Kalju Sika kirjoitti:
Niinkun Sgt wulffi jutkuna sanoi että on pirun hieno pelata natsia, on mun mielestä tosi hienoa. Vähän huumorintajua mukaa niin kaikilla on mukavaa.
.
Olen otettu.
Kalju Sika on oikeassa. On aina mukavaa pelata huumorilla. Ei tarvitse aina olla vaahto suussa!
Nyt kuitenkin sitten ei-huumoria.
Itse olen oppinut olemaan tarkastelematta asioita mustavalkoisesti johtuen siitä seikasta, että isäni suku oli kansalaissodassa punaisia ja äitini suku valkoisia. Olen siis pinkki.
Myöskin se, että on ollut sympatioita saksalaisia kohtaan, on tehnyt sen, että pienestä pitäen on oppinut tarkastelemaan asioita useilla näkökannoilla. Näin vanhempana on tullut usein mietittyä, että kuinka kullanarvoinen tämä taito onkaan. Asioissa on aina monta puolta, eikä yksikään ole täydellinen.
En kannata IDF:n aiheuttamia siviiliuhreja, mutta hyväksyn ne, koska niiden välttäminen Hizbollah-järjestön luonteen takia on mahdotonta.
En hyväksy natsien tekoja, mutta en hyväksy myöskään, että toisen maailmansodan Saksaa tarkastellaan mustavalkoisesti.
Kuitenkin sen verran on mustavalkoisuutta minussa, että en pelaisi millään hinnalla terroristi/hizbollah osapuolella. Edes huumorilla. Tämä johtuen oikeistolaisesta ja länsimaisesta ajattelutavasta ja siitä, että minä olen juutalainen. Koen Israelin eräänä toisena isänmaana, jota olisin myös valmis puolustamaan kuin Suomeakin. Tässä tapauksessa minullakin on vaahtoa suussa.
Mielestäni juutalaisten iki-aikainen sortaminen ei ole huumoria tai hauskaa. Toki ymmärrän, että perus-softaaja voi pelata tällaisella osa-puolella. En tuomitse häntä, koskä hän omaa erilaisen ajattelutavan, tai sitten ei ole asennoitunut millekkään puolelle.
Toivon kuitenkin, että ette leimaa minua miksikään sotahulluksi, sadistiksi tai ääri-oikeistolaiseksi esittämistä näkökannoista ja uskollisuudestani Israelin valtiolle.
Sitten Günter Grassista:
Tähän asti vallitseva totuus on ollut Grassin elämäkerran tieto, jonka mukaan hän palveli tavallisissa ilmatorjuntajoukoissa. Elämäkerran kirjoittanut Michael Jürgs ilmoitti olevansa ”henkilökohtaisesti pettynyt”. Jürgs kuten muutamat muutkin tulkitsivat paljastuksen vievän Grassilta oikeuden arvioida toisten moraalia.
***********************************************************
Saksassa on nyt suurennuslasin kera seurattu, miten Grassin tilinteko on otettu vastaan muiden maiden lehdistössä. Berliiniläinen Tagesspiegel harmitteli, että varsinkin Yhdysvalloissa Grass on nyt ”polttomerkitty”. The New York Times kirjoitti pikku-uutisessaan, että ”Nobel-kirjailija paljastaa palvelleensa Hitleriä”.
**********************************************************
Grass ei suinkaan ole jäänyt vaille puolustajia. Kollegoista tukea antoivat muiden muassa Walter Kempowski ja Ralph Giordano. Kempowskin mukaan ”tunnustus tulee vähän myöhään”, mutta lisäsi, että se, joka ei ole tehnyt syntiä heittäköön ensimmäisen kiven. Giordano puolestaan sanoi, että olennaista on, että Grass on ajat sitten itse tehnyt päätelmät nuoruuden virheestä.
-Helsingin Sanomat.
Tämähän on sitä mustavalkoisuutta, mitä minä ainakin pelkään.
Asiaa silmäilleenä johtopäätökseni ovat seuraavat:
-Hänellä on edelleen oikeus arvoida toisten moraalia. Jos olisi kieltäytynyt palveluksesta, niin sehän olisi nirri veks. Kuollutko on meidän toivomamme ''moraalin-omaava henkilö''?
-Grass tuskin palveli Hitleria. Olettaisin hänen palvelleen ihan vain isänmaataan. Todellisuus on kuitenkin, että vaikka natseja oltiin, niin silti saksalaiset kansallissososialismin vastustajatkin tunsivat velvollisuuden tuntoa.
-Nuoruuden virhe? Isänmaan puolustaminen!
Toki onhan mahdollista, että hän oli umpinatsi ja harras jutkunvihaaja, mutta eivät edellämainitut seikat hänestä kiistatta sellaista tee.
Ymmärrättekö pointtini?