Oikea M40

M40 on Jenkkien merijalkaväen tarkoituksiin muunneltu tarkkuuskivääri, joka pohjaa Remingtonin siviilikivääriksi tehtyyn M700-malliin. M40A1 on paranneltu versio, joka tehtiin 70-luvulla ensimmäisen M40-tuotantosarjan kuluttua loppuun. M40 A1-malli ja sen jälkeen tulleet päivitykset ovat useiden eri valmistajien yhteistyötä, kun M40 oli kokonaan Remingtonin valmistama.
M40 A1-mallit varustettiin yleensä synteettisellä tukilla. Sun Projectin pyssyjen tukki on puuta. Tämä on periaatteessa virhe, mutta toisaalta ei olisi ensimmäinen ase, johon jenkkiarmeijan virallisen tiedon mukaan puutukit oilsi vaihdettu jo 40 vuotta sitten synteettiseen, mutta siitä huolimatta ne näkevät vielä tänäkin päivänä käyttöä.

Sun Project M40

Sun Project on tehnyt pyssystä lukuisia eri versioita, jotka ovat aikojen saatossa ehtineet sekoittaa harrastajien päät moneen kertaan. Ammoisina aikoina valmistettiin kaikenmoisia versioita, joita osassa oli aika tiukka lähtönopeus. Nykyään saatavilla on kuitenkin lähinnä vain XB-mallia, jossa sylinteri on Maruzenin tapaan pitkä - aikaisemmissa Sun Projecteissa se oli suunnilleen oikean aseen lukon kokoinen - ja sen myötä lippaan kiinnitys edempänä ja sisäpiippu lyhyempi. XB-mallejakin on useita, näistä kannattaa valita parannetulla, säädettävällä hop-upilla varustettu malli. Firma tekee aseeseen myös kaasulukkoa ja myy pyssyä jopa valmiiksi kaasutoimisena. Näissä ei ole paljon järkeä, sillä Tanakan M40 ja M700-sarjat ottavat kaasutoimisuudestaan laadun lisäksi vielä kaiken mahdollisen realisminkin irti.

Ase ehti joskus vuosia sitten olla jo harvinaisuus, mutta nykyään Sun Project taas valmistaa sitä ja se on hyvin saatavilla.

Rakenne

Tukki on puuta, perälevy kumia ja loput aseesta metallia. Oikeaksi aseeksi pyssyjä tunteva ei vehjettä luule, sen verran kevyt se on. Siviilikivääreille tyypillisesti ase on todella yksinkertaisen muotoinen ja linjakas - erillisiä osia tukin osien lisäksi ovat vain liipaisin kaarineen, lukonkehys, varmistin, lukko ja piippu. Varmistin on lukonkehyksen oikeassa takakulmassa, latauskahvan takana oleva piipunsuuntaisesti liikkuva vipu. Huolimaton käyttäjä saattaa hanskat kädessä vahingossa liikuttaa varmistinta - sen ollessa melkoisen löysä - mutta kun kokemusta karttuu, oppii sitä kyllä varomaan.

Ase on muotoiltu samaan tapaan kuin nykyään kaikki muutkin jousitoimiset pulttilukkokiväärit. Aseen lukkona toimii vehkeen sylinteri, joka on suljettu yksikkö, alkaen päätykappaleesta ja latauskahvasta, päättyen sylinterinpäähän, jonka kiinteä osa aseen suutin on. Sisällä on jousenohjain, jousi ja mäntä, jossa omana erillisenä osanaan on männänpää. Kun latauskahvan kääntää ylös ja lukko vedetään taakse, jää jousenohjain paikalleen, jolloin sylinterinpään työntämä taaksepäin liikkuva mäntä vetää jousen kasaan. Kun lukko pääsee aivan taka-asentoonsa, ottaa liipaisinkynsi männästä kiinni, ja pitää sen paikallaan taka-asennossa kun lukko viedään eteen. Eteenliikkuessaan sylinterinpäässä oleva suutin nappaa lippaasta kuulan ja työntää sen piippuun. Näin kun liipaisimesta vedetään, vapautuu mäntä, työntäen ilmaa kovalla paineella suuttimesta ulos. Ilma työntää kuulan edellään piippuun ja kohti kohdetta.

Liipaisinkoneisto on Maruzenin APS-sarjaan verrattuna todella yksinkertainen ja erittäin jäykkä. Liipaisi on todella jäykkä, ja jäykistyy sitä enemmän viritettäessä, mikä ei ole kauhean hieno juttu "tarkkuuskiväärissä".

Koneisto toimii yleensä hyvin, muttei suorituskyvyn kannalta ole parhaimpia mahdollisia. Piippu on suunnilleen Marui-laatua, eikä ilmantiiviys sylinterissä ole parhaimpia. Aseesta tulee vaikutelma, että sekä työssä että suunnittelussa on jätetty viimeistelyt tekemättä.

Sisuskalujen suuntaviivat on noukittu Maruzenin APS-sarjasta, mutteivät ole keskenään yhteensopivia, jousta lukuunottamatta. Nykyään tällekin pyssylle on saatavissa kaikenlaisia viritysosia. Valikoima on kuitenkin pienempi, ja joskus jokin osa on kaikkialta loppu niin, että viritysprojekti jää puoleen väliin, ja pyssy hyllyille lojumaan.

Tiivistettynä

Ase näyttää M40-kivääriltä, ja siihen sen suuret edut jäävät. Se ei varsinaisesti ole huono, siitä saa kyllä yrittämällä pelipyssyn, mutta jos ei nimenomaan M40-kivääriä tarvitse, ei tähän ole mitään järkeä laittaa rahojaan. Maruzenin pyssyihin verrattuna Sun Projectista huomaa selkeästi, että erikoisenmalliset pyssyt menevät kaupaksi ulkonäöllään, minkä takia koneiston hienosäätöön ei tuhlata rahaa. Nykyään aseelle on tullut myös halpisvaihtoehto, sillä Maruin VSR-10 noudattelee M40:n pohjana olevan M700-kiväärin muotoja, vaikkei ihan tarkasti sellainen olekaan.