Tämä on olevinaan varusteartikkeli. En jaksa kirjoittaa sitä ainakaan ihan heti siistiksi ja puhtaaksi nk. julkaisukuntoon, joten olkoon täällä foorumilla.

Kävin pelaamassa pitkästä aikaa. Sen kunniaksi pukeuduin hyvin ja täydensin puutteita aamulla hakemalla kauppani melko laajasta valikoimasta parhaat mahdolliset varusteet. Pelipäivän kokemusten jälkeen tein talvivarustukseen pieniä muutoksia, ja nyt kerron sitten varustukseni läpi, jokaista osaa kommentoiden.

Alin kerros:

Haltin kosteutta siirtävä runkkupuku

- Tämä ei ole omasta firmasta, vaan Inter-top-sportiasta (mikä nyt olikaan). Kosteutta siirtävästä ja vieläpä ihan sopivan värisestä materiaalista tehdyt pitkät kalsarit ja aluspaita pitävät ihon kuivana ja lämmittävät vähäsen. Tosi hyvää kamaa. Maksoi about 60 euroa.

SA saapassukat ja niiden päällä SA puuvillasukat

- Omasta kaupasta. Kosteutta siirtävät, paksut, pääsiassa villaiset sukat alle ja päälle ohuemmat puuvillasukat. Toimii, kun käytetään vuorittamattomia nahkamaihareita. Hienoissa goretex-maihareissa on yleensä kosteutta imevä vuori (esim Cambrelle), josta syystä puuvillasukkaa ei tarvitse, ja monissa gorekengissä on päälle vielä Jalaksen maihareita tiukempi istuvuus, minkä takia kahta sukkaa ei vältsiin tarvitse muutenkaan.

Keskikerros:

RU poolopaita

Jos ei ole varaa kosteutta siirtävään alusasusettiin, voi ostaa vain puolet ja laittaa tämän poolopaidan alimmaksi. Kosteutta siirtävästä materiaalista tehty ja lämmin, suojaa kaulaakin tosi hyvin. Hirmu kiva vaate.

BDU-housut, 50/50 Nyco ripstop

BDU-housut ovat perushyvät ja tosi kestävät maastohousut. Mun suosikkini ovat brittiläiset soldier95-housut, joissa on parempi liikkuvuus, mutta halusin nyt jenkkihousut.
Maastohousut pistin päällihousujen tuomaan sekä lämpöä että taskuja. Oli myös kätsä, että kun kuraiset päällihousut purki pois päältä, sai autoon mennä sekä puhtaana että siveellisenä.

Päällikerros:

Jalaksen M/05-maiharit

Olin kaks päivää aikaisemmin hankkinut ihka uudet Haixit, mutta en ottanut nyt päälle jo siksi, että tiesin maaston olevan mutaista. Koska gorekenkiä ei kannata plankata, on ne hankala saada nätin näköiseksi jos ne oikein sotkee. Nollavitoset vaativat mun jalkaan istuakseen ne tuplasukat, mutta sen jälkeen toimivatkin todella hyvin. Olen tänä vuonna kävellyt joka päivä yli kymmen kilometriä, ja suosikkikengiksi siihen ovat muodostuneet joko nollavitoset tai Meindlin superkengät - itse kävely tuntuu oikeastaan yhtä mukavalta kummallakin. Nollavitosten pito liukkaalla kalliolla osoittautui oikein hyväksi.

US ECWCS-puku, käytetty

Sää oli justihinsa plussan puolella, metsä mutaista ja märkää. Vedenpitävää vaatetta siis vaadittiin, ja nykypäivänä vain hullu pitäisi kumipukua. Moni armeijakalvopuku on väliaikaiseen käyttöön tehty sadepuku, mutta ECWCS taas on ensisijaisesti kylmien ilmojen päällyspuku ja vasta toissijaisesti sadepuku. Tämä tarkoittaa sitä, että se on muutamilta ominaisuuksiltaan ja erityisesti leikkauksen puolesta muita paljon parempi ankaraan liikuntaan, kuten ryömimiseen, jota tein sitten niin perkeleesti.
Mulle sopivin koko sattui olemaan todella reippaasti haalistunut. Housujen toisessa polvessa oli paikka, mutta tämä ei haittaa, koska polvissa on tuplakangas. Melko käytetyn oloisessa puvussa kalvo kuitenkin toimi just niin kuin pitkin, eli hengittävyys oli oikein erinomainen, enkä huomannut veden tulevan läpi yhtään mistään. Paikalla satoi lähinnä pikku tihuttelua, mutta se vedenpitävyys tuli kyllä oikein hyvin kokeiltua. Pelasin maha maassa melkein kokoajan, eivätkä ojat tai lammikot olleet ryömiessä mikään syy kiertämiselle.
Miinuksena on taskujen vähäisyys tässäkin puvussa. Takin helmataskut olivat vittumaisesti tetsarin alla, eikä housujen läpivientejä oikein jaksanut käyttää. Reisitaskut housuihin olisivat tosi hieno juttu.

BW nahkahanskat

Nomex-hanskat kastuvat, eivätkä liiemmin lämmitä. Koska ei kuitenkaan oltu pakkasen puolella, ei varsinaisille talvihanskoillekaan ollut tarvetta. Sopiva välimalli olivat BW vuorittamattomat nahkahanskat. Hyvin istuva leikkaus antoi käsitellä varusteita ja paksu nahka suojasi tuulelta ja kosteudelta oikein hyvin.

BW tuulenpitävä pipo

Istui päässä muita pipoja paremmin ja esti kallion laella puhaltavan tuulen vaikutuksen, eli sinänsä hyvin toimi. Niinkuin mikä tahansa pipo, tämä tarttui oksiin turhan tehokkaasti, ja meinasti ärsyttävästi jäädä jälkeen kovassa menossa. Ratkaisin ongelman pelin jälkeen kotona taiteilemalla pipoon narusta leukaremmin. Ens kerralla sitten..

NVA putkikauluri

Villainen kauluri siirtää kosteutta ja lämmittää. Kaula on arka alue, joka kannattaa suojata kylmältä. Mulla on tämä ulkona ollessa aina mukana, joten sen kuuluminen pelivarustukseen oli itsestäänselvyys.

Yhteenveto vaatetuksesta

Peliolosuhteet, eli kylmä ja kostea talvimetsä ilman lunta, olivat sieltä vittumaisimmasta mahdollisesta päästä. Hyvillä varusteilla sää ei kuitenkaan haitannut pätkän vertaa. Pipoa ja hanskoja pois ottamalla sain viilennettyä itseäni ja hupun päähän vetämällä lämmitettyä sen verran, ettei missään vaiheessa tullut kunnon hikeä tai inhottavaa kylmyyttä. Märäksi en tullut missään vaiheessa, hyvin rasvatut kengät ja kalvopuku pitivät siitä huolen.

Jos olisi ollut lunta, olisin nykässyt talvipuvun päälle lumipuvun. Jos olisi ollut reippaasti pakkasta, olisin korvannut ECWCS-puvun M65-puvulla tai muulla lämpimällä, kalvoittamattomalla maastopuvulla.

Tetsari ja pyssy

Taisteluvarustus oli melko retrohenkinen, eli M14 ja US M56-tetsari kahdella lipastaskulla ja kenttäpullolla. Vaan ei se vanha mitenkään huono ollut! Kiväärin vanhahtava muotoilu mahdollisti pyssyttelyn paljon matalammalla profiililla, kuin nykyrynkyillä. Tästä oli paljon apua, sillä, kuten jo sanoin, vietin suurimman osan ajasta rähmällään, mahdollisimman matalana. Vanha valjastetsari oli suunniteltu M14:n lippaille, ja koska sen ihmistä koskettava pinta-ala on pieni, ei aiheuttanut hikeentymistä.

M14 oli CYMAn tekemä Marui-kopio. Siitä lisää toisaalla, mutta sanotaan nyt näin, että ei se ihan Maruin tasoa ollut, vaikka hyvin silläkin tappoi.

Jälkeenpäin vaihdoin tetsarin malliin MOLLE FLC. Läimin siihen riittävän määrän lipastakuja ja kenttäpullotaskun. Lisäksi pistin siihen pienemmän SAW-taskun, sillä pelipaikalla huomasin, että offariakin varten todella tarvitsee oman taskunsa, johon tunkea se irroitettu lipas, sekä viilennysvaihetta varten pipo ja hanskat. (Siis jos joku ei tajunnut, niin kun ulkona riehuessa meinaa tulla hiki, kannattaa ottaa päähine ja hanskat pois ja viilentää itsensä nopeasti normaalitasolle. Hikinen vartalo on kylmä silloinkin, kun haluaisi pysyä lämpimänä.) Yksinkertainen SAW-tasku on nopea käyttää ja sopivan pieni.

Muu varustus

Pyssyn (tai pyssyt) kannoin paikalle Mil-Forcen aselaukussa. Helvetin hyvin toimiva laukku, samaa mallia kuin Viperin superaselaukku. Paljon taskuja, joten kaikki, mikä ei mennyt tetsariin, mahtui hyvin aselaukkuun. Isoon laukkuun meni myös useampi pyssy, mikä oli ihan hyvä, koska ainoastaan yksi niistä toimi. Pidempien pyssyjen jatkohärpäke on kiva, koska mulla on useammansorttisia aseita, joista osa on kätevänkokosia pikkurynkkyjä, mutta rakkaimmat liian pitkiä mahtuakseen useimpiin pieniin asekasseihin. Hirmu tärkeä seikka ovat myös laukusta löytyvät reppuhihnat, joilla on vähän älyttömän paljon parempi rämpiä parkkipaikalta offarille kuin isoa laukkua hihnasta kannatellen.

Lippaanlatausvälineenä oli Maruin XL loader. Mahtui kätevästi aselaukun lipastaskuun ja on sen verran iso, ettei sitä tarvinnut täyttää päivän aikana kuin kerran.

Kuulina oli G&G:n biokuulia. 0,28g on kaivattu painoluokka. Syöttivät Minimissä, johon nyt sattui vaan tulemaan mukaan sellanen akku, jolla pelaaminen oli mahdotonta. Yleensähän biokuulat eivät laatikkolippaista tykkää syöttää.

Suojalaseina toimivat ESSin advancerit. Niin mukavat lasit, että huomasin offarilla monta kertaa unohtaneeni ne päälle. Kun kaikki pölysuojat on revittu irti, ei huurretta tullut, vaikka kosteutta oli ilmassa ja hirmu sykkeellä tetsaamisen jälkeen pysähtyessä huomasi, kuinka kauluksesta tuleva höyry nouli linssejä. Speedsleeve, eli lasien hinassa oleva suojasukka, on toimiva ja tärkeä juttu, minkä huomasin, kun unohdin sitä käyttää. Kaulaankin kerääntyy maasta varaa sen verran paljon, että sinne roikkumaan jätetyt lasit vaativat putsausta ennen käyttöä. Kätevästi sillä speedsleevellä sopii myös pyyhkiä roskat pois laseista.

Melkein kaikki on lueteltu, jäljelle jää enää ruoka ja juoma. Juomana oli vanha kunnon vesi, jota tarjoilin itselleni retrohenkisesti alumiinikenttäpullosta. Mukana oli vain litra, ja keskenhän se loppui. Ens kerralla kaksi pulloa tai yksi kaksi kertaa isompi.
Ruokana toimi MRE, Beef Enchilada in sauce. Nimestä osasin päätellä ainoastaan sen, että pääruoka sisältää naudanlihaa. Enchilada paljastui tarkoittamaan taikinasta tehtyä kuorta, eli kyseessä oli tavallaan tulisella jauhelihakastikkeella täytetty torttu, joka tosin oli pussia paiskoessa yläpäästään vähän murtunut. Meksikolainen kastike oli mietoa, mutta näiden kaveriksihan pistetään aina Tabascoa, joka on ihan oikeasti tulista. Kyllähän tätä söi. Ei ollut paras kenttämuona, mutta enpä ole muutenkaan meksikolaistyyppisen safkan erityinen ystävä.
Kaveriksi tuli omenamössöä vadelmilla, 90 kaloria pelkkää hiilihydraattia ja vitameita. Toimii, vaikka vauvanruokaa onkin.
En jaksanut lämmittää mitään aterioita, vaikka syytä olis ehkä ollut. Ei välttämättä pääruuan kanssa, mutta Yellow rice (ja oliskohan siinä ollut jotain päällä) ei sinänsä maistunut miltään, mutta oli koostumukseltaan kuvottava. Rasva tuntui olevan aina erikseen, kaikkialle tiensä löytävänä hyhmänä, ja noin muuten lisuke koostui kirkkaan keltaisista klimpeistä. Jos joskus saan saman aterian, niin suosiolla lämmitän sekä riisin, että pääruoan, ja sekoitan ne.
Vegetable crackresit ja niiden kaveriksi tulleen mansikkahillon lahjoitin tapani mukaan nälkäisimmän näköiselle venäläiselle. Vaikka kyseessä on aterian suurin hitaiden hiilihydraattien ja kuidun lähde, ei silti jotenkin nappaa. Jaksoin ilmankin, ja kotona sai sellaistakin ruokaa, että paska kyllä irtosi.
Kaakaota, kahvia ja muita jauheita en jaksanut, koska ajatus siitä, että kuppi pitäisi pestä, ei miellyttänyt, ja loppuihan se vesikin siitä sitten. Ehkä sitten todellisessa leirielämässä, aamulla liian kylmässä teltassa herätessä, näitä osaa arvostaa ihan omalla tavallaan.


Sellaista tällä kertaa.

Täydennystä ja eri mahiksia:

NVA putkikauluri on ehkä paras keksintö ikinä (henkseleiden jälkeen), kunnia siitä menee silti natsi-Saksalle . Mulla on sellanen myös aina mukana jos on vähänkin kylmempi ilma. Onneksi otin kertausharjoitukseen tämmöisen mukaan, meille ei jaettu edes kauluria, vaikka oli tammikuu.

Jos ei ole halua tai rahaa ostaa mitään hienoa teknistä alusvaatekerrastoa, Ruotsin armeijan pitkät kalsarit ovat toimineet tosi hyvin, vaikka näyttävätkin vähintäänkin irstaalta. Yläpäähän sitten juu intin poolo. Tähän päälle villapaita ja sen päälle esim. peltipaita tai muu kenttäpaita. Jenkkiläinen M51-kenttäpaita toimii myös hyvin. Villapaidan voi tarvittaessa jättää pois. Jos on oikeasti kylmä eikä halua käyttää paksuja talvihousuja, kannattaa saman sarjan (M-51) housut pistää päällihousujen alle, niinkuin ne periaatteessa ovat tarkoitettukin käytettäväksi. Ollessaan enimmäkseen villaa, ne eivät hiostakaan oikeastaan yhtään. Näitä kaikkia saa todella kohtuulliseen hintaan Varustelekasta.

Kaikki aukot, joista tuuli ja kylmyys pääsevät sisään, kannattaa pyrkiä sulkemaan. Mikään ei ole vittumaisempaa kuin kaulaan ja/tai niskaan puhaltava kylmä tuuli. Intin poolossahan on sellanen hauska juttu, että kauluksen saa nostettua kokonaan ylös, jolloin se suojaa aika tehokkaasti. Tähän päälle vielä kaulaliina tai putkikauluri. Jos tulee inhottavan kuuma, voi sitten hieman raottaa jostain kohtaa.

Kantsii myös harkita tappeluhanskoja ja taukohanskoja. No can do:t, eli noukkarit, eli rukkaset, ovat kiva olla mukana jos joutuu seisoskelemaan kädet ulkona tai ei pysty aina käyttämään taskuja käsien lämmittämiseen. Jos niistä vielä löytyy liipaisinsormi, voi hätätapauksessa pystyä vielä ampumaankin. Jos ei ihan arktisissa kylmyyksissä olla, voi päällihanskojen virkaa toimittaa ihan perus villalapaset.

Jalat on myös syytä pitää lämpimänä. Jos ei löydy kunnon pohjallisia, kannattaa olla edes jotkut pohjalliset. Ostin jostain Prismasta tosi paksuja villapohjallisia jotka piti itse leikata muotoon, ovat muuten tosi hyvät talvisaappaiden kanssa. Sukkien kanssa on muistettava, että varpaita pitää pystyä liikuttamaan kengän sisällä.

Jos maassa on lunta tai vettä, kantsii tehdä jalkoihin lumilukot. Särmärit kenkien varren päällä pitävät lumen poissa, jos ei ihan älyttömästi tetsaa. Kovaan menoon varmaan paras vaihtoehto on ostaa pitkät goretex-säärystimet. Kätsy vaihtoehto on myös ostaa vaikkapa BW:n vanhat säärystimet, (ww2-malli). Lahkeet kengän varsien päälle ja siihen päälle säärystimet tukemaan, niin ei ole lumi menossa sisään. Kolmas ja ehkä magein & kurjin mahis on leikata vaikka huovasta noin 10-15cm leveät, metrin pituiset pätkät (tai pitemmät) ja ompelee niiden toiseen päähän narut. Nämä sitten kietoo kengän varren ja säären ympärille ja narulla sitoo kiinni. Jos homman tekee oikein, toimivat kääreet yllättävän hyvin, ja vielä lämmittävät säärtä. Ovat halvat ja näyttävät siltä, että ovat tulleet ensimmäisestä maailmansodasta. Mitä pitemmät, sitä hitaampi laittaa jalkaan. Luulisi, etteivät nämä pysy kiinni, mutta oikein laitettuna kyllä pysyvät mukana kovassakin menossa. Jos joku oikeasti haluaa, voin pistää ohjeet näiden oikeanlaiseen asentamiseen.

Jos ei ole pitkää päivää edessä (vkl-mättö) ja on syönyt tukevan aamiaisen, riittää eväiksi näkkileipä ja ehkä kuivaliha. Isommissa peleissä kantsii ottaa sitten ihan kunnon muonaa mukaan. Vettä tietenkin enemmän kuin tarpeeksi kaikissa tapauksissa. Sitä kannattaa (ja pitää) juoda, vaikkei oiskaan jano.

Itsensä lisäksi makuupussiin voi laittaa vaatteita mukaan. Näin ne pysyvät lämpiminä aamuun asti, eikä uloskömpiminen ole niin inhottavaa.