien väritys on usein haalistunut ja epäselvä, harvasta kuvat pystyy esimerkiksi sanomaan, että onko kyseessä oliivinvihreä vai harmaa vaate. Tämä on erittäin realistista ja varmasti todenmukainen esitys ko. (usein alunperin mustavalkoisten) kuvien todellisesta ilmiasusta, mutta samalla ärsyttävän hankala sellaiselle, joka haluaisi tarkkaa tietoa.
Koko kirjassa on vain muutama kuva, josta selkeästi näkee kyseisen maan sen ajan perusvarustuksen, joka kuitenkin on se hyödyllisin tieto jos yleistä kuvaa jonkin sodan varustuksesta haluaa lähteä hakemaan. Yleensä näytetään sellaisia ihmisiä, joiden päällä on jos jonninmoista kamaa, vaikka suurin osa sen ajan porukoista olisi käyttänytkin hyvinkin yhdenmukaisia vehkeitä. Typerin esimerkki kirjassa on kuva teksteineen Mannerheimistä - ko. mieshän oli kaiken arvosteluvallan ja uniformusääntöjen yläpuolella, ja antoi, vaikkakin tyylikkään hillitysti, sen myös näkyä pukeutumisessaan.
Falklandin sodasta argentiinalaisia sotureita ko. kirjassa näytetään kaksi kappaletta, kummatkin erikoismiehiä, joiden varustus selkeästi eroaa tavallisesta sotilaasta, mutta antaa sentään jotain vihjeitä tähänkin aiheeseen.
Ensimmäisenä näytetään argentiinalaisen merijalkaväen ylikersantti. Hänellä on päällään malliltaan tarkemmin määrittelemättömät topattu, hupullinen takki sekä reisitaskuhousut. Kummatkaan eivät näyttäisi olevan amerikkalaista alkuperää. Molempien väri on vihreä tai harmaa. Maiharit ovat mustat nahkamaiharit, sukat villaiset. Vyö on erikoinen - LC-2 mallin tapaan se on pystyyn kudottu ja siinä on kaksi reikäriviä, mutta solki näyttäisi Vietnamin sodassa kokeillulta Davis-soljelta. Ammustaskut nättävät jenkkien M56-mallisilta, mutta ne eivät ole sellaisia, läpän ollessa hiukan erilainen. Muita taskuja ei näy, mutta miehellä on kaksi bandoleeria, joissa näyttäisi olevan lippaita sisällä. Kypärä on jenkkien M1 ja ase pitkäpiippuinen FN FAL taittoperällä.
Toinen kuva on Buzo Tactico -kommandoista. Tämä on taas tyypillistä tämän kirjan materiaalia - ilmeisesti ainoat armeijavaatteet tällä jannulla ovat jenkkien nahkainen pistoolikotelo, kenttäpullotasku, maiharit ja konepistooli - Sterling L34A1. Muu varustus koostuu siviilimallisesta topatusta vuoristopuvusta, isosta repusta ja piposta.
Brittivarustus kirjassa on sentään yleisluontoisempaa - aikaan sopii kolme kuvaa. Kaikilla on jaloissaan maiharit, päässään baretti ja aseenaan L1A1, eli kuten mainittu, FN FALin briteissä valmistettu, tuumamittainen versio.
Ensimmäisessä kuvassa jannulla on jenkkiläinen Vietnamin sodan aikainen 3/4 collar sirpaleliivi, DPM-takki, varustevyö toisen maailmansodan aikaisilla taskuilla sekä oliivinvihreät housut. Tämä jannu ei ole kuvattu Falklandin sodassa ja kuuluu laskuvarjojoukkoihin.
Toisella jannulla on lämpimien ilmojen DPM-puku - sekä takki ja housut, sekä brittiläiset M58-tetsarit, ja siinä se sitten olikin, helppo sotilaan peruspuku.
Kolmas, merijalkaväen sotilas,on kuvattu Falklandin sodassa. Hänellä on päällään DPM-kuvioitu puku (sekä takki että housut), josta takki on paksua mallia. Puoliksi avonaisesta takista pilkottaa alta lämpökerrasto. Miehellä on brittiläinen M58-tetsari, kiväärin lisäksi kevytsinko ja tetsarista roikkuva kypärä, joka näyttäisi teräksiseltä. Miehellä on myös monessa muussa maassa ankarasti kielletty, mutta mukavasti lämpöä antava asia: parta.
Muokkaus: M58 -tetsarista käy helposti kaikki puuvillaiset, harmahtavan vihreät tetsarit - siis erityisesti sellaiset, joita Vietnam-peleihin suositellaan.
Ehdotan ko. teeman varustesäännöiksi briteille woodland-, DPM- tai vastaavilla värisävyillä suunnilleen samanlaista kuviota ainakin takkiin, housut saavat olla oliivinvihreät. Kypärät briteillä kielletty. Argentiinalaisilla yksivärinen, vihreä tai harmaa puku, mielellään M1-kypärä. Tetsariksi kaikille pelkkä vyö taskuilla tai sitten valjasmallinen, ainoat sallitut liivit ovat sirpaleliivit.
|