Minua kiinnostaisi kovasti minne porukka menee peruskoulun loputtua.

Peruskoulussa olevat, jospa kertoisitte minne menet peruskoulun jälkeen ja miksi?

Koulunsa käyneet: Kertoisitteko omasta ammatistanne, koulutus taustasta ynnä muusta, josta voisi olla hyötyä nuoremmille tulevassa ammatin valinnassa.

Erityisesti kaksoistutkinto (en tiedä kulkeeko tuolla nimellä, mutta se jossa käydään lukio ja amis samalla) kiinnostaisi minua!

Enköhän mä tonne Kiteen lukioon mene :/.

Itse kävin lukion ja ammattikoulun automaatioasentaja-tutkinnon samaan aikaan. Kesti yhteensä neljä vuotta valmistua molemmista ja mielestäni siinä pääsi melko helpolla. Amiksessa oli niin paljon tunteja että jokaisesta jaksosta(tai moduulista kuten ammattikoulussa sanottiin) sai täydet opintoviikot(6ov/jakso). Sen vuoksi lukiossa pystyi ottamaan rennommin, noin 3-4ov per jakso ja lukion kolmannella vuodella oli koko kevät vapaata.

Ainut mikä ratkaisussa etukäteen mietitytti, oli ne lukion opintoviikkotaulukot jossa piti valita mitä kursseja käydä ennen kuin edes tiesi mitä ne oikeastaan sisälsivät. Kun valitsi kaikki pakolliset ja joitain itselle helppoja aiheita(kemia, historia) niin pääsi melko hyvin eteenpäin lappujen täytössä. Kirjoituksiin ei oikein jaksanut panostaa, joten numeroilla ei voi kehuskella, mutta olivat sentään keskitasoa ja ylioppilastodistus jäi käteen niin ei huono.

Toisen asteen koulujen jälkeen hain Turun AMK:n salon toimipaikkaan tekniikan alalle. Minulla oli kaksoistutkinnon ansiosta niin hyvät lähtöasemat, että pääsykoe oli pelkkä muodollisuus, mutta se meni ilman lukemistakin ihmeen hyvin. Koulun kirjoille pääsemisen jälkeen otin välivuoden ja kävin armeijan. 9kk siellä ja vielä jäi pari kuukautta lomaakin ennen opiskelun alkamista.

Nyt on kolmas vuosi menossa, tähän mennessä on tullut sopivasti opintopisteitä kasaan ja ensi vuodeksi on suunnitelmissa pelkkä lopputyön tekeminen. Alustavasti olen jo aiheenkin valinnut kun sitä koko ajan kyseltiin, mutta tiedä sitten saanko kaikki tämän vuoden kurssit suoritetuksi vai jääkö kursseja uusinnan muodossa vielä ensi vuoden puolelle. Olen nyt viimeiset kaksi kesää ollut Nokialla testilaboratoriossa keräämässä työharjoittelupojoja ja hyvin on mennyt joten toivottavasti pääsen ensi kesänä samaan paikkaan.

Itse en valintojani kovin pitkään harkinnut(ammattipaketista päätin päivää ennen kuin laput piti palauttaa, olin aluksi menossa pelkästään lukioon) enkä ole niitä vielä joutunut katumaan. Pelkästään amiksessa olisin kuollut tylsyyteen kun siellä oli tekemisestä puutetta, mutta toisaalta pelkkä lukeminen ei minulle sovi, joten ei pelkät lukion kurssitkaan herkkua olisi olleet. Ammattipaketilla pääsin molempien koulujen ärsyttävimmistä osista eroon ja sain todistukset suhteellisen helpolla. Tiedä sitten olisiko ollut hyvä ratkaisu jos en olisi jatkanut AMK:hon, kummastakaan koulusta en saanut sellaista koulutusta että olisin suoraan voinut mennä töihin, joissa olisi ollut mahdollisuus edetä uralla johtotehtäviin tai erikoistua johonkin alalle jossa vain ammattiosaajat menestyvät.

Mutta niin.. jos nyt AMK:sta vielä valmistun ajallaan niin ei muuta kuin töitä hakemaan. Sitten sen vasta näkee oliko koulujen käynnistä varsinaista hyötyä vai ei. Tosin jos mitään sopivaa paikkaa ei tunnu löytyvän niin voihan sitä vielä diplomi-insinöörin titteliä havitella.. se olisi ihan mukava saavutus ennen kuin täyttää 25w.

Ennen kaikkea ratkaisu on sinun ja vain sinun. Kannattaa ruveta opiskelemaan sellaista, mitä itse haluat. Päätös on kova, ethän tiedä mitä tulet tekemään ja olemaan vaikka noin kymmenen vuoden päästä.

Ota kuitenkin huomioon, että korkeakoulutettuja mistään mitään tietämättömiä tradenomeja, restonomeja ja muita on meillä jo kiusaksi asti, jos kouluttaudut korkeasti niin tähtää huipulle jo alussa. Jos rahkeet riittävät keskinkertaisuuteen niin suosittelen amista, jolloin voit loistaa sitä kautta. Ammattimiehistä on pulaa ja ainahan voit myöhemmin opiskella lisää työn ohessa.

Jos et ole varma niin suosittelen sinulle tuota kaksoistutkintoa (lukio&amis). Voit tarvittaessa valmistua ammattitasolla ja pudottaa lukion kyydistä.

Itselläni olisi tarkotuksena mennä tästä peruskoulun jälkeen urheilupainoitteiseen lukioon, koska jääkiekko on iso osa elämääni ja ylioppilaaksi pääseminen on yleissivistävää ja luo muutenkin mahdollisuuksia jos aikoo mennä/kun menee myöhemmin opiskelemaan. Lukion jälkeen sitten käyn varmaankin intin. Tuon pidemmälle ei suunnitelmia pahemmin ole. Jos en jääkiekosta saa leipääni, mikä voi hyvinkin todennäköisesti tapahtua, menen varmaankin opiskelemaan intin jälkeen jonnekin mikä silloin minua kiinnostaa.

Rissalaan ajattelin hakea opiskelemaan lentomekaanikoksi. Valitsin alan siksi, koska harrastan pienoislennokkeja ja alalla pitäisi olla hommia. Muille hakusijoille mietin autosähköasentajaa sekä tavan autoalaa.

Enköhän minäkin varmaan lukioon suuntaa. Ku en oikein tiedä mikä minusta tulee isona niin saa tavallaan 3 vuotta lisää aikaa miettiä.

Amistoon rakennusalalle.

Lukioon. Sen jälkeen inttiin ja siitä eteenpäin ei ole mitään hajua.

Lukio, asepalvelus, poliiskoulu.

Itse olen ajatellut sitten jos pääsen peruskoulusta mennä amikseen tai kokkikouluun sieltä inttiin siellä sitten AUK:n jos pääsee ja miliisikouluun

En tiedä miten paljon tämän ketjun kohderyhmä ajattelee näitä asioita (minä en ainakaan tuon ikäisenä ajatellut), mutta kerrotaan silti pari juttua jotka olen kantapään kautta oppinut - jos vaikka joku olisi minua fiksumpi ja oppisi toisten virheistä sen sijaan että tekee niitä itse.

Ne voisi tiivistää lyhyesti näin:



1) Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi television tai IRCin edessä
2) Vaikeiden asioiden saavuttaminen on parasta
3) Ahkeruus ja keskittymiskyky ovat tärkeimpiä ominaisuuksia mitä ihminen voi oppia.



Kohta neljännesvuosisadan ikäisenä myöhäisteininä olen huomannut, että loppuviimein kaikkein suurimman tyydytyksen saa, kun aina menee mahdollisimman vaativaan kouluun ja ennenkaikkea kun opiskelee itseään varten, ei siksi että selviäisi kokeista.

Potkin itseäni säännöllisesti, koska en käyttänyt pariinkin otteeseen tarjottuja mahdollisuuksia ihan silkkaa laiskuuttani, ja koska en älynnyt ottaa opiskelua - eritoten matematiikan opiskelua - vakavasti. On toki totta, ettei elämästä selviä hengissä vaikka minkälaiset paperit hankkisi, mutta paljon hikeä ja hammastenkiristystä olisi säästynyt jos olisi tehnyt muutaman jutun toisin.



Ihan riippumatta siitä mitä tekee ja missä tekee, kaikkein tärkeimmät (ja nykymaailmassa ehkä vaikeimmin opittavat) ominaisuudet ovat ahkeruus ja keskittymiskyky. Teet sitten perustutkintoa, putkitöitä tai Nobeliin tähtäävää tutkimusta, kaikessa ahkeruus kepittää puhtaan älyn kahdeksan kertaa kymmenestä. Kärjistetysti, älyä vaaditaan sen verran, että osaa suunnata ahkeruutensa oikein - vasta raaka, hikinen, ikävä, puuduttava työ tuottaa tuloksia.

Hieman militaristisena vertauksena äly on maalinhakujärjestelmä, ahkeruus on räjähdysaine.

Olen ihan samaa mieltä Terryn kanssa siitä, että kaikessa ei tarvitse olla hyvä kunhan jossain on paras - ja nykyisessä tilanteessa, jossa käytännössä aina löytyy joku sinua älykkäämpi, ahkeruus on se keino jolla erotutaan joukosta. Minulle suuri valaistus oli huomata, että niinsanotut suuret ihmiset - johtajat, päättäjät, tiedemiehet, aikaansaajat - ovat hyvin, hyvin harvoin mitenkään yltiöälykkäitä. Melkein kuka tahansa meistä pystyisi samaan, mutta hyvin harvalla on vaadittua ahkeruutta ja keskittymiskykyä.

Aikaansaavana on myös yksinkertaisesti helkutin kiva olla. Voin sanoa kokemuksesta myös sen, että ensiluokkaisen työn tekeminen - ja sen tiedostaminen - on tyydyttävämpää kuin viini, laulu ja naiset yhteensä.

Eikä tarvita edes kovin paljoa tuuria, että siitä maksetaankin ihan kohtuullisesti.

Viilatakseni pilkkua totean että kokkikoulu on ammattikoulu, tosin ainakin Perhossa sekä Roihuvuoren kokkikouluissa voi myös kaksoistutkinnon suorittaa, eli lukio ja amis samassa. Itse olen Perhossa opiskelemassa ja mitä voin 3kk kokemuksella sanoa että mukavaa on, suosittelen.

Kyllä Roihuvuoressakin mukavaa on ollut. Tervetuloa! Kaksoistutkintolaisena suosittelen kaksoistutkintoa; kaksi eri toisen asteen koulutusta tekee vaikutuksen ihmisiin, sekä yksityiselämässä että työpaikkaa hakiessa, ja on ainakin yksi polttamaton silta aina takana. Rankkuus? Kyllä se voi rankkaakin olla, mutta ah sitä ihanaa helpotuksen tunnetta kun pääsee lukion puolelta taas ammattioppilaitoksen puolelle toteuttamaan itseään... Vaihtelu virkistää! Suosittelen!

Kun kerran elämänkokemuksia peräänkuulutettiin;

Peruskoulun jälkeen suuntasin lukioon, jossa kulutin 3 vuotta, kävin intin ja palasin viimeistelemään yo-todistukseen vaadittavan kurssimäärän ja täydentämässä tutkintoa, eli yhteensä käytin valmistumiseen 5 vuotta. Viimeisen kevään aikana suoritin taksinkuljettajakurssin, lähinnä kesä- ja opiskeluajan työpaikkaa ajatellen ja hain samalla ammattikorkeakouluun lukemaan elektroniikan tuotantoa ja logistiikkaa, ts. eräänlainen tuotantotalouden insinööritutkinto (ins. AMK, ei DI). Kesän ajelin taksissa ja syksyllä koulunpenkki tuntui liian kovalta, varsinkin läsnäolopakon takia, josta olin saanut jo viimeisen 14v aikana tarpeekseni. Ensimmäisen kuukauden jälkeen lakkasin käymästä koulussa ja sen sijaan ajoin taksia. "Helppo" raha kutsui luokseen kuin seireenit merimiehiä, ja valinta oli sinänsä helppo tehdä. Elämässä kun ei muutenkaan ollut suurempia suunnitelmia, elin lähinnä kädestä suuhun ja päivästä toiseen.

Tässä vaiheessa solmittiin liittoja ja ostettiin asunto ja hankittiin koira jne. mutta ulkomaanreissu pisti taas pakan sekaisin. Inttiaikana sain kv-koulutuksen Porin Prikaatissa ja nyt aukeni tilaisuus hyödyntää saatuja oppeja käytäntöön. Vietin vuoden Eritreassa YK-missiolla ja palattuani huomasin olevani koditon. Onneksi kaksi aikuista ihmistä sai sovittua asiansa fiksusti, vaikka pelissä oli liki miljoonan markan edestä omaisuutta. Löysin asunnon parin vanhemman tuttavuuden kimppakolmiosta, ja näiden kahden opiskelijarentun kanssa sain kahdessa kuukaudessa juotua ja rellestettyä kaikki reissulta jääneet säästöt ja vähän päällekkin. Niitä velkoja maksan tälläkin hetkellä. Syksyllä rahat tosiaan loppuivat ja palasin taksin rattiin. Siinä heittelehdin taas kädestä suuhun liki vuoden, kunnes päätin taas kokeilla opiskelijan elämää. Hain ja pääsin ammattikorkeaan (taas) lukemaan tietojenkäsittelyä. Valintapisteeni olivat sen vuoden parhaat, kevään hakijat mukaanlukien, joita oli siis yhteensä noin 400. Jonkinlainen ylpeydenaihe, myönnetään Päätin kokeilla ja paneutua opiskeluun tällä kertaa kunnolla, mutta toisin kävi. Läsnäolopakko ja opiskelijan tiukka talous alkoivat vaikeuttaa elämää, varsinkin kun taakse jättämäni velkojat löysivät minut. Stressi ja ajanpuute ajoivat masennukseen, josta tosin selvisin ilman lääketieteellista apua, lähinnä erään naisihmisen ansiosta . Kuitenkin kylmä matemaattinen laskutoimitus osoitti, etten mitenkään voinut selvitä pelkillä viikonlopputöillä elämisestä ja velkojen lyhentämisestä, joten koulu sai taas jäädä.

Ja tämä on siis tilanne tällä hetkellä, olen kohta 27 vuotias ja edelleen tuuliajolla, kädestä suuhun, päivästä toiseen.

...tarinan opetukset? Tehkää itsellenne selkeät tavoitteet, ja pitäkää itseänne niskasta kiinni, mutta jos olosuhteet ovat tavoitteitanne vastaan, hyväksykää se ja asettakaa uudet! Toimikaa nopeasti mutta älkää hosuko, kiireellä ei tule kuin pissipäisiä mukuloita. Älkää eläkö yli varojenne. Vanha sanonta, minkä taakseen jättää, edestään löytää PITÄÄ paikkansa. Niin, ja 3 känniä viikossa ON liikaa.

Ja niistä valinnoista; mikäli tavoitteenne ovat selviä, ja ne vaativat korkeakoulupätevyyden ts. yo-tutkinnon, hankkikaa sellainen. Mikäli taas haaveammattinne on selkeä ja sellaisen tutkinto saatavilla keskiasteella, hankkikaa se! Jos ette tiedä mitä teette, lukio ei ole välttämättä oikea paikka sen selvittämiseen. Pitäkää välivuosi, tehkää hanttihommia, reissatkaa. Ja tehkää päätöksiä harkiten, periaatteella "voin olla ylpeä siitä, mitä tänään tein".

Kiitos ja anteeksi.

Jos koulunpenkki tuntuu liian kovalta, yhtenä vaihtoehtona on oppisopimuspaikka. Pikkubroidin kokemusten perusteella vaatii kyllä oman aktiivisuutensa. Mikäli yleensäkään on mahdollinen.

Kymppiluokka, intti/sivari, välivuosi, lukio, ammatti/korkeakoulu, jokin työpaikka, ulkomaille muuttaminen/maailman kiertäminen... kaikki ihan hyviä vaihtoehtoja miettiessä, mitä tekisi lopullista päämäärää odotellessa. Mitä sitten tekeekin, aktiivisuus voittaa passiivisuuden. Jollei valitse aktiivista rötväämistä.

No.. 15 ihmistä on vastannut tähän ketjuun, kiitos siitä. Tällä foorumilla tosin on ainakin 500 aktiivista käyttäjää jolla on tarina kerrottavanaan. Kertokaa siis.

Minusta ei ole ihan okei kertoa: "Menen amikseen."
No okei.. menet amikseen, kiva. Kerro lisää, tarkemmin, miksi, perustele!

Koska täällä foorumilla on aikakin toista sataa tai kolmatta sataa toisen asteen koulutuksen käynyttä käyttäjää ( ns. aikuisia ihmisiä luulisin, ) niin kertokaa toki kokemuksistanne.

Itsestäni kerron sen verran, että kaksoistutkinto kutsuu.. Luultavasti lukio+sähköala ammattikoulusta. Tämä siksi, että on olemassa valmis paketti joka on ihmisten kertoman mukaan paljon paremmin organisoitu ja muutenkin parempi kuin erikseen otettavat tutkinnot.

Lukion ekalla tässä ollaan. Tahti on kenties vähän peruskoulua kovempi, mutta ei huomattavasti. "Kustomoitavuus" tuottaa ajattelemista, mutta on toisaalta hauskaa. Aika rennolta meininki ainakin meillä loppujen lopuksi vaikuttaa. Olisin varmaan (lähes) päässyt mihinkä tahansa lukioon kaupungissa (*köh* KA 9 *köh*), mutta valitsin tämän "hylkiölukion" (sisäänpääsy KA n. 7,2...), rakennus kun on tuttu, taso kuitenkin "ihan hyvä" (lukioissa ei ole paljon eroja) ja matkaakin tosi vähän. Ja lähes kaikki kaveritkin on samassa paikassa.

öööö... Ensimmäinen vuosi lukiossa on menossa. Ei tullu mieleenkään mennä amikseen (älkää amikset vetäkö hernettä nenään ) keskiarvo oli ykkösillä kai 9

Kotkan Amistoon lukemaan!

Peruskoulun jälkeen opiskelin tekniseksi piirtäjäksi jonka jälkeen tutkinto lopetettiin / muutettiin / laajennettiin suunnitteluassistentiksi eikä yhtäkään teknisen piirtäjän työpaikkaa ole sen jälkeen avoinna ollut. Eikä sikälis kyllä väliksikään. Homma oli nimittäin perseestä. Samalla kävin autokoulun, mutta pelkällä kuorma-auto kortillahan ei enää kuskin hommia saa vaan kuljetusalan tutkinto ja 10 vuoden työkokemus ovat tietenkin vähimmäisvaatimukset.

Tämän jälkeen lähdin sitten tietystikin suorittamaan asevelvollisuutta. 362 päivää kuluikin rattoisasti panssarivaunujen parissa. Tämän jälkeen vaunukalusto jolle sain koulutuksen poistettiin rauhan ajan koulutuskäytöstä näinollen mitätöiden mahdollisuuteni saada töitä vaikkapa sopimussotilaana kyseisestä yksiköistä.

Kotiutumisen jälkeen työvoimatoimisto pakotti minut työnhaku kurssille joka oli täysin perseestä. Koska en kestänyt enää moista vammailua, kävin kirjoittamassa työsopimuksen paikallisen kitupiikki-riisto-orjapiiskuri lehdenjako firman kanssa päästen pois mokomalta kurssilta. Jaettuani muutaman kuukauden lehtiä ja mainoksia umpihangessa 6 päivää viikossa, 5-6 tuntia yössä saaden palkkaa noin puolesta työajasta, totesin että homma on perseestä.

Seuraavaksi hakeuduin jonkun fucking työvoimapoliittisen koulutuksen kautta opiskelemaan turvallisuusalaa ja valmistuinkin kurssilta lähes maksimi arvosanoin kapitalistin käsikassaraksi. Hieman vajaat pari vuotta turvallisuusalalla oltuani tulin siihen tulokseen, että homma on perseestä ja alan hyvät puolet mahtuu listaamaan puolikkaan postimerkin kääntöpuolelle vaikka käyttäisi lasten väriliitua. Tarkemman selonteon kyseisen alan ja kyseisen työnantajan ihanuudesta joudun valitettavasti jättämään väliin lakiin kirjatun salassapitovelvollisuuden vuoksi. Hauskintahan tässä lienee se, että irtisanouduttuani minun olisi pitänyt selostaa kaikki työvoimatoimiston tädeille ja kun en sitä edellämainitun velvoitteen takia voinut tehdä, lätkäisi salassa kokoontuva työvoimalautakunta (jonka jäsenten nimetkin ovat salaista tietoa) mehevät kolme kuukautta karenssia, perusteena toimenpiteelle, että irtisanoutumiseen en ole esittänyt hyväksyttävää syytä. Tämä päätös luonnollisesti tuli kolmannen osapuolen kautta sisältäen sanamuodon "päätöksestä ei voi valittaa"

Karenssin päätyttyä alkoi KELA maksaa minulle peruspäivärahaa, joka on suuruudeltaan todella kilpailukykyinen verrattuna aikaisemmista ammateistani saamiini tuloihin, etenkin kun tämän suhteuttaa siihen, että työajat pitävät aina paikkansa, palkan suuruudessa ei tule yllätyksiä, vapaa-aikaa jää riittävästi ja työnantaja ei riko sopimuksia jatkuvasti, niin en oikeastaan pitäisi työssäkäyntiä enää edes vaihtoehtona.

Jos minun mielipidettäni kysytään, niin se on täysin sama mitä peruskoulun jälkeen tekee. Jos opiskelee jonkun kämäsen ammattitutkinnon, alkaa saamaan työmarkkinatukea. Sen jälkeen voi vaikka kaivaa nenää. Työvoimatoimistoissa on myös ammatinvalinta psykologeja ja näiden kanssa voi tuhlata aikaansa tunti tolkulla, myös työvoimatoimiston täysin turhan ammatinvalintatestin voi tehdä vaikka puolen vuoden välein. Työvoimatoimiston väen kanssa asioinnin sujuvuuteen vaikuttaa huomattavasti muunmuassa: paikkakunta, pärstä kerroin ja perseennuoleskelu taito ja halu tehdä niin. Opportunisti onnistuu aina. Totta puhumalla saa yleensä karenssia tai ainakin huonoa palvelua.

Tässäpä oli minun mielipiteitäni ammatinvalinnasta. Luonnollisesti 4500 euroa kuussa nettoava insinööri joka saa palkkansa netissä surffailusta ja omien asioiden hoidosta työaikana saattaisi esittää hieman toisen sävyisiä argumentteja. Tähän asemaan saattaa sopivien sukulaissuhteiden avulla päästä jos jaksaa opiskella lähemmäs kymmenisen vuotta kakkaa. Mikäli suklaasuhteet eivät satu suosimaan; on käteen jäävä työmarkkinatuki ihan samansuuruinen kuin jo 5 vuotta aikaisemmin valmistuneella rasvanäppi reiskalla joka kävi amiksessa välillä nukkumassa samalla kun wannabe ingenjöör pähkäili yhtälöitä lukiossa jonka suorittamisesta seuraava hyöty on sitä suurempi, mitä järkemmässä kulmassa sinua arvostelevan henkilön über-akateeminen nenä kohti taivasta osoittaa.

Amisreiskan ja Wannabe-ingenjöörin merkittävin ero on reilun kymppitonnin suuruinen opintolaina jota jööri makselee takaisin työmarkkinatuesta huomattavan pitkän aikaa reiskan ostellessa tälläkin rahalla kuus-millisiä muovipallukoita.

Menen Haagaan lukioon ja sitten voi miettiä mihin jatkaa..

Katkeraa luettavaa mutta varmastikaan maailma ei ole niin reilu. Hyväksy se. Suosittelen sinulle uraa Ranskan muukalaislegioonassa.

Opintolainaahan ei ole pakko ottaa, on se silti lähes pakollinen ottaa jos haluaa tehdä muutakin opiskeluaikana kuin syödä hiilihydraattipitoista safkaa. Olet tosiasian jäljillä, lukioon ja ammattikorkeakouluihin tungetaan liikaa keskinkertaisia lahjakkuuksia, turhaa massaa. Mistä kaikille töitä, palveluyhteiskunta tulee tiensä päähän teollisuuden karatessa.

Suklaasuhteilla on todella iso merkitys, varsinkin mitä korkeammalle ja mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään. Suuressa kaupungissa nuoruutensa viettänyt saa paljon helpommin töitä jatkossa, kun on saanut ehkäpä paremmilla mahdollisuuksilla töitä jo aiemmin kuin pienen paikkakunnan toivo kylässä, jossa on yksi kauppa ja bensa-asema.

Verotus on Suomessa ryöstämistä, mutta miksi ei lähteä vihreämmille laitumille ilmaisen koulutuksen jälkeen?

Kyllähän se lukio taitaa olla..

Laput Pyynikin ammattikoulun sähkölinjalle lähti pari viikkoa sitten.
Nyt olen ylä-asteella matematiikka- ja tietotekekniikka painotteisella luokalla, koska ajattelin kolme vuotta sitten, että siitä voisi olla hyötyä lukioon mentäessä. Nyt melkein kolmen vuoden jälkeen voin sanoa ettei lukeminen ole minun hommaa kun peruskoulun matikka tökkii ja pursuaa korvista ulos; minulla on jokaisessa ylä-asteen jaksossa 4h matikkaa ja ekstra paljon kemiaa ja fysiikkaa. Lisäksi meidän luokka saa normaaleita luokkia vaikeammat kokeet!

Lukioon paperit on vetämässä. Ajattelin kolme vuotta penkkiä kuluttaa ja mennä sitten inttiin. Jatkomahdollisuudet intissä kiinnostavat, ja olenkin ajatellut uraa sopimussotilaana tai upseerina. Mikäli ei ura intissä aukene, aion hakea Rajavartiolaitokselle tai Poliisikouluun. Jos näissäkään ei tärppää, pitänee lähteä AMK:hon lukemaan jotain kaupallista linjaa.

Kerta minusta ei korkeasti palkattua NHL-tähteä tule, on raha kai hankittava työllä .

Sopimussotilastermihän viittaa määräaikaiseen virkaan, joka vuosia sitten luetuin tiedoin olla maksimissaan vuosi. Eipä siinä uraa juuri. Sotilasammattihenkilönä voi sitten saada pitempiaikaista duunia Puolustusvoimilta, mikäli taitaa jonkin tietyn homman tekniseltä alalta tai on tyyliin rakkikouluttaja. Upseerit eli kapiaiset sitten eri juttu.

Voi kuulostaa tylsältä, mutta lukioon ja sieltä johonkin yliopistoon, jos sais vaikka hyväpalkkaisen duunin

Sivuhuomautuksena sellaista, että ennenhän juttu toimi niin, että ylioppilaslakin jälkeen oli turvattu tulevaisuus, sittemmin siihen vaadittiin jo yliopistoa. Nyt karsinta tapahtuu vasta papereiden jälkeen työelämässä.

Jos amiksessa/kopiksessa joku ala kiinnostaa niin sinne. Jos taas sieltä ei löydy mieluisaa alaa etkä tiedä mihin menet, tai se edellyttää lukion käyntiä niin sitten lukioon. Itse menin kopikseen datanomilinjalle, koska tietotekniikkaan liittyvät asiat kiinnostaa. Ensimmäinen vuosi kohta takana eikä ole tarvinnut katua.

Jos ei muuta peruskoulun jälkeen keksi, on paras vaihtoehto lukio. Välivuoden pidosta ei alaikäisenä ole juuri mitään hyötyä. Ja kuten klisee kuuluu, lukio ei sulje ainuttakaan ovea, ja vaikka sitä ei nykyisin tee (kolmivuotinen) amiskaan, on lukion pohjalta huomattavasti helpompaa jatkaa niin amikseen (yleensä kolmivuotinen koulutus lyhenee kahteen lukion käyneillä), ammattikorkeaan kuin yliopistoonkin. Mutta jos amiksesta löytyy se ala, jolla uskot viihtyväsi, niin sinne vain. Aina voi kouluttautua myöhemmin uudelleen, jos huomaa erehtyneensä.

Mikäli lukionkaan jälkeen ei uravalinta ala selvitä, on välivuosi (tai intti) paikallaan. Ja välivuosi sietää käyttää hyödyksi, vuosi koneen ääressä pelaamassa ja irccaamassa ei hyödytä mitään.

Ja kuten Teekkari sanoi, AHKERUUTTA ei voi liikaa ylistää. Älykkäimmätkin yksilöt pärjäävät vain keskinkertaisesti/välttävästi, jos he eivät tee työtä päämääränsä eteen.

Kun mietitte opiskelupaikan valintaa, miettikää myös sitä työllistymisnäkymää. Ei ole mitään järkeä opiskella 3-7 vuotta valmistuakseen työttömäksi. Vaikka jotakuta aina tärppääkin työnhaussa, ja se joku saatat olla juuri sinä, todennäköisyys pienenee sitä mukaa mitä enemmän ihmisiä on paikkaa hakemassa. Työ on aina vain työtä, ja hyvä palkka auttaa kummasti keksimään mielekästä oheistoimintaa elämälleen. Hurjimmista unelmistaan kannattaa yleensä olla valmis hiukan tinkimään, jotta voi saavuttaa jotain muuta, mahdollisesti vielä parempaa.

Itse menin peruskoulun jälkeen lukioon, kun en muutakaan keksinyt, lukio läpi ja valkolakki kouraan. Lukion aikana oli ollut monia hienoja tulevaisuuden suunnitelmia, mutta kun hakuaika tuli, ei mikään niistä jaksanutkaan enää kiinnostaa. Hainpa sitten kuitenkin ihan muodon vuoksi muutamaan paikkaan, enkä päässyt sisään. Enpä tosin lukenutkaan pääsykokeisiin, silmäilin vain kirjat läpi että tiesin mihin olin hakemassa.

Kun sitten olin pakotettu välivuoteen, enkä ollut inttiin menossa, oli sitten mentävä töihin. Seuraava vuosi hurahtikin kouluavustajana ala-asteella. Ja uskomatonta mutta totta, se oli erittäin miellyttävää. Päätin jopa sen rohkaisemana hakea seuraavana keväänä luokanopettajakoulutukseen, en vain koskaan jaksanut mennä pääsykokeisiin. Osittain sen takia, että kiitos lukion pitkän matikan opintojen, pääsin papereilla sisään muutamaankin yliopistoon matikkaa/fysiikkaa lukemaan. Edellisen vuoden epäonnistunut pääsykoe kuitenkin kaiveli, ja hain vielä uudelleen samaan oppilaitokseen, tällä kertaa kokeeseen valmistautuen, ja sisään päästen. Nyt sitten opiskelen ensimmäistä vuotta geologiaa.

Toistaiseksi en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko tämä oikea paikka minulle. Akateemisessa vapaudessa on huonotkin puolensa: kun peruskoulu ja lukio meni läpi vasemmalla kädellä, ei opiskeluun osannut ryhtyä panostamaan nytkään. Luennoille ei jaksa nousta, kun ei kerran ole pakko, eikä kukaan tule kertomaan, miten "nämä tehtävät tekemällä ja tämän kappaleen lukemalla" on oppinut tarvittavan asian. Ei sillä, että yliopistossa vaikeaa olisi, täällä on vain yritettävä vähän itsekin. Nyt on tarkoituksena lähteä joko tänä tai seuraavana kesänä inttiin. Saas nähdä löytyykö siellä kadoksissa ollut opiskeluinto, vaiko peräti itselle sopivampi tapa/ala opiskella.

Mutta eniten vituttaa se, että vaikka opinnot ovatkin edenneet aikataulun mukaisesti, ovat arvosanat jääneet vain keskinkertaisiksi ja välttäviksi. Ihan vain sen takia, että on niin helvetin laiska, ettei yleensä jaksa edes tenttimateriaaliin tutustua ennen tenttiä.

Muistakaa, yrittäkää PARHAANNE mitä ikinä sitten teettekään.

Itselläni on nyt lukion ensimmäinen vuosi pian takana, omaa työntekoa tämäkin hieman vaatii. Ensimmäinen jakso oli helppo ja selvitin kaiken kunnialla lähes lukematta kokeisiin, toiselle koeviikolle lähdin vielä samalla yläasteasenteella ja keskiarvo jäikin aika kehnoksi. Sen jälkeen vasta ymmärsin alkaa opiskelemaan. Nyt tänään alkaa toiseksi viimeisen jakson koeviikko, pitkän matematiikan kokeella.

Tulevaisuus on vielä epäselvä ja huolettaakin minua, olisi helpompi suunnata kurssivalintoja johonkin suuntaan jos olisi jokin päämäärä. Joku aika sitten kiinnostuin Satakunnan ammattikorkean tarjoamasta merikapteenin kirjasta, jolla pääsisi perämiehenä alkuun merille. Työllisyystilanne vaan on se, että venäläiset ja filippiinot työskentelevät suomalaista halvemmalla ja suomalaisia laivoja myydään. Alalle lähdön ehtona olisi halukkuus asua ulkomailla ja työskennellä ulkomaisen varustamon leivissä, esimerkiksi Saksassa on paljon kysyntää suomalaiselle päällystölle. Englanti kyllä sujuu, espanjakin, saksaakin tullut luettua, mutta ajatus ulkomailla asumisesta ei kiinnosta.

Mitäs sitten, englanti ja espanja sujuu, kääntäjäksi lukemaan yliopistoon? Ala ei kiinnosta, käytännönläheisempi työ vetoaa itseeni paremmin. Ehkä pitäisi lähteä merikouluun insinööriksi, konemestareille kun on jonkin verran töitä merelläkin, lisäksi merialan insinööri saa töitä muun muassa energialaitoksilta, jos ei merenkäynti kiinnostakaan.

No, saa nähdä miten käy. Lukioon lähtöä en ole kuitenkaan katunut, meininki on melko mukavaa ja vapaata eikä kukaan kysele perään jos ei aina jaksa vaikka liikunnantunnille tullakaan. Omaa työntekoa kuitenkin tarvitaan, ja vapauksien myötä itsekuriakin jonkin verran. Lukio on melko tehokkaasti tuntunut jo tässä vaiheessa erottelevan peruskoulun tasapaksun massan yliopistoihin, ammattikorkeisiin ja sosiaalitoimiston luukuille. Osa laiskottelee, lintsaa ja reputtaa kursseja, opiskelu kun nyt on vapaaehtoista eikä kukaan kädestä pitäen taluta läksyjen ääreen. Itselläni on kuitenkin vielä tulevaisuus avoinna, saa nähdä mitä tulee.

Hyvin mulla on lukio menny, vaikka löysästi otankin. Lukio nyt ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kummoinen paikka, samaa peruskoulumeininkiä se loppujenlopuksi on joka pitemmän päälle alkaa nakertamaan.

Ei mikään hikipinko välttämättä tarvii olla mut joku panos kuitenkin tarvitaan. Aika harvassa on ne ketkä menestyy ilman mitään panostamista.

Kyl mun mielest ero peruskouluun on aika selvä, peruskoulussa jos oli pois tunnilta siihen kyseltiin syitä ja vanhempien allekirjoituksia, lukiossa ei kysellä perään tai tarkistella onko läksyt tehtynä. Monet sit lintsaa ja jättää läksyt tekemättä, aika harvat näistä kokeissa menestyy.

Poikkeuksellisesti yhdynkin Roskan näkemykseen näin neljän jakson kokemuksella. 9. luokalla kovasti hehkutettiin, kuinka töiden määrä lukiossa lisääntyy huomattavasti, mutta itse en moista ole huomannut - tai olisihan niitä ehkä enemmän, jos vain panostaa viitsisi, mutta ainakin mulla on tähän mennessä homma sujunut ihan riittävän hyvin tunneilla useimmiten kuuntelemalla ja ennen koetta hieman kertaamalla. Saas nähdä josko sitten lukion jälkeen, minne nyt ikinä lopulta päädynkään opiskelemaan, homma hieman hankaloituisi.

Meidän koulussa kyllä tarkastetaan myöhästymiset, mutta luulis nyt sen verran ihmisestä löytyvän itsekuria että ilman valvontaakin saa asiat hoidettua. Läksyjä ei nyt niinkään, mutta mitäpä noilla?

On meilläkin sellanen poissaololappu, johon sit voi hankkia vanhempien allekirjotukset jos on ollut laillinen poissaolo, jos on ollut laiton, poissaolo merkataan sellaisena eikä siitä sitten sen enempää. Jotkut opettajat miinustavat kurssiarvosanasta tyyliin 0.1 numeroa/poissaolo, aika moni ei vaikuta hirveesti välittävän. Se on silleen ihan kiva homma, että jos ei vaikka joku liikunta jaksa inspata niin senkus menet kotiin. Muilta tunneilta en olekaan kyl lintsannu.

Meillä ainakin matikantehtävistä suurin osa lasketaan kotona, tunnilla keskitytään sitten teoriaan.

Minä olen tällä hetkellä opiskelemassa media-assistentiksi ensimmäisellä vuodella. Tulevaisuus on hämärän peitossa.

Lukioon olisi tarkoitus ensivuonna mennä. Harkitsin myös ammattikoulua, sähköalan tutkintoa tai sitten turva-alalle, mutta lukioon päädyin. Jatko-opinnot ovat vielä hieman hämärän peitossa, mutta jos jaksaa lukea, niin enköhän pyri lääkikseen ja sitä kautta kynegeologiksi , no ei sentääs, mutta ei sitä koskaan tiedä. Toinen vaihtoehto olisi lähteä lukemaan LVI- tai diblomi-insinööriksi. Jos näistä ei kumpikaan tärppää, mitä todennäköisimmin haen poliisikouluun tai haen armeijan jälkeen legioonaan

Wolfman se on muuten gynekologi eli naistentautien erikoislääkäri.
Ajatteletko molollasi vai aivoillasi nyt?

Itsestäni sen verran, että paperit on vetämässä lentokoneasennuslinjalle ja ihan ollakseni veemäinen ja niin pois päin laitoin paperit myös lukioon eli kyseessä on kaksoistutkinto.

Ps. Minulle kevään aikana sanottiin monta kertaa ettei voi suorittaa kaksoistutkintoa kyseisellä alalla.. ajattelin todistaa väitteen vääräksi.

Itse tunnen parikin kaveria, jotka ovat suorittaneet kaksoistutkinnon, jossa ammattikoulupuoli on suoritettu lentokoneasentajalinjalla. Tällä meriitillä toinen pääsi TKK:n konetekniikan osastolle suoraan ilman pääsykoetta. Toisaalta eipä sinne niin mahdottoman vaikeaa ole päästä pääsykokeen tekemälläkään.

Itse kirjoittelin lähinnä M:iä lukiosta ja pääsin TKK:lle opiskelemaan kemian tekniikkaa, joka on yleensä ollut siellä varsin kärjessä pistevaatimuksiltaan tuotantotalouden ja teknillisen fysiikan jälkeen. Pääaineeksi olen pohtinut tehdassuunnittelua, joka on mukavan suuripiirteistä. Painoyksiköt ovat vähintään tonneja ja rahat kiloeuroja.