En erityisesti harrasta paineilmakäyttöisiä airsoft-leluja, mutta näin maallikon silmin parhaalta käyttövoimaratkaisulta vaikuttaisi nuo painepullot. Väliin tarvitaan toki regulaattoreita (käsittääkseni kaksi). Olettaen, että meillä olisi toimiva heitin (60mm tai 81mm), joka näyttäisi uskottavalta saisi käyttövoiman kulkemaan uskottavasti esim. kranaattilaatikossa (jostain varikolta tai väsäisi itse).

Laatikkoon voisi sopia parikin painepulloa tai sitten pari laatikkoa. Jos vehkeellä pystyisi ampumaan esim. 20 laukausta niin se olisi jo riittävästi esim. tyypillisen skenaariopelipäivän puitteissa. Olettaen siis, että heitintä ei vain käyteltäisi yhtenä airsoft-aseena vaan siihen liittyisi jotain mystisempää tehtävää ja skenaariota. Tuo onkin mielestäni parasta käyttöä heittimelle. Sitten kun ne parikymmentä laukausta on ammuttu niin ei muuta kuin ammustäydennystä hakemaan/odottamaan eli pullot jonnekin off gamelle/tvälp:lle, jossa olisi kompura ja agrigaatti. Joskaan en tiedä minkä tehoinen kompura noien täyttämiseen pitäisi olla...

Noniin, tulihan sitä kriittistä kommenttia vihdoin

Tuo Spudtechin venttiilisysteemi olisi nopein ja tehokkain markkinoilla oleva venttiili. Sähkötoiminensprinkleriventtiili josta JF mainitsi on jo teetetty, kun ei vastaavaa ollut saatavilla. Kompressori, joka firmassa sijaitsee saa puskettua ~18kilo, tämänhetkinen säiliö pystyy ottamaan 12kiloa vastaan. Painemittarit yms on hankittu. Huomenna kokeillaan tuolla uudella sprinkelriventtiililllä kuulien lentomatkaa. Tuommoinen manuaalitoiminen & omaväsätty venttiili (ei mikään hanaventtiili sentään) paiskasi 200kuivahernettä tuonne vajaaseen 40metrin tuntumaan, ilman hoppia

Leksas, oikeanlaisella venttiilillä ja säiliö+piippu yhdistelmällä tuon ilmanpaineen tehon saisi maksimoitua ja sen 400:n kuulan lento sinne reiluun 150m ei olisi mahdottomuus.

Tällä hetkellä ei ole hinkua maksaa 300€ venttiilijärjestelmästä rapakon takana, joten pitää tyytyä tähän mitä nyt käsissä on. Muutamia lupaavia kranaatinmalleja onkin jo postailtu tuonne alkuperäistopikkiin.

Tuollaisella pikkuisella minimanikompuralla saatiin 2kiloa ilmaa lykättyä kun liekinheitin väsättiin pikkupoikina. Eli ei kovinkaan riittävästi.

Ilmapulloja on, samaten eri venttiilejä ja yhdistys paloja. Kiitos isosiskolta perittyjen sukellus vehkeiden muodossa. Paine määriä en muista, mutta tähän tarkoitukseen riittävästi.

Skenussahan heitin pitäisi lyödä mönkijän lavan päälle

ps, tuo propaantoiminen jätettiin muovipullojen (täytettynä hiekalla) ammuntaan. Ainakin seinää kaatuu varastolta. Ilmoittakaa jos tarvitsette tiiliseinän "moukarointia".

Morkula, jonka sisällä kuulat / herneet painavat 200grammaa. Systeemi millä kuulat vapautuu, näyttää toimivalta ainakin teoriassa joten koitetaan väsätä moinen huomenna. Tuon painoisen projektiilin lähettäminen sinne 200metriin ja ylikin, ei pitäisi olla ongelmana. Morkula ilman kuulia ei paina >50grammaa ja on styroksia/pahvia.

Agrikaatti ja kompura jolla voidaan lykätä 5-8kiloa pulloon löytyy. Yksi vaihtoehto on vuokrata kaasupullo täytettynä ilmalla AGA:sta ? vai mikä olikaan. Eikä maksa paljoa.

Piipun halkaisija pienennetään varmaan 60-75milliin kokeilun ja tehonlisäyksen toivossa. Ihan autenttista heitintä tuosta ei tule ainakaan vielä. Mutta toimiva ja siisti bipodi löytyy,samaten aste- ja pituus-mittari, putki sekä alusta. Ruma puoli on se, että ilmapullot tullaan kiinnittämään putken alle, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa. Kranaattiammuslaatikko- systeemi jossa sisällä kaasupullot olisi näyttävämpi, mutta ongelmaksi tulee letkut jotka syövät sitten lähtötehoa.

Pyrin että sunnuntaina olisi materiaalia netissä, ainakin tuosta painejärjestelmästä, sekä ammuttaessa pelkkiä kuulia. Tuon kranaatin tekoon saattaa mennä tovi. -over & out-

Viitsitkö laittaa vielä linkkiä sinne alkuperäistopikkiin, ihan vain mielenkiinnosta kyselen.

Itse olen tuollaisen heittimen tehnyt iskän kanssa, joka toimii paineilmalla.
Tennispallo lensi sillä n.30 metriä. Olisi varmaan lentänyt vähän pitemmälle, jos säiliö jonka teimme ei olisi vuotanut.

No kiva että teillä riittää intoa ja rahkeita asian tekoon, odottelen kuvia ja tuloksia vähintäänkin mielenkiinnolla. Onko tuota teetettyä venttiiliä muuten testattu millaisilla paineilla, ja onko se metallia?.
Varmaan tiedät jo mutta kehotan kiinnittämään erityistä huomiota ammuksen suunnittelulla, sillä vaikka tykki puskee kuinka isoa tehoa ei ammus kauas lennä jos se ei ole oikein tehty(painavampi olisi siis helpompi mutta turvallisuus ensin kuitenkin).
Ja jenkkien rautakaupoissa sprinkleriventtiilit maksavat yleensä 5-30 dollaria(riippuen spekseistä), tosin kestävät vain yleensä max 150psitä mutta näitä suurin osa kotitekijöistä tuntuu käyttävän, pitäisi itsekkin kokeilla. Ja mikäli aiotte simuloida 60 tai 80mm kranaatinheitintä niitä aika harvoin jeeppeihin sijoitellaan, joten sen näkisin aika huonoksi ratkaisuksi näin aitouden kannalta.

Voisitko myös selvittää miten letkut syövät oleellisesti tehoa?, jos 3000psin pullosta pitää saada 200-300 psitä ulos, tarvitaan siihen väkisinkin enemmän kuin yksi regulaattori. Eikä 1-1,5m letkua hirveästi tehoa pitäisi viedä, yksi regulaattori pulloihin, pullot ammuslaatikkoon, yksi regu itse aseeseen ja letkuun pikaliittimet, pitäisi tulla helpommin kannettava ja aidomman näköinen värkki(ja mitä pienempiin osiin paketin pistää kuljetuksessa sitä nopeammin sen siirto käy).

Raincheckkinä että mitäs kaikkea tuosta on jo valmiina, venttiilin lisäksi?.

Tätä keskutelua että ammutaan kuulat keskityksenä käytiin nemen foorumilla ja kuittasin siihen jo että jos joku haluaa että osumia oikeasti huomattaisiin niin kaman pitää painaa VÄHINTÄÄN 1-5 grammaa kappale. Elikkä (ESIMERKKI) tarttettaisiin jotain 4-6mm hauleja tai muuta roinaa joka on sormenpäätä pienempi mutta painaa useita grammoja, kaikki muovikuulat ainakin nämä softiskuulat ja vastaavat korvikkeet on liian kevyitä. Jos tavara ammutaan taivaalle ja odotetaan että se tulee alas niin lujaa että sen tuntee mutta ei kuitenkaan niin lujaa että sattuu(enemmin kun vastaavasta kuulapyssystä lähteny pallo) saati uppoaa. Kyllä sääliksi käy jos ammutte ainakaan näitä muovikuulia. Niitten osumia ei meinaan kukaan tule huomaamaan. Rahaa siinä kyllä kirjaimellisesti lentää taivaalle ja paljon, hyötysuhde on kaikilla softiin kelpaavilla ammuksilla tosi huono verrattuna oikeaan vehkeeseen.

Yksi hetimieleentuleva ei-niin-hyvä-ehdotus-useimpien-mielestä on ilkin luodit, valmiiksi annosteltu 500kpl lootiin ja saa alle euron per pönttö jos ostaa konttikaupalla

Kokeilkaa golfpalloja
(vitsi)

JF

Teetettyjä venttiilejä kokeiltiin tuossa hetki sitten vielä kun oli valoista. Ihan muovisia olivat. Piippua pidennettiin 3400mm asti ihan kokeilunhalusta. Putki rosteria ja 75mm halkaisija. Muutamasta vinkistä otettiin vaarin, mitä tuttuni siinä tokaisi. Liitettiin myös putkeen painemittari sekä venttiili. Tarkoituksena saada putkeen ~viiden kilon paine. Säiliöön, että putkeen saatiin suurinpiirtein sama paine viiden ja kuuden vaiheille. Laukaistaessa venttiilien sulkuläpät? eivät kyllä kestäneet moista painetta. Ammuksena toiminut peruna kyllä taisi hajota, joko paineesta putkessa tai piipunsuussa. Peruna ei ainakaan omissa kokeiluissamme kestäneet tuota paine-eroa. Tai sitten säiliössä ollut paine oli pienempi ja täten peruna hajosi putkessa työntyessään? "Pientä" riskiähän tuossa oli moisilla paineilla. Nyt kärsitään ja odotellaan LVI- liikkeen avautumista.

Anteeksi virheeni, ei letkujen pituus voimaa vienyt. Vika oli päässäni ja se on korjattu oikealla suhteella C2H6O:ta.

Ameriikan mantereen postimaksut pyörivät 50$molemmilla puolilla. Taidetaan tilata sieltä alumiininen/muovinen venttiili, sovitettuna tällaiseen käyttöön. Spudtechin omistajalta koittanut kränätä tietoja, sekä hänen mahdollista osaamistaan aiheessa, tajosi omatekoista heitintään kaupaksi joka hänen speksiensä mukaan lennättää "teipattuja" painttikuulia yli 300yardin. BB kuulat jää 180yardiin kuulemma.

Sitten vasta sorrun tilaamaan kyseisen perunaheittimen kyseisestä puljusta, kun paikallisesta lvi- liikkeestä loppuu venttiilit.

Gourmet voihan sitä käyttää kuulien sijasta kuivaherneitä jotka yltävätkin tuohon 1-5grammaan per kappale.

Valmiina olevat palikat joita on valjastettu: 2* 12kilon ilmasäiliötä (revitty kuorma-autosta). Valmiiseen heittimeen näitä ei kehtaa laittaa.

Rosteri putkea, 50mm,75mm,100,125millisinä tähän projektiin loputtomasti. Samaten suuttimia, laajennuskammiona käytettyjä säiliöitä kaksi kappaletta. Letkuja yms yms.

Ainut heikko osa on sprinkleri. Kunnollista ja toimivaa ei oikein meinaa löytyä googlettamallakaan. Avauskulma, tai virtausnopeus jää kaikissa malleissa liian pieneksi. Tällaista "kustomoitua sprinkler venttiiliä" jota nuolla perunapyssy alan harrastajilla olen myös nähnyt, niin ei meinaa löytyä mistään. Katseet kääntyy rapakon taakse ja mahdollisesti etenen täyttämällä tilauskaavakkeen.

Luultavasti juuri nuon tulemme tekemään. Putki jossa sprinkleri , kranaattienkantolaukku josta pistää esiin letku.

Piti testailla piippuversiota jossa yhteen 6mm kupariputkeen laitetaan airsoft kuulia kuhunkin 10kpl, näitä piippuja 10kappaletta ja ne liitetty ilmaputkeen. Kupariputket oli ainakin tiiviitä, sai änkeä vähän kuulia jotta menivät. En tiedä miten tuo olisi toiminut, koitetaan jatkaa testaamista heti pikimmiten.

JF, kun aiemmin jo olet rakennellut vastaavaa laitosta, niin olisiko kiinnostusta jatkamaan? http://www.spudtech.com Jos joulun jälkeen tilaan tuosta muutaman sprinklerin ja isomman venttiilihässäkän, olisitko innokas ottamaan osaa tilaukseen. Saisi nuota postikuluja pienemmiksi.

Anteeksi postin sekaisuus ja kielivirheopit, on kiire syömään "testikinkkua".

Viaton: Oletko harkinnut tällaista venttiiliä? Aukeaa nopeasti ja varmasti riittävän paljon, mahd. myös teetettävissä lvi-liikkeessä.

Vastaavan mutta todella pienen mäntäventtiilin löysin kotoa, tuollaista nyt seuraavana halpana versiona koitan.Käsittäkseni SPUDTECH:in MEGAH valvet toimivat samaisella periaatteella. Kiitoksia muistin virkistyksestä ^^

Hyvä että joku vihdoinkin saa jotain ilmeisesti toimivaa aikaan epäsuoran tulen saralla. Kranaattien osalta olisi erittäin hyvä jos kuulat saisi ammuttua mahdollisimman lähelle maalia yhtenä könttänä. Muodon ja tiheyden pysyessä samana ammuksen suhteellinen ilmanvastus pienenee ammuksen koon kasvaessa. Tämä johtuu siitä, että massa kasvaa koon kasvaessa potenssiin kolme (riippuvainen tilavuudesta) kun ilmanvastus vain potenssiin kaksi (riippuvainen ilmavirtaan kohtisuorasta pinta-alasta). Suuntaa antava simulaatio ballistiikkaohjelmalla kertoo, että 60mm 0.25g kuulilla täytetty pallo (paino 175g) lentää noin 3,5 kertaa pidemmälle (6mm 80m, 60mm 300m) kuin softiskuula samalla lähtönopeudella (76m/s).

0,25g kuulien vapaa putoamisnopeus on noin reilu 20m/s eli osumaa tuskin huomaa jos sellainen taivaalta sattuu putoamaan niskaan. Mieti miltä tuntuu äärikantamalta ammuttu roikku jolla on edelleen vielä jopa hieman suurempi lentonopeus. Jos kuvioon lisätään puun oksia joiden läpi kuulat putoilevat niin ei ole pelkoa saada kivuliaita osumia kuulaheittimestä. Ehdottaisin tiheämpää materiaalia ja mahdollisesti myös isompia kuulia.

Kuulilla täytetyn mötikän lentonopeus maahan osuessa voi olla reilu 50m/s joten sen on hyvä olla pehmeää sorttia. Oma näkemykseni olisi osumasta hajoava kranaatti joka putkivaiheen aikana olisi jonkinlaisen jämäkän (esim. uretaanivaahtoa) sabotin sisässä jotta se pysyisi ehjänä kiihdytyksessä. Kranaatti olisi tietenkin tarkoitus saada aukeamaan ilmassa mutta aukaisumekanismin pettäessä se ei silti olisi kenellekkään vaarallinen.

Yksi idea avautumismekanismiksi voisi olla pyrstössä oleva ropeli joka riittävän monta kierrosta pyörittyään poistaa kärkeä yhdessä pitävän sokan jolloin ilmavirta (ehkä myös jousi) repäisee kranaatin kuoren puoliskot toisistaan erilleen. Ropelin voisi etukäteen pyöritellä sopivaan kohtaan jolloin avautumisajankohdan pystyy säätämään ennen ammuntaa.

Avautumisajankohta voisi olla parasta ajoittaa lentoradan lakipisteeseen jolloin avautumisen ajoitus ei olisi niin tarkkaa sopivan hajonnan saavuttamiseksi kuulaparvelle. Lisäksi myöhäinen avautuminen edellyttäisi jonkinlaista lisävoimaa kuulien sinkoamiseen jotta kuulapilvi ehtisi laajenemaan riittävästi ennen maahan osumista. Tietenkin olisi edullista suunnitella kranaatti sinkoamaan kuulat ympäriinsä mahdollisimman suurella nopeudella jolloin avautumisajankohta voitaisiin jättää myöhemmäksi ja kantamaa näin kasvatettua.

Heittimessä olisi hyvä olla joku systeemi millä lähtönopeutta voi säätää tarkasti ja hallitusti jotta kranaattien tulokulman pystyy optimoimaan ampumaetäisyyden muuttuessa. Korkeissa yläkulmalaukaksissa (yli 45 astetta) epätarkkuus kasvaa lentoajan pitkittyessä ja etenkin tuulen takia. Laakalaukauksissa taas tulee puut ongelmaksi joiden läpi kuulien tulisi päästä jotta ne osuisivat maaliin.

Tällaisia ajatuksia minulla. Onnea rakenteluille. Toivottavasti tällä kertaa saadaan valmista ja toimivaa jälkeä.

Mun mielestä painelähteenä voisi käyttää co2 kapseleita mitä laitetaan säiliön "kattoon" (korkeimpaan kohtaan). Ja sitten kun laukaistaan niin tiputetaan ne jotenkin ja sinetit rikkoontuu ja näin ei tarvita ventiiliä vaan ventiilin tilalla on vain ohuempi putki kuin painesäiliö ja piippu on jotta kaasu ei vain suhahtaisi ammuksen ohi vaan keskittyisi ammuksen pohjaan.
Toivottavasti joku sentää ymmärtää mitä mä tarkotan.

Tarkoitit siis, että jokaisessa ammuksessa olisi oma ajoaineensa, joka olisi CO2:ta kapseliin pakattuna? Ideahan tuokin, hieman vastaava kuin tyhjien pullojen paineistaminen kuivajäällä ja vedellä, joskin siinä ajoaineena olisi vesi, jolloin saadaan parempia tuloksia.

Tuon idean ongelmaksi näen mm. hinnan. Kun ammutaan paljon tulevat ulkoiset kamat halvemmaksi. Lisäksi ajoainesäiliö lisää ammuksen painoa eikä lähötenergiaa voisi tuossa säätää. Itse kannattaisin ulkoista laitteistoa.

Bushmanilla oli mielenkiintoisia näkemyksiä. Isekin laskin tuon kuulan putoamisenergian. 0,43g kuula olisi paljon parempi, mutta myös kalliimpi. Netistä yritin kaivaa tietoa kuivattujen herneiden painosta ja niillä näytti olevan parempi tiheys kuin 0,25g kuulalla. Lähdettä ei ole nyt antaa. Paras systeemi olisi tietenkin ammus, joka kantaisi kuulat sopivaan kohtaan lentoradalla ja vapauttaisi sitten lastinsa.

Yksi vaihtoehto voisi olla esim. AGH:n airsoft-käsikranaatti. Kyseessä on ohueasta muovista valmistettu käsikranaatin mallinen säiliö, jonne laitetaan kuulia ja vettä. Säiliön korkiksi ruuvataan sytytin, jossa on ruokasoodaa ja tappi, jota painamalla ruokasooda vapautuu veteen. Edellisestä käynnistyy kemiallinen reaktio, joka tuottaa painetta ja pirstaloi ohuen muovikuoren. Heitettynä kuulien saaman liike-energian suunta (alaspäin) on ongelma, mutta ilmaräjähdyksessä näin ei olisi. Omasta kokemuksestani versio 1.0 on varsin epävarma sytytysajan suhteen, mutta uudempaa versiota on mainostettu hyvin varmatoimiseksi.

Ongelmaksi muodostunee sytytysajan vaihtelut (no, kuvatkoot puiden latvoissa räjähtäviä kranaatteja ja maan pinnalle pääseviä) ja tapin painaminen kun ammus olisi putkessa. Sytytysaikaa voi vaihdella ruokasoodan ja veden määrällä. Bonuksena saataisiin työllistettyä yksi henkilö lisää ruuvaamaan sytyttimiä ammuksiin (kuin tykistössä ikään...) ja kranaatti pitäisi jonkinlaisen pamauksen räjähtäessään.

Onko muuten kenelläkään kokemusta/lähdettä sille, että isommissa skenaariossa saisi käyttää ammuksena muuta, kuin kuulia?

Tuota ruokasoodakranaattia on tullut itsekkin mietittyä. Aikautuksen ongelmat saivat minut hylkäämään tuon idean muinoin. Ensinnäkin reaktionopeus on riippuvainen lämpötilasta ja ainesosien sekoittumisesta. Täytyy huomauttaa, etten osaa sanoa miten suuri vaikutus lämpötilalla on juuri tähän reaktioon mutta arvaus on, että aika suuri. Toisekseen säiliön tulee hajota joka kerta samassa paineessa. Jos säiliön seinämien vahvuus tai tulpan tiukkuus vaihtelee, vaihtelee myös poksahdusajankohta. Mutta nyt kun uudemman kerran mietin niin tuo ruokasooda voisi sittenkin toimia.

Jos nuo tekijät saisi jotenkin hallintaan niin hallittava kranaatin aikauttaminen voisi olla mahdollista. Aikautus siis tapahtuisi esim. ruokasoodan määrää muuttamalla. Kun halutaan nopea aikautus, laitetaan enemmän ja kun hidas niin vähemmän. Jonkinlainen riittävänä tarkka annostelumittari pitäisi kehittää jolla saa halutun määrän jauhetta sytyttimeen. Lämpötilan pystyy mittaamaan ja huomioimaan tekemällä kokeilujen perusteella taulukon jonka avulla lämpötilan vaikutusta voidaan kompensoida. Kylmällä laitetaan enemmän ja kuumalla vähemmän. Sytyttimessä pitäisi olla jonkinlainen systeemi joka seikoittaa ainesosat hyvin jotta kaikki kiinteä aines alkaisi reagoida heti sytyttimen "sytyttäessä" jolloin myös suuremmilla ruokasoodamäärillä aikautus pysyisi tarkkana. Kranaatit tulisi rakentaa huolella jotta ne poksahtaisivat aina samassa paineessa.

Kranaattien maksimilentoajat ovat 200-300m lennättävällä heittimellä noin 9-13s. 50m/s putoamisnopeudella +/-0.5s vaihtelu räjähdysajankohdassa tuottaisi +/-25m hajonnan räjähdyspaikalle. Jos kranaatti on säädetty räjähtämään 75m ennen maalia, vaihtelisi kranaatin räjähdysetäisyys siis 50-100m välillä. Kuulapilvellä on 100m etäisyydeltä kaksi kertaa niin kauan aikaa levitä kuin 50m tapauksessa. Jos oletetaan kuulapilven leviävän suunnilleen tasaisella nopeudella räjähdyksen jälkeen, olisi kasan koko siis suurimmillaan noin kaksi kertaa se mitä pienimmillän. Tällainen hajonta olisi jo ihan hyväksyttävissä. Oletettavasti lyhyemmillä aikautuksilla (lähelle ammuttaessa) reaktionopeuden vaihtelut pienenevät jolloin aikautuksen tarkkuus kasvaa. Lisäksi ammuksen lentonopeus on pienempi jolloin aikautuksen vaihteluiden vaikutus on pienempi.

Jos siis ruokasooda sytyttimen saisi räjähtämään 1s (0.5s hajonta suuntaan tai toiseen) tarkkuudella 13s jälkeen, olisi se helposti käyttökelpoinen systeemi. Lisäksi tietenkin pitäisi olla käyttökelpoiset välineet jolla sytyttimeen saisi annosteltua oikeat määrät aineita metsäolosuhteissa ja mahdollisesti taulukko jolla saadaan lämpötilan vaihtelut kompensoitua.

Kranaatin räjähdysvoiman ei tarvitsisi olla kovin suuri. Jos miettii, että kranaatti poksahtaa 1.5s ennen maahan osumistaan, on kuulilla tämän verran aikaa levitä ympäriinsä vapaassa pudotuksessa. Jos kuulien lähtönopeus räjähdyksessä on vaikka 20m/s, ovat kuulat levinneet maahan osuessaan 60m halkaisijaltaan olevalle alueelle. 200 kuulan putoamista tälläiselle alueelle ei välttämättä edes noteerattaisi.

Yksi vaihtoehto voisi olla räjähdyksen suuntaaminen eteenpäin. Kranaatti olisi tavallaan pieni viuhkapanos tai "haulikko" joka poksauttaisi kuulat sopivassa viuhkassa maata kohti. Näin kuulille saisi hieman lisää vauhtia ja täten osumaenergiaa ja pilven hajonta olisi helpommin hallittavissa kun räjähdysvoiman vaihtelut eivät vaikuttaisi niin paljoa pilven leviämiseen. Lisäksi kranaatin paineensieto olisi helpommin hallittavissa kun pitäisi vain saada kärjessä oleva tulppa poksahtamaan irti halutussa paineessa.

Rolley:

Tuskinpa tuollaisia kotitekoisia kranaatinheittimiä tullaan ihan heti sisällyttämään yleisiin (skenaario)pelisääntöihin, mutta uskoisin, että kysymällä heltiää lupa. Itse järjestän kohtalaisen runsaasti päivänmittaisia >100hlö pelitapahtumia ja olisin tuollaisen valmis sallimaan jos se olisi turvallinen ja käyttäjät asiansa osaavia. Olisin jopa valmis päästämään krh:n mukanaan raahavan "krh-ryhmän" peliin esim. puoleen hintaan tai ilmaiseksi, koska he eivät kuitenkaan saa pelistä irti samanlaisia kokemuksia kuin varsinaiset pelaajat ja krh puolestaa kohottaisia pelin tunnelmaa merkittävästi.

Soodakranaateista...

Aikautus on ongelma. Ja lämpötilan vaikutus siihen on suuri. AGH:n version 1 kranaateista ei tullut tehtyä tarkkaa tutkimusta, mutta tavallisella sekuntikellolla ja lämpätilan arviomalla vaikutukset olivat (samalla latauksella eli puoli kranaattia vettä ja täysi sytyttimellinen soodaa) luokkaa: 10C = >20s kun taas 25C = 5s (kerran jopa alle 2s, räjähti käsiin).

Jos aikautuksen saisi kuntoon niin homma voisi toimia. Ongelmaksi kai tulee lähinnä soodan sekoittuminen, jotta reaktio alkaisi aina yhtä nopeasti. Sen jälkeen oltaisiin voiton puolella. Kuoret olivat aika tasalaatuisia. Sytyttimien kierteet fuskasivat muutamassa kranaatissa, mutta tiivistäminenhän onnistuisi esim. kuminauhalla.

Sytyttimeksihän kävisi esim. AGH:n oma sytytin, jos heitin toimisi kuten oikea eli putken pohjassa olisi "iskuripiikki",johon osuessaan putkeen tiputettu kranaatti lähtisi samantien. Pohjaan osuminen painaisi sytyttimen tapin alas, mutta sitten palataan edelliseen ongelmaan: Jauhe jäisi sytytin " putkeen eikä sekoittuisi kovin tehokkaasti.

Yhtenä bonuksena tuo kranaatti toimisi eräänlaisena viuhkapanoksena, sillä 0,2g kuulat ovat vettä tiheämpiä, jolloin ne painuvat jotakuinkin pallon muotoisen säiliön pohjalle. Niiden yläpuolelle jää vesi, jonka yläpuolelle puolestaa reaktion kaasut (CO2, kai). Tällöin paine painaa kuulia säiliön pohjaa vasten ja veden purkautuminenkin suuntautuu alaspäin. Toisaalta, se mistä kohtaa kuori pettää ensin vaikuttaa toki asiaan.

Onnea yrittäjille!

EDIT: linkki AGH-kranaattien manuaaliin

Miten olisi sytytin, joka sekoittaa soodan ja nesteen, kun kranaatti alkaa tippumaan. Eli kranaatin sisälle kärkeen tulisi "kulho" joka olisi rautalangalla kiinni kranaatin kärjessä. Kulhossa olisi ruokasoodaa. Kranaatin pohjalla olisi neste. Kun kranaatti kääntyy ylösalaisin, tippuisi sooda kulhosta aivan kranaatin kärkeen ja neste tulisi perässä. Tämä aiheuttaisi samalla sen, että kranaatti tulisi jyrkemmin alas.

Mutta mitä tämä neste sitten olisi? Hapoksi kävisi etikkahappo tai sitruunahappo. Mitä tähän ajastus-ongelmaa tulee, niin sitä voisi helpottaa hapon vahvuuden ja määrän säätelyllä. Normaali väkiviinaetikka on noin 10%:sta. Pitäisi vaan selvittää raja minkä yli ei happopitoisuudessa saa mennä.

Kranaattien teko lienee pahin ongelma. Hän kuka omistaa Perloksen tai jonkin toisen muovivalimon nostakoon kätensä ylös.

Kuulkaas nyt, ootte pahasti jälkeen jääneitä , toimiva ruokasooda kranaatti on kehitetty jo, erään vaasalaisen toimesta, viisaat löytävät ohjeet, minä en rupea niitä tänne linkittämään tietystä syystä.

Edit: Lisätty hymiö keventämään, ettei tosikot heti rupee hermoilemaan.

Vitun järkevä viesti sitten. Mut vissiin tollasella venyy virtuaalipippeli tai jotain. Idiootti.

Niin tai sitten vaan ammutaan joku heikko muovimuki-systeemi taivaalle ja sit vaikka 4-6 hemmoo yrittää/ampuu mukii niin että se hajoo ilmassa ja kuulat levähtää alas. (melko tyhmä ajatus mut toimii ainakin teoriassa pikasesti laskettuna )

Miksei ne henkilöt voi ampua suoraan vihollista? Näin saavutetaan paljon suurempi tuho vastustajalle joka tapauksessa. Todellakin se oli tyhmä ajatus, sekä oikeasti, että teoriassa, eikä sitä tarvitse edes laskea.

Järki käteen nyt! Jos ei ole keskusteluun mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa.

softapyssyilia: En ole kielioppipoliisi, mutta vähäiset viestisi ovat hirveää luettavaa.

Mikä nyt oli niin väärin tuossa viestissäni, tuo jälkeen jääneiksi haukkuminenko sinua satutti vai tuo että en linkittänyt ohjeita? Ohjeet löydätte Airsoft Vaasan foorumeilta, en vain viitsinyt linkittää kun en tiedä kuinka laajaan levitykseen kyseinen keksijä haluaa kranaattinsa leviävän, mutta se on myöhäistä nyt. Mieti vaan paljonko omassa viestissäsi oli järkeä, huono päivä vai?

Mutta siitä kranaatista vielä, ei sitä varmaan kovinkaan helposti pysty hyödyntämään noissa kranaatin heittimissä, mutta siitä vaan pohtimaan.

Oli Roskalla ihan hyvä pointti, en minäkään mielellään kattele, viestiä, jonka sanoa on "Tiedän miten tehdään, mutten kerro teille".

Painovoimaan ei kannata luottaa lentävän kranaatin sisäpuolella. Siellä kun on tavallaan lähes "painotonta" (Mitenkäs painottomuutta simuloitiinkaan lentokoneella?). Ainoa kranaatin sisäpuolinen kiihtyvyys suhteessa kranaatin kuoreen on ilmanvastusvoiman aikaansaannosta, eli kranaatin sisällä "painovoima" on lennon aikana aina kohti kranaatin kärkeä.

Jos kranaatin sisälle laitetaan nesteitä, pitäisi tyhjät tilat saada minimoitua jotta neste ei loiskuisi kranaatin sisällä ja heittelisi sitä pois lasketulta lentoradalta. Pituussuuntaiset painopisteen muutokset vaikuttavat lähinnä kranaatin vakavuuteen, eli pyrstön "pituuteen" ja sitä kautta sen tehokkuuteen. Poikittaissuuntainen muutos aiheuttaa kranaattia kääntävän momentin joka riittävän suurena saa kranaatin pyörimään villisti ilmassa miten sattuu. Tälläinen kranaatti ei tietenkään olisi millään mittapuulla tarkka.

Korjaus AGH:n toimintaan:

Unohtui tosiaan mainita, että kranaatin neste ei ole puhdasta vettä, vaan kranaatissa on valmiiksi jauhetta, joka osoittautui aistinvaraisella vertailulla sitruunahapoksi. Tämä sitten liukenee veteen ja nopeuttaa reaktiota.

PerPer: Ja eräs ulkomainen firma kehitti ja kaupallisti sarjatuotantoon toimivan soodan ja hapon reaktioon perustuvan käsikranaatin jo lähemmäs kolme vuotta sitten. Kukin voi sitten itse pohtia kuka on jälkeenjäänyt... Ja jos joku on kehittänyt vastaavalla reaktiolla luotettavasti toimivan heittimen kranaatin niin sitten kyseessä on tyystin eri juttu.

Haades: Yhtenä ongelmana tuossa epäluotettavuus kiihtyvyyksien takia ja toisena ongelmana näkisin esim. kranaatin kuljettamisen. Sytyttimet pitäisi aina kiinnittää vasta juuri ennen ampumista ja käsitellä kranaattia varoen kun sytytin olisi paikallaan... KUulostaa vähän vaikealta.

Nyt kun tätä on taas hetki pohdittu alan tulla siihen tulokseen, että varmin systeemi lienee kuitenkin mekaaninen. Lisäksi heittimestä olisi toki suurta iloa suuremmissa peleissä osana erilaisia tehtäviä, jolloin sillä voisi ampua esim. paintball-kuulia (suurempi tiheys, eikö?) tai maalipusseja. Tällöin järjestäjät määrittelisivät maalit ja osumien vaikutukset (esim. respaukseen).

Tuosta nyt on aivan turha kiistellä kuka keksi ensin sekoittaa happoa ja soodaa keskenään ja laittaa sitä tiiviiseen purkkiin. Uskallan nimittäin sanoa 100% varmuudella, ettei "se ensimmäinen" ole ollut kukaan tämän foorumin keskustelijoista eikä kukaan kenetkä täällä on mainittu.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat "epäluotettavuudella kiihtyvyyden takia"? Jos tarkoitat sytytysjärjestelmää, niin tuota pystyy muokkaamaan varmemmaksi. Fysiikan osalta, eikös nesteen pitäisi valua eteen, kun kranaatti "pysähtyy" ollessaan korkeimmillaan? Näin ainakin käy kun kaadat vesilasin ollessa paikoillaan tai vesilasin hitaasti tippuessa.

"Sytyttimet pitäisi aina kiinnittää vasta juuri ennen ampumista ja käsitellä kranaattia varoen kun sytytin olisi paikallaan..." Oletko hyvä jönglooraamaan? Jos pyydettäisiin lähimmästä varuskunnasta pari kranaattia sytyttimien kanssa lainaan ja testattaisiin, kumpi on parempi jänglooraamaan. Häviäjä on se kuka tiputtaa kranaatin ensiksi maahan. Eli tämä varovaisuus ei ole haitta, vaan plussa.

Kukaan ei ole ilmoittanut omistavansa Perlosta? Se on harmi, mutta kai me senkin yli päässemme. Miten olisi kuoreksi liisteri ja monta paperiliuskaa? Näillä saisi tehtyä kuoret halvalla ja helpolla. Kuivittuaan materiaali on kovaa, muotonsa pitävää ja haurasta. Jos saisi tehtyä vaikka muutaman kuution muotoisen kuoren, niin niillä voisi testata eri sytytysjärjestelmien toimivuutta. Teoria on kuitenkin aina eriasia kuin käytäntö.

Hienompihan se olisi, kun saisi kranaatin räjähtämään parin metrin korkeudessa, kuin vesisadetta muistuttava hernesade.

Haades:
Ei muuta kuin kehittelemään jos intoa on. itse tyydyn teorisoimaan (joskin AGH-rakentinheitin oli piirrustuspöydällä pitkän aikaa). En kuitenkaan vieläkään lähtisi väsäämään ehdottamaasi sytytysjärjestelmää. Ensinnäkin se olisi hankala toteuttaa (sopivat kuoret joihin soodakupin saisi helposti kiinni kenttäolosuhteissa, sopivan soodakupin toteuttaminen siten, ettei soodaa tarvitse aina mittailla erikseen kuppiin, jne). Lisäksi kranaatin lentoradan pitäisi olla kohtalaisen vakaa aikautuksen vamistamiseksi. Lisäksi kranaattiin pitäisi jättää jonkinverran ilmatilaa, joka taas vaikuttaa sen ominaisuuksiin ammuksena. Toki ideaa kannattaa kuitenkin kokeilla jos on resurssit.

Ja ei innosta käydä jonglööraamaan edes vähemmän r-ainetta sisältävillä ammuksilla/räjähteillä. Tokihan varovainen käsittely on hyvä simuloida, mutta mielestäni on tarpeetonta tarkoituksellisesti hakea sitä, että kranaatti olisi käyttäjälleen vaarallisempi kuin mitä on tarvis. Se tekee niistä epäkäytännöllisiä. (Vrt. 23mm nallivarmistamattomat (vaim ikä se termi onkaan) it-ammukset, jotka saattavat räjähtää putken suulla jos osuvat sadepisaraan.)

Voisi olla hyvä ihan varmuuden vuoksi kokeilla myös ihan iskusta hajoavaa kranaattia. Eli kuulat lentävät ympäriinsä kranaatin murskautuessa maahan. Alle 100m päähän ammuttaessakin kranaatin nopeus maahan osuessa on yli 30m/s.

Kuulien leviämistä voisi ehkä auttaa kranaatin kärkeen sijoitetulla ontolla kimmoisalla kärjellä (superpallo ym. tyylistä materiaalia). Näin kuulilla olisi jotain tiivistä ja kimmoisaa josta kimmota myös ylöspäin. Varvikkoon, heinikkoon, löysään hiekkaan, ym. osuessaan pelkkä kuulasäkki ei kovin roiskuvasti hajoa. Ontto kärki keventäisi kranaattia ja kun se tehdään ilmatiiviiksi, pysyisi kärkikappale edelleen kimmoisana. Kärkikappaleen kuulia vasten olevaa puolta sopivasti muotoilemalla saisi optimoitua kuulien roiskumisen mahdollisimman pitkälle. Hieman kuppimainen muoto saattaisi ohjata kuulat lentämään enemmän ylöspäin eli pidemmälle. Ilman kimmoisaa tyynyä kuulat leviäisivät pääasiassa sivuille kallioonkin osuessaan. Paljaalla kalliolla tämä ei vielä olisi ongelma, mutta aluskasvillisuus pysäyttäisi kuulat heti alkuunsa.

"Kuukausi täynnä tenttejä ja viinaa-" kausi on taas vaihteeksi ohi. On aika palata sorvin ääreen. Sooda- yms yms- kranaatteja on ehdoteltu. Eräänlaista kranaattia valmisteltiin joka toimisi pääperiaatteella: Pohjassa / sytyslanka tms hässäkkä, palamisaika olisi semmoisen 5sekuntia jaa kun lanka palaa loppuun avautuisi verkko joka pitää kuulat kasassa pahvikartio kranaatin sisällä.. Tuota nyt koitetaan jotenkin tehdä, vähän menee vaikeaksi ja pyrotekniseksi mutta 3.2 on toiset epäviralliset testiampujaiset ^^

kattothan jos saataas fotojaki silloon. Notta pohjammaa kuittaa. loppu.

Kunnian himoisen urakan olette kyllä ottaneet ja nostan kyllä näin heittimenjohtajan koulutuksella hattua, jos onnistutte kehittämään toimivan heittimen ja kranaatin airsoftiin. Ihan vinkkinä voin sanoa, että noita herätesytyttimiä (eli siis sytytimet mitkä laukaisevat kranaatin ennen maanpintaan osumista) ei ole saatu vielä edes realsteel aseissa toimimaan.

Meidän AuK:n kouluttaja sanoi noista herätesytuttimistä, että oli ollut koeampumassa niitä, mutta ne oli todella epävakaita, eli saattoivat räjähtää heti putkensuullakin.. Toinen ongelma, mihin tulette törmäämään on tulenjohtaminen. Nimittäin tuolla aikautus systeemillä on helvetin vaikea saada kranaatit räjähtämään oikeassa paikassa, vaikka siitä saataisiinkin vakaa. Oikealla heittimellä aikautusta käytetään vain valoammuksissa, herätesytyttimet kait jotenkin "haistaa" maan ja siitä tietää räjähtää oikealla korkeudella, näin ainakin meidän luutnantti sanoi joitain kuukausia sitten.

Kranaateista päästäänkin sitten ammuntamenetelmiin ja tulenjohtamiseen, joista täytyy tietää ainakin suora-ammunta mikä on helpoin, sekä koordinaatio ammunta, jossa ammutaan "sokkona" eli ei nähdä itse maalia, vaan ammutaan tulenjohtajan komentojen mukaan. suoraammunnassa, heittimenjohtaja määrittää heittimelleen koron, maalin etäisyyden mukaan, ja antaa tulikomennot. Koordinaatiomenetelmällä taas, tulenjohtajat kertovat vain koordinaatit, jotka jääkärikomppaniassa tulitukiryhmän johtaja (tulitukiryhmässä on kaksi kevyttä heitintä [81krh77y]) muuntaa sitten ampuma arvoiksi eli määrää heittimelle suunnan sekä koron.

Tässä on nyt sangen epäselvästi yritetty kertoa heittimellä ampumisen perusteita.Tuosta ampuma-arvojen määrittämisestä voin kyllä kirjoitella lisääkin, jos on tarvetta ja yleensäkkin heittimellä toiminnasta, mutta toivottavasti näistä on nyt edes jotain apua heittimien rakentajille.

Hyvin näytti herätesytyttimet topimivan kun itse olin tulenjohto AUK:ssa..

hmm njaha. Pakko kyllä kysyä että missä päin? Nimittäin itse olen Jpr:n kasvatti ja meidän luutnantti tosiaan väitti kiven kovaan ettei ne toimi vielä kunnolla. Ja olihan kyse heittimen herätesytyttimistä? Tykistössä niistä kait on jo saatu toimivia?

Mutta tulenjohtajanahan, sinä voisit varmaan neuvoa poikia tuossa tulenjohtamisessa? Nimittäin vaikka itsellä onkin jonkinlainen kuva siitäkin hommasta tullut tässä puolen vuoden aikana, niin silti olisi varmaan parempi, jos ammattilainen sanoisi jotain näille rakerntelijoille?

Mutta edelleen onnea rakentalijoille ja voitte kysyä kyllä heittimen tekniikasta esim. suuntaimesta, mutta mieluiten privana tms. koska en vihdi kertoilla kaikista intin asioista täysin julkisilla foorumeilla.
Niin ja muistakaa että heitinmies on pelimies.

Ja on tosiaan huomioitava, että tässä ei olla mitään herätesytyttimiä (tutkalla tai laserilla etäisyyttä maan pintaan mittaavia) rakentamassa. Laser versiot on uusinta uutta, ja ne on kuulemma saatu toimimaan melko luotettavasti. En tiedä onko vielä edes käytössä. Tutkalla toimiva rakennettiin ja käytettiin tositoimissa WW2 aikaan. Mutta vielä nykypäivänäkin niiden ongelma on tutka. Maaston heijastavuus ja ilmassa oleva vesi (pilvet, sade, lumi) aiheuttaa ongelmia sytyttimelle. Kostea maaperä saa sytyttimet toimimaan ennen aikojaan ja joitakin maaperiä sytytin ei huomaa ollenkaan ja murkula räjähtää vasta maassa. Sopivan pilven sisään lentäessään voi sytytin toimia sielläkin. Ja sateella tietenkin hersyn käyttö on aika riskialtista puhaa ampujillekkin.

Ennen vanhaan kun herätesytyttimiä ei ollut, ilmaräjähdykset toteutettiin aikasytyttimillä. Tämä tietenkin oli ja on edelleen epätarkkaa puuhaa. Tykin kranaatti viilettää 200-700m/s maahan osuessaan joten pienikin virhe aikautuksessa on iso virhe räjähdyspaikassa. Vaikka tykin kranaatti on melkoisen jyty latinki, pitää sen silti räjähtää muutaman kymmenen metrin päässä jotta se olisi sen verran vaarallinen suojautuneelle viholliselle, että niitä kannattaa ampua. Käytännössä ilmassa räjähtävien kranaattien ampuminen aikautuksella on melko turhaa puuhaa. Tämä opeteltiin tykistöoppaasta intissä mutta ikinä sitä ei käytännössä harjoiteltu.

Takaisin airsoftiin:
"Räjähtävä" kranaatti on vaikea tehdä ja jos sen haluaa saada räjähtämään ilmassa, pitää aikautuksen olla äärimäisen tarkka jotta kuulat eivät leviä hehtaarin alueelle tai kranaatti osu maahan ennen räjähdystä. Tavoitteena onkin saada aikaan sopivan hitaasti leviävä kuulapilvi, jolloin aikautus ei ole niin tarkkaa. Tässä on merkittävä ero realsteel ilmaräjähdyksiin. Toisekseen softiskranaatti lentää yli 10x hitaammin kuin realsteel versio jollon aikautus voi olla myös yli 10x epätarkempi. Kantama tietenkin kärsii mutta sitähän saa lisää kun pistää enemmän lähtöjä kranaatille. Tätä koitin jo edellisissä viesteissä selventää. Ilmassa aukeava (huom. ei räjähtävä) kranaatti on käytännössä pakollinen koska maassa räjähtävä kranaatti olisi aluskavillisuuden vuoksi tehoton ja räjähtävä kranaatti on ylipäätään vaikea tehdä.

Kyllä kyllä. Tuota aikautusta yritinkin tuossa selittää, tai siis sen epätarkkuutta. Noin äkkiseltään ajateltuna ilmassa aukeava kranaatti on myös turvallisuus tekijänä ainoa mahdollisuus. Nimittäin kranaatista olisi jos ei mahdoton niin ainakin hyvin vaikea, saada riittävän kevyt ja hidas maassa leviäväksi/räjähtäväksi tavalla tai toisella. Itseäni ei ainakaan kovinkaan paljoa ottaa osumaan moisesta esim niskaan tms. muuhun arkaan paikkaan..

Bushman: Niin kuten varmaan huomasit, en siis tiedä noista heräteytyttimistä juuri mitään muuta, kuin sen ettei ne toimi aikautuksella. Syy tähän: kouluttaja ei suostunut kertomaan juuri mitään niistä, vaikka koitin kysellä sanoi vaan tyyliin että, "oon olllu ampumassa niitä ja lähin kranaatti räjähti kymmen metrin lennon jälkeen ja jotkut ei räjähtäneet ollenkaan. eli nei toimi". Ja käytössä niitä ei kyllä hänen mukaansa olla ainakaan heittimille. Ei niille opetettu laskemaan edes ampuma-arvoja toisin kuin valoille ja tkr:lle.. Eikä niitä myöskään näin ollen ammuttu, vaikka muuten olime kuulema ampuneet enemmän kranaatteja kuin yksikään muu saapumiserä todella pitkään aikaan, eli veikkaisin laman jälkeen..

Croko: Minä puhuin tykistön herätesyttimistä.. Satuin näkemään kyseiset toiminnassa Rovajärven ampumaleirillä. Itsellä ei ole mitään tietoa noista heitinten sytyttimistä.

Itse sain koulutukseni KarPr:ssa.


Sitten oma visio tulenjohtamisesta airsoft-käytössä, joka on käytännöllisistä syistä hyvin paljon yksinkertaistettu versio intin menetelmistä. Yksinkertaistettu siksi että airsoftissa ampumaetäisyydet ovat varsin lyhyitä vehkeistä riippuen ehkä pari sataa metriä.

Elikkä oletetaan että heitinryhmä saa heittimen jokseenkin oikeaan suuntaan ja säädettyä ampumakulman suunnilleen oikeaksi maaliin olevaan etäisyyteen nähden. Ellei heitinryhmä pysty itse tähystämään kranaattien iskemiä, käytetään tulenjohtajaa. Tulenjohtaja oletettavasti tietää mistä suunnasta heittimellä ammutaan, joten hän pystyy antamaan korjaukset muodossa esim. 20 vasemmalle, jatka 30 (korjaukset metreissä). Heitinryhmän tehtäväksi jää arvioida/laskea muutokset heittimen suuntaukseen tulenjohtajan antamien korjausten perusteella.

Täytyy vielä huomauttaa, että kertomani tieto on myös netistä löytyvää yleistä tietoa herätesytyttimistä, ei mitenkään erityisesti suomessa käytettäviin sytyttimiin liittyvää. USA oli siis eka herätesyttimien käyttäjä toisessa maailmansodassa. Ruotsalaiset ovat tiettävästi saaneet ensimmäisen toimivan KRH-herätesytyttimen aikaiseksi ja tämä siis toimii laseriin pohjautuvalla etäisyysmittauksella.

Herätesytyttimistä en osaa juurikaan sanoa, mutta Täyd.ups-kurssilla Hämeen Rykmentin Huoltokoulussa esiteltiin meille aikautuksella (mekaaninen ajastus) toimivia tykistön kranaatteja. Käytöstä ei sen kummemmin puhuttu, kunhan esiteltiin niiden olemassa olo. Tvälau-kurssi viettikin noiden ammusten parissa pari viikkoa, joten sellaisen koulutuksen saanut ja mieluummin vielä tykistön puolelta voisi olla paremmin perillä hommasta. Itse olen yleisen huollon miehiä, JääkP:n hommat on aika hyvin hallussa, mutta tykistö ja it on vieraita aselajeja.

Tulenjohtamisen ei tarvitsisi airsoft-käytössä olla kovin ihmeellistä, koska lentoradat olisivat varmaankin himen epävakaita (kevyempi ammus) ja aikautuksessa olisi varmaankin virhettä. Tätä voisi toki paikata määrällä ja toivoa, että psykologinen vaikutus olisi riittävä. Jos tuohon heitin hommaan löytyisi joku kiinnostunut peliporukka niin en näkisi välttämättä huonoksi, että vakio-porukassa (ns. airsoft-tiimi) olisi pari, kolme "tulenjohtajaa", jotka voisi isommissa peleissä sijoittaa muualle kuin heitinryhmään ja he voisivat johtaa PMR-radioilla heittimen tulta, koska osaisivat homman.

Näinpä. Koska, yksinkertaisimmillaanhan, siihen eitarvitsisi, kuin 1:20 000:n kartan ja tietoisuudenheittimen paikasta sekä 1:20 000 tasomittarin (kirjakaupasta löytyy). Näillä voitaisiin, jo johtaa tulta, ainakin siihen "pelottelu alueelle". Näin voitaisiin vähentää hommia heittimellä eli ei tarvitsisi laskea ampuma-arvoja sielä, vaan ne tulisivat suoraan TJ:ltä.

Tuo karttamenetelmä on kyllä parempi kuin oma ehdotukseni, siihen vaan tarvitsee olla pari karttaa. Tuollaisia 1:20000 suunnistuskarttoja ei pitäisi olla mitenkään vaikea tai kallis hankkia ja GPS-laite on aina vain plussaa heittimen sekä maalin paikantamisessa.
Intissä käytettiin vähän spesiaalimpaa 1:50000 karttaa, joten ei meikäläiselle tullut mieleen tuo suunnistuskartan käyttö.

1:20000 tuntuu vähän turhan epätarkalta todennäköisillä ampuma- ja pelietäisyyksillä... Jos ampumaetäisyydet ovat tuolla airsoft-versiolla esim. 150m ei se ole kartalla montaa milliä... Toki tulenjohtajan pitää olla tarkkana, mutta kun mukaan laitetaan vielä kranaatteihin todennäköisesti kätkeytyvä epävarmuus voi alle millinkin heitto kartalla tiputtaa kuulaa omaan niskaan...

Oma ideani olisi huomattavasti tarkempi (meillä Etelä-Karjalassa on pelialueista käytössä 1:2500 karttoja) kartta, johon olisi laitettu koordinaattiruudukot, jolloin kuka tahansa voisi sitten tilata tulta haluamaansa ruutuun (25m x 25m) ruudun koordinaateilla ja esim. sanomalla toivotun kranaattimäärän. Tätä varten osapuolella voisi olla käytössä oma heittimen radiokanava, jotta radioliikenteen pullonkaulat saataisiin kierrettyä. Heittimellä sitten laskettaisiin koordinaatit ampuma-arvoiksi. Hidastaisi vähän hommaa, mutta ehkä helpompi toteuttaa, ainakin isommassa pelissä. Toisaalta, tulenjohtaja olisi mielenkiintoinen "erikoismies", jota sellaisen saanut ryhmä koettaisi pitää hengissä ja hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti... Ja voisihan tulta pyytää vaikka tulenjohtaja olisikin poissa pelistä. Homma olisi silloi nvain vaikeampaa ja hitaampaa.

No, tulta saadaan kyllä johdettua. Kunhan jostain saataisiin ne toimivat heittimet ja kranaatit. Käsi pystyyn kellä on valmiina niin varaan ensi kesän omiin peleihini. Kulukorvauksista voidaan neuvotella.

Ai perkele, olet muuten oikeassa. Intissä ei ollut niin millin päälle kun oli kuitenkin aina vähinteen se puoli kilometriä tulenjohtopaikan ja maalin välissä.. Toisaalta olisi tuo jo maalaisjärjellä selvinnyt jos olisi vaivannut itseään ajattelemalla..

Jep, meilläkin on käytössä 1:50 000:n kartat, mutta tuo 1:20 000 tuli mieleen siitä, kun sain käsiini tuossa viimme viikolla tutun harjoitusalueen kartan joka oli 1:20 000 ja soli hemmitin vaikea käyttää kun oli tottunut siihen 1:50 000:n.. Tuo Elukan 1:2500 kartta on kyllä vielä parempi tarkkuutensa vuoksi. Mutta samoin Elukka oli oikeassa siinä, että eka pitäisi kehittää se heitin ja kranaatti. Harmittaa kun en itse pysty tällä hetkellä paneutumaan ongelmaan täysin, vaikka hinkua olisikin. Sen varran kuitenkin rajoittaa nuo varusmiesjohtajan hommat. :P

Kunnianhimoinen projekti - ehkä vähän liiankin, sillä ilmassa aukeavien murkuloiden rakentelu sellaisissa sarjoissa että niitä voisi oikeasti käyttää, ja sellaisilla toleransseilla että niillä osuu johonkin, ja siten että kohteeseen on vielä vaikutustakin, voi olla aika haastavaa.

Itse lähtisin selvittämään heittimen yleistä softauskäyttöä jonkinlaisilla savukranaateilla. Sitten jos tälläisellä mekaanisesti huomattavasti yksinkertaisemmalla ratkaisulla todetaan, että heittimellä voi toimittaa murkuloita pelitilanteessa käytännöllisesti, ja että laitteella on jotain vaikutusta, voisi ryhtyä niitä kuulia sinkoavia laitoksia kokeilemaan.

(Jos haluaa jotain efektiä savulle niin voihan sopia että savusta tulee siirtyä pois - tämä toimi hyvin ainakin yhdessä pelissä, ja luultavasti olisi peliefektiltään krh:n esikuvalle uskollisempi & edullisempi käyttää kuin kuulia harvakseltaan ropisuttava. Kannattaa laskea vähän miten ison kuulapeiton yhdellä kranaatilla saisi aikaan, ja miettiä onko realistista odottaa että osumia tulee ylipäätään.)

Mutta on minulla idea mekaaniseen laukaisuunkin. Nappulana minulla oli leikkiraketti, joka singottiin taivaalle ihan kuminauharitsalla. Raketin pituussuunnassa aukeavan ja kärjen läheltä saranoidun muovikuoren sisälle mahtui laskuvarjo, ja raketin peräsiivekkeet oli tehty siten että niin kauan kun "raketilla" oli nopeutta, siiveke riitti vastustamaan kuorta avaamaan pyrkivää jousta.

Kun raketti saavutti lakipisteensä eli kohdan jossa nopeus oli aika lähellä nollaa, ihan yksinkertainen jousi leväytti kuoren auki ja vapautti laskuvarjon. Toiminta ja aikautus oli melko idioottivarmaa, koska se riippui vain ja ainoastaan murkulan lentoradan lakipisteestä ja jousivoimasta. Ilman lämpötila tai mikään muukaan ei pahemmin tähän malliin vaikuta.

Kranaatissa tietysti kuormana olisi kuulia, ja mahdollisesti laskuvarjo (tai mieluummin yksinkertainen striimeri eli 0,5-1 m pitkä ja 10-20 cm leveä ja kirkasvärinen nauha; toimii erittäin hyvin pienoismalliraketeissa, on yksinkertainen ja kestävä) hidastamaan kuoren putoamista ja auttamaan kuoren löytämisessä.

Prototyypin voisi rakennella vaikka erikokoisista putkenpätkistä. Yksi putkenpätkä joka menee piukasti heittimen putkeen, toinen ohuempi pyrstöksi. Kavennuspala ja kärkikartio vaikka puusta sorvaamalla. Siis prototyyppiin, ihmisiä päin ammuttavaa täytyy vähän vielä miettiä. Yksi vaihtoehto olisi vaikka sopivan kokoinen styroksipallo kärkeen. Tai joku kuminen juttu joka toimisi samalla myös saranana. Siivekkeet muovilevystä leikkaamalla, suorakaiteen muotoinen yksinkertainen siiveke toimisi varmasti täysin hyvin.

Epoksiliimalla kasaan, sitten sahaa sen tarkasti vannesahalla pituussuunnassa halki. Pieni rako ei haittaa, kunhan kuulat eivät leviä ulos. Saranoi, varustaa jousella (ohut lehtijousi lieneisi parain) ja ryhtyy virittelemään siivekkeiden asetuksia.

Käyttöä varten kranaatti kootaan kuulien kera, ja ympärille pujotetaan heitinputken kokoisesta putkesta sahattu holkkirengas joka pitää murkulan koossa käsittelyn ajan. Kun kranaatti työnnetään putkeen, holkkirengas jää käteen. Sitten vaan laakastaan.

Todellista hienostelua varten voisi kranaatin siivekkeet asettaa sen verran vinoon, että kranaatti pyörisi ilmassa ja kuulien leviämistä edesauttaisi keskeisvoima. EDIT: Itse asiassa, nyt kun tätä miettii niin välttämättä ei tarvittaisi edes jousta: riittävän nopeasti pyörivä kranaatti pyrkii avautumaan itsestään. Saranankin voisi varmasti korvata yksinkertaisemmalla ratkaisulla. Ja kuulien tilalla kuivat herneet olisivat halvempia, ekologisempia ja vissiin myös tiheämpiä.

Tärkeintä olisi kuitenkin luoda edullisesta hyllytavarasta helposti koottava malli, sillä kranaattien pitäisi olla aika lailla identtisiä jotta mistään tulenjohdosta tai tähtäyksestä olisi mitään hyötyä. Lisäksi olen aika skeptinen josko alle 50 kranaatilla olisi missään pelissä mitään muuta kuin hupiarvoa - ja arvioisin että joka pelissä ainakin 1-3 kranaattia hukkuu tai hajoaa.

Mitä tulenjohtoon tulee...suoraan sanottuna pikkaisen utopistista jos pelillistäkin vaikutusta pitäisi näillä olla. Ehkä, jos käytetään savuja, joilla vaikutus on ajallisesti ja tilallisesti suurempi...kuulamurkuloita näkisin kyllä käytettävän ihan line-of-sight-periaatteella 100-300 metrin päässä olevia vihulaisia vastaan. Mutta siitä vaan rakentelemaan ensin jotain toimivaa, ja miettimään sitten miten sitä voitaisiin käyttää.