AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty AK-47 (Automatik Kalashnikov 1947)
AK-47AK-47 on "maailman toinen rynnäkkökivääri". Saksalaisten toisen maailmansodan aikana ennakkoluulottomasti (vaikkei kitkattomasti) käytttöönottama idea perinteistä kivääriä heikkotehoisemmasta sarjatuliaseesta jalkaväen pääaseeksi sai vastakaikua yllättävästi muuten raskaasti ja hitaasti toimivalta valtiolta, Neuvostoliitolta, kun useimmat muut sivistysmaat lähinnä Yhdysvaltain painostuksesta junnasivat kehityksessä vielä 20-50 ylimääräistä vuotta. AK-47 on silloin nuoren, kekseliään Neuvostoliiton kansalaisen, Mikhail Kalashnikovin suunnittelema rynnäkkökivääri. Sitkeä huhu kertoo sen olevan kopio saksalaisten Sturmgewehristä, vaikkei se sitä ainakaan suunnitteluteknisesti ole. Molempien pyssyjen toimintaperiaatteet ja muut tekniset ominaisuudet oli tarkoin koeteltu monta kertaa aikaisemminkin, ja patruunakin on molempiin kehitelty ennenkuin pyssyä alettiin tarkemmin miettimäänkään. Sekä AK-47 että saksalaisten Stg/44 ovat erinomaisia esimerkkejä toimivasta ja tehokkaasta aseesta, jota voidaan valmistaa nopeasti erittäin alkeellisissa olosuhteissa. Perivenäläisen tapaan Kalashnikovista on jätetty pois saksalaispyssyn fiksut tuotantotekniset ja etenkin ergonomiset ominaisuudet. Kalashnikov-kivääri on helppo valmistaa, luotettava ja helppo käyttää. Alkuperäistä mallia ei ole patentoitu ja kylmän sodan aikana Neuvostoliitto antoi aseita, valmistusvälineitä ja ohjeita avokätisesti sinne sun tänne. Pyssy onkin nykyään todennäköisesti valmistetuin ja käytetyin jalkaväen ase ja edelleen käytössä monessa, etenkin köyhässä tai aikoinaan vahvasti Neuvostoliiton alla olleessa maassa, kuten Suomessa. Kaikki kotimaiset rynnäkkökiväärimme ovat tekniikaltaan käytännössä puhtaasti alkuperäismallin Kalashnikoveja. Tokyo Maruin KalashnikovAlunperin ulkomailla ja etenkin Japaniassa kovin vähäisessä suosiossa ollut, Maruin kohta 12 vuotta vanha kuulapyssymalli on airsoft-harrastuksen ripeän kasvun sekä esikuvan suuren elokuva- ja uutiskuvasuosion ansiosta nykyään kovassa huudossa. Erityisesti Suomessa sitä näkee todella paljon. Kuten ylempänä mainitsin, aseen mallivalinta on siinä mielessä hölmö, ettei alkuperäistä AK-47 -mallia näy enää missään, niitä kun ei ole valmistettu kohta viiteenkymmeneen vuoteen muualla paitsi kaikkein itsepäisimmissä itäromantiikan maissa, kuten Bulgariassa ja Suomessa. Ase on vanha, muttei vanhentunut, sillä Kalashnikov on alunperinkin ollut helponmuotoinen ase kasata, ja Marui on aikoinaan tehnyt työnsä varsin hyvin. Kuten kaikissa kuulapyssyissä, on tässäkin aseessa muutamia tyyppivikoja, mutta ne ovat olleet sen verran vähäpätöisiä, ettei Marui ole vuosien mittaan parannellut asetta ollenkaan. Viimeaikoina myös Maruin Kalashnikovista on tehty muutamia kopioita. Massamarkkinoille tehtyjen kopioiden suurin houkutus on suurempi metallipitoisuus ja uudemman Kalashnikov-mallin ulkoasu. Koneiston puolelle ei ole, materiaalivalinnat poislukien, tehty minkäänlaisia parannuksia. RakenneAse rakentuu rungon, eli kantikkaan laatikon ympärille. Laatikko on suorakaiteen muotoinen muovinen kouru, jonka sisällä on aseen koneisto, kiitelty rataslaatikko mallia kolme, joka teki ensiesiintymisensä nimenomaan Kalashnikovissa. Kolmosmallin rataslaatikon käytännön ero kakkosmalliin on se, etteivät sen kuoret tapaa haljeta. Aseen moottori on kehyksen sisällä, joka taas on suoraan kiinni rataslaatikossa, sojottaen alaspäin rungossa olevasta aukosta. Aseen kahva on moottorin ympärille tuleva, lyhyellä ruuvilla pohjastaan kiinnittyvä muovinen tuppi. Aseen tukki on kiinni laatikossa paksun metallisen kiinnityspalan avulla. Kiinnityspala kiinnittyy tukkiin kahdella kielekkeellä, joiden läpi menee tukkiin yhteensä kolme konekierteistä ruuvia. Tukki on muovia ja liimattu yhteen kahdesta osasta. Yhteenliimaamisen yhteydessä tukin kiinnitysruuveille on laitettu metalliset vastakappaleet. Tukin päätykappale koostuu metallisesta kuoresta, jonka sisällä on muovinen kiinnikepala, jonka ansista päätykappale lukittuu tukkiin muovin joustamisen ja kitkan voimalla, mikä ei nyt mikään paras mahdollinen ratkaisu ole. Tukin sisällä on akun piuhat, sulake rasioineen ja paikka large-kokoiselle akulle. Isommalle akulle ei ole tilaa. Joku on kertonut, että tukin halkaisemalla saisi jyrsittyä vielä yhdelle kennolle tiloja, mutta enpä tiedä sitten lopputuloksen kestävyydestä. Aseen piippu on kuulu siitä, että se ei pahemmin heilu, ainakaan kun vertaa muihin muovirakenteisiin moottoripyssyihin. Tästä on kiittäminen piipun hyvää istutusta. Kuten oikeassakin aseessa, Maruin kalashnikovissa piippu istuu tiukasti omassa kehyksessään, joka taas ulottuu hyvän matkaa laatikon sisään, varmistaen tiukan paikallapysymisen ja kestävyyden. Itse piippu on alumiinia, kehys taas muovia. Syöttöyksikkö on ruuvattu kiinni kehykseen, itse kehys taas neljällä ruuvilla laatikkoon, joista kaksi on lipaskuilussa ja kaksi näkyvillä laatikon pohjassa lippaan edessä. Nämä kaksi ruuvia ovat ainoa varsinainen ulkonäkövirhe, niitä kun ei oikeassa aseessa ole. Piippukokonaisuudessa on siis piippu kehyksineen, kaasumännän osat, "puiset" kädensuojat, puhdistustikku ja molemmat tähtäimet. Takatähtäin, jonka jalustana piipun kehys toimii, on säädettävissä pystysuunnassa. Etutähtäin, joka on kiinni yhdellä ruuvilla piipussa, säätyy myöskin pystysuunnassa kierittämällä sitä tähtäimensiirtoavaimella. Sivuttaissäätöä ei tähtäimillä ole, Maruin aseet ovat onneksi yleensä aika hyvin kohdillaan jo tehtaalta. Etutähtäin on piipun päätykappale, ja kuulapyssyssä estää sisäpiipun heilumisen. Aseesta voi tulla hiukan tarkempi, jos sisäpiipun irroittaa ja kiertää pariin paikkaan sen ympärille teippiä niin, että se pysyy keskitettynä ilman etutähtäintäkin. Ase on helppo purkaa ja kasata, sillä aseen palikkamaiset irtoavat toisistaan helposti arvattavilla tavoilla ilman turhaa kikkailua. Rataslaatikon irroitus aloitetaan irroittamalla tukki ja tukin kiinnityskohdassa oleva akkujohtojen liitiin. Jatkossa avataan laatikon kansi ja irroitetaan laatikon päällä oleva muoviosa, jossa luisti on. Tämä edellyttää myös hopin säätövivun irroitusta. Tässä vaiheessa on fiksua ottaa luistin ohjaustangon takaa löytyvä pieni jousi talteen. Piippu kehyksineen irtoaa kokonaisuutena, kun irroittaa kaikki neljä ruuvia lipaskuilustaja sen edestä, ja ensin vetää piippua eteen, sitten taittaa piippua alaspäin ja vetää koko hässäkän ulos laatikosta. Vaihtimen kiinnitysruuviin pääsee käsiksi, kun kampeaa sitä peittävän kupin talttapäämeisselillä irti. Vaihtimen kiinnitysruuvi on kiinni rataslaatikossa, joten se on irroitettava. Nyt rataslaatikkoa pitää paikallaan enää kahva, joka irtoaa irroittamalla päästä löytyvä ruuvi ja vetämällä kahva irti. Rakenteellisia tyyppivikojaAseella on kolme tyyppivikaa, joista kaksi alkaa ja pahenee ruuvien löystymisellä, johtuu materiaalien pehmeydestä ja joista kumpikaan ei suoraan estä aseen toimintaa. Mainitut viat ovat etutähtäimen heiluminen ja tukin kiinnityskohdan murtuminen. Kolmas johtuu ihan vaan suunnittelun hölmöydestä. Kuten jo aikaisemmin kerroin, kiinnittyy tukki tukin kiinnikkeeseen kolmella ruuvilla, jotka kiinnittyvät muovisen tukin sisällä oleviin metallisiin "muttereihin". Ajan kuluessa muovi alkaa kulumaan muttereiden ympäriltä ja tukin kahden puoliskon liimaus pettämään. Lopputuloksena tukin kiinnityksen ympärillä oleva muovi murtuu ja tukki löystyy, ja jos oikein pitkälle antaa mennä, irtoaa kokonaan. Löysät ruuvit nopeuttavat prosessia, joten ruuvit kannattaa lukita ruuvilukitteella ja kiristää kunnolla, ja niiden kireys tarkastaa säännöllisesti. Jo alkanutta murtumisprosessia voi hidastaa kiristämällä tukin kiinnityskohtaa teipillä, nippusiteillä, letkukiristimillä ja ihan millä vaan ihminen keksii. Lopullista ratkaisua ei ole, muovitukit yleensä hajoavat ennemmin tai myöhemmin, mutta jos ruuvit osaa pitää kireällä, eikä kohdele tukkia kaltoin, puhutaan useiden vuosien käytöstä. Koska puuosien asennus on varsin yleistä, saa käytettyjä tukkeja aika helposti ja halvalla. Puutukki, joka saattaa mallista riippuen korjata ongelman kokonaan, ei sekään ole nykyään yhtä kamalan kallis investointi, kuin silloin ennenvanhaan, jolloin minä aloitin harrastamisen. Kotitekoinen puutukkikaan ei kätevälle ja työkaluja omaavalle ihmiselle ole mahdottomuus. Toinen, vähemmän fataali mutta käyttöä hankaloittava ja ärsyttävä ongelma on etutähtäimen löystyminen. Tämä johtuu aluksi etutähtäimen kiinnnitysruuvin löystymisestä ja pidemmän päälle kiinnitysruuvin kiinnityskohdan kierteiden katoamisesta, sillä piipun materiaali on pehmeää alumiinia. Fiksu jätkä liimaa heti kättelyssä etutähtäimen ruuveineen pikaliimalla paikalleen - liimaaminen ei ole ongelma, sillä aseen purkaminen huoltotarkoituksissa ei edellystä etutähtäimen irroitusta, ja useimmat pikaliimat antavat periksi rikkomatta osia, kun oikein haluaa liimatun osan irroittaa. Kolmas tyyppivika on aseen perälevyn tippuminen. Aseen perälevy on kiinni pelkällä kitkalla, eikä pysy paikallaan ikuisuuksia. Korjaus on yksinkertainen ja helppo - kun akku on laitettu tukkiin, teipataan perälevy kiinni. Hienostuneempia ratkaisuja on mm. kiinnittää perälevyyn ja tukkiin naru tai ketju, joka estää perälevyn hukkumisen irroitettaessa. Lukittavia perälevyjä on markkinoilla. Monessa puutukissa perälevy ruuvataan paikoilleen, mikä poistaa ongelman. KäytössäKalashnikov on karun näköinen ja muotoinen. Ergonomia on tullut suunnittelussa viimeisenä, mikä näkyy vaihtimen ja latauskahvan muodossa ja paikassa, mutta mitään etenkään airsoft-käyttöä hankaloittavaa ominaisuutta pyssystä ei löydy. Yli kymmenvuotisen käytön jälkeen on hankala sanoa, että nouseeko ase luonnostaan olalle, sillä se, että täystukkinen kalashnikov tuntuu ruumiin jatkeelta, voi johtua myös harjoittelusta.. Koska lipas täytyy keikata sisään ja lippaat ovat isoja ja reippaasti käyriä, on lippaanvaihto hiukan monimutkaisempi suoritus, kuin esimerkiksi M16:n suora sisään tunkeminen, mutta jos ei sekuntikelloa pidä vieressä, ei sekään mitään ongelmallista ole. Oikeassa aseessa Kalashnikovin lippaan muoto ja kiinnitys antavat paljon luotettavamman syötön, airsoftissa taas ero ei sen suhteen ole mikään kummoinen. Lippaiden koko ja muoto rajaavat myös lipastaskuvaihtoehtoja, eivätkä lippaat mahdu kovin monen maastopuvun taskuihin, toisin kuin useimmissa länsimaisissa rynkyissä. Kalashnikovin suosio ja varustemarkkinoiden laajentuminen ovat kuitenkin paikanneet tätä niin, ettei sopivan lippaankantolaitteen löytäminen ole vaikeaa tai aiheuta suurta lovea budjettiin. LisäosistaAirsoft-markkinoilla on ollut viime vuosien aikana räjähtävä kasvu. Kalashnikoviin ei aikoinaan saanut juuri minkäänlaista lisäpalikkaa, mutta nyt sekä yleisen kasvun että Kalashnikovin ja sen kopioiden saaman suosion vuoksi tilanne on aivan toisenlainen - lisäosia lötyy helposti, ja koska ne ovat usein yksinkertaisia, ovat ne muihin malleihin verrattuna halpoja. Metallisia laatikoita, eli metallirunkoja, pukkaa nykyään vähän joka tuutista. Koska Kalashnikovin laatikko on lähinnä vain yksinkertainen kouru, on se sekä helppo valmistaa että asentaa. Helppo valmistaminen tarkoittaa halpaa hintaa, eikä laatikon vaihtamisesta yleensä seuraa muutamasta muusta mallista tuttua syöttö- ja yhteensopivuusongelmien liutaa. Yleensä laatikot eivät tarjoa juuri kummempaa kuin toisenlaisen materiaalin, johon on ehkä vähän luotettavampaa pultata kiinni tähtäinkisko. Joissakin laatikoissa saattaa huonon työnlaadun ansiosta olla ruuvinreijät ja muut aukot vääränkokoisia tai väärissä paikoissa. Yleensä metallilaatikot ovat kuulapyssyilijöille tuttua murometallia, eli jotain sinkkivalua. Zeken ja Inokatsun laatikot ovat poikkeuksia, Zeken on kevyempää ja kestävämpää alumiinia, Inokatsun taas oikein terästä. Inokatsun laatikko, jossa tulee mukana muitakin palikoita, on ihan omaa luokkaansa muutenkin, kuin vain materiaalissa, sillä se on muotoiltu modernimman levyprässätyn laatikon muotoiseksi, ja siinä on valmiiksi kiinni sivukiila tähtäimen kiinnittämiseksi. Kalashnikovin puuosia tarjoaa nykyään todella moni valmistaja. Useimmat muotoilevat osansa suunnilleen samanmuotoisiksi kuin Maruin alkuperäispyssyssä, jotkin taas saattavat tarjota hiukan modernimpaa AKM- tai AK-74 -tyylistä ulkonäköä. Joissakin puuosissa tukkia on pidennetty, jotta sinne mahtuisi isompi viritysakku. Puiset kahvat ovat poikkeuksetta paksumpia kuin muoviset kahvat, sillä moottori vie kahvasta niin paljon tilaa, ettei ohuen kahvan vääntäminen noin vaan onnistukkaan. Kuten jo mainittu, puinen takatukki saattaa ratkaista ongelmat tukin kiinnityksessä ja perälevyn pidossa. Kuulapyssypelaajilla on jokin sairas tarve kiinnittää pyssyynsä mahdollisimman paljon lisätavaraa, ja yleensä ensimmäisenä käy mielessä kiikari- tai punapistetähtäimen kiinni pulttaaminen. Kalashnikoviin tämä on hiukan hankalaa, sillä tähtäimen kiinnitystä ei alunperin taidettu ottaa huomioon ollenkaan Kalashnikovia kehitellessä. Venäläisillä on kyllä ratkaisu tähänkin, nimittäin laatikon vasempaan kylkeen ruuvattava kiila, johon yleensä tähtäimessä kiinteästi kiinni oleva massiivinen kulmarauta liu'utetaan kiinni ja lukitaan salvalla kiristämällä. Kiiloja myydään irtonaisina, sekä oikean aseen osina, että samaan hintaan, huonommasta materiaalista, myös kuulapyssyvalmistajien toimesta. Samoin on saatavilla myös sellaisia kulmarautoja, joiden päässä nököttää tähtäimen sijaan perinteisenmallinen tähtäinkisko. Irtonaisen kiilan ruuvaaminen Maruin kuulapyssyyn on mahdollista, mutta hiukan hankalaa, sillä rataslaatikon ja laatikon seinämän väliin ei paljoa tyhjää tilaa jää, ja jokin metallinen vahvistuskisko olisi suositeltavaa asentaa sisäpuolelle, sillä iso, korkealla istuva tähtäin saattaa aiheuttaa aikamoisen rasituksen muoviseen runkoon. Aivan oman osuutensa lisäosavalikoimaan tuovat lähinnä Guarderin ja nyttemmin myös Inokatsun tarjoamat muunnossarjat, jotka ottavat alkuperäisestä aseesta vain rataslaatikon, sisäpiipun ja syöttökoneiston, sekä mahdollisesti pari muuta pikkuosaa. Nämä erinomaisista materiaaleista valmistetut sarjat muuttavat asetta rajusti sekä ulkonäöltä että rakenteelta. Guarderin sarjat tarjoavat mahdollisuuden suurimpaan osaan Kalashnikovin yleisimmistä jatkokehitelmistä, nimekkäimpinä AKM, AK-74 ja RPK. Inokatsu taas tarjoaa perinteiset AKS-47 ja AK-47 -mallit uudella, fiksulla rakenteella teräksestä. Inokatsu lupailee tulevaisuuteen myös Galilin, ilmeisesti samanlaisena rakennussarjana. LopputiivistysMaruin AK-47 on jo vanha malli, mutta jotain veteraanin laadusta kertoo jo sekin, ettei Marui ole tehnyt tälle mallille mitään kasvojenkohotusta, ja ase pitää edelleen luotettavan ja kestävän pyssymallin mainetta. AK-47 on kestävä ja toimiva pyssy, johon saa varaosia nykyään helposti ja halvalla. Se on edelleen varteenotettava vaihtoehto perusmallin moottoripyssyä haikailevalle. Valtteri Jaakonpoika
|