Eräs mukavuus (ja joillekin kirous) airsoft-harrastuksessa tuntuu olevan aseiden parantelu, varusteiden hankkiminen ja ylipäätänsä pikkukapitalistia miellyttävä tulevaisuuteen tuijotus. Näin kaupallisessa mielessä. Niinpä esim. Wargame Club Shopin tietorikkaiden ja hienosti "kuvitettujen" katalogien selaus on ainakin tietyille ihmisille varsin käypää ajanvietettä. Mistäpä siis parempi haaveilla kuin uudesta aseesta?

Valinnanvaran runsaus kuitenkin ulkomaisilla sivustoilla tuppaa siis olemaan enemmän kuin laaja. Niinpä nouseekin kysymys laajan tarjonnan erinäisistä alalajeista; näistä nimeltä "Sika-kalliit-super-AEGt-joita-kukaan-ei-varmaan-ikuna-ostaisi-saati-käyttäisi-vaikka-hienoja-ovatkin".

Kiljuvimpana esimerkkinä tästä vaikkapa http://www.monstersinmotion.com/weapons/pulserifle.html

Alien-elokuvista tuttu pulssikivääri, täydellisenä kokonaisuutena Maruin Thompsonin ja Maruzenin MA870-haulikon päälle rakennettu viritelmä vieläpä oikein digitaalisella ammuslaskurilla. Vain 3000 dollaria.

Muita mieleentulevia vaikkapa WGC:n sivuilta löytyvä Raisen CQB, M4:stä modattu hyvin futuristinen ja hyvin virtaviivainen härpäke, jota valmiiksi koottuna settinä myydään vain jollekin 340fps-tasolle rukattuna. Vai miten olisi II-maailmansodan aikana Japanin armeijan käyttämät rynnäkköaseet airsoftin ihanaan maailmaan muokattuna, que? Kaikki tälläinen vain siinä 600-1000 dollaria.

Vaikkakin kyseisissä paikoissa valmiiksi tarjotut super-modaukset kuten AK-47:sta suoraan Dragunoviksi muutettu vehjas tai M16-A2 koko alkuperäisen piippunsa pituisella äänenvaimentimella varustettuna kuuluvatkin tavallaan hintaluokassaan näihin lelumutkien Mersuihin, pystyy ne silti saavuttamaan lisäosilla ja lievillä asesepän taidoilla. Uusien muovikuorien valamiseen mentäessä siirrytäänkin jo tähän toiseen kategoriaan..

Omistaako kukaan siis mitään vastaavia, aktiivisessä käytössä vai edes koristemielessä? Onko airsoftaajan aseen perinteinen elinkaari muokkauksen suhteen mantra "Lisää tehoa, lisää iloa" vai onko tämänkin harrastuksen suomalaisissa piireissä mielikuvituksen omaavia raharikkaita, joille jonkin Maruin pakkauksesta otetun perusmallin käsissäpiteleminen tuottaa fyysistä tuskaa sen "tavallisuuden" vuoksi?

Osaako softaaja polttaa rahaa turhaan estetiikkaan?

Tiimimme jäsenellä Ridgellä on aktiivisessa käytössä kaksi keräilyharvinaisuutta, joista molemmista saisi tänä päivänä maksaa hunajaa, mansikoita, manikyyrejä ja kolme lompakkoa.

Aseethan ovat:

Maruin aito ja alkuperäinen Limited Edition Spetsnaz.
Maruin Desert Eagle, 10 tuuman piipulla varustettuna.

Oulalla on myös täysmetallinen ja -puinen RPK, sellaisenaan tilattuna M150 sisälmyksillä varustettuna.

-EDIT-

Tulipa vielä mieleen että Macrossilla on 380% APS-2, ehkäpä jopa tehokkain jousella toimiva APS-2 Suomessa, toiseen vastaavaan en ole vielä törmännyt.

Itse omistan aps-2, joka on kokenut rankkaa virittelyä ja kustomointia;Viritykset ovat 300% pdi.n sisälmyksillä ja kustomoidulla liipasinsysteemillä(kevennetty). Tukki on itse valmistettu puusta(lehtikuusesta jos se jotakuta kiinnostaa), 3kk se vei aikaani. Piippu on Firstin aero barrel or-versioon(joka muuten ihan oikeasti vaimentaa, en tiedä syytä) ja itse piippuna toimii km.n valmistama psg-1 trk-piippu säädettävällä hopilla(jota ei voi säätää, se on kiintee ny). Myös mukavan kokoinen kiikari on aseessa kiinni.

Liityisiköhän hiukann aiheeseen, mutta kumpaan sitten panostatte virittelyssä/kustomoinnissa enemmän, siihen, että ase toimii paremmin, vaiko sitten ulkonäköön? Itse panostaisin (jos virittelisin/kustomoisin) enemmän aseen toimintaan ja pelikelpoisuuteen. Entä te?

Itse ainakin virittäessä panostaisin aseen kestävyyteen ja toimivuuteen, en suinkaan lähtönopeuksiin.
IMO virittäessä pitäisi ottaa ensiksi huomioon muut osat kestävyyden kannalta, kuin lähtönopeuksien. Eli ei "jousi ja mahdollisimman vähät muut varusteet" - toiminnalla, vaan "muut virit kunnolla ja sitten jousi".

Tosin tämä on vain minun mielipiteeni. Mieluiten vaan suoraan ostamaan FTK, jos rahat riittää. Kannattaa miettiä virityksiä myös aseen iän kannalta, eikä aina mennä sieltä, mistä aita on matalin.

.:Edit:.

Niin ja jos olisi pakko valita virityksen tai kustomoinnin väliltä (olettaen, että kumpikin pyörisi samoissa hintaluokissa), valitsisin kustomoinnin.

Mielestäni aseen "kustomointi" vain kustomoinnin ja erilaisuudentavoittelun vuoksi on mieletöntä, mutta en ole toisaalta koskaan ymmärtänyt myöskään [url=tuningtarina.cjb.net]tuningmiehiä[/url]. Kannatan sydämellisesti kaikkea tunnelmaa ja kestävyyttä parantavaa, kuten metallikuoria, mutta dissaan paljon, jos aseeseen lisätään lisukkeita pelkästään ulkonäkösyistä. Peukalonreikätukkien vuoleskelua paljon järkevämpää on virittää asetta sen verran, että kuulia ei enää pysty väistelemään. Kustomointi on ok, jos tuntee todella tarvetta jollekin lisäominaisuudelle jota ei aseeseen muuten saa, mutta pääsääntöisesti on parempi pysyä mahdollisimman perusmallisessa aseessa.

Tämä siksi, että lajin sisäinen realismi kärsii pahoja kolauksia, kun puolella pelaajista on aseenaan jokin sellainen, jota valmistavan tehtaan edustaja ei omakseen tunnistaisi tai tunnustaisi. Onneksi nykyään erilaisuudentavoittelijatkin ovat alkaneet ymmärtää, että peleissä kokonaisuus näyttää paljon yksilöllisyyttä tyylikkäämmältä, ja "GI"-tyyli onkin kiitettävästi vallannut alaa.[/url]

Nuudeli kustomoinnissa harvoin tungetaan ase täyteen mitä tahansa härpäkkeitä, vaan haetaan jotain tietyn mallista variaatiota siitä aseesta, jonka pohjalle jotain rakennetaan. Itse en edes kutsuisi mitään apsin virityskahvan vaihtamista kustomoinniksi

Itse ainakin olen kyllästynyt tuon oman AK:ni lelumaisuuteen, joten ensi kesänä lähtee luultavasti metallirunko ja -frontsetti sekä rpk-kitti tilaukseen.

Ja mikäs muu tuokaan tunnelmaa peleihin paremmin kuin se, että joukkueessa on tulitukiaseet erikseen (siis sellaiset tulituet jotka oikeasti ovat sitä, eivätkä mitään m16a2+beta c-mac )

Ehkä täytyy tarkentaa edellistä kirjoitustani.

On nimittäin kustomointia ja "kustomointia". Edelliseen menee kaikki se, jolla aseen ulkonäköä muutetaan vastaamaan toista, olemassaolevaa asetta tai aseen toista versiota. Esimerkkinä RPK ja oma SR-15:ni.

Tämä on ok niin kauan kun ei mennä liiallisuuksiin. Ja tällöinkin pitäisin pääperiaatteena aseen kestävyyden ja pelikelpoisuuden lisäämistä, en niinkään ulkonäön tavoittelua. H&K G41 saattaa olla perskeleen hieno ja leet ase, mutta jos sen katkeamista saa koko ajan pelätä niin en pitäisi sitä kovin pelikelpoisena...

"Kustomointia" taas on mm. AR-sarjan aseiden sahaaminen luottokortin kokoisiksi, peukalonreikätukit, AK:n "Dragunov"-kitit, SD:n vaimenninetupään laittaminen muuhun kuin MP-sarjan aseeseen (vaikka se vaimennettu MC51 on oikeastaan aika hieno), RIS-kiskotus kaikkeen Thompsonista lähtien ja niin edelleen. Varmaan ymmärrätte pointin.

Airsoft on kuitenkin pelaamista realistisen oloisilla mutkilla - jos vähempikin riittää, niin paintball ja laser tag ovat teknisesti paljon parempia lajeja.

Mielestäni Guarderin Dragunov kitti näyttää todella upealta ja pienellä säätämisellä aseesta saisi lähes täydellisesti Dragunovin näköisen, joten en laittaisi tuota Dragunovia tuonne "kustomointi"-listaan. Olen kyllä nähnyt netissä näitä tyyliin Nemesis (ei millään pahalla) Dragunoveja, jotka ovat todella säälittävän näköisiä.

Dragunovin runko on levyprässätty, pidempi ja leveämpi kuin Kalashnikovin ja se ampuu 7,62x53R-paukkua, josta syystä sen lipas on täysin erilainen ja hylsyportti on pidempi. Lisäksi lukkokannessa on vahvistusnyppylät. Nämä asiat tekevät vehkeestä Dragunovin, ja näitä on todella hankala saada Maruin Kalashnikoviin.

Dekotusta Dragunovista saisi kyllä sähköaseen.

Mutta esim Guns'n Guys myy G & P:n valmistamaa SVD Dragonovia.
Kyseinen kappale pitäisi olla varsin pitkälti oikean Dragunovin mukainen.

Kyseisestä vehkeestä voi myös lukea arvostelun arniesilla.
http://www.arniesairsoft.co.uk/beta/htm ... review.htm

Itsellänikin on muutama keräilyharvinaisuus joista uusin on aks 74u (itse tehty ak 47 spetsnazista) joka on ainut kappale suomessa. ilman asetta siihen on kulunut melkein 1500 euroa ja on melkein aidon näköinen aikaa sen valmistamiseen meni n. 2,5 vuotta.

Toinen on rk-95 jota on kohta tehty 2 vuotta ja etuosa on vasta valmis ja se näyttää vieläpä aidolta. vielä on tekemättä tukki ja lipaskuoret.

Ja sitten on aidon m1a1:n puuosilla varustettu thompson.

Lisäys 25.12.2003

Sain tänään valmiiksi aps:ään uuden itsetehdyn jousen. Ase on nyt todella tarkka ja kantama on kasvanut melkein kaksinkertaiseksi edelliseen verrattuna, ottaen huomioon että piipusta puuttuu 2/3
lähtönopeudeksi arvioisin 170 M/s paremmalle puolelle(ainakin ampui 5 pahvilaatikon läpi:) todellisen lähtönopeuden saan selville heti kun saan kronon korjattua.

Nuudeli:Tein tuon apsin tukin melkeinpä pelkästään siitä syystä, että vakio-aps on todella kevyt ja huonosti tasapainotettu. Näin molemmat viat saatiin korjattua, tosin tuo aero-barrel paransi vielä lisää tuota tasapainoa. Ja jos joku oli palikirissä, niin siellä oli nähtävillä toinen kustomini, mg36. Ja tottakai aps-2.kin.

Omituisin ase ja aika hupaisa oli jossain nettikaupassa sellainen steyr aug joka käytti ak-47 lippaita ja siitä oli piippu irrotettu ja laitettu ak-47 piippu. Se oli aikamoinen yhden käden ase, kun ei siinä ollut mitään etukahvaa/tukkia tai mitään mistä pitää kiinni.
Olen kuullut aikamoisia juttuja pari vuotta sellaisista singoista jotka ampuvat oikean raketin joka sitten räjähtää ja ampuu joka suuntaan 1500 kuulaa. Sellanen kyllä karkottais vastapelaajat kauas.

Nyt kun ollaan puhuttu erikoisista aseista, niin kätevin ase olisi tekokranaatti. Se ei itsessään räjähdä tai mitään mutta se päästää aidon kilinä-äänen, voisi kuvitella vihulaisten dyykkaavan pensaasta ulos suoraan näytille valekranaatin pelossa.

Toivottavasti nyt ymmärsin varsinkin Nuudelin tekstit oikein.

Sillä niin sen ymmärsin, että hänen mielestään aseen kustomointi toiseksi aseeksi on ok niin kauan, kun aseen käytettävyys ja hyvä pelattavuus säilyy(oletettakoon, että puhutaan esim. kantamasta, eli aseen kustomointi eri aseeksi on ok niin kauan, kun se ei estä esim. virittelyä).

Minun mielestäni airsoftissa on ERITTÄIN tärkeää, että puku ym. tavarat sopivat aseeseen jne. Autenttisuus tuo minunmielestäni ensinnäkin esiin pelaajan panostuksen hommaan, kohottaa muiden pelitunnelmaa ja ennen kaikkea pelaajan omaa tunnelmaa.

Eli tavoitteeni tässä viestissä on tuoda esiin se kanta, että aseen extremekorkeat tehot ja übertaktiset laserit eivät enää merkitsisi juurikaan, kun kokonaisuus on autenttinen. Henkilökohtainen keräilyni keskittyy tällä hetkellä eniten toisen maailmansodan aikaan, erityisesti saksaan. Ja tässä tulen siihen, että minua ei kiinnosta paljoakaan onko Mauser kiväärini tehokas ja kova frägikone vai alitehoinen Marushinin jousi, kunhan oma tunnelmani on huipussaan. Minulle on enemmän väliä sillä, että onko ase oikeaa mallia ja sopiiko se muihin varusteisiin, kuin sillä, onko se 300% ja kantaako pitkälle. Eipä niillä punaisilla tuulihousuilla nyt niin väliä. Mieluummin käytän 1000e tasaisesti tavaraan joihin ase kuuluu yhtenä osana, joka ei ole tärkeämpi kuin muut, kuin että käyttäisin saman rahan uuteen APSiin ja virittäisin sen ja ostaisin siihen siluänärin ja vaatteiksi jäisivät sitten se tuulipuku tai hong kong maastopuku sitten kun on taas rahaa.

Lisäksi aseen totaalinen muuttaminen suo todella paljon tyytyväisyyttä, oman aseen ja kustomoinnin tuntemusta ja joukosta erottumista(mikäli se jotain merkitsee)

Tämän hetkinen projekti olisi tehdä m700-kivääristä jotain aivan muuta, mutta tämän onnistuminen jää toivomisen varaan. Aion pelata ilman kiikaria ja virittämättä.

Itse ymmärrän kustomoinnilla juuri näitä "luottokortti coltteja", mutta miksi kutsua asetta johon on honkkarista tilattu "custom-osia"?

1. Tilataan honkkarista osapaketti (AK-47 --> AK-103) ja luodaan vanhasta aseesta uusi variaatio/konversio.

2. Otetaan dremeli tms. kauniiseen käteen ja kustomoidaan (vrt.) ase uuteen uskoon.

Onhan se niinkin, että meillä kaikilla ei ole pääsyä työstökoneisiin tai edes hitsiin, joka uskoisi sinkkiä. Silloin jää se toinen vaihtoehto, raha.

Totta. Ei se kustomointi silti aina tarkoita teollisia työstökoneita.
Ensimmäistä kustomia mitä työstin, oli coltin leikelty etutähtäin ja sen tein rautasahan terällä jonka ympärille oli vedetty erkkaa käden suojaksi.

rusina1: Ymmärsit juuri väärinpäin. Pahoittelen epäselvää tekstiäni.

Osaksi kyse on määritelmäeroista: olen pelannut n. kuudesta sähköasevuodesta neljä ensimmäistä virittämättömällä aseella, ja minulle pelikelpoisuus tarkoittaa sitä, että ase ei leviä käsiin jos katson sitä pahasti eikä nitise käsissä kuin lauma vesikauhuisia hiiriä. Pelikelpoisuus ei minusta tarkoita sitä miten nopeasti kuula hiihtää piipusta. Siten G41 ei ole mielestäni (todennäköisesti) pelikelpoinen ase, koska se on todellakin koottu pienistä paloista.

Pelikelpoinen ase on ennen kaikkea luotettava. Vrt. oikea AK, joka on varsin "pelikelpoinen" tosielämässä.

Tätä pelikelpoisuutta parannetaan airsoftissa mm. metallikuorilla ja vahvikkeilla.

Lisäksi vastustan aseiden silpomista ja kustomointia aivan käsittämättömiksi viritelmiksi. Jos muutenkin haetaan pseudorealistista lookkia mm. puvustuksen suhteen, niin aseenkin tulisi olla sen näköinen, että se on tullut tehtaalta eikä Hollywoodista.

Juu, en minäkään tarkoittanut olla töykeä.

Mutta sainpahan mielipiteeni esiin.

Ensinnäkin potulle:
Kellokoskella on jo lähemmäs puoli vuotta toiminut n.4.4J APS-2.
Ja takaisin aiheeeseen. Oma AK-47S:ni on jo joutunut julman repimisen uhriksi rautasahan ja poran toimesta. Olen katkaissut perus AK-47:n kaasuputken, leikannut beta spetsnazin etutähtäimestä etutukin yläosan pidikkeen ja kierteet irti ja leikannut AK-47:n etutähtäimestä yläosan irti. Tuloksena on hiukan RK:ta muistuttava etuosa(vaikkei tämä ollutkaan alkuperäinen tarkoitus ). Laitoin myös beta spetsnazin yläreceiverin. Aseeseen tulee vielä M120, TOPin rumpulipas, metallinen runko ja muuta metallisointia siihen pisteeseen saakka ettei ulos näy mitään muuta kuin metallia, lukuunottamatta tietenkin tukkeja.