Itse olen lukenut myös tuon sven hasselin ja se oli mun mielestä loistava. Kerran lainasin kyseisen kirja yhdelle kaverille jonka lempinimi muuten on jojo, hän palautti kirjan kahden päivän päästä koska ei uskaltanut lukea kirjaa .

Erehdyin lukemaan yhden Sven Hasselin. Kylla ymmarran miksi kaverisi ei uskaltanut lukea. En meinaa minakaan, on niin hurjaa tekstia. Aijahan kumoaa fysiikan lait ja viela historiankin ja ties mita pahoja voimia samalla. Kamala kirja, mutta kyllahan se oman aikanasa viihdytti. Ja olihan siita kiva loytaa niita asiavirheita.

On jo mainittukin muutamia oivia teoksia kuten Isku Mogadishuun ja Tuntematon sotilas.

Jos kiinnostaa edistyä korkkareista ja hasseleista hiukan edistyneempään kirjallisuuteen ja etenkin jos kiinnostaa taistelukuvausten lisäksi tietää miksi ja miten sotia käydään, niin alla muutamia hyviä mitä on tullut kirjahyllyyn kerättyä tai muuten vaan vastaan. Vaativat paneutumista ja näkemystäkin enemmän kuin viihteelliset teokset, mutta jos ei halua juuttua yksinkertaistaviin selityksiin sodankäynnin syistä, tavoitteista, keinoista ja rajoitteista, on ainakin osan lukeminen hyväksi.

Jo muinaiset roomalaiset, eli Gaius Julius Caesarin "Gallian sota" on edelleenkin aika vetävä ja mielenkiintoinen kuvaus hiukan suurpiirteisemmästä sodankäynnistä.

Samaan genreen menee Thukydideen "Peloponennolaissota I-II" josta löytyy nykyaikanakin erittäin paikkansapitäviä totuuksia sodankäynnistä yleensä.

[Näihin taustaksi sopii lukea erinomaisen opettavainen ja viihdyttävä "Antiikin tarinoita I-II" (Henrikson), jonka pitäisikin kuulua vähintään lukion oppimäärän yleissivistykseen!]

Aiemmin mainittiinkin Sun Tzu ja Miyamoto Musashi, (Sodankäynnin taito ja Book of Five Rings eli Maa, Vesi, Tuli, Tuuli ja Tyhjyys), joista ensimmäinen käsittelee sodankäyntiä yleisesti ja toinen enemmänkin yksilötasolta. Varsinkin englanninkielisessä versiossa mainioita lainauksia, kuten "normaalisti miekkaa käytetään yhdellä kädellä, mutta jos vihollista silpoaksesi joudut käyttämään molempia käsiä, tee niin kaikin mokomin."

Itse en ole valtavan perehtynyt vuosien 600-1850 välisen ajanjakson sodankäyntitapoihin, mutta sodankäynnin kehityksestä suuremmassa perspektiivissä saa hyvän kuvan esimerkiksi kirjoista

-The Pursuit of Power (McNeill), teknologian, asevoimien ja yhteiskunnan kehitystä erittäin hyvällä näkemykselle yhteennitova kirja ja ehkä helpoin vähemmän lukeneen ymmärtää. Suositeltava yleiskatsaus aiheesta antiikista nykyaikaan, vaikkei käsittelekään kirjoitusajankohtansa vuoksi nykyistä ns. neljännen sukupolven sodankäyntiä.

-The Shield of Achilles (Bobbitt), erikoinen hybridi sodan (strategian), politiikan ja kansainvälisen lain evoluutiosta. Raskas ja vaatii jonkinasteista kansainvälisen politiikan ymmärtämistä (eikä lakiteorian perustietokaan ole haitaksi) mutta selittää erittäin hyvin perustellulla ja uskottavalla teorialla miksi maailmanjärjestys on sellainen kuin se on, ja ennustaa mahdollisia tulevaisuuksia.

-The Rise and Fall of Great Powers (Kennedy), klassikko ja erittäin suositeltava teos historiasta ja kansainvälisestä politiikasta kiinnostuneille. Selittää suurstrategiat ja kansakuntien kehityksen taloudellisesta näkökulmasta - kuten jo muinaiset roomalaiset jne, "nervi belli pecunia" eli raha on sodankäynnin ydin.

-Ja tietysti Clausewitzin "Sodankäynnistä", josta suuri yleisö muistaa vain väärin lainatun ja ennenkaikkea kontekstistaan irroitettuna väärin ymmärretyn lauseen "sota on politiikan jatke". Aika raskas teos, mikä selittänee väärän lainauksen.

Sitten 1900-lukuun.

Moraalifilosofian kehityksestä kertova Ihmisyys (Glover) on aika luettava ja kiinnostava kirja jos kiinnostaa tietää miten ihmisten tappamista on perusteltu.

Ensimmäisestä maailmansodasta saa aika hyvän kuvan jos lukee Keeganin "The First World War"in ja Fergusonin kirjan "Julma sota". Muutkin John Keeganin teokset ovat olleet melkoisen hyvää lukemista.

Oma mielenkiintoni ei ole niin keskittynyt 2. maailmansotaan, joten siitä voin kertoa vain yksittäisiä teoksia. Stalingrad ja Berliini 1945 ovat molemmat hyviä, lisäksi on mm.

-Samurai! (Sakai), hengissäselvinneistä japanilaisista hävittäjälentäjistä suurimman elämänkerta. Hyvä kuvaus ilmasodasta Tyynellämerellä.

-Aja ääneti, aja syvällä (Beach) - romaani sukellusvenesodasta Tyynellämerellä

II ison rähinän jälkeisestä ajasta onkin sitten kaikenlaista pikkukivaa. Aloitetaan vaikka kirjalla Fighting Dirty, joka sisältää kuvauksia erikoisoperaatioista 1950-luvulta nykypäivään.

Vietnamista on kirjoitettu paljon, yksi klassikko on Michael Herrin "Dispatches".

Kylmästä sodasta on kirjoitettu hiukan vähemmän sotahistoriallisia teoksia, mutta siitä perushistoriaa enemmän kiinnostuneille perusfaktat asejärjestelmistä löytyvät kirjasta "Cold War: A military history" (Miller). Sikäli kun kiinnostaa mehustella Saksan läpiajoa suunnittelevalla punakoneella, on kenraali Sir John Hackettin "entä jos"-teos Third World War aika hyvä. Tähän kirjaan perustuu myös ammattisotilaan 80-luvulla kirjoittama romaani "Team Yankee" (Coyle), joka on kuivakka mutta varmasti asiantunteva teos amerikkalaisesta panssariosastosta punamyrskyn kourissa. Jos nuoruus meni torjuessa punaista aaltoa M1 Tank Platoonin (MicroProse) seurana (taikka Steel Panthers II-III:n parissa) ja tiedät mitä tarkoittaa "UP! ON THE WAY! TARGET! LOAD SABOT!", kannattaa lukea ja ostaa seuraksi Steel Beasts PC:lle. Enemmän viihdyttävä ja vähän vähemmän asiantunteva on Clancyn "Myrsky Nousee", Clancyn fiktiivisistä teoksista parhaita kuitenkin.

90-luvun sodankäynnistä nousee äkkiä mieleen Clancyn ja kenraali Chuck Hornerin kirja "Every Man a Tiger", hyvä ja kenraalin ansiosta syvällinen kertomus I Persianlahden sodan ilmakampanjasta. Sopii pienin varauksin modernin ilmasodankäynnin perusteokseksi, kertoopa jopa johtamisoppeja jotka monesti unohdetaan.

Bosnian sodasta silminnäkijäkuvauksena toimii erinomaisesti "Love thy Neighbour (Maas).

Jos taas haluaa tietää miten rauhanturvaoperaatio oikein voikaan mennä pieleen (ja haluaa lukea vaikuttavan teoksen) on Endgame (Rohde) ehkä paras dokumentti Srebrenican verilöylystä.

Lopuksi, joka ikiselle lukijalle erittäin suositeltava opus viimeisen 13,000 vuoden historiasta (sis. kaikki sodat!) on Jared Diamondin "Guns, Germs and Steel" (suomennettu äskettäin muistaakseni nimellä Aseita, tauteja ja terästä), joka ei kerro enempää eikä vähempää kuin sen miksi historia meni kuten meni - miksi Länsi on tällä hetkellä niin vahva, mikseivät inkat valloittaneet Espanjaa ja niin edelleen.

Taytyy kylla nostaa hattua, oli sen verran loistava postaus.

Lisaanpa parit kirjat tuostakin Hankitaan-Kun-On-Rahnaa-listaani.

Tykit, taudit ja teräs - ihmisen yhteiskuntien kohtalot

Varoituksen sana tosin: tuo ei ole varsinaisesti sotahistoriaa. Valaisee silti erinomaisesti ja maallikollekin ymmärrettävästi historian suuria suuntaviivoja. Diamond yrittää hakea perimmäistä syytä nykytilanteeseen, ja melko pätevän teorian on kasannut. Hyvää materiaalia, jolla pistää jauhot suihin rotuoppiuskoville (Tatu Vanhasenkin olisi syytä tutustua kirjaan, ja miettiä, miten Diamondin synteesi olisi kumottavissa ).

Itse olen lukenut nämä:
-Arto Paasilinnan teos Operaatio Finlandia, ruotsin kesähyökkäys suomeen.
-Tuntematon sotilas.
-Sitten se oli jokin Venäläiskomissaarin muistelmiin perustuva kirja, joka kertoo venäläisten kärsimyksistä realistisesti suomalaisten motissa. Venäjällä kyseinen kirja on laiton. Loistava kannattaa lukea.
-Tarinoita suomen sodista. Perustuu tositapahtumiin, 21 eri tarinaa, iso ku mikä! Kaupan päälle vielä hyvä. Suosittelen!

Jees, se komissaari-kirja on 'Kuoleman divisioona'. Muistaakseni tosiaan kertoo Punaisen lipun 18. kivääridivisioonan (Ukrainalainen muistaakseni?) tuhosta Itä-Lementin motissa Talvisodan aikana.

Phil Caputo: Pelätä ja tappaa. http://www.amazon.com/exec/obidos/ASIN/ ... 59-3104606

Kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus tiestään pikkukaupungista sotakokuluun ja edelleen joukkueenjohtajana Vietnamiin. Kirjailija kertoo omat syynsä hakeutumiselle ja kuvaa hyvin sitä, miten tavalliset ihmiset voivat toimia epätavallisissa olosuhteissa, niin hyvässä kuin pahassakin. Jälkikäteen on kirjasta lähinnä mieleen jäänyt se, että melkoisen järjetöntä hommaa se on ollut. Suosittelen.

Itse olen alottelemassa lukemaan tuota kuoleman divisioonaa ainakin alun perusteella ihan hyvä kirja .

Beevorin kirjoja täällä on suositeltu ja kehuttu, lisään omat kehuni kasaan. Sitten hyllystä löytyy Stephen E.Ambrosen kirjoja, mm. "Band of Brothers" ja "Wild Blue". Molemmat mainioita kirjoja. Samaan käsikirjoitus-kastiin laitetaan vielä "We were soldiers once ...and young", joka on siis Harold G. Mooren sekä Joseph L. Gallowayn kirjoittama. Mielenkiintoinen kirja sekin. Suomalaisista samaan syssyyn kehutaan vielä Antti Tuurin "Elämä isänmaalle".

Helikopteri-sodankäynnistä kiinnostuneille löytyy toinenkin mielenkiintoinen kirja, Robert Masonin "Chickenhawk". Minulle oudompaa aselajia koskevat Patrick O'Brienin kirjat, joita löytyy myös muutama. Inhoni silli-aselajia kohtaan hälveni rutkasti noita luettuani

Muistelmaosastolta suositeltavia löytyy Heinz Guderianin "Panzer Leader", Mansteinin "Menetetyt voitot", em. Martti Turtolan kirja sedästään, Helge Smedjebackan "Jääkärikenraalin elämä" (Uno Fagernäsistä) sekä Tim Spicerin "An Unorthodox soldier".

Lisäksi tietenkin kirjat Törnistä, Ehrnroothista sekä Sotaromaani, nehän on jo mainittu ja kehuttu Ja mikähän niissä korkkareissakin viehättää? Hasseliin en ole sekaantunut ensimmäistä kirjaa lukuunottamatta. Joululahjatoiveet eivät koskaan täyty kokonaan, ja hyllytilakin alkaa loppua, pitänee suunnitella isompaa hyllykköä kohta

"Starboard bow, ahoy! Do the shrouds! Detach o'mizzens!"

Patrick O'Brienin kirjat ovat mitä mainiointa luettavaa, ja huomaa että kirjoittaja on historian professori yms. Monet 1800-luvun meriharrastajat ja tutkijat suosittelevat juuri hänen kirjojaan (joiden tapahtumat suurimmalti osin pohjautuvat aitoihin tapauksiin).

Isäni ja veljeni lukevat enemmän Suomen sotaan liittyviä kirjoja joten niitähän tässä tulee luettua. Törnistä olen lukenut sellaisen kuin "Lauri Törni ja hänen korpraalisa", mistä pidin paljon. Mutta eniten meilläpi taitaa olla Reino Lehväslaihon kirjoja. Omasta mielestäni ovat erittäin hyviä, mitä voisin suositella muillekkin. Paras on mitä tähän asti olen lukenut on Lehväslaihon "Sissivääpeli". Se nyt vain on niin hyvä. Lukekaa itse, en kumminkaan anna tässä oikeutta kirjalle. 3-5 lundia hyllyä on jo täynnä sotakirjoja, ja autotallissa, ja maalla luonnollisesti paljon lisää. Englannin kielisiä kirjoja löytyy niitäkin, mutta en jaksa lukea johtuen sanoista mitä en ymmärrä. Tällä hetkellä on menossa Lehväslaihon "Uhtuan sissit". Raportoin sitten jos löytyy jotain todella uniikkia.

Kannattaa lukea englanninkielistä, kehittää kielitaitoa nopeasti ja lujaa. Minä voin sanoa oppineeni kirjoista ja lehdistä enemmän kuin koulusta. Pieni sanakirja toiseen käteen ja menoksi, ei kaikkia sanoja tarvitse kirjaimellisesti ymmärtää, merkitys aukeaa usein kun lukee lausetta tai virkettä eteenpäin.

Lehväslaihon panssari-kirjat ovat ainakin minun lemppareita kyseiseltä kirjailijalta, erityisesti "Panssarisotaa" ja "Sotkalla sodassa".

Sain juuri Lehväslaihon Syvärin Sissit kirjan luettua ja voin sanoa, että aikamoista menoa oli, varsinkin loppu oli yllättävä ja hieman harmittava, mutta kyllä menee todella hyviin arvosanoihin se kirja.
Sissikapteeni on uusin kirjani em. kirjailijalta, ja alunpuolesta vaikuttaa todella hyvältä.
Suosittelen Lehväslaihon kirjoja, sekä jo mainittuja Tuntematona Sotilasta ja sen alkup. versiota Sotaromaania.

Meikäläinen lueskelee ainakin Swen Hasseleita ja Tom Clancyn kirjoja. Olen minä myös sotaromaanin lukenut.
Korkkarit on myös aika hyviä vaikka ei ihan realistisimmasta päästä.
Suosittelen paljon Swenin kirjoittamia kirjoja esim. Tuhotkaa Pariisi! on Todella hyvä. Niitä Hasselin kirjoja on kiva lukea mutta osa on täysin aivan puppua. Itse en ainakaan usko että kukaan pystyy heittämään kranaattia 118 metriä Tai jos paineaalto viskaa 20 metrin päähän ja pojilta menee vaan taju kankaalle. On siinä kyllä aika "realismia"


Mutta ne on silti hyviä

Osa on puppua? No jopas, lähemminkin kaikki.

Puppukin voi olla hauskaa Täyttä sontaahan ne on. Ja korkkaritkin, mutta joku niissä viehättää. Ehkä korkkarit ja Hassel ovat ne 2 ensimmäistä porrasta..?

Kyllä Hassel aina korkkarit voittaa mutta molempi parempi.
"Himmel, sukeltakaa!"

Ei muuten voita. Korkkarit on aivan loistavaa lukemista vessussa. Edellisen viestin jälkeen tuli luettua taas 3 Lehväslaihon kirjaa ja taas oli hyviä. Ei loistavia, mutta vähintäänkin suositeltavia. Pitääpä varmaan neuvosta aloittaa englanninkielinen kirja...

Menee kyllä ilmeisesti Hasseleiden pointti ohi joillain. Kirjojen ei ole tarkoitus olla historiallisesti tarkkoja vaan ne ovat sodanvastaisia ja kuvaavat sotaa inhorealistisesti. Siinä Hasselin kirjat ovat hyviä.

Osaisko joku valaista vähän mitä ihmettä tarkoittaa "värvätty erikoismies" tuossa BHD:ssa. Jäi vähän vaivaamaan kun puolesta rangereista käytettiin tuota nimitystä =)

Tällä tarkoitetaan luultavasti sotilasarvoa Specialist (tai Spec4), palkkaluokka E4, eli käytännössä alikersantin palkka ilman alikersantin johtovastuuta. Specialist-arvo on ikäänkuin korpraalin (private first class) ja alikersantin (corporal) välissä.

Niin, en tässä nyt meinannutkaan sitä, että Hasselit pyrkisivät realistisuuteen (vaikka kyllähän kirjailija kovasti väittää totta kertovansa). Itse en pidä kirjoista, kamalaa sontaa ja kuraa. Korkkaritkin on kivempia.

Päivitystä. Edellisen viestin jälkeen en ole paljoa jaksanut lukea, mutta vähän kuitenkin. Seppo Porvalin, Katkeran marssin luin. Loppu iski minuun, tiedät jos omistat kirjan. Suosittelen Todella paljon.

Toivo Lesosen, Rivimiehen sodan luin. Ei mitenkään erikoinen, mutta ei se rivimiehen elämäkään sitä ollut. Runsaasti kuvitettu, mikä on plussaa. Ihan hyvä.

Jukka L. Mäkelä, OsKu. Hyvä kirja, mutta jossain vaiheessa kadotin itse herra Kuismasen, mikä oli sääli, koska en jaksanut sitä enään kirjasta etsiä. Voisinpa lukea melkein uudestaankin.

Urho Korhonen, Sissiosasto, partiotoimintaa rukajärvellä. Hyvä kirja, mutta ei mitenkään erikoinen. Kannattaa se silti lukea.

Nyt päästäänkin asiaan. Swen Hassel, Rangaistus pataljoona. Kirjasta pitäjät, älkööt minulle suuttuko, mutta aivan uskomatonta paskaa. Minulta meni kirjan pointti täysin ohi, enkä edes jaksanut kirjasta lukea kuin alun 100. sivua. "Hassel kuvaa sodan kauhuja hyvin taitavasti ja realistisesti." Le Monde, Ranska. Noin lukee takakannessa ja se on kusetusta. Mitä voit odottaa Ranskalaiselta (älkää hikeentykö), mutta silti. Kirjassa on ainoastaan 1-2 hyvää kohtaa, mitkä sitten olivatkin hyviä, loppu oli surkea. Tai mistä minä sen lopun tiedän kun alun vain luin. Joka tapauksessa en suosi tämän kirjailijan kirjoja enään koskaan. Sodan vastasena kirjanakaan en tätä hetkeäkään lukisi, kerrassaan kammottavaa moskaa.

Että sikäli...

Pakko sanoa noista korkkareista sen verran, että minun inhoni niitä kohtaan vain kasvaa. Typerää! Jossain tarinassa juuri reservistä temmottu brittipilotti tippuu miehitettyyn ranskaan, kohtaa joukkueellisen sakuja puolitelavaunussa, heittää kranaatin muistellen jotain tyyliin:
"Olin ennen aika hyvä heittämään palloa, onko taito tallella?"
Yksi tällainen britti tuhoaa ja tappaa muutaman komppaniallisen saksalaisia kun räjäyttää pommin sillan alta josta juuri kulkee juna.
Niillä luvuilla mitä yksi liittoutunut saa aikaan yhdessä korkkarissa, tuhoutuu koko saksan armeija yhdessä yössä.
Ps. Unohtui mainita se kuinka joku onnistuu yksinäisellä konekiväärillä pudottamaan monta mersua.

Korkkarit eivät yritäkään olla mitään inhorealistisia, vaan kertovat elämää suurempia sankaritarinoita. Niihin on suhtauduttava huumorilla.

Kaksi viimeisintä korkkaria - suomalainen Jatkosodan Korkeajännitys ja Suurten pakoretkien Korkeajännitys - olivat helvetin hyviä. Etenkin suomalainen ja viimeisin pakoretkitarina. Hyviä tarinoita hyvillä henkilöhahmoilla, ja vieläpä paremmalla piirrosjäljellä kuin yleensä nykyisissä korkkareissa.

Tosimiehet lukevat Karkeajännityksiä, kiväärikomppanian seikkailuja!

Tosimiehet lukee muumeja. Se on vissi.

Juuri niin prkl. Kannattaa lukea Valkoinen kuolema-kirja. Se kertoo talvisodan legendaarisesta tarkka-ampuja Simö Häyhästä. Kirjan on kirjoittanut Petri Sarjanen.

Aah, sotakirjaketju.. Tässä hiukan viimeksi lukemiani kirjoja:

Onni Palaste: Viimeiseen Sissiin

Hyvä, tositapahtumiin perustuva kuvaus Kuhmon taisteluista talvisodassa. Palaste kuvaa Dolinin sissiprikaatin tuhoa niin suomalaisten kuin venäläistenkin puolelta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, luin kirjan rippileirillä.

Sven Hassel: Koko tuotanto

Onhan näissä kirjoissa muutamia hauskoja juttuja. Luin kirjasarjan kesän alussa ja kaikki sarjan opukset ovat sulassa sovussa kirjahyllyssä.

Antti Tuuri: Rukajärven Tiellä, Rukajärven Aika ja Rukajärven Linja

Tälläisiä kirjoja pitäisi olla ehdottomasti enemmän. Jatkosodassa taistelleiden miesten ja naisten kokemuksia Rukajärveltä omin sanoin. Suosittelen todella lämpimästi lukemaan nämä kolme useampisatasivuista kirjaa.

Tässä hiukan. Nyt lukemaan Onni Palasteen Korpisodan sankarit-kirjaa. Minua ei tällä hetkellä muu sotakirjallisuus sytytä, enemmänkin kiinnostaa Suomen talvi- ja jatkosota. Vietnamkin kyllä, mutta ei ole tullut hankittua yhtään aihetta käsittelevää kirjaa vielä. Sotakirjoja löytyy hyllystä n. reilu 100 kpl, kun viimeksi laskin. Siihen päälle aimo annos korkkareita, kaikki paksut korkkarit v. 1998-2004 + vino pino vanhempia lehtiä. Ei ole nyt enää korkkarit iskeneet minuun kuin miljoona volttia, silloin tällöin olen kylläkin pokkarin ostanut. Suomea käsittelevät erikoisnumerot kyllä ehdottomasti ostetaan heti, kunhan ne lehtipisteisiin tulevat. Suosittelenkin lukemaan tämän Jatkosotaa käsittelevän uuden Suomi-korkkarin.

Black Hawk Downin omistan, ei ole omasta mielestäni mikään kovin erikoinen opus, mutta ihan lukemisen arvoinen.

Ainiin Valtteri, se suomalainen hävittäjä-ässä oli Hans "Hasse" Wind, eikä suinkaan Wild (lue Jaakonpojan viesti eka sivulta, ties kuinka vanha mutta pisti silmään) Windistähän on kirjoitettu ainakin Seppo Porvalin kirja Viimeinen Kotka (?), joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Sitten on joskus -90 luvun alussa tms. ilmestynyt kirja Hassesta.

Paras/ainoa lukemani sotakirja on pentti.H.Tikkasen kirjoittama Kaukopartio Kantalahteen

Nyt sitten tämän aiheen innoittamana aloin lukemaan sitä Mark Bowdenin kirjoittamaa Isku Mogadishuun: Kertomus nykyajan sodasta -kirjaa.

Laitanpa tähän pari jotain asiaa jotka erottavat sen ennen lukemistani (ei pelkästään sota-) kirjoista.

- Samoja asioita kerrataan paljon. Esim: Irene-tehtävän aikana Rangereiden tarkoitus on varmistaa kohderakennuksen seinustat/kulmat. Tämä asia on kerrottu ensimmäisen 140 sivun aikana eri yhteyksissä ainakin 3-4 kertaa. Tyyliin: D-pojat iskevät rakennukseen, Rangerit erottavat kohderakennuksen muusta maailmasta. Hetken päästä: "Laskeudumme kohderakennuksen viereen ja suojaamme Deltoja niin, että ryhmittäydymme kohderakennuksien seinutoille." Ja taas jonkun ajan kuluttua: "Rangereiden on siis tarkoitus eristää kohderakennus muusta maailmasta kun D-pojat suorittavat operaation".

Kirjassa toki kuvataan asioita eri ihmisten näkökulmista, mutta yhden asian toistaminen monessa yhteydessä tuntuu hieman kummmalliselta luettaessa.

- Kun kerrotaan jostain yksittäisestä henkilöstä, se tehdään TARKASTI. Monta sivua voi lukea miten Howe nyt on monta vuotta peräkkäin halunnut Deltat Somaliaan ja mitä iskuja on tapahtunut ja miten Howe ja Pentagon ovat niihin suhtautuneet. Tai kun jokin sotilas lähtee sotaan, miten hän sen teki, mitä vaikeuksia oli yms.

Eri lukijoita nämä asiat miellyttävät/eivät miellytä erilaisella tavalla. Itse ainakin pidän siitä, että sotilaan tuntoja ja luonnetta kuvaillaan, ja taustoista kerrotaan. Mutta jotkut pitkät kohdat ovat kyllä sitten liian pitkiä

Olipahan pitkät esimerkit, mutta tuo nyt ekan 150 sivun aikana on jäänyt mieleen...

Puuduttavan työn ohella olen lueskellut Andy McNabin Bravo Two Zeron ja Jon E. Lewisin The Mammoth Book Of SAS & Special Forces. Ensimmäinen oli varsin mukavaa luettevaa, koska se oli varsin letkeästi kirjoitettu ja siinä oli erittäin mielenkiintoisia asioita, kuten miten SAS:n tyypit valmistautuvat tehtäviin jne. Kirjassa kerrottuihin tapahtumiin on kuitenkin suhtauduttava hieman skeptisesti sen aiheuttaman arvostelun takia. Partiosta kertovat ainakin Chris Ryanin The One That Got Away ja Michael Asherin The Real Bravo Two Zero. Molemmat ovat jonossa omassa kirjakasassa.

Toinen kirja oli myös erittäin kiinnostavaa luettavaa. Kirjassa on kolmekymmentä lyhyttä tarinaa erilaisista erikoisjoukkojen operaatioista toisesta maailmansodasta toiseen Irakin sotaan asti. Täytyy kyllä ihmetellä nykyajan SAS-jamppoja. Touhu vaikuttaa välillä melkoiselta sähläykseltä, mutta tehokkaalla ammuskelulla jampat raivaavat tien ulos pahimmastakin paskalävestä. Kirjassa on myös pari juttua jenkkien operaatioista Vietnamissa. Mielenkiintoisena pointtina Navy SEAL -miehet käyttivät mieluiten housuina sinisiä farkkuja, koska ne suojasivat moskiitoilta.

On muuten erihyvä kirja. Vaikkei muukalaislegioona kiinnostaisikaan, kannattaa kirja lukea silti, suosittelen kaikille.

Taitaa patonginpurijoiden leivissä tienata ihan mukavasti, kun oli heppu ostanut palveluksen jälkeen talonkin käteisellä.

Voisihan sitä vaikka puolitosissaan harkitakkin legioonaan lähtöä (sitten joskus isona), tosin ranskan opettelu (hyihyi) ja håmåt kouluttajat vähän äklöttävätkin..

Tuo on kyllä hyvä kirja. Kesällä satuin Hyvinkäällä siihen kaupassa törmäämään. Pakkohan se oli sitten ostaa. Kertoo varsin erinomaisesti legioonasta. Ainakin kirjan mukaan se on aika rankka paikka.

Minäkin mainostan tätä kirjaa. Se kannataa lukea.

-Solid

Etiopiassa ei paljon talot maksa. Palkan takia ei varmaan kukaan lähde Legioonaan pl. köyhät itäeurooppalaiset, joiden legioonaksi sitä nykyisin nimitetäänkin. Pietiläiseltä on myös ilmestynyt toinen kirja: "120 päivää legioonalaiseksi".

Sven Hasselit jyrää Lehväslaihon kanssa Stuka lentäjä on myös aika kiinnostava, mutta en ole varsinaisesti lukenut, mutta vilkaistu on pariin otteeseen

Itse luen Sven hasseleita, Tuntematon Sotilasta ja talvisota kirja

Tulipahan luettua Colby Buzzellin My War: The Killing Time In Iraq. Alunperinhän Buzzell oli kirjoittanut blogia Irakista ja siitä tuli hyvin suosittu. Tämä sitten johtikin toimiin armeijan taholta ja Buzzell oli mm. arestissa. Kaikin puolin erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jossa kerrotaan miltä Irakissa tuntuu olla.

Linkki blogiin.

Tjoo, en muita sotakirjoja muuta kun Tuntematon Sotilas, Ja tuntemattoman sotilaan Johtamisen taito ja sen testinkin tein.

Pistetään nyt omastakin puolesta...

Sotakirjoja en ole kummosemmin lukenut, mutta Clancyn romaanit ovat mielestäni hyviä. Äijähän on ymmärtääkseni käynyt luennoimassakin CIA:ssa. "Hieman" sotaa läheisempiä kirjoja ovat olleet Adolf Gallandin ja Erich Hartmannin (molemmat WWII saksal. lentäjä ässiä, 107 ja 352 ilmavoittoa) elämänkerrat ja Kurskin taistelua koskeva kirja. Tuntematon on vieläkin luentavaiheessa...

Sun Tzun Sodankäynnin taito on tarkoitus lukea tänä kesänä... pari tuhatta vuotta vanha taktiikkaopus.

Itte lueskelen Lee Childiä, Remeksen Ilkkaa, John Grishamia ja Tom Clancyä, ehkä tota Grishamia en luokittelisi kuitenkaan sotakirjallisuuteen vaan johonkin oikeussaliteemaan. Lee Childiltä mulla on 5 kirjaa, tällä hetkellä 4 luettuna, Grishamilta oon lukenu jotain 15 kirjaa, Remekseltä kaikki muut paitsi kaksi ensimmäistä, Tom Clancyltä oon lukenu vaan näkymättömän vihollisen.

Lee Childiä suosittelen kaikille enemmän tai vähemmän sotaan hurahtaineille, kirjat kertovat Jack Reacherista joka oli sotilaspoliisissa majuri ja joutuu kaikenlaiseen temmellykseen kun häneltä pyydetään apua. Jack on aika vahva, murhaa ihmisiä käsin ja voittaa aseellisetkin vastustajat aseettomana.