Pelon hallinta kyllä mutta on paljon muutakin, vihujen liikkeiden vaistoaminen, aistien herkentyminen.. kaikkea pientä joka auttaa selviytymisessä. Heikot karsiutuvat. Ei poterossa nyyhkyttävä jää eloon jos vihollisilla on vähänkin älykkäitä joukkoja. Ja vaikka hän selviytyisi ensimmäisestä taistelusta poterossa nyyhkyttäen viimeistään kolmannessa hän kuolisi.

Sven Hasselista ei ole tietoja missään koska natsit tuhosivat aika ison läjän henkilötietoja... mutta hän on todistettavasti haastatellut kymmenniä veteraaneja. Eli jos hän ei ole veteraani hän ainakin tietää asiasta.

Ja nämä "viihdekirjat", kutsuisitko sellaiseksi erään muukalaislegioonalaisen kertomuksia. Hänestä on tiedot Muukalaislegioonassa. Tai asekauppiaista kertovaa opusta jota kertoo Vietnamin sodan veteraani. Ja siinä on sotamuistoja. Enimmäkseen aseista mutta siitäkin näkee kokemuksen puhuvan.

Näin tyhmiä (kuten Roskaa) varten demonstroin, jos paukuttelet pihallasi niitä kivoja maalitauluja joita tulee aseiden mukana pyssykälläsi viisi tuntia ei se tarkoita että vaikka osuisit joka kerralla taistelussa sama onnistuisi. Hikisenä, hengästyneenä, muurahaisten ja muiden ötöjen kehoasi ja vihun tulessa sihti alkaa heittää. mutta kauemmin pelannut ei välitä niin paljoa samoista asioista. Arvioi miten paljon menee pieleen. Keskittyy, ampuu ja hyppää suojaan ellei ampunut suojasta. Eli jos sillä pyssykälläsi ammuskelisit niitä tauluja niin maan perkeleesti että maatuisit siihen kohtaan kiinni josta ammut et välttämättä pysty samaan taistelussa. Okei ei kovin hyvä demonstraatio mutta toivottavasti kaikki jotka omaavat edes pari aivosolua (eli ei Roska) ymmärsivät pointin. Kaikki jotka eivät ymmärtäneet voivat mennä pihalle rei'ittämään niitä maalitauluja. PRKL.

Tähän tekisi mieli lainata yhtä kivaa lausetta eräästä elokuvasta. "How mature"


Huomaatko kuinka hyvin kuvaus osuu itseesi?
Toki ymmärrän sinunkin näkökantasi, ja ymmärrän miksi näet minut tuollaisena. Ikävää että teet niin.


Tästä haluaisin tietysti tietää, että onko sinulla henkilökohtaista, vankkaa kokemusta asiasta (en usko, 90-syntyneet eivät ole tainneet pahemmin sodissa olla, ainakaan länsimaissa). En sano, että itsellänikään olisi kokemusta, mutta toisesta maailmansodasta kertovaa tietokirjallisuutta (ei siis sotakirjallisuutta, josta suurin osa on pelkkää viihdettä) on tullut luettua. Muutamaan projektiin (mm http://faw.hl2files.com) on tullut haastateltua veteraaneja ja heidän kokemuksiaan kyseltyä (viimeksi raatteen tien taistelun muistopäivänä paikalla olleita suomalaisia veteraaneja). Uskon täten omaavani hieman järkevämmät ja paremmat tietolähteet kuin sinä. Siihen kun vielä omakehuna lisätään Terve Järki(tm).


Vaikka hän ei itse ole suoraan tainnut myöntääkään, hän tuskin kirjoittaa totuutta kirjoihinsa. Totuus on hyvin puisevaa ja kuivaa luettavaa, eikä se myy. Kannattaa tutustua vaikka erinomaiseen teokseen nimeltä The Lost Battle - Crete 1941. Kirjoittanut Callum MacDonald. ISBN 0.330-49059.
Vallan mainio teos ja varmasti hyvä teos myös sinulle tutustuaksesi hieman vakavammin otettavaan kirjallisuuteen (näin historiasta ja ihmisen käyttäytymisestä puhuen).


Yksittäiset muistelmat ja elämänkerrat ovat useimmiten myös viihdekirjallisuutta. Yksittäisen ihmisen näkökulma tapahtumiin on harvemmin objektiivinen, eikä objektiivisuuteen pysty muutenkaan yltämään oikeasti millään (vaikka lähelle tietysti päästään, kun on useampi lähde ja aiheesta on tehty ihan oikeasti tutkimusta). Tiettyihin asioihin voi toki myös viihdekirjallisuudessa uskoa, mutta lähdekritiikkiä ja omaa järkeä saa käyttää. Kaikki painettu ei ole aina totuutta painetussa muodossaan.


Tuolla jo osoitat kykenemöttömyysi järkevään keskusteluun ja asioiden ilmaisuun. Henkilökohtaisuuksiin ei kannata mennä, varsinkaan kun et tunne minua. En minäkään sano sinua tyhmäksi. Tietämättömäksi vain.



Tuli pitkä quote, mutta mitä yrität tällä todistaa? En ole sitä kieltänyt, etteikö tähtääminen taistelussa olisi hankalampaa, kun tauluihin ampuminen. Siihen vaikuttaa moni asia, eikä vähiten ne mitä itse luettelit (lisätään sinne adrenaliini, en huomannut sitä listassasi).

Tiesitkö muuten, että jopa amerikkalaisista, kokeneista sotilaista harva on edes tarkka ampumaan. Nykyaikana kaikki nojaa enemmänkin siihen, että luotia on niin paljon ilmassa, että pakko on viholliseen osua.

Kuten tuolla aikaisemmin sanottiin, kokemus on lähinnä pelon hallintaa, jotta se ei saa yliotetta. Selkeästi ajattelu taistelussa on se tärkeä asia, ei se, että oletko taktisesti nero taikka helvetin hyvä ampuja.

Mutta tässä tämä tälläkertaa. Suosittelisin sinua hieman harkitsemaan tapojasi ilmaista asiasi. Nimittely ei auta, se ei tee sinusta sen hienompaa, saatikka tee sinusta oikeassa olevaa.

Ps. Pointtisi on...?

Muuten, en täysin nollaa Hasselin kirjojen tietoarvoa. Toki pohjalla on osittainen totuus, mutta se ei ole se välttämättä mikä kirjaan on painettu. Rakas Tuntematon sotilas on myös historiallisiin faktoihin ja tositapahtumiin perustuva kirja, mutta ei siltikään ole 1:1 kuvaus tapahtumista.

No otetaampa esimerkiksi jääkiekko. Kuvitellaan että jääkiekko-ottelut ovat taisteluita (ovat oikeasti ) ja harjoitukset sotilaan koulutusta. Minä käyn vain harjoituksissa koko vuoden (eli minä en ole ikinä käynyt ottelussa enkä pelannut siellä) ja toinen käy harjoituksissa ja otteluissa koko vuoden niin, veikkaan että se otteluissa käynyt on parempi. Hän tietää paremmin miten vastustaja käyttäytyy (toimii) ja minä vaan teen harkoissa harhautuksia joitain haamu-ukkoja vastaan (kuin ampuisin tauluja eli minulla ei ole käytännön kokemusta asiasta). Ja äsken en tarkoittanut ketään sellaista joka nyyhkyttää koko sodan ajan.

Ja muistakaa että Suomi opetti USAn vihreille bareteille sissi sodan käynnin ja selviytymis jutut .

Totta on että Vihreissä Bareteissa oli useita suomalaistaistelijoita, ja myös se että muutama suomalaiskouluttaja oli arktisen koulutuksen antajana.

Harmi vain ettei Suomalaiset ole osanneet opettaa koulussa yhdyssanoja...

Mielestäni jääkiekko ei tässä tapauksessa oikein sovi esimerkiksi. Se kun on kuitenki aikalailla tekniikkalaji ja vaatii, sotimiseen verrattuna, vähän kovempaa harjotusta. Ainakin omasta näkökulmastani

No tästä on siinä tapauksessa turha väitellä kun molemmat arvaostavat eri asioita.

Pahoittelen brutaalia käytöstäni. Olin väsynyt ja vittuuntunut.

Noniin takaisin järkevään keskusteluun.

En ole ollut oikeassa sodassa mutta ihmettelen miksi sinä joka olet vanhempi (näin oletan) et voi ymmärtää kokemuksen tärkeyttä. Palanut käsi on paras opetus siitä ettei tulella pidä leikkiä.

Kaikkia asioita voi katsoa monesta kulmasta. Hitler oli hyvä mies. Hän nosti Saksan loistoon. Mutta hän samalla listi kasoittin väkeä. Suomi on rehellinen maa jossa ei ikinä ole ollut "keskitysleirejä", ei ole ollutkaan vaan "työleirejä" jotka periaatteessa olivat täysin sama asia. Kaikkea voi katsoa monesta kulmasta. Yksittäisen henkilön kulmasta (Sven Hasselin tapauksessa monen henkilön sekä välillä koko Saksan kulmasta) tarina voi olla mielenkiintoisempi.

Ja tuo jääkiekko kuvaus oli erittäin hyvä (En jaksa lainata).

Adrenaliinin unohdin kuten myös kaiken muun, kuten endorfiinin ja muut kehon tehoaineet. Mutta ei viitsitä nussia pilkkua (ainakaan paljoa).

No, itse ainakin pidän palkka-armeijoista, kuten Ranskan Muugalaislegioona ja Yhdysvaltain Merijalkaväki. Niissä palvelee tietääkseni yhtälailla palkkamurhaajia kuin myös suhteellisen normaaleita ihmisiä. Ja rahan vuoksikin niihin lähdetään, nykyään kun vieraaseen armeijaan liittyminen ei ole läheskään ainoa tapa nähdä maailmaa, toisin kuin joskus 1800-1900-lukujen loppu-ja alkupuolilla.

Ja toinen asia mikä palkka-armeijoissa on parantunut vanhoihin aikoihin nähden on se, että niissä voi jopa selvitä hengissä.

Ranskan Muukalaislegioonassa on kyllä aika pirun kovaa porukkaa.

Tuossa on linkki niille jotka ovat Ranskan Muukalaisslegioonasta kiinnostuneita. Tuolla on varsin paljon ja hyvää asiaa.

http://koti.mbnet.fi/wolfman/legion/historia.htm

Paitsi että tämä kannattaa lukea ensin.

http://www.koalitio.com - Tuolta löytyy foorumi, kaikkeen puhuttuun ei silti kannata luottaa. Aika hurjiakin juttuja tullut lukeneeksi tuolta - tai jotain.

Paitsi että tuo sinun ja minun paikkani on sama paikka mutta ei siitä sen enempää.

Tarkoitin lähinnä sitä, että se saitti minkä osoitteen laitoit, on sisällöltään osittain "epäluotettavaa".

Niin tuo mutta eiköhän tuolta sivulta kuitenkin tietoa ensihätään saa. Ja kerta sivun tekijät ovat edes vaivautuneet sivuja tekemään, niin luulen että sieltä suurimpiirtein ihan hyvän käsityksen kyseisistä joukoista saa.

Ja voi olla paskaakin mutta minua ainakin kiinnosti eli jos kiinnostaa niin lukekaa.

Venäjänmaa on ihmemaa. Eivätkä taida nuo Vanjat saada paljoa palkkaakaan, kovin tuntuu matkailijoiden lypsy olevan rajalla muotia, vaikkei ihan Pariisista.

Ja kyllä tuolla "huonolla käsitelyllä" on ainakin jonkin verran siunausta tikkaiden yläpäästä, sillä karaiseehan se sotilaita. Ja yksi ajatus voi myös olla siinä, että sotilaat arvostavat, tai no, kunnioittavat ylempiään. Tai, ainakaan eivät vittuile päin naamaa.

Vaan epäilen koskeeko kuvauksesi Venäjän armeijan oloista pikemminkin Neuvostoliittoa, vai nyky-Venäjää. USSR:ssähän oli varsin rajua kasarmin ulkopuolellakin, miliisit tiesivät oikeutensa ja valtansa.

Sepe:

Kuvaus koskee Venäjän nykyarmeijaa.

Karaistus kyllä mutta kunnioitus tuskimpa. Venäjällä on maailman huonoimpia taistelu ja koulutusmoraaleja (Puolueeton tutkimus palveluksensa päättäneille). Kunnioitus ei tule lyömällä. Ja ei armeijassa muutenkaan vittuiltaisi. Miksi Venäjän armeijasta on yritetty karata viimeisen 3 vuoden aikana kuusi kertaa. Siis johonkin toiseen maahan. Ja miksi Suomessa ei ole yhtäkään sellaista tapausta?

Ja kuvauksen oikeaperäisyydestä: Venäjän armeija on myöntänyt että heidän upseerinsa pahoinpitelevät varusmiehiä mutta vuonna 2002 armeija kertoi että pahoinpitelyt ovat loppuneet ja pahoinpitelevät upseerit erotettu. Sinä vuonna ja edellisenä vuonna erotettiin 2 upseeria. Järkeään käyttävä ihminen voi todeta ettei nämä kaksi upseeria voi olla kaikkien pahoinpitelyjen takana. Ja saman vuoden joulukuussa ilmestyi videonauha jossa venäläinen upseeri pahonpitelee ja solvaa varusmiehiä. Ja kaikki tämä on laajalti tunnettu tiedotusvälineissä. Ja mainostettu. Sinunkin pitäisi tämä tietää jos vähääkään seuraat uutisia.

[Muokkaus] Poistettu viestin mittainen lainaus turhana. -Jaakonpoika

Aw on hyvä, että osaat lukea. En ole suoraan (en ainakaan pyrkinyt) kieltää kokemuksen merkitystä, vaan lähinnä sen, että se kokemus yksistään ei tee kenestäkään sankaria joka on yli-ihminen vasta koulutuksesta tulleeseen verrattuna. Ja loppujen lopuksi tilanteet ovat yleensä niin monenlaisia, että kokemus taikka koulutus ei takaa minkäänlaista menestystä.


Niinno, saa aika kiero näkökulma olla että noin näkee. Vaikka Hitler sai paljon myös hyvää aikaan, oli mm. Saksan talouden nosto keinotekoinen ja sotilasteollisuuden avulla käynyt prosessi.


Kuten sanoitkin, nuo ovat käytännössä sama asia. Vankileiritkin lasketaan useimmiten tuohon samaan kasaan. Niitä löytyi ihan jopa pyhää Amerikkaa ja Englantia myöten (eli keskitysleirejä).
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne pahat ja ilkeät paikat oli sitten tuhoamisleirejä, joita ei Suomesta löytynyt (lähinnä Suur-Saksan alueelta ja Neuvostovenäjältä).


Tottakai. Siihenhän viihdekirjallisuus pyrkii. Mielenkiintoisuuteen (siinä sivussa myynti kasvaa yms.).

Tämä nyt menee taas ihan ohi aiheesta ja aika turhaksi sellaiseksi. Aiheeseen.

Lisää vain off topicia...

Kokemus tekee yli-ihmisen. Koulutus ei ole kovinkaa lähellä oikeaa sotaa. Ja airsoftissakin näkee sen että ketkä on kokeneita ja ketkä ei. Jo pelkästään siitä miten he käyttäytyvät off-gamella. Esim. jos teen naskeja vastaan rynnäkön ja huudan URAAAA! nää lähtee karkuun. Mut sitten kokeneemmat pysyy paikallaan, ottaa sihdin ja ampuu. Sama juttu sodassa. Alokkaat lähtee heti paria panssaria karkuun mutta kokeneemmat ottaa panssarinyrkin ja laittaa sillä peltivaunun pirstaleiksi.

Tilanteet ovat erilaisia, mutta kokeneempi osaa varautua siihen. Ja valmistelee suunnitelman b, c, d, e ja f. Ja hän myös aavistaa vihollisen liikkeet. Arvioi miesvahvuuden ja kuinka kokeneita sotilaita siellä on. Siksi ylennyksiä saa yleensä sodassa hyvin taistelluista taisteluista.

Hitler teki Saksasta melkein omavaraisen. Jos venäjäläiset eivät olisi ehtineet sytyttää öljylähteitään, saksa olisi ollut täysin omavarainen.

Mielenkiintoisuus ei välttämättä merkitse sitä ettei asia ole totta. uskaltaisin jopa väittää että monet asiat jotka ovat totta ovat mielenkiintoisia. Mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Nukuin viime yönä nääs kaksi tuntia. Öitä.

P.S. siis vaihdoin nickiä. Stalin=ex-paratrooper_90

Koitas nyt olla jo. Moraali on eri asia kuin kokemus. Ota huomioon, että -44 suurhyökkäyksen aikaan kokeneetkin suomalaiset juoksivat häntä koipien välissä karkuun minkä kerkisivät.
Airsoft ei muutenkaan ole kovin verrattavissa oikeaan sotaan moisessa tilanteessa. Mitä tulee panssarivaunujuttuun, en mene tuotakaan välttämättä allekirjoittamaan, vaikka tietysti on tilanteita, joissa mosita lähdetään karkuun. Tässäkin asiassa pätee enemmänkin moraali, kuin kokemus (ja koulutus antaa tähän tilanteeseen itsevarmuutta ja tietoa miten toimia).



Luonnollisestikaan ei ihan yleispätevää, mutta tottahan tuossakin on. Toisaalta, miten tuo liittyy nyt sitten taas tähän keskusteluun oikeastaan? Alokaskin osaa noista jo aivan tarpeeksi


Omavaraisen minkä suhteen? Talous pyöri puhtaasti sotateollisuuden ympärillä, eikä Saksan "omavaraisuus" olisi kestänyt rauhaa missään muodossa.


Kyllä se vain on niin, että useimmat tositilanteet on aika pirun tylsiä. Tottakai sodassa sattuu ja tapahtuu, mutta niistä harvoin saa kovin viihdyttävää lukea, jotta "jokakodinsota-asijantuntijat" jaksavat niitä lukea.


Hieno nick nykyään. Ei mitenkään yllättävä valinta. Plussaa siitä.

alkaa jo pännimään. Sovitaankos niin että sinulla on omat mielipiteesi ja minulla omani ja kumpikaan ei voi vaikuttaa toisen mielipiteisiin kun olemme kummatkin sellaisia jääräpäitä?

Staliniksi minua kutsutaan lähitaajaman airsoft piireissä. Siksi vaihdoin nickiä. Paratrooper oli sen verran lapsellinen nick. Olin hurahtanut joskus kauan sitten Laskuvarjojääkäreihin.

lol. "jokakodinsota-asiantuntijat". Tiedän sodasta aika paljon. Kyllä sodasta saa mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni jopa tutkimus siitä mitä kaliiberia 2. maailmansodan lentokoneissa käytettiin eri maissa, oli mielenkiintoista. Kun sitä ajattelee tarkemmin, kuka olisi parempi vastus kuin sinä itse? Siksi sota on mielenkiintoista. Vaikka pelkästään ne tylsistyttävät hetket jotka saavat sotilaan uinahtamaan väärään turvallisuuden tunteeseen ja sitten tulee pommia niskaan. Sota ei ole mitään saippuasarjaa. Sota on oikeaa elämää. "As long as there is people, there is war" Solid Snake a.k.a. David Hayter.

Siitä saksan loistosta. Saksa vei ulkomaille vuonna 1937 ulkomaille viljaa enemmän kuin britannia ja ranska yhteensä. Joten talous pyöri vähän muunkin kuin sotateollisuuden ympärillä. Hitler oli ehkä hullu, muttei tyhmä.

Sota on aina mielenkiintoista. Kuten se miten venäjäläiset valtasivat Suomenlinnan. Mikään ei ole tylsää sodassa. Siksi harrastamme airsoftia. Ei ole tylsää istua puskassa muurahaispesän päällä ja purra hampaita yhteen koska jos sanoisi sanankin vihu kuulisi. Tai kauhuissaan miettiä kun kaveri makaa vieressä kuolleena, "Mistä se kuti tuli!?".

Stalin over and out.

Sodasta tietäminen ja lukeminen on eri asia.

Minä olen katsonut sotaa silmiin ja nähnyt sen tuhot ihmisiin ja yhteiskuntaan. Harrastan sotahistoriaa, militariaa ja aseita. Silti en voi sanoa tietäväni sodasta mitään, koska en ole sellaiseen osallistunut.

Muuhun en ota kantaa.

Minusta oiekastaan Stalin menee pahempaan suuntaan tuosta vielä


Kuten jdoe sanoi, sodasta tietäminen ja lukeminen on täysin eri asia. Voit lukea sodasta vaikka elämäsi, muttet siltikään tiedä mitä se on.
En tiedä vaihteeksi, mihin taas pyrit noille, hmh, mukasyvällisillä lausahduksilla.

Tiedät sodasta paljon, ainakin sanojesi mukaan. Miten on sitten sotahistorian puoli?

Viljan ulkomaille vienti ei kuitenkaan ole mikään loiston ja taloudellisen mahdin mittapuu. Maateollisuus työllisti vain pienen osan saksalaisista. Suurin osa, kuten jo sanoin, pyöri ase- ja sotateollisuuden ympärillä. Keinotekoinen talouden nosto on se, millä Hitler sai kansan puolelleen.


Tähän en kyllä voi oikein sanoa mitään. Lähinnä hassuttaa lukea. Mutta onnea siitä sinulle.

Näin se homma etenee

Sovitaan näin. En tiedä sodasta mitään ja olen lapsellinen munapää niinkuin kenialainen joskus muistaakseni tokaisi *hali*.

Peace. Make love, not war.

Aiemmin tässä aiheessa kermainen kertoi Rangers-joukkuen olevan koulutustasoltaan samalla viivalla verraten vaikka Suomen perusmosureihin. Mistäs moinen tieto? Rangersien koulutus on pitkä, vaativa ja opettava. Pääsyvaatimuksetkin ovat jo kovaa tasoa. Vai onko ihan aitoa tietoa asiasta?

Kyllä näin on. Luin eräältä netti sivulta Rangereiden koulutuksesta ja oli hieman eri luokkaa kuin mitä olen Puolustusvoimien sivuilta lukenut.

Rangereistä jos hirmu ruusuinen kuva niin suosittelen lukemaan BHD:n, keskenkasvuisia runkkareita ne oli. Deltoilla sentään kasvoi parta

En nyt ajanut takaa, että mikähän erikoisjoukku mahtaa olla kaikkein aikuistunein ja fiksuin. Ihan koulutustasoa ajattelin.

No ovat nämä "keskenkasvuiset runkkaritkin" menneet koulutus jakson läpi. Jos he olisivat olleet aivan paskoja, olisi heitä kuollut tuolla Mogadishussa paljon enemmän. Koulutus varmastikkin pelasti monta.

Ja muistakaahan, että BHD on kirja, elikkä se ei ole totta. Ehkä se perustuu tositapahtumiin, mutta en usko, että tuolloin olisi armeijan raportteihin merkitty jotain erikoisjoukkojen parrankasvusta Mutta on se vähän typerää sanoa, että jonkun maan perusmosurit olisivat parempia kuin toisen maan erikoisjoukot. Tietenkin tavan sotilaat voivat joissain asioissa olla parempia, mutta erikoisjoukot yleensä koulutetaan yhteen asiaan hyvin.

Ja veikkaan että jos (Huom. jos) tuolla Mogadishussa olisi ollut suomalaisia nurmiporia niin tuskin olisivat sen paremmin pärjänneet. Vastarinta kun oli varmastikkin kovaa.

Käsittääkseni erikoisjoukkojen suoranaiset taistelutaidot eivät eroa kovin paljoa muistakaan jalkaväkijoukoista(ampumataito, suojautuminen, mitä kukin haluaa ko. taitaa lukea mukaan), mutta heillä saattaa olla paremmat edellytykset toimia esimerkiksi ilman huoltoa kauemmin, kuin tavallisella kiväärijoukkueella. Usein erikoisjoukkohin haetaan myös parempi kuntoisia (niin fyysesti, kuin henkisestikkin) joten esimerkiksi matkaaminen erämaassa voi olla nopeampaa. Henkinen kantti auttaa taas kun toimitaan paineen alla.

En voi väittää tietäväni, mitä esim. Rangerit käyvät läpi koulutuksessaan ja miten se pätevöittää heitä toimimaan sotilaina, mutta sen tiedän, että Suomen armeijan koulutus on tasokasta. Koska olen sen itse saanut ja päässyt vertailemaan sitä Liettuassa brittien, virolaisten ja liettualaisten käyttäytymiseen.

Palvelin Suomen kansainvälisessä valmiusjoukossa 2002-2003 ja sain siellä koulutuksen tulenjohtoaliupseerin ja pasikuskin tehtäviin. Tämän lisäksi erillisenä koulutusjaksona oli kriisinhallintakoulutus. Kertoo jotain siitä monimuotoisuudesta, jota meikäläisten armeija voi parhaimmillaan tarjota.

Palvelukseni loppuvaiheessa osallistuin, yksikköni mukana, Amber Hope-kriisinhallintaharjoitukseen Liettuassa kesällä 2003. Paikalla oli joukkoja Isosta-Britanniasta, Virosta, Latviasta, Puolasta ja tietty Liettuasta. Lisäksi oli muutamia tarkkailijoita Saksasta ja Kanadasta. Reissu oli rankka, mutta antoisa; pääsimme muun muassa ampumaan L85A1:llä. Jotain suomalaisten koulutuksen tasosta kertoo, se että Suomi on ainoa maa, jolla on nimenomaan kriisinhallintaan koulutettua voimaa. Millään muulla maalla tällaista ei ole. Ja kaikkea muuta pientä ilmeni; virolaiset ampuivat vahingonlaukauksia Galileillaan kesken harjoituksen(kovilla kuulilla olisi ampujan vieressä olleelta kaverilta lähtenyt henki) ja britit ihmettelivät yksikkömme hyvää englanninkielen taitoa. Suomalaiset voittivat falling plate kisan, eli ammunnan, johon on yhdistetty sadan metrin juoksu. Kriisinhallintaharjoitus voi olla huono indikaattori, kun puhutaan sotilaallisista taidoista, mutta koulutuksen yleisestä tasosta se toki kertoo jotain.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin Liettuan armeija muuten käyttää AK-4:sta(Ruotsissa lisenssillä valmistettu G3A3-kopio) ja jenkkiarmeijan maastopukua. Näinpä yhdellä liettualaisella M14:ta ja sain sitä hiplatakin..

Latvialaisilla on M16A1:t, LC-2:t ja niinikään jenkkiarmeijan maastopuvut.

Virolaisilla oli Galilit, tulitukena MG3:t(samoin liettualla) ja omat maastopuvut. Galil SAR:in kädensuojus muuten heilui kuin missäkin leluaseessa.

L85A1 oli aika lelu. Kuin olisi pienoiskiväärillä ampunut.. Britit sanoivat että aseen joutuu puhdistamaan ammuttuaan yhden lippaan paukkupatruunoita, tai ase jumittuu. Ryhmän tulitukena briteillä oli L86A1(LSW, Light Support Weapon) ja komppanian(omassa joukkueessaan) tulitukena oli FN MAG-konekiväärit.

Puolalaisilla oli vanhoja ja käyttöä nähneitä AKM:iä. Hiplasinpa myös Dragunovia, PKM:ää ja heidän käyttämäänsä kranaatinheitintä, joka on ilmeisesti jokin GP-25:n esiversio.

Suotta tappelette mututiedoilla kun aiheesta on olemassa valtavasti tutkimuksiakin. Avainsana vaan on psykologia, ei sotahistoria - historia kun ei määritelmänsä mukaisesti pysty ennustamaan eikä oikeastaan edes selittämään mitään vaikka toki mielenkiintoista onkin.

Alan klassikko on yhdysvaltalaisen S.L.A. Marshallin Men Under Fire, tutkimus sotilaiden käyttäytymisestä taistelutilanteessa 2. maailmansodan aikana. Saatavuus saattaa olla heikohko, mutta netistäkin löytyy pitkiä lainauksia avainkohdista, kuten siitä että ampumaradalla ampumaan oppineista vain neljännes laukaisi aseensa kohti vihollisen yleistä suuntaa todellisessa tilanteessa.

Vietnamiin mennessä suurin osa jenkkisotilaista opetettiinkin ampumaan rauhallisen maalitaulupaukuttelun sijasta siluettimaaleja komentojen mukaan, ja niinpä "rumble in the jungle"ssa osanotto kohosi 90 prosenttiin.

Jos joku kritisoi amerikkalaisten "huonoa ampumataitoa kun eivät osaa kasaa ampua, vaan pelkät osumat lasketaan", on käsitys peräisin juuri tästä. Ehkä kasa-ammuntatulokset ovatkin huonoja, mutta kumman hyvin ne vaan ihmisiin osaavat.

Toinen hyvä teos valottamaan koulutukseen ja taisteluun liittyviä ongelmia on Joanna Bourken An Intimate History of Killing - face to face killing in 20th century warfare.

Lisäksi löytyy leegio muita teoksia jotka omalta osaltaan valaisevat aihetta vaikkeivat varsinaisesti käsittele sitä.

Yksinkertainen tiivistelmä: kaikissa tutkimuksissa yhtäpitävä fakta on se, että ensimmäisestä taistelustaan selvinneiden sotilaiden eloonjäämistodennäköisyys on rajusti "märkäkorvia" suurempi. Eloonjäämisprosentti jatkaa kokemuksen myötä kasvamistaan hieman hitaammin tiettyyn rajaan asti, jolloin taisteluväsymys alkaa vaikuttamaan, välinpitämättömyys lisääntyy ja henkiinjäämiskäyrä kääntyy laskuun. On olemassa jopa käyrästöjä joiden avulla pyritään optimoimaan yksikön kerrallaan taistelutilanteessa viettämä aika niin, että sotilaista saadaan irti maksimiteho ennen kuin kuolleisuus alkaa nousemaan.



1960-luvulla Yhdysvaltojen ilmavoimissa tultiin siihen tulokseen, että jos lentäjä voisi lentää "ensimmäisen taistelulentonsa" simuloiduissa olosuhteissa, hänen eloonjäämis- ja tehtävän suorittamistodennäköisyytensä olisi tosipaikan tullen suunnattoman paljon parempi. Tästä syntyivät ns. Red Flag-taisteluharjoitukset. Tekniikan kehittyessä sama idea tuotiin myös maajoukkojen käyttöön (lasersimulaattorit kuten MILES ja suomalainen TaSi). Onkin sanottu, että MILES ja Red Flag voittivat ensimmäisen Persianlahden sodan.

Nykyisin ollaan yleisesti sitä mieltä, että rankalla ja todenmukaisella koulutuksella voidaan saada sotilas suoriutumaan niin hyvin että varsinainen taistelu menee lähes automaattipilotilla. Tämähän ei ole varsinaisesti uusi tieto, jo spartalaisista on säilynyt maininta "heille harjoitus oli taistelua, ja taistelu lepoa".

Tähän liittyy oleellisesti vihollisen dehumanisaatio, mihin törmätään Suomessakin kun käytetään termejä "eliminoida", "A2 Keltainen", "vihollinen", "uhka" jne. Näin itse taistelutilanne nähdään tst-ampumaradan jatkeena ja viholliset mielenkiintoisesti liikkuvina maalitauluina, jolloin ihmisellä sisäänrakennetut estot väkivallasta lajitovereita kohtaan heikkenevät. Tämä ei kuitenkaan poista syyllisyyden tunnetta jälkeenpäin, mikä koetaan yhdeksi post-traumaattisen stressioireyhtymän (PTSD) tärkeimmistä aiheuttajista.

Syyllisyyden tajuaminen vasta jälkikäteen kertoo osaltaan siitä, millaisella automaattiohjauksella koulutettu sotilas toimii kun adrenaliinia on veressä tarpeeksi.

Lukemalla vaikka kirjan Isku Mogadishuun on pakostakin tultava samaan tulokseen. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun kirjassa sotilaat kommentoivat taistelua "se oli kuin harjoituksissa" tai vastaavin sanoin. Tässä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten keskenkasvuisia kakaroita he olivat tai eivät olleet, käsittääkseni he olivat siellä toteuttamassa heihin ehdollistettua koulutusta eivätkä väittelemässä elämän tarkoituksesta.

Huomautanpa vielä etten pysty näkemään missä kermainen väittää ranjereiden olevan "huonompia" (kysynpä vaan millä mittarilla tämäkin mitataan kun tosielämässä sotilaiden henkilökorteissa ei ole to hit-lukuja), kertoopa vaan kenen kanssa lähtisi mieluummin juoksuhautaan. Samaan tulokseen tulisin itsekin, kun tutkimustietoakin on siitä miten huono idea on lähteä pyssyttelemään tuntemattomien seurassa.

Muista erikoisjoukoista - olen tullut siihen tulokseen että näyttää olevan aivan turha edes yrittää selittää muutamia supersotilaan kauniiden naisten, aurinkolasien, vauhdin ja seikkailun täytteistä elämää (väännetään vielä rautalangasta, tämä oli siis sarkasmia) monimutkaistavia asioita sellaiselle jolla ei ole edes jonkinasteista omakohtaista sotilaskokemusta ja ennen kaikkea vankkaa näkemystä aiheesta. Ja he taas ymmärtävät jo.

Joidenkin yksiköiden tai armeijoiden vertailu varsinkin tällä tietotasolla ja tässä ketjussa eniten esitetyillä perusteluilla jostakin tiedosta, taidosta tai historiallisesta suorituksesta on suunnilleen yhtä älykästä kuin väittely siitä, hakkaako meidän iskä teidän iskän. Kokonaisuuksia sen sijaan voi vertailla jos pystyy jotenkin tasapäistämään vertailuparametrit. Siihen en ota sitten kantaa, miten hyödyllinen tälläinen vertailu olisi.

Lukion psykologian kävin pääasiassa tenttimällä, ja tämä onnistui muutenkin kuin koulun aineistoa käyttämällä. Hankin sellaisen helvetin ison psykologian perusteoksen, jossa oli asiaa myös tästä - siinä esittiin sellainen teoria, että jenkkisotilaista on tullut parempia tappajia ainakin osittain myös median ansiosta. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin media oli paljon alkeellisempaa ja miehet näkivät sodan vanhaan tapaan kunniakkaana urhojen taisteluna. Siksi taistelussa yli puolet kääntyivät aseistakieltäytyjiksi, ja ampuivat tahallaan ohi. Ensimmäinen maailmansota mursi käsityksen kunniallisesta sodasta, ja sen jälkeen kerrottiin paljon raakuuksista ja näytettiin asiasta elokuviakin jopa. Toisessa maailmansodassa taas vastaavasti enemmän ampuivat kohti, ja Vietnamin sodassa jo lähes kaikki (kirjan luku oli tosin muistaakseni pienempi kuin 90%). Yheksi syyksi Vietnamin sodan suurta lukua esitettiin elokuvatekniikan ja televisioiden kehittyminen - sodan tappamisen näki yksityiskohtaisesti kuvallisesti esitettynä, joten sotilaat tiesivät mitä tehdä.

Samasta syystä kauan sotaa nähnyt kansa, kuten vietnamilaiset ja tsetseenit, ovat pahoja vastustajia - heillä kun juuri on se tappamisen meininki herkemmässä kuin meillä länsivaltojen lampailla.

Kun täällä puhutaan nyt yleisesti erikoisjoukoista, niin taidan laittaa nämä kuvat tänne.
Taitavat uskonnolliset syyt mennä taktisten etujen edelle Iranissa kun naispoliisit harjoittelevat iskuryhmätoimintaa.









Tässä vaiheessa tulee kysyä, miksi ihmeessä he sallivat naisten pääsyn erikoisjoukkoihin jos heidän tulee pitää burkha-kaapua?

EDIT: Pakko laittaa tämäkin tänne.

Nuo naiset toimivat sitten vain naisrikollisia vastaan. Osaavan näköistä sakkia, tuli täällä televisiosta.
Ainut vaan, että nuo univormut ovat vähän huvittavia, syykin tähän tosin mainittiin, ovat esimerkkinä Iranin nykynuorille, jotka käyttävät jatkuvasti länsimaalaisempia vaatteita paljastavine pintoineen yms.

Löytyi videomateriaalia kyseisistä Iranilaisista naispoliiseista.

Linkki

Venäläiset Spenazit jotka toimii helikopteri yksikköinä. Varustukseen kuuluu: Ak-74, Ak-103/107 ja Bizon. Tetsari oli muistaakseni M22 Tarzan jos eivät ole vaihtanu. Tällästa pohjustavaa tietoa

Mutta jos joku vois kertoa että mitä varten Deltojen kypärässä on 3-4 reikää vähä niinkuin skeitti kypärässä. Luulis että helpommin luulis saavan "pää osuman", vaikka kyllä hän se rynkyn panos menee kypärästä läpi vaikka ammuttas vähä kauempaa ,mutta kimmokkeitahan ne hyvin suojaa.

Spetsnazit ei todellakaan toimi pelkästään helikopteriyksikköinä, ja käyttävät juuri mitä lystäävät, eivät vain mainitsemiasi pyssyjä ja varusteita.

Eihän noita jenkkien skeittipottia ole käsittääkseni ballistiseksi suojaksi tarkoitettukkaan, vaan ihan fyysisiltä kolauksilta ja iskuilta suojaamaan?

Kannattaa melkeinpä taas jättää turha mututieto pois, varsinkin jos huudellaan jonkun armeijan käyttävän tietynlaista kampetta. Joku uutta varustusta etsivä saattaa laittaa roponsa hukkaan epämääräisten arvailujen takia.

Deltat sun muut erikoisukot käyttelevät todellakin skeittikypäriä.

Joku ystävällinen sielu voisi listailla germaanien erikoisjoukkojen varustusta, lähinnä liivit kiinnostavat. Jostain bongasin kuvia, joissa vaikuttaisi päällä olevan molle-yhteensopivat liivit, osaisiko joku näistä kertoa tarkemmin? Linkkejä otetaan vastaan suomeksi ja englanniksi, tuo saksa ei minulta taivu.