|
Tänään saatiin lasti AGM:n valmistamia "MP007" eli MP/40-konepistooleja. Tässä vielä hakusanoiksi: MP40, MP-40.
Tämä on siis sama pyssy, jota markkinoi myös Hongkongilainen S-3 Arms. Ilmeisesti jälkimmäinen on avannut ja vähän viritellyt alun perin kiinalaisia pyssyjä. AGM:n valmistamana pyssyn hinta on noin 100 euroa + tuontikulut ja lisälippaan hinta vähän päälle kympin.
MP/40 oli toisessa maailmansodassa käytetyin ja valmistetuin saksalainen konepistooli. Se on paranneltu versio ennen sotaa käyttöönotetusta MP/38-konepistoolista. Ulkoiset erot ovat tosi pienet, MP/40:ssä prässättiin vielä se vähä, mikä aikaisemmassa oli jyrsitty.
TOPin pyssyä en ole tarpeeksi hiplannut, jotta osaisin tarkkaan kertoa, josko AGM:n vehje on kopio siitä. Se käyttää hyvin samannäköisiä lippaita, vielä ei olla kokeiltu, että sopivatko yhteen. Itse en ole edes kokeillut, että syöttääkö ase..
Aleen alempi runko ja kahvalevyt ovat muovia. Lisäksi muovia ova sisäosista ainakin lippaan sisukset, syöttökoneisto (kopio Maruin Kalashnikovista) sekä ne tavalliset sisäosat. Loput ovat metallia; aseessa on ulkoa päin aivan yhtä paljon metallia, kuin oikeassakin.
Sisällä on "Version 3" rataslaatikko. Oikeasti tuskin voi ihan näin sanoa, sillä Maruin laatikkoa vehkeeseen ei missään nimessä suoraan saa laitettua. Boksi on kyllä aika paljon samanmuotoinen, mutta kuitenkin omaa valua, ja esimerkiksi Kalashnikovin laatikon kannen lukitustapin kiskot on jätetty pois. Moottori on kiinni rataslaatikon takapäässä ja piipunsuuntaisesti vaakasuorassa. Liipaisinkoneisto on moottorin takana, aivan irrallaan rataslaatikosta.
Toisin kuin TOPin pyssyssä, tässä vehkeessä koneistolla on kaikki mahikset toimia, ja moni ulkomaan eläjä kertoo vehkeen myös niin tekevän. Suunnittelussa ei pintapuolisesti vaikuttaisi olevan mitään vikaa, ja jos tämä malli osoittautuu epäluotettavaksi, sopii siitä syyttää ennemminkin työn laatua. Jos jotain hajoaa, on ilmeisesti iso osa osista mahdollista korvata Marui-yhteensopivalla kamalla.
Akku menee rataslaatikon taakse. Aseen mukana tulee mini-akku. Vehkeeseen saa erittäin todennäköisesti pienellä säätämisellä jonkinmoisen 9,6v nuntsakuakun, suoraan hyllystä löytynyt tosin ei käynyt.
En ole päässyt ampumaan pyssyllä. Tuskin tänään pääsenkään. Toimistossa kokeiltaessa koneisto kyllä pyöri ihan tervettä ääntä päästellen.
Aseessa on toimiva taittotukki. Latauskahvaa voi vetää sen viitisen senttiä taaksepäin, se avaa hylsyportin luukun. Avautuneesta aukosta voi säätää hoppia. Aseen vasemmalla puolella on vähän ämpeeviismäinen tulivalitsin, jota oikeassa pyssyssä ei ole. Näin aseen saa ampumaan myös kertatulta, toisin kuin oikean aseen. Lisäksi kahvan päässä on pieni huomaamaton liukukytkin, joka toimii varmistimena. Oikea asehan varmistetaan lataskahvaa ylöspäin kääntämällä, tämä estää lukon liikkeen eteenpäin.
Aseessa on kenttäpurku; piipun ja rungon yläosan saa aseen alaosasta erikseen, kun nostaa lipaskuilun takana olevaa nuppia. Nupin saa lukittua ylä-asentoon. Nupin noston jälkeen aseen kaksi osaa voidaan repiä piipunsuuntaisesti vetäen irti. Akun asennus edellyttää aseen kenttäpurkamista.
SOFista ostettu MP/40-hihna ei mennyt aseeseen kiinni; hihnalenkit olivat liian ohuita. Syytän sekä asetta että hihnaa. Kiinnitin hihnan ersatz-tyylisesti rautalangalla vakaasti uskoen, että saman toimenpiteen teki sodan aikana moni valtakunnan sotilas.
Aseessa on tulivalitsimen lisäksi pintavirheenä siellä sun täällä ristipääruuveja. Ne ovat kuitenkin yleensä sen verran hillityissä paikoissa, että yhdistettynä aseen karun kulmikkaaseen ja monimuotoiseen olemukseen, niihin ei kyllä todellakaan kiinnitä huomiota.
Ase on ilkeästä ulkonäöstä huolimatta aikalaisekseen yllättävän mukava käyttää. Tukki vatkuu ja sen päätykappale lipsuu taittoasentoonsa, mutta pyssystä löytää silti vasemmalla kädellä lippaasta pidelleen ihan mukava ampua-asento. Lippaanvaihto on oikein yllättävän nopeaa ja helppoa - tosin lipaskuilun terävä reuna on sijoitettu silleen, että jos ei ole nahkahanskoja kädessä, saa verinaarmuja.
Neljää eri aseyksilöä vertailemalla tultiin siihen lopputulokseen, että jokainen AGM MP/40 on yksilöllinen, ruma lumihiutale. Tarkoittaa siis sitä, että jos kyseessä olisi mikä tahansa muu pyssy, voisin väittää, että AGM:n työn jälki on vitun hirveää. MP/40 oli kuitenkin sota-ajan teollisuustuotannon helmi, eikä missään nimessä mikään kaunis tekniikan ihme, vaan ruma, usein jämäosista kasattu ja toimiva kokonaisuus. Yhdessä pyssyssä maalipinta oli röpelöinen kuin mikä, toisessa lipas ei mennyt kiinni, kolmannen liipaisinkaaren valu on mennyt päin helvettiä.. Omasta yksilöstä en keksisi juuri muuta vikaa, kuin että aseen mukana tullut lipas ei osaa pitää joustansa sisällään. Niin, ja tähtäin on vinossa, kuten ainakin yhdessä muistakin.
Tarkemmin katsellen silmää miellyttää erittäin karu valutyö, jota on täydennetty todella suuripiirteisellä viimeistelyllä. Gearboxin maalaamattomissa kuorissa näkyy kaikkein selkeiten nopeat ja karheat viimeistelyviilaukset, tosi hirveää jälkeä, aivan kuin esikuvassakin.
Tähän hintaan riittää, että pyssy näyttää nätiltä asehyllyssä, jos se kestää ja toimii kuulapyssypelaamisessakin, olen jo tosi onnellinen. Jos jokin harmittaa, niin ase on tukkia ja lippaan istuvuutta vajaa tosi jämäkkä, toisin kuin oikea ase, jossa heilu ihan kaikki.
Jos mannerkiinalaisten firmojen tulo airsoft-markkinoille tarkoittaa sitä, että markkinoille tulee hullunhalpoja, täysmetallisia pyssyjä sellaisista malleista, joista japsit tai vanhemmat kopiovalmistajat eivät ole uskaltaneet edes vihjaista, en minä ainakaan ala kauheesti vinkumaan.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Tosin epätarkkuus saattoi johtua rasvaisesta uutuudenkarheasta hopista.
), ja että ulkonäkö on tosiaan kamala - jopa honkkarilaisilla standardeilla. MP40:n hienous on se, ettei sellaista ole kukaan muu uskaltanut tehdä - TOPin tekelettä tuskin voi kuulapyssyksi laskea.
