Tuskin kukaan uskontoa maailman synnyn kysymyksen takia valitseekaan.

Minä en käyttäisi planeettojen syntyä selittävästä pölypilviteoriasta tai mistään muustakaan sellaisesta nimitystä 'tieto' vaan pikemminkin 'teoria'. Jotkin teoriat ovat paremman kuuloisia kuin toiset mutta kiistatonta sellaista ei ole. Juuri maailman synty ja Jumalan olemassaolo ovat antinomioita, ne ylittävät meidän käsityskykymme koska havaintovälineemme eivät pysty vahvistamaan niitä varmaksi tiedoksi. Antinomioihin voidaan yhtä hyvin perustellen vastata sekä kyllä että ei, koska ne ylittävät havaintovälineidemme kyvyt.
Kysymys 'miksi' tulee siis aina askarruttamaan ihmispoloa, koska mitään varmaa tietoa ei voi siitä saada. Minä en ainakaan suoralta kädeltä usko kaiken maailman dogmeihin, olivat ne uskonnollisia tai tieteellisiä, koska antinomioista ne on järkeilemällä revitty.

Mua ei kyllä liiemmin rasita päätä se tieto, etten tiedä mistä maailma on syntynyt, tai että miksi se on olemassa. Lopputulos on ainoa mikä merkitsee: maailma on saanut aikaiseksi mut. Nyt enää sitten vain pidetään huolta, että eläminen on mahdollisimman hauskaa.

En viitsi uskoa kaiken maailman Jeesuksiin, koska esim. Raamatussahan tapahtui kaikkia ihme tekoja ja sun muuta ihmettä mikä ei olisi mahdollista, niin mihinkäs ne ihmeet on nyt kadonneet. Kukaan ei paranna kuoleman sairaita eikä kukaan näe enkeleitä. Raamatussa joka jehu teki jotain ihmetekoja niin eipä näy sitten nykyaikana niitä olevan.

Isot kirjaimet. - Jaakonpoika

Tosin mun käsittääkseni maailman synty on useimmissa uskonnoissa juuri se kaiken lähtökohta.

Kyllä mun (iso) veli sanoo nähneensä Enkelin.
Veli oli silloin jotain 5-10v, en tiiä tarkalleen.
Mutta Enkeli kuulemma istuskeli mummolassa vaarin vieressä, joka taas istui keinumassa pihalla.

Heheh, näinhän sitä luullaan...vaan vastaus on yksinkertainen. Miksi ihmeitä pitäisi tapahtua? Eihän niihin monikaan loppujen lopuksi Raamatun aikanakaan uskonut vaikka niitä tapahtui silmien edessä, niin miksi nykyäänkään? Jeesus teki ihmeitä, mutta useimmat ihmiset vain unohtivat näkemänsä jonkin ajan kuluttua tai luulivat tulleensa huijatuksi. Asian laita on suunnilleen näin: Vaikka enkelikuoro laskeutuisi taivaasta pasuunan säestyksellä, eihän sitä kukaan loppujen lopuksi uskoisi. Ja Jumala haluaa todellakin seuraajia, jotka uskovat epätodennäköiseen, eikä epäileviä tuomaita jotka uskovat vasta kun havaitsevat itse.

"Tosin mun käsittääkseni maailman synty on useimmissa uskonnoissa juuri se kaiken lähtökohta."
Aha, vaan eipä olekaan kristinuskossa.

Mutta minun pitäisi saada jotain vaakuudeksi että uskoisin johonkin mikä on olemassa. Ja sitä paitsi jos menisin kirkkoon minua alkaisi naurattaa homman järjettömyys (HUOM! OMA MIELIPIDE).

Minkä homman järjettömyys? Monessako kirkossa ja montako kertaa olet käynyt? Jos kerran pari vuodessa käyt luterilaisessa niin et voi esimerkiksi vapaakirkollisista kokouksista silti tietää yhtään mitään.
Usko on oma asia. Se on antinomia, eli yhtä vahvasti perustellen sekä kyllä että ei ja se on oma asia kumpaa puolta kannattaa. Kuitenkin uskonnon perusteella mollaaminen on todella törkeää toimintaa.

Älkää ymmärtäkö väärin, sillä en halua mollata ketään. Sanon vain oman mielipiteeni. Siis ei minua ne uskovat ihmiset naurattaisi vaan se uskonto ja ne asiat joita siinä käsitellään ja olen kuitenkin sitä mieltä että usko on jokaisen oma asia.

No en ny sanois. Asiaa varmaan käsitellään suurimmassa osassa uskontoa, ja jos kirja löytyy, on tämä aihe yleensä siellä alkupäästä - ymmärrettävistä syistä. Silti veikkaan näin ateistina, että juuri maailman synnyn selvittäminen ei ole se syy minkä takia joku uskoo johonkin, vaan ehkä turvan hakeminen ylemmästä.

Ja oikein veikkasit. Maailman synnyn tapaisten asioiden selvittämisessä luotan tieteeseen, ei se ole varsinaisesti uskonnon aluetta. Maailman synnyn kuvaus Raamatun alussahan on todella hämärä ja lyhyt kertomus, eikä todellakaan ole itse pääasia, vaikka jotkin naurettavat luupääteologit yrittävät sitäkin sumplia.

EDIT: Ja loppuun vielä, että näiden luupääteologien ja opista riitelevian mukaviisaiden ukkojen perusteella ei pidä ruveta yleistämään kristityistä. Minusta on naurettavaa seurata kun aikuiset miehet ja naiset rähisevät keskenään oikeasta kastekäytännöstä vain ilmeisesti rähisemisen vuoksi. Omassa kirkossani olen kyllä ottanut osaa erääseen oppia koskevaan valitukseen, mutta mikään kiista ei ole kyseessä. Kritisoin vain nuorisoiltojen opetuksen helluntailaispainotteista sävyä.

Ensinnäkin, Rooman valtio ei sataprosenttisen varmasti tarjonnut kansalleen kristinuskoa. Nukuitko kenties ohi peruskoulun uskonnontuntien? Keisari Nero neroudessaan mm. oli yksi kristittyjen mahtavimmista vainoojista, eikä tuon ajan Roomassa muuta vainooja tarvinnutkaan kuin hallitsijan.

Colousseumilla tapettiin, sehän tiedetään. Mutta ketä? Pitkän ajan he olivat kristittyjä. Neron aikana tapettiin eniten. Hän järjesti kutsutuille hilpeitä juhlia tappamalla joukolla tuhansia ja taas tuhansia kristittyjä, joita jostain aina löytyi.

Nero organisoi mm. hienon aidan juhlakulkueelleen asunnoltaan Colosseumille. Satoja öljyllä valeltuja kristittyjä oli kahlittu puuaitaan matkan pituudelle. Jokainen sytytettiin juhlavasti palamaan kulkueen kulkiessa ylpeänä ohitse tuskasta huutavien miesten ja naisten.

Tämänlaiset kauhutarinat kiirivät yli jokaisen ihmisen tuolloin. Ajattelivatkohan ihmiset saavansa paremman ja helpomman elämän kuullessaan näitä tarinoita? Ei ei. He tosiaan uskoivat Hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmistä ja lopulta antaa hänellä hänen ansaitsemansa. Ja he uskoivat sanomaa ihmeitä tekevästä Jumalan Pojasta, joka paransi, auttoi ja rakasti. He uskoivat.

Syy miksi yläluokka ei uskonut, on ilmiselvä. Ennen ihmiset kumarsivat heitä. Nyt he kumartavat näkymätöntä Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Ei kiva. Kristinuskon nousu ajanlaskun alkuisessa Roomassa on yksi kaikkien aikojen ihmeistä. Minkälaisesta vihasta ja paineesta ihminen selviää uskomalla siihen, joka hänestä pitää huolen.

Kristinuskon "oikeellisuuden" Jumala on todistanut lukemattomia kertoja. Kuinka monta kertaa Hän on puhutellut jotain tiettyä ihmistä? Monta. Suurin todistus oli ja on kuitenkin Jeesus. Tarinaa en kerro, kaikki sen tuntevat, jos eivät, niin eivät sitä ansaitsekaan. Pienen osan kuitenkin. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ensin takoi rohkeutta piiloissaan kyykkineisiin opetuslapsiin, jotka pelkäsivät henkensä edestä. Sen jälkeen Hän esiintyi yli viidensadan ihmisen nähden.

Uskoako Raamatun kirjoituksiin? Se on eri asia. Minä uskon.


Näinhän se on, jo viisitoista kesäisenä voit uskontosi vaihtaa tai poistaa.

Vähän niinkuin Vapaakirkon forumilla eräs rikkiviisas ateisti kehuskeli, että jos kristitty ja ateistinen valtio elävät ja kasvavat toisistaan riippumattomina, tuhannen vuoden kuluttua ateistivaltio on jo kehittänyt tähtienvälisen matkailun ja kristityt ovat edelleen pelkkiä maanviljelijöitä.
Tähän eräs vapaakirkollinen osuvasti vastasi, että ateistit kiertäkööt vaikka galakseja kunhan antavat kristittyjen rauhassa kuokkia pelloillaan.

Noh... Asia on uskonnoissa aina hieman kummallinen, toinen osapuoli kun perustaa tietoon, toinen uskoon. Itse hihhulina (lue: seurakuntanuorena) tykkään miettiä asiaa vain niin kuin sen uskon silmin nään, siksi on järjellä typerää sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Turha tässä käydä mitään haastamaan, mutta aina jos on keskustelu uskon ja tiedon oikeudesta joudutaan kehäpäätelmiin, jotka todistavat itsellään olemassa olonsa, kuten: "raamatussa sanotaan, että se on Jumalan sanaa", silloinhan se on pelkkä kehäpäätelmä, kuten "maailma synty alkuräjähdyksessä."

Useat hihhulit eivät ole niitä kiihkouskovaisia-pelottavia-outoja, useimmiten nämä kiihkoilijat ovat jonkin lahkon edustajia.

Sattuipa mieleen tapaus, jossa kaksi teinityttöä tiuski bussissa "vittux noita uskovaisia. Sano kaikki "kiitti" kun lähti dösästä." Heidän mielestään minä en ollut hihhuli, sillä en lähtenyt bussista kirkon kohdalla ja kiittänyt. Tyttöjen stereotypiä uskovasta oli siis itseään tekopyhänä pitävä ihminen, joka haluaa auttaa ja kiittää.

Toivottavasti en luonut mitään "uskoni puolesta" -esseetä.

Juttuhan on niin, että jokaikisessä niinsanotussa "ihmeuskossa" (uskonto, jossa ihmeisiin uskotaan) ihmeitä myös tapahtuu. Itse olen nähnyt ihmeen, säästynyt Herrani varjelulla. Viikkoa ennen kuin olin menossa isoseksi kesälappi '03 -riparille olisin varmaan kuollut pyöräonnettomuudessä. Se on pitkä tarina ja voin sen kertoa jos joku sen kuulla haluaa, mutta koko juttu päättyi niin, että kun olin törmäämässä rosoiseen kallionseinämään jokin voima työnti minut pois seinän luota. Meinasi siinä takana saada yksi mummo sydärin kun sen näki. Luojalle kiitos, olen yhä hengissä ja saan kertoa tästä.

Monissa itämaisissa uskonnoissa kaverit ovat ihan oikeasti jonkin voiman avulla oppineet lentämään, tai levitoimaan, kestämään aivan käsittämättömän vahvoja iskuja ym.
David Copperfieldinkin epäillään olevan erään varsin mystisen rituaalin harrastajia, kaveri saattaa siis oikeasti osata taikoa. Siistiä, eikö? Ai ei...

Copperfieldkin joutuu helvettiin. Weeeee! Ee-he-hee!

Totta, mutta oliko tuo noidan tappaminen (tai mitä hänelle tehtiinkään) Jumalan mukainen teko? Vaiko sittenkin ihmisen mielen mukainen teko? Uskontoja on käytetty aina erilaisien valtapelien välikappaleina. Mainittakoon Hitler, Saddam, Bush ja Osama.

Ironista, mutta dollarissa lukee "In God we trust."

Löytyyhän sitä kaikenlaisia ihmisiä, eivätkä kaikki ateistitkaan ole yhtä välkkyjä kuin esimerkiksi minä. Ja minä muuten kiitän bussista poistuessani.



Olihan se jumalan mukainen teko, ei tuomio ainakaan normaalisti rikoslain takana oleviin periaatteisiin perustunut! Kaikilla vaan ei ole sama usko kuin sulla.

Hitler yritti kitkeä kristinuskoa Saksasta, ja korvata sitä omalla kuvitelmallaan - joka sai niin huonosti perää, ettei sitä valtakappaleena ainakaan tullut käytettyä. Saksan vyön Gott Mit Uns ja se tavanomainen sotapalveluun liittyvä uskonnollisuus kuuluivat sen maan - ja monen muunkin maan - perinteeseen.
Jenkit taas avustivat Saddamin valtaan juuri prikulleen siksi, että tämä ei ollut uskovainen tai käyttänyt sitä apuvälineenään.

Mutta silloin on kristinuskoa turha syyttä jos Välkky Vitonen tuomitsi noitana keskiajalla, sen jälkeen ja vielä 1940-luvullakin nojaten mukamas kristinuskoon. Sama kuin meitin pappa syyttäisi Renaulttia töräytettyään aamukrapulassa pihapuuhun.

EDIT: Eli tämä Välkky Vitonen saattoi nojata jumalan oppiin, mutta ei missään nimessä Jumalan oppiin.

Siis tarkoitin Jumalan mukaisella teolla asiaa, joka tehtiin Jumalan tahdon mukaan. Monet ovat tulkinneet varsin oudosti Jumalan tahtoa. (jos omistat Raamatun ja pari minuuttia aikaa lue efesolaiskirjeen luku 6 jakeet 10-18, jossa Paavali puhuu vertauskuvin. Mieti sitten miten ristiretket saivat alkunsa...)

Kyllä, Hitler yritti myöhemmin tuhota Saksasta kristinuskon, mutta valtaan päästäkseen hän käytti yhtenä vallanvälineenä hyvää yhteistyötä ja myötämielisyyttä kirkon kanssa. Tunnetusti uskonto on kansaa yhdistävä tekijä ja Hitlerkin osasi käsitellä sitä. Viittaan taas Bushiin: "God bless america!"

EDIT: Tässä se noitavainojen lähtö ja juuri: galatalaiskirje 5, 19-24. Eikä siinä sanota että Noidat pitäisi tappaa, Jumalan mieltä lähellä ovatkin juuri lempeys ja itsehillintä. Raamattua on käytetty kautta aikain väärien perusteiden tukemiseen.

Oikeassa olet, SpA, mutta ateistien on jostain syystä toisinaan aivan käsittämättömän vaikea ymmärtää tätä. Minä olen luopunut heille selittelystä jo ajat sitten, siitä herkusta saa nopeasti tarpeekseen.

Yritinpähän vain sanoa, että ei se kristinusko ole sen parempi kuin mitkään muutkaan. Jos sanot "tarkoitin Jumalan mukaisella teolla asiaa, joka tehtiin Jumalan tahdon mukaan", puhut kumminkin vain omasta tulkinnastasi jumalan tahdosta. Molemmat näköjään yritämme jankuttaa toisillemme samaa asiaa, eli että se on siitä uskojasta kiinni. Mulla oli pointtina, että kristinuskoa voi käyttää aivan yhtä hyvin pahaan kuin nykyään paljon parjattua islamia.



Tämä on lähinnä se mikä mua ärsyttää. Puhutaan ihan suoraan, että vain minä tiedän jumalan oikean tahdon ja että vain minun uskni on totta, ja sitten hyssytellään että kun te ette nyt ymmärrä että se on uskojasta kiinni. Vaikka noidan poltto on tekona tuomittava, on sen suorittajien kristinusko ihan samanarvoinen kuin sunkin. Siihen aikaan yhteiskunta oli vaan semmonen, että tehtiin vähän hurjempia asioita kuin nykyään.

Ja juuri tästä syystä mun on vaikea ymmärtää, miten kukaan kehtaa kuulua kristittyihin. Kun sen uskonnon nimissä on tehty niin helvetin paljon pahaa, en voi käsittää miten voidaan vielä kuvitella että jossain ylhäällä on olemassa joku hyvä jumala - ja vielä juuri sama jumala, jonka nimissä kaikki se paha on tehty - hiuksia voidaan tietty halkoa, mutta noidanpolttojen ne tosi kristityt jotka sitä vastustivat olivat vähintäänkin vähemmistönä.

Mutta eihän se olekaan kehtaamisesta kiinni. Minä uskon Jumalan olevan olemassa kristinuskon opettamalla tavalla ja siksi minun on kuulun kristittyihin. Minua ei paskankaan vertaa liikuta katolilaisten harhaoppiset hölmöilyt keskiajalla. Ateisteissa on se hassu puoli, että he turhan usein ryhtyvät leikkimään kaikkitietävää, vaikka heillä ei ole aavistustakaan kristinuskon varsinaisesta sisällöstä. He vain takertuvat joihinkin pahoihin asioihin, joita kristinuskon nimessä on tehty, ja sen kautta sitten yrittävät syyllistää muita uskovia. Ei millään pahalla, mutta kys. metodi on jo niin wanha ja kulunut, että harvat uskovat sitä jaksavat ottaa edes osittain todesta. Veikkaisinpa, ettei Jaakonpoikakaan kovin paljoa Raamattua ole tutkinut, se ainakin hänen argumenteistaan käy ilmi.
Jotenkin on raivostuttavaa katsella ateistien ja kristittyjen tappeluita, molemmat osapuolet ensin syyllistävät toista ja sitten eivät itse ole kuitenkaan pekkaa pahempia. Minkäänlaista kunnioitusta toisen elämänkatsomusta kohtaan ei esiinny, vaan tulokseton ja turha rähinä vain jatkuu ja jatkuu...
Paree muistaa, että ateismi on myöskin vain uskomus eikä ole neutraalilta kannalta sen vahvemmalla perustalla kuin kristinuskokaan. Ateisti ei saa väitteillään yhtäkään kunnon uskovaa käännytettyä, eikä myöskään uskova saa vakaumuksellista ateistia kääntymään kannaltaan. Miksi siis väitellä ja tapella? Kaipa vain väittelyn ja tappelun vuoksi.

Tarkoitin lähinnä sitä, että rajallisen tietoni mukaan jumalan suuri hyvyys ja kaikki paha mitä hänen nimessään on tehty on niin pahasti ristiriidassa, että härnää. Mutta minä en tosiaan tiedä kristinuskosta muuta kuin mitä uskonnontunneilla on opetettu, enkä tahdo parjata toisen uskoa.

Tässähän on kai kyse siitä vapaasta tahdosta jne, jonka väittelyyn tuskin täällä, tai missään muuallakaan saadaan mitään hedelmällistä lisää.

Joo, innostuin tuossa äsken ehkä vähän. Täytyy varoa ettei mene väittelyksi tämäkin

Tässä vaiheessa kristityt tykkäävät puhua sielumme kahdesta puolesta. On ns. vanha minä, siis se minä, joka minä olen ilman uskoa, ilman Jeesusta. Sekä uusi minä, se minä joka elää Jeesuksessa Kristuksessa. Hauskaa, mutta tämä on vähän kuin se Aku Ankan hyvä ja paha kummallakin hartialla kinastelemassa.
Harhautuneessa ihmisessä vaikuttaa pelkästään se paha puoli, toki ihminen voi tehdä paljon Jumalan mukaisia asioita ilman uskoa, mutta valitettavasti ns. "kristittyjen" ero Jumalasta on joskus aivan turhan pitkä.

Kristinuskon mukaan harhautunut ihminen ei pääse pelastukseen kuin oikealle tielle uudestaan löydettyään.

Minun valintaani ei vaikuta se, onko uskontoni nimissä tehty jotain pahaa, sillä paha ei todella ole Jumalani päämäärä. Ei Jumalan hyvyys ole kiinni teoistamme Jumala on täysin eri tasolla meidän kanssamme, Hän ei tahraannu meidän teoistamme.

Jaa... Tulikohan tuossa vastausta mihinkään oleelliseen. Kiitos kumminkin.

Olet oikeassa, tietysti kristitty voi aina toivoa Jumalan vaikuttavan toisessa, mutta tälläinen kiistely aiheuttaa vain ihmisten välistä eripuraisuutta ja kenties katkeruutta ja vihaa.

Jos jollain on jotain jännää kysyttävää kristinuskosta vastaan kyllä mielelläni, mutta näillä lahjoilla en edes yritä muokata toisten mielipiteitä, jokaisen uskomus/uskonto on hänen omansa.

Minkäänlaista ateistien ja kristittyjen välistä taistelua ei Suomessa ole, eikä maailmallakaan ole laisinkaan jatkuvaa kamppailua näiden uskontokuntien kannattajien keskuudessa.

Väittely tekee hyvää. Uusia ajatuksia kummallekkin osapuolelle kummaltakin osapuolelta, Suomen valtiomuodon toimintakin perustuu tähän. Eikä toisen uskontokuntalaisten uskonnon ja järjen dissaamisesta ole ollut mainittavia esimerkkejä. Sitä eripuraa ja vihaa synnytetään lähinnä tällaisillä voivoittelu ja päivittely paskanjauhantapuheilla, joissa selitetään että "kuinkas ne taas jaksavat väitellä, vihaahan tuollainen synnyttää, perkeeleen kakarat!".


Jaajaa, SpA:sta Lekan Virallinen Kristinuskon Tuntija?

"Minkäänlaista ateistien ja kristittyjen välistä taistelua ei Suomessa ole, eikä maailmallakaan ole laisinkaan jatkuvaa kamppailua näiden uskontokuntien kannattajien keskuudessa."
Enhän väittänytkään mitään valtaisaa taistelua olevan, mutta jatkuvaa kärhämää on. Julkisuudessa ollaan hiljaa ja suvaitsevaisia, mutta esimerkiksi Vapaakirkon forumilla on jatkuvaa rähinää menossa.

"Jaajaa, SpA:sta Lekan Virallinen Kristinuskon Tuntija?"
Miksikäs ei? Mitä pahaa siinä on, jos toinen on valmis vastaamaan asiantuntevasti uskoaan koskeviin kysymyksiin?

No kyllähän esmes Bruce Lee osasi keskittää voimansa niin, että kun iski 10cm päähän tyypistä, niin se saattoi lentää selälleen. Hän mietiskeli ennen harjoituksia ja uskonnon avulla hän pääsi niin hyviin tuloksiin.

Eikö se riitä? Antaa saatana Vapaakirkon sivuilla väitellä minkä ikinä jaksavat! Enkä huomannut tuolla, että toisensa uskoa olisivat hurjasti dissannut. Tuollainen keskustelu on ihan hyvästä.

Toistan: Lähinnä tällainen päivittelypaskanjauhanta on turhaa ja tyhmää.

Väittelyä ja eripuraa sinä ainakin tunnut kaipaavan, sen huomaan. Kerropa sitten iso herra, mistä täällä pitäisi puhua. Sinä näköjään sen tiedät.

En sitä kaipaa, mutta kuten jo kolmannen kerran sanon, ei siitä haittaakaan ole, hyötyä enemmänkin. Ja onhan siitä hyötyä, keskustelu ja väittely on tehokkain tapa jakaa tietoa, eli täten uusia ajatuksia ja mietteittä ainakin tässä nimenomaisessa keskustelussa. Onkos Herr NovaReon huomannut, että tällä palstalla täällä Lekassa on juuri meneillään, tai ainakin oli, sivistävä, eikä mitenkään loukkaava eikä aliarvioiva keskustelu kristinuskosta ja siihen uskomiseen.


Nyt tämä iso herra(?) ei oikein ymmärtänyt.

Kristinusko ei liity tällaiseen millään lailla.

No, nyt kun SpA itsensä risti tehtäväkseen vastailla kristinuskoon liittyviin kysymyksiin, niin kai nyt kysyn asiaa, joka joskus mieltäni vaivaa.

Raamatussahan sanotaan, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä maan päällä poikanaan, Hänen poikiaan ollaankin. Ja että Hän antaa ihmiselle mahdollisuuden elämään, jossa hänellä on mahdollisuus todistaa uskonsa ja elää onnellinen elämä täällä, ja jossain muualla tämän jälkeen. Kuitenkin miljoonia ihmisiä kärsii ruuan ja veden puutteesta, ja rakkauden. Lapset menettävät vanhempiaan sodassa ja jäävät yksin orpoina sodan keskelle. Tällaista tapahtuu ympäri maailmaa. Tuskaa ja kärsimystä on joka puolella. Eikä näillä ihmisillä ole minkäänlaista tiedon jyväntäkään kristinuskosta ja hyvästä Jumalasta, johon uskomalla pelastuu. Miksi näin?

EDIT: Onkohan Jumala sadisti? Hänellähän on mahdollisuus poistaa kaikki kärsimys ja tuska.

Oopiumia kansalle.

"Toivottavasti jatkossakin saamme nauttia tasokkaista ja asiapitoisista viesteistäsi."

Eikö se noin mennyt?

Marxilainen ateismi ei ole tuttu käsite?

No ei tuolla kyllä ollu mitää, että tää ketju ois pelkästää kristinuskoa. Lue otsikko: Kirkko,uskonto jne. Minusta tuossa ei ainakaa puhuta mitää, että tässä ketjussa pitäs puhua vaa kristinuskosta.

Ei ei. Tarkoitin vain, että olikohan sinulla nyt paljonkin annettavaa viestiketjulle ja keskustelulle tuolla viestillä. Ainakin olisit voinut siihen muutakin kirjoittaa kuin oman mielipiteesi, perustelut kenties, jonkinlaisen vastauksen?

Se on minun mielipiteeni ja sen tiimoilta voi vapaasti keskustella jos se jotain jättää epäselväksi ja tuo epäselvyys jää jonkun takaraivoa kaivertamaan. Virikkeitä, virikkeitä.

Voinm vastailla sen verran kuinka seurakuntanuorena vähän raamattua lukeneena osaan sanoa. Suuria harhaluuloja ev.lut. kirkosta kun on...



Tosi hyvä kysymys. Pitää kysyä tätä seurakuntamme paimenilta kun lähden huomenna uudenvuoden-leirille.

Pelastuksen sanaa yritetään tarjota myös maailman "pimeisiin kolkkiin" lähetystyön avulla.