Täältä tulee...

Suomen nykyisen puolustustilanteeen huomioon ottaen on lähes surkuhupaisaa katsella P-Euroopan tilannetta. Meillä on kohtuu paljon itä-rajaa, ja kuitenkin olemme luopumassa miinoistamme. Miehiäkin on niin kovin vähän, ja varustelutaso ei nyt päätä huimaa.
Toki on joukkoja, jotka pyssyttelevät tämän päivän varusteilla, mutta ei niitä kuitenkaan kaikille riitä, eihän?

Ilmavoimiemme tst-kopterit ovat lueteltavissa yhden käden sormilla, ja nykyaikaiset ja päivitetyt F-18 koneet sormin ja varpain.

NATO voisi tarjota meille suojaa rakasta itää vastaan. En väitä, että ryssä olisi vauhdilla tulossa rajan huomenna, mutta ei v. 39 ollut sodan uhkaakaan.

Ostamme myös Saksasta paljon erilaista sota-härpäkettä kuten esimerksiksi Leopard-taisteluvaunuja.

NATO jäsenyys voisi antaa meille halvempia hintoja niihin maihin, jotka jo NATOssa ovat.

Miksi tarvitsemme halvempia hintoja, jos kerran sotaa ei ole tulossa. En kuitenkaan hae tällä, että puolustusvoimat tulisi lakkauttaa, mutta emme tarvitse erittäin raskaasti varusteltua, jatkuvasti toimintavalmista armeijaa.

Hyvä pointti.

Myydään kiväärit raudaksi, asetetaan palvelusaseeksi keihäs.
Ei tuhlata rahaa, mutta ei lakkauteta armeijaakaan.

Pidetään 30 miehen vahvuinen armeija säästösyistä kuitenkaan lakkauttamatta armeijaa.

Totta, olet oikeassa, saksalaisten ansiota. Mutta entinen historian lehtorimme teki aseveljelle ja myötäsotijalle eron, ja ilman luotettavampaa lähdettä suosittelisin uskomaan sen.

Finland's main goal during World War II was, although nowhere literally stated, to survive the war as an independent democratic country, capable of maintaining its sovereignty in a politically hostile environment. Specifically for the Continuation War, Finland aimed at reversing its territorial losses under the March 1940 Moscow Peace Treaty and by extending the territory further east, to have more non-Finnish land to defend before the USSR would enter Finnish territories. Also some small right-wing groups supported Greater Finland-ideology. Finland's exertion during the World War was, in the former respect, successful, although the price was high in war casualties, reparation payments, territorial loss, bruised international reputation and subsequent adaptation to Soviet international perspectives. The Finnish-German alliance was far different than most of the other axis relationships. A striking example of this can be found in the participation of Finnish Jews in the fight against the Soviet Union. Despite the Nazi’s repetitive requests, the Finns did not feel they had a Jewish question to be solved.

The Soviet Union's war goals are harder to assess on account of the secretive nature of the Stalinist Soviet Union. The Soviet Union of the 1930s was a militarily weak power, and it can be argued that all of her policies up to the Continuation War are best explained as defensive measures by offensive means: the sharing of Poland with Germany, the annexation of the Baltic states and the attempted invasion of Finland in the Winter War can all be seen as elements in the construction of a security zone between the perceived threat from the capitalist powers of Western Europe and the Communist Soviet Union – similar to the post-war establishment of Soviet satellite states in the Warsaw Pact countries and the Agreement of Friendship, Cooperation, and Mutual Assistance concluded with post-war Finland. Accordingly, after Germany's attack on the Soviet Union (Operation Barbarossa, June 22, 1941), the Red Army's attack on Finland, harbouring yet unleashed German forces, could be seen as a pre-emptive or preventive attack aiming to protect Soviet civilians and troops: through control of Finland's territory, the threat against Leningrad (the old imperial capital Saint Petersburg) and the important harbour in Murmansk could be eliminated.

Hornetteja löytyy päälle parikymmentä

Jotta tämä naurettava Jatkosota-mutuilu viimein loppuisi ja palaittaisiin takaisin asiaan, on tässä Wikipedian Jatkosotaa käsittelevästä artikkelista...

Tulos: Suomen tappio

Ite annoin äänen natolle.

Mutta ennen perusteluja ihan vaan vinkinä, että Saksan ja Neuvostolliton hyökkäämättömyyssopimus (Molotovin–Ribbentropin sopimus), jonka mukaan Eurooppa jaettiin kahteen alueeseen, Saksaan ja Neuvostoliittoon. Yllätys, ylläty, Suomen alueet luvattiin Neuvostoliitolle, joita he sitten mainilan laukausten jälkeen yrittivät ottaa.

Yhteistyö Saksan kanssa lisääntyi, kun Saksa oli päättänyt ja osittain aloittanut Operaatio Barbarossan (hyökkäys Neuvostoliittoon), jolloin Skasa oli Neuvostoliiton vihollinen ja Suomen hyökkäys Neuvostoliittoon tarjosi mahdollisuuksien paranemisen Saksalle. Myöskin Saksalaisten joukkojen saama koulutus Lapissa ja Suomalaisten koulutus Saksassa, oli tilaisuus molemmille saada erilaista ammattitaitoa ja koulutusta.

C) En usko maailmanrauhaan ja EUlta tulee ihan perseestä revittyjä säädöksiä, kuten tervaamisen kieltäminen, jne...

Vuonna 1939 toinen maailmansota oli alkamassa, Suomi taisteli silloisen natsi-Saksan aseveljinä, kun taas Neuvostoliitto kuului liittoutuneisiin. Riittävän hyvä syy hyökätä?