Mikä on mielestänne kestävin gearbox- malli noin lisäosana?
Tarkoitan Systemaa ja CA:ta ja muita.

Entä olisiko mahdollista viedä asesepälle tai koneistajalle gearboxin kuoret, ja pyytää tekemään sama vaikka teräksestä?
Luuletteko että sepän tarkkuus riittäisi?

Systeman Proboxeja näkee isovirisissä pyssyissä.

Koneistamo varmasti olisi oikea paikka jos haluaisi teettää rataslaatikon kuoret. Tarkkuus ja se onnistuuko, riippuu puhtaasti vehkeistä mitä koneistamossa on käytössä.

No Proboxia en suosittele. Itse halkesi erittäin nopeasti. CA:N mecha on kestänyt kauiten.

No jokaisella valmistajalla tulee näitä ns. maanantaikappaleita yms. Itseläni Probox kesti noin vuoden jopa M150 virityksellä, kunnes vaihdoin takaisin M120 virityksen ja myin sen eteenpäin. CA:n boksit ovat kestäneet myös.

Proboxissa, siis ilman sisäisiä osia ostettu versio, vaati kyllä aikamoista dremelöintiä ennen kuin puolikaat suostuivat menemään edes kiinni toisiinsa. Maanantaikappele varmaan tämäkin, vaikka onkin kestänyt käyttöä M120 virityksellä jo kohta kolmatta vuotta.

Systeman Proboxit - valmiiksi viritetyt siis - ovat ainakin meillä toimineet mainiosti. Mutta satun jotain tietämään valmistustekniikasta, ja se kertoo minulle että joka ikisessä boksissa tulee olemaan maanantaikappaleita.

Elämä vaan on sillälailla julmaa.

Mitä koneistamiseen tulee - tarkkuusvaatimus on lähemmin tarkasteltuna aikamoinen ja muodot osin pirullisia koneistettavia. Voinkin aika kategorisesti sanoa ettei yhdelläkään tämän laudan lukijoista ole riittävästi löysää budjettia lootan mallinnuttamiseen ja koneistuskeskuksen käyttöön.

Jos probox ei lievitä pelkoja rataslaatikon rikkoutumisesta, on parempi ostaa joku v3-laatikolla varustettu pyssy.

Systemalta on tullut uusia valmiiksi M120 viritettyjä, 7mm laakeroituja mechoja. Näitä on tosin vain ver. 2 mallin omaaville aseille. Niitä löytää mm. WGCstä. Helpompi ratkaisu kuin itse kokoaminen. Itse olen ainakin kyllästynyt mechojen sisuksien kanssa vietettyihin tunteihin. Johtuu osittain siitä, ettei kyseessä ole koskaan ollut oma ase. Saa nähdä miten nuo toimivat kovemmmilla vireillä, kunhan Suomeen ehtivät.

Kerroppas Teekkari lisää siitä valmistustekniikasta jos suinkin voit.

Mechaboksit, kuten iso osa muistakin airsoft-aseen metalliosista, on valettu mitä luultavimmin sinkkiseoksista (nyt ei tässä ole yhtään mechaa että voisin tarkistaa varmaksi). Toinen vaihtoehto on alumiiniseos, esimerkiksi iso osa metallirungoista on jotain alumiinin ja piin seosta.

Seoksista puhutaan siksi, että valmistusmenetelmänä on ollut valaminen, ja seostamattomat metallit ovat yleensä huonoja valettavia.

Molemmat ovat sinänsä ihan hyviä ja oikein suunniteltuina lujia aineita. Sinkistä tehtiin aikaisemmin hyvinkin paljon autojen rasituksen alaisia osia, kunnes sinkin suuri ominaispaino (samaa luokkaa raudan kanssa) pakotti siirtymään alumiineihin ja magnesiumseoksiin. Sinkin etuna on erityisesti se, että sitä on oikein helppo valaa ja siitä saadaan hyvin mittatarkkoja kappaleita. Tämä on erittäin tärkeää varsinkin mechabokseissa, joissa heitto akselinreikien paikoissa johtaisi ratasrikkoon.

Miksi ne sitten hajoavat? Ensimmäinen syy on suunnittelussa. Kakkosboksissa on pari terävää kulmaa liikaa, ja terävä kulma aiheuttaa aina jännityshuippuja. Rasituksenalaisena voimat ikään kuin keskittyvät tuohon nurkkaan, ja särö lähtee helposti etenemään. Tätä voi itsekin helpottaa pyöristämällä nurkan, ohjeet löytyvät esimerkiksi Juoksuhaudasta. Sanottakoon, että "viilatulla" boksilla on testattu aika pitkään jopa M140-jousta - jos viilaus ja asennus on tehty oikein, luottaisin viilattuun boksiin M100...M120-tason virityksissä jopa enemmän kuin valmiiksi "vahvistettuihin" rataslaatikoihin.

Virheeksi tuota ei voi sanoa, sillä Marui suunnitteli sähköaseensa käytettäväksi sellaisinaan, ilman mitään virityksiä. Ne hyvin harvat kakkosboksit jotka ovat hajonneet ihan vakioina, ovat sitten oikeasti olleet susia, muut ovat toimineet juuri niinkuin on ollut tarkoituskin.

Toinen syy - se mikä voi selittää osan mystisistä hajoamisista - on valmistustekniikassa. Täydellistä valua ei ole vielä koskaan saatu aikaan eikä varmaan saadakaan. Kappaleeseen jää aina vähän epäpuhtauksia, huokosia ja muuta ei-toivottavaa ominaisuutta. Näissä menetelmissä on ongelmana varsinkin oksidikalvon muodostuminen sulan metallin pinnalle, ja painevalussa (jollei muottia imetä tyhjiöön) metallipisaroiden oksidoituminen eli hapettuminen valun aikana.

Näiden kalvojen vetomurtolujuus - se, miten paljon ne kestävät niitä erilleen työntävää rasitusta - on käytännössä nolla. Ne ovat hyvin pieniä ja päällepäin yleensä näkymättömiä, eikä pienestä määrästä ole tavallisesti haittaa jolleivat ne ole rasituksenalaisissa kohdissa. Mutta jos niitä sattuu päätymään huonoon kohtaan...

Näin ihan lonkalta voisin spekuloida vaikka skenaarion, jossa tehtaalla vuoron loppuessa paukutetaan valukoneella vielä viimeisiä mechabokseja. Kuumanapitouuni on melkein tyhjä sulasta, mutta uutta sulaa ei enää viitsitä hakea. Jossain vaiheessa on voinut olla pieni tuotantokatkos, jolloin sula on joutunut seisomaan jonkin aikaa, ja saattaapa olla että valuri on unohtanut tai tehnyt huonosti oksidinpoistokäsittelyn. Siitä liemestä sitten kauhotaan koneeseen viimeiset pisarat, ja oksideja tulee mukaan vähän enemmän kuin on terveellistä.

Lopputuloksena on ihan täysin hyvältä näyttävä kalikka, jota sitten täällä Suomessa kirotaan kun se napsahtaa poikki ennen aikojaan.

Ongelma tulee siitä, että kalvojen olemassaolon voisi todentaa lähinnä sahaamalla boksin halki. Olenkin itse ottanut elämänohjeeksi sen, että mechat ovat kulutustavaraa siinä missä kuulatkin.




Mitä tulee boksien koneistamiseen, useimmilla tuntuu olevan hiukan huonot tiedot siitä mitä koneistaminen maksaa. Ei siinä mitään, en minäkään tiennyt aikaisemmin. Koneistaminen on lähtökohtaisesti kaikkein kallein valmistusmenetelmä, ja TKK:n tuotesuunnittelun opiskelussa suunnilleen toitotetaan ensimmäisestä kurssista alkaen "ikinä ei koneisteta jos ei ole ihan ihan ihan pakko". Mechan koneistamista on kyllä mietitty, mutta hyvin suuri, nykymenetelmillä melkein ylittämätön ongelma tulee kaksipuoleisesta koneistamisesta, ohuista seinämistä ja yleisesti ottaen pyöreistä muodoista. Insinöörit ovat kyllä juuri niin hullua väkeä, että mitä vain tehdään jos halutaan, mutta sota- ja avaruusteollisuuden ulkopuolella aika harvalla on kanttia jatkaa työohjetta sanoilla "...maksoi mitä maksoi".

Jos boksin voisi sijoittaa johonkin itse tehtyyn aseeseen - vaikkapa jonkinlaiseen konekivääriin - voisi mechan sisuksen koneistus johonkin alumiiniblokkiin olla ihan fiksuakin, mutta sähköaseeseen mahtuvaa ei aivan helpolla tehdäkään.

Jos tämä aihe kiinnostaa, niin tervetuloa opiskelemaan TKK:n konetekniikan osastolle. Yksi vaihtoehto voisi olla joihinkin tiettyihin, laatikkomaisiin aseisiin (AK, SiG) tehty metallirunko, joka itsessään on mechaboksi. Vaatisi tietenkin aikamoista uudelleensuunnittelua, mutta sitä vartenhan insinöörit elävät. Tietty, kyseisissä aseissa käytetty kolmosboksi tarkoittaa että työ olisi myös aika turhaa, mutta mitäpä sitä ei tekisi tekemisen ilosta...

Hinnasta sellainen esimerkki, että muotoilultaan ja tarkkuusvaatimuksiltaan verrattomasti yksinkertaisempi, valmiiksi karkeaan muotoon valettu ja siitä viimeistelykoneistettu noin kahden mechaboksin kokoinen valumuotti maksoi ovh-hinnoilla 5000-6000 euroa, vähän laskutavasta riippuen. Yksityisostajalle tietysti vielä alv 22% tuohon päälle.


Toivottavasti tämä vastaa joihinkin kysymyksiin!

Minulla on yksi halkinainen boksi kädessä, miten kalvot voi todentaa?

Koneistaminen taitaa olla suljettu siis pois ellei ole aikomusta tehdä erittäin montaa gearboksia, joita voisi sitten myydä eteenpäin.
Niillehän riittäisi kysyntää, ongelma vain olisi siinä, että tarvittava alkusumma on suuri, ja koko systeemi maksaisi itsensä takaisin vasta pitkän ajan kuluttua.

Materiaalitekniikan laitoksella...

En vain näe mitään järkeä ryhtyä selvittelemään jo hajonneen boksin ominaisuuksia, ellei sitten oikeasti aio tehdä tutkimusta boksirikkojen syistä (ja siihen tarvittaisiin ainakin kymmenkunta mielellään samanlaisilla virityksillä hajonnutta boksia että saataisiin hyvä otos). Kalvojen olemassaolo on vain yksi mahdollinen syy selittämään satunnaisia boksirikkoja. Jo pelkästään tuo suunnittelu"ominaisuus" selittänee aika monta viriaseille sattunutta särkymistä.

Koneistamisen ongelma on nimenomaan se, että siinä hinta ei merkittävästi laske vaikka valmistettava määrä olisi miten iso. Sadas koneistettu boksi maksaisi kappalehinnaltaan lähes yhtä paljon kuin se ensimmäinen.

Ja kuten sanoin, mechan muodot ovat sellaisia että haluaisin kyllä ihan mielenkiinnosta nähdä sen pajan jossa niitä ihan koneistamalla koneistettaisiin.

Joku takominen voisi ehkä tulla kysymykseen jos sarjat olisivat oikeasti isoja. Mutta tämä nyt on aika akateemista pohdiskelua, koska samaan tulokseen pääsee käyttämällä viilaa tai vaihtamalla asetta.

Pyydän anteeksi, että nosti aiheen, mutta tänne tämä viesti tuntui parhaimmalta. WGC:ssä myytäviä mechaboxeja löysin (PW-7GB-VER2-L) Pro-Win 7mm Detachable Ver2 MechBox ( Limited Version ) Tietääkö kukaan mistä tuo on tehty? Itselleni tuli mieleen eloksoitu alumiini tuosta väristä, mutta miten tuollainen "koottava" boxi kestää?

Näin lopuksi pyydän anteeksi Jaakonpojalta säännön numero 8. rikkomisesta. Toivottavasti nyt osasin tehdä tämän oikein.

Mikäli tulkkasin oikein ja googlen suosiollisella avustuksella sain vähän selville noista Pro-Win boxeista, että nuo ovat CNC jyrsintä tekniikalla tehtyjä boxeja, koskapa tuossa wgc:n myyntijutussa oli CNC made, että ne eivät ole valuseos boxeja jolloinka murtolujuuden pitäisi olla suurempi. Epäilykseni materiallista voisi olla alumiini ja hyvin todennäköisesti sillä alumiini on helppoa työstää toisin, kuin esim. valurauta tai rosteri ym.

CNC tekniikasta todennus: http://www.aukati.fi/index.html

Näyttää helvetin fiksulta ja näppärältä setiltä, ja olen kuullut muutamia epämääräisiä huhuja, jotka puhuvat ProWinin (vai oisko se PGC:n tekele) puolesta. Syöttöyksikkö on kiinni laatikon etupäässä, mikä ainakin mahdollistaa, jos ei suoraan tarkoita, erinomaista tarkkuutta ja vähäisiä syöttöhäiriöitä.

Hienoa että itämaissa todistivat minun olevan väärässä . Pitää vain toivoa, etten vielä kuulu ns. Clarken lain kohderyhmään...

Tosin, olen myös kuullut että vain ensimmäinen ns. nollasarja tullaan koneistamaan, jatkossa valmistus siirtyisi valutekniikan puolelle kunhan koemarkkinointi osoittaa että muotteihin kannattaa sijoittaa ja lastentaudit saadaan korjattua. Tuo Limited Version ilmeisesti tarkoittaisi juuri tätä nollasarjaa.

Tälläinen toimintatapa olisi hyvin tyypillinen eikä välttämättä yhtään sen huonompi, kestäväthän v3-boksitkin oikein hyvin viritystä. Ongelmahan ei ole niinkään tekniikassa vaan suunnittelussa; viilaamalla korjatut v2-boksit ovat kestäneet raskastakin käyttöä varsin hyvin.

Mitä kuvista pystyn päättelemään, boksin muodot ovat sellaisia että valamalla valmistaminen on ollut suunnittelijoiden mielessä. Toivottavasti kuitenkin niin, että kriittiset osat viimeistelykoneistetaan...

Tekniikka toki kehittyy nopeasti ja NC-koneistus halpenee koko ajan, mutta täytyy silti sanoa että tuo on kyllä halpaa kuin saippua, varsinkin kun ottaa huomioon mitä kaikkia osia tulee mukana. Jos kyseessä on tosiaan nollasarja, tämä selittyisi osin sillä että kyseessä on markkinointikokeilu. Toisaalta, kaukoidässä tuo suunnittelutyökin on aika edullista.

Materiaalina on eloksoitu l. anodisoitu alumiini, ja mitä olen alustavia käyttökokemuksia kuullut niin kyseessä on hyvä boksi - mutta jokseenkin kranttu metallirungon suhteen. Joka tapauksessa, mukava nähdä, että joku tekee parannuksiakin sen sijaan että keksisi aina pyörää uudelleen. Tiettävästi mm. tehonlisäystä on odotettavissa kun paineenalaisissa osissa on vähemmän vuotoa.

Silti odottaisin vielä vähän perusteellisempia kokemuksia. Jos testaan uutta tekniikkaa, odotan että minulle maksetaan, sen sijaan että minä maksan .

Tuo sininen laatikko, jota WGC markkinoi Pro Win merkinnällä, on PGC:n valmistama ja koneistettu, kuten heidän M249:n laatikkonsakin. Todennäköisesti erittäin vaikea saada halkeamaan, sillä ainakin M249:n laatikossa on kaikki etupään terävät kulmat eliminoitu erityisen tehokkaasti.

Ver. II laatikon kestävyys vakionakin on aivan surkea. Olen nyt puolen vuoden aikana joutunut noin kymmenelle asiakkaalle toteamaan, että heidän ver. II laatikossaa on alkava halkeama, no-can-do. Edes viilaaminen ei yleensä pelasta jo käyttöön otettua kakkosboksia, sillä tuho on yleensä jo tapahtunut ja murtuminen metallin sisällä alkanut. Uusi kakkosboksi kannattaakin aina viilata jo ennen käyttöönottoa. Viilaus pitää myös suorittaa koko terävän kulman matkalta, ei pelkästään sylinteriputken aukon kulmiin.

Alkavan murtuman tunnistaa helposti laittamalla ohuen kerroksen rasvaa boksin ulkopintaan ja ampumalla muutaman laukauksen. Mikäli boksissa on alkava halkeama, hakeutuu rasva siihen.

Samoin valmistustekniikasta aika paljon tietävänä voin vahvistaa Teekkarin väitteen boksin koneistuksen vaikeudesta. Se on kyllä toteutettavissa ja vieläpä paljon tarkemmin kuin valu, mutta käytännössä sarjatuotetun, koneistetun boksin hinta nousisi vähintään parin sadan euron pintaan. Tällä hinnalla saa jo esimerkiski G&P:n mechoja 5!

Itselläni halkesi myös 2.mecha. CA vakio osilla ja CA:n boxi. Halkema menee piipunsuuntaisesti ja on vain yhessä kohassa. Ei tuosta vielä ole mitään haittaa, mutta kyllä kait se joskus ampuu palasen pihalle. Voisiko olla halkeamisen syy, että avasin boxin?

No aika suurella todennäköisyydellä kyllä, jos se kerta meni rikki avaamisen jälkeen. Ei kannata availla mechaa ilman syytä!

Mechan kestävyyteen voi marginaalisesti vaikuttaa kiristämällä mechan ruuvit väärin tai eri tiukkuuteen tai jättämällä ne liian löysälle. Kaikkien tällaisten osien, kuten rataslaatikon (vrt. auton sylinterikansi) ruuvit tulisi aina kiristää ristiin, eikä heti niin kireälle kun saa vaan vasta sitten kun kaikki ruuvit ovat paikoillaan.

Tuli tässä nyt mieleen Maruin MP5:een M100 viritykset juuri hankkineena, että mikäli mecha halkeaa hamassa tulevaisuudessa, niin minkä valmistajien rataslaatikkojen ostoa kannattaa harkita ja mitä karttaa? Ainakin mainittu on Systeman, CA:n ja itsellä tuli mieleen vielä G&P:n ja ICS:n laatikot.

Mielenkiintoa herätti myös tuo hassunhauskan värityksen omaava PGC:n yksilö.

PGC:n laatikko sopii ainoastaan M16-sarjan aseisiin.

G&P:n, Systeman, CA:n, yms. Probox-kloonien kanssa kannattaa varautua siihen, että liipaisimen kontaktikelkan liikettä rajoittava tappi katkeaa 100% varmuudella ennemmin tai myöhemmin. Helppo vika korjata jos osaa, mutta voi aiheuttaa harmaita hiuksia siitä tietämättömille.

Käytännössä M100-viritys on sen verran kevyt, että viilattu Maruin mechakin sen kestää. Viilaamaton taas on tikittävä aikapommi, joka vain odotaa sopivaa hetkea haljeta.

"Joku takominen voisi ehkä tulla kysymykseen jos sarjat olisivat oikeasti isoja. Mutta tämä nyt on aika akateemista pohdiskelua, koska samaan tulokseen pääsee käyttämällä viilaa tai vaihtamalla asetta."

Voisiko muuten prässääminen/pakottaminen onnistua että valmistetaan metallilevy jossa tietyt kohdat ovat paksumpia ja toiset ohuempia kuten noissa pokseissa on ja sitten se asetetaan siihen pakotusmuottiin ja päältä painaa poksin sisuksen muotoinen "leima" sen sinne ja ylijäävät reunat trimmataan pois?

Carbine:

"Edes viilaaminen ei yleensä pelasta jo käyttöön otettua kakkosboksia, sillä tuho on yleensä jo tapahtunut ja mur.."

Tarkoittaako tämä siis sitä että kun saan gp M4:ni ensi viikolla niin ensin poksi ulos ja paloiksi ja viilaukset ja sitten vasta käyttöön? Että poksi on jo käytännössä "piloilla" jos sillä on softattu vuoden pari ja sitten aiotaan hommata virejä niin viilaus ei enää onnistu?

Kysytään nyt vielä huvikseen, että eikö Systeman proboxinkin voisi vielä vahvistusviilata? Ei sillä etteikö kestäisi muutenkin, mutta ainakin omassa näyttäs olevan nuo sylinteriputken kohdan kulmat teräviä, ihan kuten Marui 2 laatikossa.

Gourmet, kyllä, käytännössä halkeaminen on jo alkanut jos laatikolla on ammuttu useita tuhansia kuulia, vaikka se päällisin puolin näyttääkin ehjälle.

Ghousti, kyllä voi ja itsekin olen useammaan viilannut.

Probox ja sen kloonit ovat etupäästään paksumpia kuin Marui ja laatikon päällä kulkeva "ripa" on umpinainen. Tämä ei silti poista laatikon suurinta heikkoutta, eli terävää kulmaa sylinteriputken ja sylinterinpään yhtymäkohdassa.

Esimerkiksi PGC:n M249:n laatikossa juuri tuo mainitsemani kulma ja jopa sylinterinpään yhtymäkulma laatikon etupintaan on ajettu pyöreäksi 1mm pallopäisellä jyrsimellä. Viilauksessa tuleekin muistaa, että viilaamalla liian paljon tai väärin saa laatikosta helposti entistä heikomman. Käytännössä kulmaa ei tarvitse viilata kuin juuri niin paljon, että terävä kulma häviää. Kaikenlaista on tullut vastaan vuosien varrella, joten pitäkää hyvät ihmiset järki päässä ja käsi vakaana kun viilaatte. Siihen ei tarvita 8mm moottorisahaviilaa...

Puhut justiinsa nimenomaan takomisesta . Ohutlevytekniikoiden kuten prässäyksen ja takomisen ero on vähän veteen piirretty viiva, mutta jos paksuus vaihtelee radikaalisti niin silloin tavallisesti puhutaan takomisesta.

Ei ihan suotta sanota että "Taonta on laadun tae", sillä takomalla valmistettujen osien lujuusominaisuudet ovat niin lähellä optimaalisia kuin voi olla. Valitettavasti hinta on myös aika lähellä kipukynnystä ellei sen yläpuolella.

Tuo Carbinen kikka boksin tarkastamisesta rasvan avulla on kyllä mainio, ei olisi tullut mieleen. Samanlaista tekniikkaa vähän toisilla aineilla käytetään kyllä ihan teollisuudessa säröjen etsinnässä, mutta kuitenkin .

Teekkari, siitäpä idean sainkin. Rasva vain on jotain mitä kaikilla boksia aukovilla todennäköisesti on saatavilla

Sen verran tosin huomautan, että ihan silikoniöljyllä tuo ei toimi vaan tarvitaan jotain hieman paksumpaa tavaraa, esim. vaseliinia.

Teekkari: USAssakin on tehty myös CNCkoneistettuja boxeja. Nämä ovat hiukan kestävämpää tavaraa, lentokonealumiinia. Huhutaan olevan 8x-10x kestävämpiä kuin mikään markkinoilla oleva boxi (mukaanlukien proboxit jos oikein muistan). Hinta taisi olla 200$ inhottavammalla puolella ilman postikuluja ja muita kuluja siis.

EDIT: Onneksi joku laittoi myös tuon linkin, itse kun en muistanut sitä. Siitä kun on muutama kuukausi kun olin tuolla.

Kuka valmisti, kuka möi, missä ja milloin?

Jaakonpoika, http://www.andairsoft.com/preoraaexv2b.html

Mutta kute sanoin, tuon hinnalla saa 5-6 G&P:n lootaa. Tuskin kukaan pelaa aseellaan niin kauan, että halkaisee noin monta boksia.

Valmistaja kertoo sen olevan satoja kertoja kestävempi.

Kiitos linkeistä,

mitenkään yhtään väheksymättä, pitää tässä kohdassa huomauttaa että markkinahenkiset kuvaukset ovat aina vähän epäilyttäviä niin kauan kun ei kerrota mihin ja miten on verrattu . Esimerkiksi "lentokonealumiinia" on aika montaa eri sorttia joista se tyypillisin 6061-seos ei lujuusominaisuuksiltaan mitenkään erikoisesti loista, onpahan vaan yleensä ihan käyttökelpoista materiaalia.

Olisi varmaan ihan hyvä tuollainen boksi, mutta kuten Carbine sanoo, vähän overkilliä jo suurimpaan osaan käyttötarkoituksia. Boksin lujuus ei paljon lämmitä jos heikoin lenkki onkin sitten jossain muussa osassa.

Tuttuin kesken pyöriteltiin joskus ajatusta työkaluteräksisen boksin tekemisestä ihan näytetään mistä kana pissii-periaatteella, mutta juuri yllämainituista syistä todettiin ettei ole vaivan arvoista edes teknologiademonstraattorina. Yhtään Proboxiakaan kun en ole vielä saanut rikottua .

Tuon boksin hintaluokka (yli $200) on muuten oman kokemukseni mukaan paljon lähempänä koneistuksen todellisia kustannuksia, mikä antaa vähän olettaa että se PGC:n versio aiotaan tosiaankin valmistaa jatkossa esimerkiksi valamalla.

Kun katsoo tarkkaan tuota koneistettua boksia ja PGC:n versiota, huomaa että ensimmäisessä on vähemmän pyöristyksiä ja enemmän suoria pintoja - pyöreiden pintojen koneistaminen on kallista ja melkein varma merkki siitä, että PGC on suunnitellut vaihtavansa valmistusmenetelmää.

Kaiken kaikkiaan on kyllä aivan mainiota, että kehitystä tapahtuu. Nyt kun vielä saataisiin vaikkapa PSG:n boksin liipaisinviiveen minimoiva toimintamekanismi toteutettua luotettavasti ja lisäkehitystä aerodynaamisten kuulien suuntaan niin jopa olisin iloinen.

Kiitos Teekkarille valaisevasta tietoiskusta.

Tosiaan, 200USD on hieman liikaa käytännössä "rikkoutumattomasta" rataslaatikosta, vaikka Systeman 150 FTU maksaa vielä enemmän.
Tuollaisen koneistetun laatikon laittaisin todennäköisesti tulitukiaseeseen, jos rahaa olisi. Ei tarviis sarjan käyttöä pelätä isoillakaan vireillä.

Kun kysyin Andairsoftista asiaa niin he kertoivat että laatikoihin on asennettu 550-600FPS virityksiä ja ne ovat kestäneet täydellisesti. Tietty myyntimiesten puheet ovat aina, muulla ei ole väliä kunhan tavaraa saa myytyä ja kun ostaja on toisella puolen maapalloa niin ei tarvitse pelätä jos asiakkaan tavara hajoaa paketista ulos ottaessa. Uskoisin kuitenkin että kyseessä on ihan täyttä tavaraa. Tiedättekö onko kukaan hankkinut tai hankkimassa moista?

Tällainen tähän ketjuun kuuluva ongelma on ilmennyt viimeaikoina:
Alle vuoden vanhoista, vain vähän käyttöä nähneistä, ei kertaakaan avatuista Maruin MP5A4 HG:sta ja CAR-15:sta hajosi molemmista ne sylinteripäätä vakauttavat tapit, jotka ovat kiinteä osa mechaboksin kuoria. Tapauksen voisi kuitata 2.boksin ongelmana, ellei eräästä Maruin AK:stakin olisi sama tappi katkennut... Vanhemmassa (ensimmäisen tuotantosarjan M4A1) 2.boksissa, joka on selkeästi aivan eri seosta, ko.tapit kestävät todistetusti jopa vasarointia, minkä useampikin softaaja on täälläpäin jo itse kokeillut. Mielenkiintoista olisikin tietää, missä vaiheessa Marui vaihtoi mechojensa materiaalin tähän uuteen, raemaisella pinnalla varustettuun pehmeään moskaan...

Toinen mielenkiintoinen, useammassa uudemmassa aseessa todettu ongelma on rattaiston hajoaminen. Maruin Spur Gear on hajonnut useammassa, ei kertaakaan avatussa aseessa jo muutaman pelin jälkeen. Kyseessä ei ollut väärin shimitys (mikä olisikin outoa upouudelta, avaamattomalta aseelta) eikä mikään muukaan näkyvä syy. Rattaista vain oli murtunut poikki kuusi hammasta.

Jos joku keksii näille osien hajoamiselle muun syyn kuin materiaalien laadun ilmiselvän heikkenemisen, olen kiitollinen.

Airsoftmechanicsin mäntävertailussa itsensä vakuuttanut Deepfire myy myös vahvistettua rataslaatikkoa.

Redwolfilta lainattua:
Reinforced Version II Gearbox for the following Marui series: M4/M16, MP5 & G3. 6 pieces 6mm bearing comes together with the package. Super strong gearbox was engineered by auto mechanics who have a deep understanding of the dynamic relationships between pistons and gears. This gearbox is made with extra thick walls and high density alloy for maximum performance. Tests showed reliability even after 20,000 rounds using an M190 spring configuration for 800fps of output. Anodized non-slip finishing. Uses standard Philips type screws for easier installation instead of the torx screws as found on Marui gearboxes. Includes high precision and super smooth bearing bushings MADE IN JAPAN.

Lähetin postia valmistajalle joka vastasi vihdoin:
The DF gearbox is rated to an M170+ spring, however due to the durability of current gear sets we recommend staying below an M160 for reliability.
Also if you will be installing ultra high rate springs the Bushings will last longer, bearings tend to wear unevenly at rates above M130.
Unfortunately we can not release the material composition of the mech boxes, however they are constructed to beat virtually every other mech box available in terms of strength and longevity.

(Eli boksin pitäisi kestää m170 jousta, m160 on suositeltu teho rattaiden kestävyys huomioiden. )

Varsinaista kolmannen osapuolen mielipidettä ei ole vielä saatu.
Hinta PCB-Airsoftilta 65€ eli hiukan alle Systeman rataslaatikon.

Ongelmahan taitaa olla enemmänkin nyt siinä, että muut osat eivät enää oikein kestä, kuten tuosta vastauksestakin voi päätellä. Ikuista rataslaatikkokokonaisuutta ei ole vielä taidettu saada aikaan . Mutta tuolla hinnalla tuo olisikin jo ihan pätevänkuuloinen ratkaisu esim. tukiaseen lootaksi.

Deepfiren boksin materiaali on alumiini, jos väite anodisoinnista (=alumiinin oksidoinnista) pitää paikkansa.

Kiitos, pelkkää alumiinia se ei välttämättä ole? Wikipedian mukaan duralmiini nimikkeellä kulkeva alumiiniseos sisältää lisäksi kuparia (4,2%), magnesiumia (0,6%) ja magnaania (0,5%) ja on kestävempää kuin alumiini (PDIn osat yleensä olleet tuota), mutta koska se korrosioituu nopeammin, anodisointi on lähes välttämätöntä. Ainoastaan boksin halpa hinta puhuu tätä materiaalivalintaa vastaan.

Ikuista rataslaatikkokokonaisuutta on mahdotonta luoda, koneitahan nämä ovat ja osat kuluvat puhki ennemmin tai myöhemmin. Viritettyjen aseiden kanssa kuluminen on vain moninkertaisesti nopeampaa.

Edit: Muiden aineiden osuudet lisätty

Aivan hirveitä määriä muita aineita kuin alumiinia ei boksissa voi olla, sillä jos siihen sekoittaa esim. sinkkiä, ei seos enää anodisoidu. Kokeiltu on

Alumiinihan ei "ruostu", vaan oksidoituu eli tummuu. Tähän anodisointikin perustuu, anodisoitu alumiini on siis jo valmiiksi oksidoitu, joten se ei enää sen jälkeen tummu niin kauan kun anodisoitu pinta on ehjä. Ruostuminen, eli korroosio, liittyy ainoastaan rautaperäisiin metalleihin. Esim. ruostumaton teräs, vaikka onkin raudasta jalostettua sisältää niin paljon mm. kromia, ettei se ruostu.

Onko kenelläkään kokemusta Guarder Enhanced Gearbox Ver. II:sta?

Guarder on käsitykseni mukaan laadukas valmistaja, mutta ovatko sen valmistamat laatikot laadukkaita?

On kokemuksia, mutta huonoja. Minulla on ollut yksi tuommoinen ja se halkesi m100 tason virityksellä.

Kokemuksia minullakin, tosin hyviä. Rakenne ym. tuntui paljon jämäkämmälle mitä esim. CA:n lootassa. Ompa se kestänytkin kaverilla M120 viritystä viilaamattomana noin vuoden verran.

Onko kenelläkään kokemuksia deep firen gearbokseista, kestääköhän hyvin m120 tasoiset virit.